Onko kaikki joululahjat jo hankittuna? Ai ei vai? Kaipaisitko kivoja vinkkejä persoonallisiin, käyttökelpoisiin ja edullisiin lahjoihin?
Pursuileeko joululahjabudjettisi ylimääräistä rahaa? Ai ei vai?
Nyt kannattaa klikata tänne: Joululahjat – check – ja osallistua kilpailuun, jossa voittona 100 euroa shoppailurahaa nettiputiikkiin.
Lisäksi tarjolla monta hauskaa joululahjavinkkiä kaiken ikäisille, mutta erityisesti niille, joilla on jo kaikkea – tai joille muuten on vaikea keksiä mitään lahjaa.
Klikkaa itsesi kilpailuun: Joululahjat – check!

Tänään aamulla mietin, että mikähän ihme siinä on, että sängystä ei pääse ylös ajoissa? Aina on jostain syystä pakko vetkua peiton alla viimeiseen sekuntiin asti – ja mielellään vähän ylikin. Sitten on aivan törkeä tulipalokiire, mikä ei luonnollisestikaan ole kovin hyvä vatsahapoille. Herätyskello soi kyllä ihan hyvissä ajoin, että sitä ei voi syyttää. Jollain ihmeellisellä aamulogiikalla sitä kuitenkin ajattelee järkevästi, että viisi ekstra minuuttia vaaka-asennossa on muka niin arvokkaita, että ne ovat kaiken sen aamuisen stressikiiresähläämisen arvoisia.
Tällä nyt lähinnä pohjustelen sitä, että toimistoasuihin panostaminen – tai sen vähyys – ei nyt viimeaikoina ole ollut mitenkään erityisesti kiinni innostuksen puutteesta. Syy siihen, että päälle valikoituu suunnilleen ensimmäiseksi käteen osuvia komboja on se, että kaiken torkuttamisen jälkeen mihinkään kokonaisuuksien koordinointiin ei todellakaan ole aikaa.

Mustat farkut, musta neuletakki (aijjettä olen iloinen, että vihdoinkin ymmärsin sijoittaa laadukkaaseen merinovillaiseen versioon!), mustat kengät ja joku paita. Suunnilleen siinä on toimistounivormuni perusta. Välillä farkut vaihtuvat hameeseen ja neuletakin sijaan kaappaan eteisen naulakosta päälleni jonkun muutamasta jakustani – yhtä musta-valkoista lukuunottamatta mustia nekin. Sinänsä aika helppoa, koska aamulla unenpöpperöisenä ei tarvise lainkaan keskittyä siihen, että mahtoikohan asun osat ollenkaan sopia toistensa kanssa yhteen.
Luonnonvalkoisen paidan pääntietä koristaa kiva korallinpunainen kaulakorumainen koriste. Mahottoman kätevää sekin – eipähän tarvitse uhrata myöskään koruille ajatustakaan. Todellinen laiskan torkutusaddiktin pelastus!

 

• neuletakki, Filippa K
• paita, Nelly
• farkut, Weekday
• kengät, Acne

Jos voittaisit 3000 euroa, lähtisitkö mielummin joululomalla matkalle perinteisesti Lappiin vai modernisti aurinkolomalle huojuvien palmujen katveeseen? Olen mukana Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa, jossa yksi onnellinen voittaa tuon, mielestäni aikas mahtavan arvokkaan matkan. Itse edustan ehdottomasti aurinkorantajoukkuetta! Edes ikimuistoinen, fantastisen upeassa Costa Ricassa viettämäni joululoma ei kustantanut lähellekään 3000 euroa…
Kilpailun kunniaksi leivoin tämän joulun ensimmäiset joulutortut. Hillona ihastuttavan jouluinen ja suussasulava Dronningholmin omena-kanelimarmeladi. Mielestäni omena ja kaneli ovat melkeinpä jouluisempia makuja kuin perinteinen luumu. Enkä nyt todellakaan aio mennä yksityiskohtiin, mutta sanonpahan vain, että itselleni tulee kyllä luumumarmeladin mausta ihan muut mielleyhtymät kuin mukava joulunvietto.

Kaikki siellä nyt varmasti jo ihan kuhisee, että miten ihmeessä sen 3000 matkan oikein voi voittaa – eli tässä lyhyesti ohjeet (perusteellisemmat yksityiskohdat pitäisi löytyä tämän Dronningholmin linkin takaa): lisää Instagramiin kuva, joka mielestäsi ilmentää sitä, mitä moderni joulu pitää sisällään. Merkkaa kuva hashtagillä #moderniomena. Ja sitten vain jännitetään voittoa!
Harmi, että me bloggarit emme voi osallistua arvontaan – ei nimittäin tuntuisi yhtään kurjalta lähteä jonnekin turkoosin meren rannalle, vitivalkoisessa puuterisessa hiekassa maleksimaan, syömään meheviä hedelmiä ja imemään energiaa ja voimaa auringosta…

Leivoin tällä kertaa kolmea eri mallia joulutorttuja. Mielestäni on hauskan näköistä, kun tarjoiluvadilla on erinäköisiä leivonnaisia, vaikka periaatteessa ovatkin ihan samoja torttuja. Tähtitortun lisäksi tein tanskalaistyylisiä, vähän kukkasen näköisiä wiener-torttuja ja tötterön mallisia puikuloita.
Puikulat ei ole sinänsä kovin näyttävän näköisiä, mutta niihin saa laitettua sisälle tosi paljon ihanaa omena-kanelimarmeladia ja siksi ne on oikeastaan kaikkein parhaita!

Torttujen koristeluun käytin tomusokerin lisäksi piparkakkujenkoristelutöhnää ja koska wiener-tortuista tuli niin kukkamaisia, ripottelin muutaman raesokerin keskustaan tehostamaan fiilistä. Ensi kerralla yritän saada “terälehdet” erottumaan vielä paremmin. Silloin tortut on jo melkein joulutähden näköisiä.
Valmiista taikinasta leipominen on ihan superiisiä jopa tällaiselle itseni kaltaiselle kokkikoululaiselle. Ruotsalaiseen perinteeseen joulutortut ei tosin kuulu, joten käytin näihin ihan tavallista voitaikinalevyä. Jotenkin se mielestäni käyttäytyy erilailla kuin suomalainen torttutaikina, mutta voi olla, että kuvittelen vain.

Meidän joulun perinteet on aina jonkun verran muutoksessa – silloinkin, kun vietämme juhlapyhiä kotona. Perinteet saattavat kestää muodossa tai toisessa pari-kolme vuotta, mutta sitten tulee jotain uutta tilalle. Oikeastaan ainoa, mikä pysyy, on aaton jälkeinen villasukka-pyjamahengailu lievässä konvehtikoomassa ja sekään ei päde muulloin kuin kotona vietettyinä jouluina.
Parhaat perinteet tuntuvat moderneilta, raikkailta ja pakottomasti hyviltä.

 
Nyt vaan hipitivii laittamaan kuvia Instagramiin hashtagillä #moderniomena (tai, jos olet visusti perinteisen joulun kannalla, hashtagillä #perinteinenluumu) ja sitten eikun jännittämään 3000 euron matkan voittoa! Huom. Instagram-tilisi pitää olla avoin, muuten kuvasti ei näy #moderniomena -joukkueen feedissä.
Ja samalla voikin virittäytyä mukavaan joulunodotusaikaan moderneja omena-kanelimarmeladilla täytettyjä joulutorttuja mutustellen. 🙂

Yritän kaikkeni, että saisin rajoitettua “itselle ostettujen joululahjojen” määrän minimiin. Ei nyt niin, että tapanani olisi antaa mopon karkailla mitenkään ylimitoitetusti, mutta kyllähän sitä kurinalaisuus helposti vähän löystyy tähän aikaan vuodesta. Kuka nyt ei olisi sitä mieltä, etteikö olisi ollut niin tavattoman kiltti, että muutamat shoppailut sinne ja tänne on ihan ansaitut? Jotain ihanaa, josta on haaveillut jo pidempään, voi kuitenkin joulun varjolla hankkia.
Acnen villainen Canada -huivi terrazzo black -sävyisenä on ollut ostoslistallani jo kesästä lähtien. Monta kertaa olen ollut jo melkein kassalla kaunokaisen kanssa, mutta sitten on kuitenkin tuntunut siltä, että kelit ovat vielä niin lämpimät, ettei sitä voisi kuitenkaan ottaa vielä käyttöön. Vieläkään ei ole mitenkään hurjan viileää ulkona, mutta toimistolla on sen verran taas ac:t täysillä, että villashaaliin kääriytyminen ei ole mitenkään liioiteltua.

Jonkin verran olen kuullut nurinaa siitä, että Acne nostaa samaan tahtiin hintojaan kuin mitä maailmanvalloitus etenee. Itse olen sitä mieltä, että 130 euroa lähes jättikokoisesta laatuvillahuivista on ihan kohtuullisesti, mutta kieltämättä esim. nahkatakkien hinnat ovat viidessä vuodessa vähintään tuplaantuneet. Toisaalta jos hintataso alkaa lähennellä luksusbrändien vastaavia, niin myös putiikissa saatava palvelu on aivan ensiluokkaista.
Ainakin Norrmalmstorgetin flag ship storessa on sellainen meininki, että huh huh. Myyjiä on paljon, he ovat superystävällisiä ja iloisia aidolla ja pakottomalla tavalla, heillä on aikaa sinulle ja ongelmallesi – vaikka se olisikin vain parhaimman huivin sävyn valinta. Ostokset kääritään nätisti paperiin, joka kiinnitetään sinettilogotarralla. Lisäksi kauppakuitti sujautetaan pieneen Acne-roosaan kirjekuoreen ennenkuin se annetaan käteen (eikä työnnetä ostokassiin – tapa, mitä en kertakaikkiaan jaksa käsittää!).

Yhteinen taipaleemme huivin kanssa on vasta alussa, mutta olen aivan varma, että siitä on tulossa pitkä ja onnellinen. Tosin tänään aamulla yksi riehuva metsästäjäkissanpentu teki kaikkensa saadakseen pyydystettyä pari herkullista hapsua. Kiljahdin varsin kovaäänisen “ein” (sori naapurit!), mutta toinen vain katseli viirusilmillään pää kallellaan. No, mitään pysyviä vaurioita en ole ainakaan toistaiseksi huivissa havainnut.

Luonnollisesti toivomuslistaltani löytyy  kaikenlaista muutakin, (mm. kyseinen Canada-huivi kaikissa mahdollisissa sävyissä…), mutta nyt tuntuu siltä, että enpä paljon muuta oikeasti tarvitse. Iso rasia suklaata on aina tervetullut, mutta lukemattomia kirjojakin on kertynyt aikamoinen pino, joten siitäkään kohdasta ei pistä. En nyt kuitenkaan vielä mene messuamaan, että joulu saa puolestani tulla. Muutama pikkujuttu pitäisi ehtiä hoitaa, ennenkuin on mahdollista kunnolla rauhoittua vapaiden viettoon.
Keittiön ikkunaan kuuluva adventtitähtikin on edelleenkin hukassa.

Tänään on yhden tosi hyvän kollegani syntymäpäivä. Sen kunniaksi käytiin oikein fiinisti ulkona syömässä lounasta toimistoamme lähellä sijaitsevassa fiksussa ravintolassa. Monet meiltä käy kyllä siellä melkein joka päivä, mutta itselleni noin 12 euroa on aika paljon – eli Restaurang S kuuluu omalla kohdallani vain erityistapauksiin. Tietty kollegan synttärit on oikein hyvä syy jättää lounaslaatikko (joka oli jokatapauksessa umpijäässä) odottamaan huomista.
Siinä pihan poikki kävellessämme aloimme puhua siitä, että mikä vuodenaika nyt oikein on, talvi vai vielä syksy? Siis jos vuosi jaetaan neljään, joulukuu on ensimmäinen talvikuukausi – eikö niin? No, kovin talviselta ei ole tuntunut, vaikka lämpötilat onkin laskenut jo vain muutamaan asteeseen plussan puolella. Tänään itseasiassa fiilis oli melkein keväinen, koska oli kuivaa ja jotenkin kirkasta, vaikka taivas olikin pilvessä, eikä mistään suunnasta vihmonut minkäänlainen kostea tuuli tai muu inhotus.

Osittain tuo vuodenaikojen hämäryys korvien välissä johtuu varmasti siitä, että tänne meille ei sitten vieläkään ole saatu sitä ensimmäistä ah-niin-ihanaa lumi-/räntämyräkkää, vaikka sitä sitkeästi aina parin-kolmen päivän päähän säätiedotuksissa ennustetaankin. Ensilumi toimii aina sellaisena shokkihoitona, että sitä tosiaankin tietää talven olevan täällä, vaikka lämpötila sitten kohoaisikin taas plussan puolelle. Niinkuin se täällä meillä usein tekee.
Leppoisat loppusyksyiset kelit on tietty siinä(kin) mielessä enemmän kuin mukavia, että pukeutuminen on paljon helpompaa. Kyllä, aamuisin on viileää ja kyllä, joskus tuuli menee luihin ja ytimiin, mutta ylipäätään vaatteiden miettiminen ei ole kovin hankalaa. Hameella ja sukkiksilla tarkenee toimistomatkat mainiosti ja kun ei ole lunta ja liukasta, myös korkeammat nilkkurit palvelevat ihan mainiosti.

Tämän päivän outfitin yhteydessä poikkeuksellisesti esittelyssä myös asuun kuuluva laukku! Normaalisti en pidä tärkeänä niiden kuvaamista toimistoasujeni yhteydessä, sillä en todellakaan pyöri officella laukku olalla.
Tässä on kuitenkin sellainen poikkeuksellinen tilanne, että olen tietoisesti luopunut suuresta arkilaukustani ja siirtynyt pikkuiseen olkalaukkuun. Ainakin nyt toistaiseksi. Toki kannan lisäksi kangaskassia, jossa kulkee lounaslaatikko, työn alla oleva kirja, sateenvarjo, aurinkolasit ja yhtä sun toista muuta tarpeellista, joka ei pikkulaukkuun mahdu. 😀

 

• jakku, H&M
• hame (Peetulta lainassa), H&M
• kengät, H&M
• laukku, Botkier