[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VR Allegro 2′ title=’Meovinkkejä Pietariin’]

Tässä tulee niitä luvattuja  reissuvinkkejä Pietariin! Tämäkin postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja VR Allegron kanssa.
Rivien välistä saattaa paistaa pieni turhautuminen, sillä yksi viikonloppu Pietarissa ei tosiaankaan riitä kaikkeen. Etukäteen kuvittelin rauhaisia illallisia, rentoa hengailua Pietarin lukuisissa puistoissa, inspiroivia visiittejä eri nähtävyyksiin ja elämyksellisiä kohtaamisia venäläisen taiteen kanssa.
Noh, positiivista on se, että jopa yhden viikonlopun aikana ehtii todella paljon! Enkä kyllä halua laittaa negatiivisten listalle sitä, että kaikkea suunnittelemaani en sitten ehtinytkään kokea. Kyllähän te tiedätte minut ja todo-listani!
Lyhyt yhteenveto Pietarin-vinkeistäni kuuluu näin: yhden viikonlopun aikana ei kannata yrittää ehtiä kaikkea! Nähtävää ja koettavaa on niin älyttömän paljon, että aluksi on ihan pakko priorisoida tekemisiään. On oikeastaan ihan mahtavaa, että Pietari on niin lähellä – ja että sinne on niin helppo matkustaa – niin paljon siellä on nähtävää ja löydettävää.

Iisakin kirkko oli meidän ykkösnähtävyys.
Kirkko on todella upea – ja moneen kertaan todettiinkin, että eihän tätä pysty sanoin kuvailla. Upeus on pakko kokea itse!
Lippujen ostaminen käy helposti kirkon ulkopuolella olevista automaateista. Suosittelen visiittiä myös näköalatasanteelle. Näkymät ovat aivan fantastiset ja myös kevyestä korkeanpaikan kammosta kärsivä selviää tukevien kaiteiden ansiosta hyvin. 🙂

Pietarilauantain toinen pääkohteemme oli talvipalatsi. Sali toisensa jälkeen kultaa, kimallusta, kristallia ja kirjailuja. Alun ymmyrkäisyys vaihtui jossain vaiheessa turtumukseksi. Emiliakin kysyi, että mikä on Minttu, kun et enää ota kuvia. Jonkinlainen ähky varmaankin iski. Vaikka en kyllä olisi uskonut, että voisin saada yliannostusta kullasta ja kristallista!

Pietariin pääsee tosiaan superkätsysti, nopeasti ja edullisesti junalla.
Yhden viikonlopun aikana kaupungista ei mitenkään ehdi kokea kaikkea, mutta yllättävän paljon kuitenkin. Kesäreissulle liput löytyvät helposti täältä – tai jos kilpailuhenki kiinnostaa – kantsii osallistua 240 € matkalahjakortin arvontaan täällä! Jos haluat maksimoida tsäänsisi, kantsii osallistua arvontaan myös Uuden Kuun Emilian blogissa.

Ennen Pietarin reissua tutkailin silmä kovana sääennusteita. Pakkaaminen ei ole lempipuuhaani, mutta jos on edes jonkinlainen käsitys odotettavissa olevista keleistä, mukaan otettavien vaatteiden valinta on aavistuksen helpompaa.
Vielä pari päivää ennen meidän matkaa Pietariin luvattiin lauantaille täyttä auringonpaistetta ja vähintään 24 asteen hellettä. Tuumasin silloin, että ilmava maksimekko on varmasti tasan ainoa vaate, jolla selviää helteisestä kaupunkilomapäivästä. No, ennuste on aina ennuste – ja lauantaina oli turistihommiin varsin miellyttävät 19 astetta ja puolipilvistä.

Puin silti mekon päälleni, vaikka hellettä ei ollutkaan. Hyvin tuo Lindexiltä hankkimani huitula palveli myös sukkisten ja tennareitten kanssa.
Toimistolle se on valitettavasti vähän liian epämuodollinen mielestäni. Muuten se olisi saanut olla tämän päivän valinta – mittari näytti nimittäin iltapäivällä uskomatonta 27 asteen lämpötilaa! Huomiseksi sitten taitaakin olla luvassa se Helsingissä tänään päivällä pauhannut ukkosmyrsky.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Michael Kors
• tennarit, Adidas

Kuvat: Emilia

Testasin jokin aika sitten lehdestä löytämääni tandoorilohen reseptiä ja kalasta tuli niin älyttömän herkullista, että haluan ehdottomasti jakaa ohjeen myös teille. Tai ainakin sen version ohjeesta, joka tuli, kun tein vähän omia sovelluksiani.
Itse en harrasta mitään erityisiä ruokavalioita, mutta hoksasin juuri, että tässähän ei ole juuri lainkaan nopeita hiilihydraatteja. Eli eikös resepti silloin sovellukin myös aakkos-diettiä noudattaville?
Lohen kaveriksi sopii erinomaisesti mintulla ja korianterilla maustettu mehevä papu-omenasalaatti. Turkkijogurtti on herkkuani, joten sitä löytyy niin kalan yltä kuin lisukkeenakin.

TANDOORILOHI
Ainekset:

• n. 900 g lohifile, jossa on nahka tallella
• 4 rkl tandoorimaustetta (itse käytin jauhetta, mutta tandooripasta käy varmasti myös)
• 2,5 dl turkkijogurttia

Valmistus:
Laita lohi uunin kestävään vuokaan nahka alaspäin. Sekoita tandoorimauste ja jogurtti. Levitä kastike lohen päälle ja laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin 2 tunniksi (itse pidin melkein 4 tuntia).
Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja laita lohi paistumaan uunin keskiosaan. Paista noin 20 minuuttia. Lohi saa jäädä vähän meheväksi, joten paistoaikaa ei kannata liioitella. Anna levätä hetki ennen tarjoilua.

PAPU-OMENASALAATTI
Ainekset:

• 1 paketti mustia papuja
• 1 paketti valkoisia papuja
• reilu puolikas kurkku
• 1 vihreä omena (Granny Smith on hyvä!)
• 1 – 2 shalottisipulia
• 1/2 ruukkua tuoretta minttua
• 1 ruukku tuoretta korianteria
• 1 limen mehu
• 2 rkl oliiviöljyä
• sormisuolaa

Valmistus:
Huuhtele pavut juoksevan kylmän veden alla. Hienonna yrtit pieneksi. Kuutioi kurkku ja omena, silppua sipulit tosi pieneksi. Sekoita kastikkeen ainekset ja mausta suolalla. Sekoita kaikki papusalaatin ainekset kulhossa.
Tarjoile lohi lämpimänä ja salaatti kylmänä. Lisukkeeksi mielellään vähän lisää turkkijogurttia.

Sekä tandoorilohi että papusalaatti ovat mainioita tarjottavia vähän isommallekin porukalle. Kumpaakin valmistuu suht vaivatta enemmänkin ja salaattikin vain paranee, jos sen tekee valmiiksi muutamaa tuntia aikaisemmin. Eli illallisvastaavan ei tarvitse heilua hikipäässä keittiössä, kun vieraat ovat jo tulleet.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VR Allegro 1′ title=’Junalla Pietariin!’]

Nyt on kotiuduttu ikimuistoiselta ja hyvin kompaktilta Pietarin matkalta kameran muistikortti täynnä kuvia (siis kirjaimellisesti! En muista milloin viimeksi olisi käynyt niin, että kamera herjaa “card full“) ja monta elämystä ja kokemusta rikkaampana. Reissu oli tosiaan osa Indiedaysin ja VR Allegron yhteistyökampanjaa.
Itse matka tuli itselleni sellaiseen aikaan, että kalenteri oli jo valmiiksi täynnä ja oikeastaan ei olisi tosiaankaan pitänyt lisätä siihen enää mitään. Toisaalta rakastan matkustamista, uusiin paikkoihin ja elämäntyyleihin tutustumista sekä – myönnetään – myös ihan reissussa olemista. Lisäksi junalla liikkuminen on aina ollut yksi lempparitavoistani matkustaa. Bussissa tulee helposti huono olo, jos yrittää tehdä yhtään mitään muuta kuin tapittaa eteensä tai ikkunasta ulos ja lentokoneen ilmanpaine & ilman kuivuus aiheuttaa pöllön olon jo lyhyilläkin välimatkoilla. Lisäksi sisäisen maailmanparantajani sielussa junamatkailu tuntuu hyvältä ihan jo vain ympäristöä ajatellen.

Viime perjantaina iltapäivällä hypättiin siis Emilian kanssa junaan, päämääränä Pietari.
Jos nyt ihan totta puhutaan, en ole varmaan milloinkaan valmistautunut etukäteen näin heppoisesti matkalle lähtöön. Silloinkin, kun olen ollut reissussa ystäväni supermatkanjohtaja Tinnin kanssa, olen kuitenkin tehnyt edes jonkin verran omaakin ennakkotutkimusta. Tällä kertaa elämässä oli meneillään niin hektinen vaihe, että pakollisten viisumihässäköiden lisäksi ehdin vain ristiintaulukoida hiukan hyviä ja kivoja ravintoloita – muuten ainoa etukäteisinfoni oli teiltä saamani vinkit (kiitos! Niistä oli todellakin paljon iloa!).

No, hätä ei ollut ollenkaan tämännäköinen! Allegrossa pidetään huolta huithapelimmastakin matkailijasta. Normaalien junapalveluiden lisäksi matkan aikana junassa kiertää rahanvaihtohenkilö, jolta voi ostaa ruplia joko käteisellä (euroilla) tai pankkikortilla. Luottokortit eivät käy. Ja jos matkakassa tuli poikkeuksellisesti yliarvioitua voi ylimääräiset ruplat vaihtaa paluumatkalla takaisin euroiksi. Superkätevää!

Venäjälle kun ollaan menossa, ei ole mikään yllätys, että eteen lyödään kaikenlaista lippusta ja lappusta täytettäväksi. Junassa jaettavasta Allegro-lehdestä löytyy onneksi hyvät ohjeet kuponkien täyttämiseen. Samaisesta lehdestä bongattiin myös monta hyödyllistä käytännön vinkkiä visiittiämme varten.
Täytyy sanoa, että kolmen ja puolen tunnin junamatka oli juuri passeli aika viikonloppureissun suunnitteluun. Jos matkaan lähtikin ihan täysin valmistautumattomana, oli tilanne Pietariin saavuttaessa ihan toinen. Hyvänä apuna toimi junan maksuton wi-fi, jonka ansiosta nähtävyyksien surffailu onnistui moitteetta.

Allegron ravintolavaunu oli positiivinen yllätys! Tai no, en kyllä ole ollut vuosikausiin minkään VR:n junan ravintolavaunussa, mutta mielikuvani tarjolla olevasta ruuasta on tasoa elmukelmun alla nahistuva lihapullaleipä. Ehkä nykyään kaikkialla tarjoillaan samanlaista, oikeasti hyvää lounasruokaa, mutta mielestäni Allegron tarjonta ansaitsee ihan  erityismaininnan. Emilian lohikeitto ja minun fetasalaatti olivat superherkulliset ja ihanaa ruisleipää sisältävä leipäpaketti aivan erinomainen. Taivaalliselta tuoksuvassa keitossa oli enemmän lohta kuin perunaa ja salaatti oli rapea, raikas ja erittäin runsastäytteinen.
Matkakohteena Pietari on todella kiinnostava. Palaan vielä varsinaisiin Pietari-vinkkeihin, mutta tässä muutamia juttuja, jotka on hyvä ottaa huomioon jo reissua suunnitellessa.

Taksilla kulkeminen
Tässä Emilia seisoo Suomesta tulevan junan aseman sivustalla, siinä mistä tullaan ulos, kun juna saapuu Pietariin. Takana näkyy rivi takseja ja kuskit tyrkyttävät varsin innokkaina palveluitaan junasta ulos tuleville matkailijoille.
Monesta suunnasta meitä varoiteltiin ottamasta tuntematonta taksia – ja samaa sanoi kyllä maalaisjärkikin, kun pääsimme paikalle. Etäisyydet on Pietarin kokoisessa suurkaupungissa kuitenkin helposti arvioitua pidemmät, joten etenkin matkalaukun kanssa on yleensä mukavampaa, jos on joku kuljetus. Terveisin nimim. “kaksi ja puoli tuntia kävellen matkalaukkua hotellille perässään kiskonut”.
Eli kokemuksesta viisastuneena sopisin hotellini kanssa, että he hoitavat taksin, joka tulee hakemaan minut ja pakaasini juna-asemalta. Taksi ei maksa juuri mitään, mutta ummikkona asian hoitaminen vasta paikanpäällä tuntui mahdottomalta tehtävältä. Etukäteen tilattuja takseja tai paremminkin kuskeja nimikylttien kanssa, oli junaa vastassa pilvin pimein. Eli tuntuu, että tuo on ihan normaali käytäntö siellä.

(kuva, Emilia)
Hotellin sijainti
Kuten sanoin, etukäteisvalmisteluni olivat äärimmäisen olemattomat. Silti hävettää hiukan tunnustaa, että odotin jotain maksimissaan Helsingin kokoista, helposti käveltävää kaupunkia. Nopea visiitti interwebsin ihmeelliseen maailmaan kertoi, että Pietari on kaksi kertaa Tukholman kokoinen, asukasluku melkein yhtä paljon kuin koko Suomessa. Eli ei siis mikään ihme, että välimatkat ovat parhaimmillaankin aika jäätävät.
Suosittelen siis tarkistamaan vielä kolmannenkin kerran, että majapaikka sijaitseen niillä hoodseilla, missä olette ajatelleet muutenkin viettää aikaa. Meidän hotelli, Rossi Hotel & Spa oli ihan mukava, mutta sijainti kaukana julkisten liikennevälineiden linjoilta ja noin 45 min kävelymatkan päässä pääkadulta, ei ollut ehkä ihan se optimaalisin, kun aikaa oli käytettävissä vain yhden viikonlopun verran.

Palaan tosiaan vielä varsinaisiin matkailuvinkkeihin, mutta vaikka hotellimme ei ollutkaan sijainniltaan ihan täysin optimaalinen, pääsimme sen ansiosta kurkistamaan hiukan arkisempaan pietarilaiseen elämään. Aina uuteen paikkaan matkustaessani haluan toki nähdä kaikki nähtävyydet (ja niitä Pietarissa todellakin riittää!), mutta myös paikallisen elämänmenon aistiminen antaa mahtavia elämyksiä.
Allegrolla viikonlopun mittainen – tai miksei pidempikin – Pietarin reissu onnistuu tosi vaivattomasti. Suosittelen lämpimästi, jos vaikka kesälomasuunnitelmissa on viikonlopun mittainen aukko. Liputkaan (alk. 40 €) eivät ole pahan hintaiset: lippuvarauksiin tästä.

Kiinnostaako Pietari?
Nyt olisi niin huippu juttu tiedossa, että saan arpoa kahden hengen Allegro-lippupaketin (arvo 240 €) Pietariin!!
Voit osallistua arvontaan vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksiin kysymyksiin:

• Oletko koskaan käynyt Pietarissa?
• Jos olet, mikä on suosikkikohteesi siellä?
• Mitä haluaisit nähdä ja kokea, jos menisit ensi kesänä Pietariin?

Kaikki viimeistään maanantaina 6.6.2016 klo 23.59 jätetyt vastaukset osallistuvat arvontaan! Tarkemmat kilpailusäännöt löytyy täältä.

Hei! Tällä kertaa pikaiset matkailuterkut tulee Helsingin lentokentältä. Monella tapaa ikimuistoinen ja henkilökohtaista kokemuspankkia monipuolisesti laajentanut Pietarin reissu alkaa pikkuhiljaa olla finaalissa. Enää muutama tunti matkustusta ja voin hautautua kahden peiton alle omaan punkkaan kisujen viereen.
Itse matkasta tulee vielä ihan erikseen juttua – så klart – mutta tässä nyt vähän niinkuin kuvaparina edelliselle blogijutulle tämänpäiväinen matkustusasuni.
Se kyllä täytyy sanoa, että kaiken muun kivan lisäksi on kyllä niin ihana olla matkalla toisen bloggarin kanssa. Ei ainoatakaan hapanta ilmettä, kun pitäisi kuvata maisemia/ruoka-annoksia/kauniita yksityiskohtia – ja samalla paikalla on joku, joka mielihyvin ottaa asukuvia!

Hotellihuoneen luovutuksen ja junan lähdön väliin jäi tänään Pietarissa sopivasti aikaa asukuvien ottamiseen. Ihan siitä läheltä löytyi (Emilia löysi) myös kiva rappus-/ovikompleksi kuvia varten.
Hotellihuoneesta sen sijaan ei löytynyt silitysrautaa, mikä selittää toppini pakkausrypyt. Kaikkea ei näköjään voi silittää matkailijan perusniksillä: vaatteen ripustamisella henkarissa vesihöyryiseen kylppäriin.
Kuluneen viikonlopun aikana tuli otettua askelia oman mukavuusalueen ulkopuolella vaikka miten monta kertaa. Yksi niistä oli, kun Emilia sanoi, että pitäisi kääntää profiili kuvaan. Suoraan sanottuna en ole ikinä tykännyt sivukuvastani, mutta jotain kivaa tässä kuvassa kyllä on:

• toppi, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• arskat, Tiger of Sweden

Kuvat: Emilia ja samoin myös nämä kuvat.