Kesälomaterkkuja aurinkoisesta Tukholmasta!
Tosin Mintun kesäloma on tänä vuonna pirskottu pienen pieniin palasiin. Oman tiimini kaksi muuta jäsentä pitävät joko useamman kuukauden vanhempainvapaata tai melkein koko kesän kestävää yhdistettyä kesälomaa ja vanhempainvapaata, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi pitämään vahtivuoroa toimistolla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en ole varsinaisesti edes yhtä kokonaista viikkoa lomalla koko kesänä, mutta toisaalta olen puoliksi lomilla melkein koko kesän. Sopii itseasiassa suunnitelmiini oikein hyvin, sillä mitään pidempiä matkoja ei ole nyt tarkoitus tehdä.
Aloitin eilen ensimmäisen tämän kesän lyhytlomistani ja sen kunniaksi läksimme likkaporukalla illalliselle Lilla Ego -ravintolaan. Olen yrittänyt saada pöytävarausta kyseiseen ravintolaan valehtelematta vuosikausia ja viimein eilen päästiin testaamaan kehuttua paikkaa.

Suuresta suosiosta ja ilmeisen ansaitusta hypetyksestä nauttiva Lilla Ego on aika mutkaton paikka. Jotenkin sitä kuitenkin haluaa aina laittaa jotain muuta kuin ihan tavallisia toimistovetimiä päälle, kun on menossa ulos. Ravintolan tyylin tuntien, en kuitenkaan halunnut olla ylipukeutunut.
Mustan topin ja kynähameen kaveriksi puin kestosuosikiksi nousseen silkkisen kimonon, messinginkiiltävän Michael Korsin laukun ja H&M:n Alexander Wang -malliston tohvelit. Jos totta puhutaan, mukanani ravintolareissulla oli myös punaiset Jeffrey Campbellin korkkarit, mutta raati oli yksimielisesti sitä mieltä, että tohvelit sopivat asuun paljon paremmin! 😀

Tänään, pikalomani ensimmäisenä ja toiseksi viimeisenä päivänä, olemme tehneet vain ja ainoastaan makuuhuoneremppaa. Se etenee kyllä, mutta voin kertoa, että tapettien poistaminen ei välttämättä aina suju ihan yhtä helposti kuin mitä YouTube-videoiden tutoriaaleista voisi päätellä. Mutta eteenpäin mennään – ja sehän on pääasia!

• kimonotakki, TopShop
• toppi, H&M
• hame, H&M
• laukku, Michael Kors
• tohvelit, Alexander Wang x H&M

Chanelin eilinen, syksyn 2017 Haute Couture -muotia esitellyt näytös iski suoraan ex-ompelijan sydämeen. Tykkään kyllä katsella couture-näytösten kuvia muutenkin, etenkin lähäreitä materiaaleista ja yksityiskohdista. Varsinaisesti tuo maailma on kuitenkin mielestäni vielä yhden askeleen kauempana todellisuudesta kuin “tavallinen” catwalk-muoti, joten sikäli se ei automaattisesti ole itselleni merkittävä inspiraation lähde.
Chanelia toisaalta ei kai oikeastaan milloinkaan voi kutsua varsinaisesti arkiseksi – oli kysymys haute couture tai prét-a-porter -näytöksestä.

“Haute couture” tarkoittaa ylempää ompelutaitoa, korkeaa räätälöintiä. Nykyisin sanaparia käytetään löysästi ja innokkaasti aina, kun muotiluomukseen sisältyy hiukan käsityön ja ainutlaatuisuuden elementtejä. Haute couture on kuitenkin suojattu käsite, jota on perinteisesti saanut käyttää ainoastaan ranskalaisen la Chambre Syndicale de Haute Couturen jäsenet, jotka täyttävät tietyt tarkat vaatimukset (ateljeen henkilöstön määrä, osallistuminen viralliseen näytöskalenteriin sekä mallistossa käytetyille materiaaleille asetetut vaatimukset).
Nykyään käsittääkseni sääntöjä on hiukan löyhennetty. Harvalla isollakaan muotitalolla on varaa valmistaa viralliseen  haute couture -näytökseen vaadittavaa 35 asukokonaisuutta kahta kertaa vuodessa, saatika pitää sääntöjen mukaisia vähintään 15 ompelijaa ympäri vuoden palkkalistoilla. Etenkin, kun korkeaa räätälöintiä garderobiinsa hankkiva asiakaskunta on vain muutamia satoja – ja pienenee vuosi vuodelta.

Sitäkin suuremmalla syyllä on aivan älyttömän hienoa, että Chanelin taiteellinen johtaja, yksi muotimaailman suurvaikuttajista, Karl Lagerfeld päätti käyttää ompelimon ateljéta couture-näytöksen kulisseina. Ihan välittömästi tuli sellainen olo, että koko näytös on kunnianosoitus ompelijoille – heille, jotka laittavat sadasta neljäänsataan tuntia käsityötä jokaikiseen vaatteeseen.
Mahtavaa, että normaalisti näkymättömissä ahertavat taiturit nostetaan välillä esille! En halua, enkä jaksa, mollata kaiken maailman kardashianeja – joku funktio niilläkin tässä muodiksi kutsutussa sirkuksesssa varmasti on. Jotenkin kuitenkin tekee ihan sielulle hyvää, kun saa muistutuksen, että mitä kestävä ja laadukas muoti huipputasolla, huipputekijöiden toteuttamana, voi olla.

Jessica Chastain on uskollinen Chanel-fani. Musta nahkakynähame ja tulkinta klassikkojakusta on asukokonaisuus, joka ansaitsee päästä välittömästi inspiraatiokansioon!

En usko, että ompelijat ihan ihan oikeasti työskentelivät näytöksen taustalla, mutta fiilis on vakuuttavan autenttinen. Tai mistä sitä tietää, vaikka olisikin ollut ihan real thing.
Monesti näytöskuvia katsellessa tulee sellainen olo, että voi että, kun olisi saanut olla paikalla. Chanelin couture-näytöksen kohdalla fiilismittari heittäytyi jo punaisen puolelle. Sen verran lujasti olisin halunnut kokea koko shown livenä.

Toisenlainen morsiuspuku! <3

Kampausidea kopioitavaksi!











Karl Lagerfeld loppukiitoksissa ompelijat käsipuolessa. Osalla roikkuu vielä ompelutarvikepussukka kaulassa ja muutenkin kuvasta henkii jotenkin ihanasti aito ja lämmin tunnelma.
Ensi kerralla on sitten varmasti taas mediatreenattujen julkkisten aika olla framilla, mutta pisteet koko Chanelin tiimille syksyn 2017 haute couture -näytöksen toteutuksesta!
Kuvat: Vogue.com & Chanel.com

Siis voi apua, mikä kaaos meillä – ette ikinä usko! Makuuhuoneiden remppa etenee kyllä, ja lopputulos tulee varmasti ilahduttamaan kaikkia osapuolia. Pikkuisen on tullut yllätyksiä tässä matkan varrella, mutta kaikesta on selvitty sinnikkyydellä, luovuudella ja pikaliimalla. Muutto-remonttihässäkän takia blogikin jäi ihan viikonloppuvapaalle, vaikka varastossa olisi ollut lauantaille aivan ihana drinkkivinkkikin. No, se tulee sitten hyvissä ajoin ensi viikonloppua ajatellen.
Myös remonttiporukan pitää välillä syödä. Suorastaan mainiota, että lauantaina oli hyvät grillailukelit, keittiössäkin vallitsi nimittäin sellainen esterata, että päivällisen järjestäminen olisi ollut aikamoinen haaste. Onneksi parvekkeella onnistui sekä hengailu että ruuanlaitto. Grilliherkkujen kaveriksi valmistui vähän ex-tempore aivan järkyn herkullinen salaatti vasta keitetyistä uusista perunoista, rucolasta, tillistä ja ruohosipulista.

LÄMMIN PERUNA-RUCOLASALAATTI
Ainekset:

• n. 1,5 kg perunoita (sellainen keskipieni kattilallinen)
• 3 kourallista rucolaa
• 1/2 ruukkua tuoretta ruohosipulia
• 1/2 ruukkua tuoretta tilliä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 3/4 dl valkoviinietikkaa
• reilu tlk Dijon-sinappia
• suolaa
• pippuria (myllystä)

Valmistus:
Huuhtele rucola ja kuivaa kuivausrummussa tai keittiöpyyhkeellä. Hienonna tilli ja ruohosipuli. Tilliä varsinkin saa olla tosi runsaasti. Keitä uudet perunat al dente (eli ei mössöksi) ja pilko heti keittämisen jälkeen. Perunat saa olla isoja lohkoja, joten pienet perunat voi laittaa vain puoliksi.
Sekoita kastikkeen ainekset mielellään jo silloin, kun perunat on kiehumassa. Kaada kastike välittömästi pilkottujen perunoiden päälle ja sekoita. Lisää loput salaatin ainekset ja sekoita uudelleen.
En tiedä, onko siinä mitään taikaa, mutta luin jostain, että valkoviinietikka alkaa maistua jotenkin erityisen hyvältä, kun sen laittaa vielä kuumien perunoiden sekaan. Voi olla, ja näin me teimme. Salaatista tuli kaikkien mielestä todella herkullista, joten suosittelen siis sekoittamaan kastikkeen vielä kuumien perunoiden kanssa!

Salaatti ilman kastiketta on vain vihanneksia.
Valkoviinietikka, oliiviöljy ja Dijon-sinappi, suolalla ja pippurilla maustettuna on tämän hetkinen suosikkikastikkeeni oikeastaan kaiken muunkin kuin vain salaatin kanssa. Kombo sopii jotenkin ihan erityisen hyvin kesäisiin ruokiin, salaatteihin toki, mutta myös ihan kalan kanssa ja mitä nyt pikakokkailuja sitä kulloinkin tulee harrastettua.

Uudet perunat – niistä ei vaan voi saada tarpeekseen!
Täysin vegaani salaatti kelpasi remppaväelle niin hyvin, että siitä ei jäänyt lounaslaatikon täytettä. Voisin kuitenkin helposti kuvitella, että salaatti maistuu aivan mahtavalta myös seuraavana päivänä – vaikkei se sitten enää välttämättä olekaan lämmintä. Reilu siivu hyvää leipää vain kylkeen, niin kyllä taas toimistohommatkin maittaa!

Karkki saatiin eilen muutettua ja samaan syssyyn tuli myös aloitettua remppaprojekti kotona. Aivan älytön kaaos! Yllättävän paljon sitä ehtii kuudessa vuodessa keräämään kamaa, joten setvimistä riittää. Bonuksena on tosiaan vielä se, että oikeastaan pitäisi tyhjentää kaksi huonetta, että saadaan maalattua, ja vasta sitten voi alkaa laittaa tavaroita paikoilleen. Tarkoittaa käytännössä sitä, että olohuone toimii tällä hetkellä lähinnä välivarastointitilana. Onneksi kesällä muutenkin asumme parvekkeella. Nyt tuo kesäolohuoneemme on suorastaan välttämätön!
Ihan pelkkää muuttamista ja remonttia elämä ei kuitenkaan ole. Kesä on sen verran hartaasti odotettu ajanjakso meillä, että ei tulisi mieleenkään keskittyä vain sisähommiin. Välillä karataan ulos aurinkoon ja leikitään kesälomaa. Viikonloppuna tulee rakas kummityttöni Tukholmaan visiitille, joten siitä ainakin tulee ihan luonnikas paussi puuhailuun. Ja täytyy toivoa, että kelit sallivat grillauksen. En ole vielä lähimainkaan saanut vuosittaista grilliherkkukiintiötäni täyteen!

Nahkatakki ei tunnu ihan ensimmäisenä mitenkään kovin kesäiseltä vaatteelta. Etenkään, jos kysymyksessä on kunnon rotsi; kevyet nahkaiset jakkuset on asia erikseen. Kuitenkin välillä illat ovat viileitä ja varsinkin, jos vielä tuulee, sitä kaipaa jotain perusneuletakkia lämpimämpää hartioilleen.
Nahkatakki on siitä loistava vaate, että kiistattoman viileän auran lisäksi se antaa kantajalleen sopivasti lämpöä ja hyvän suojan tuulta vastaan. Oikein asustettuna tuhdimpikaan rotsi ei anna yhtään syksyistä vaikutelmaa.

Oranssi on ehkä yksi kesäisimmistä väreistä, mitä on! Paitaa ja hehkuvaa huulipunaa enempää ei tarvita siihen, että muuten musta kokonaisuus henkii heinäkuuta.
Asukuvien ottaminen on muuten todella vakavaa puuhaa. Ei ihme, että pitää olla tiukin ilmein..

Tai sitten ei!! 😀

• paita, Asos
• mokkanahkahame, Monki
• nahkarotsi, BLK DNM
• tennarit, New Balance

Karkki muuttaa tänään pois opiskelijakämpästään. Se sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka lopputuloksena on se, että vihdoinkin, v i h d o i n k i n, muutan isoon makuuhuoneeseen ja vain satunnaisesti kotona majailevat lapsukaiset saavat käyttöönsä asunnon pienen makkarin.
Ja vaikka messuankin “vihdoinkin”, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni siitä, että huoneiden vaihto tapahtuu vasta nyt. Toisaalta olen viihtynyt ihan hyvin pikkuhuoneen pesämäisessä tunnelmassa, toisaalta olen kai pitänyt alitajuisesti kiinni siitä illuusiosta, että tytöt muka ei olisi muuttanut vielä kokonaan pois kotoa.
No, joskus asioiden on annettava ottaa se aika, minkä ne vaativat.
Nyt on edessä kahden huoneen raivaus ja ainakin isomman makkarin pintaremppa. En ole mikään suuri sisustajaihme, joten tunsin tarpeelliseksi kerätä vähän inspiraatiota saadakseni osviittaa siitä, millaisen huoneen itselleni haluan.

Mikään perusteellisen tyhjän valkoisen minimalismin ystävä en ole ollut koskaan, mutta vierastan myös liian täyteen ahdettua ja ylenpalttisesti tekstiileillä peiteltyä tilaa. Unelma olisi asua vanhassa vuosisadanvaihteen talossa, jossa ikkunaruudut, leveät ikkunalaudat, lautalattiat ja mieletön huonekorkeus tekisi jo noin puolet sisustuksen kokonaisilmeestä ihan itsekseen.
2000-luvun puolivälissä rakennetun talon asunnossa ei ole ihan samaa charmia. Kaikkein romanttisimmat yksityiskohdat, kuten antiikkinen kristallikruunu katossa, joka näyttää ihanalta vanhan talon tunnelmassa, saa nyt jäädä haaveeksi. Se ei todellakaan näyttäisi siltä, miltä toivon, näissä meidän nykyisissä puitteissa.

Sen sijaan vihreät seinät on aivan pakko saada! En edes oikein tiedä mistä olen pakkomielteeni hankkinut, mutta en osaa kuvitellakaan uutta makuuhuonettani ilman vihreitä seiniä.
Sävyn valinnan kanssa on hankalampaa. Kuvittelin jo päättäneeni yhden tietyn vihreän sävyn, mutta Peetun mukaan se on isona pintana liian viileän sävyinen ja ehkä myös hiukan tumma. Huone ei ole mikään jättikokoinen vaan ihan standardi kerrostalokämpän “vanhempien makkari”. Oliskohan kokoluokka siis jotain 11 neliön kieppeillä, ehkä jopa alle sen.
Valoa huoneeseen tulee yhdestä, ei kovin isosta ikkunasta. En kutsuisi tilaa sen paremmin valoisaksi kuin pimeäksikään. Toisaalta makuuhuoneen ei mielestäni tarvitsekaan olla mitenkään älyttömän valoisa. Katto on hiukan standardia korkeammalla, mikä lisää vähän tilantuntua.
Jossain vaiheessa mietin, että maalaisin vain yhden seinän vihreäksi ja muut valkoiseksi. Se tuntuu kuitenkin hiukan kulahtaneelta ja tylsältä ratkaisulta. Haluan siis kaikki seinät vihreäksi – tietäisinpä vain minkä sävyiseksi ja mistä ylipäätään kannattaisi alkaa oikean värin selvittäminen. Maalikaupoista saa varmaan värikarttoja (mistä ihmeestä löydän maalikaupan?), mutta eikös ne ole sellaisia puolen tulitikkuaskin kokoisia väriruutuja? Miten sellaisen perusteella osaa päättää koko huoneen värityksen?



Toinen must, minkä ehdottomasti haluan, on erilaisista rakkaista tauluista koostettu seinä sängyn päätyyn. Tiedän kyllä, että tuo alkaa olla jo vähän liiankin nähty sisutuskikka, mutta ei voi mitään. Tosin sen sijaan, että marssisin johonkin julistekauppaan ja hankkisin nipun toisiinsa sointuvia kuvia (ja mietelauseita!) valmiiksi kehystettyinä, varastoistani löytyy vuosien mittaan kertyneitä itselleni hyvin arvokkaita ja tärkeitä juttuja, jotka haluan ripustaa kunniapaikalle makuuhuoneeseeni.
Tosin ei ole mitään hajuakaan, onko aarteistani koostettavissa millään mittakaavalla harmonista kokonaisuutta, joten pidätän itselläni oikeuden täydentää kuvaseinääni jollain tarkkaan harkitulla, Fotografiskasta tai Moderna Museetista hankitulla taidejulisteella. Vaikka ongelmani taitaa olla melkein päinvastainen – kuvia on niin paljon, että ei ole mitään järkeä tunkea niitä yhdelle seinälle. (kuuletteko kuinka remontti laajenee jo ennenkuin on alkanutkaan?)



Lupaan ottaa makuuhuoneesta myös “ennen” -kuvia. Juuri tällä hetkellä siellä vallitsee kuitenkin aivan totaalinen kaaos kaiken muuttohässäkän ja juhannuksen reissailujen vuoksi. Pyykkäystä odottavat vaatekasat ja avonaisina retkottavat matkapakaasit kun ei nyt kuitenkaan ole kuulunut huoneen normaaliin sisustukseen.
Tällä hetkellä ison makkarin seinät on täynnä (Ikean) tumman puun väristä hyllyä mustilla (Ikean) takorautakannattimilla kiinnitettynä. Se ei ollut aikoinaan mikään varsinainen sisustusratkaisu. Hyllylevyä löytyi metrikaupalla vanhasta kodista muuttaessamme, samoin ziljoona kannatinta. Karkki ja Peetu jakoivat huoneen ensimmäiset vuodet ja tarvitsimme kipeästi lisää säilytystilaa.
Nyt haluan ottaa hyllyt alas. Peilin lisäksi seinille ei tule kuin tauluja (ja ehkä oven taakse piiloon pari koukkua…).
Aavistuksen kyllä tuntuu huteralta ajatus, että miten ihmeessä saan seinät sileäksi maalaamista varten, kun kaikki paikat on täynnä hyllynkannattimia varten propattuja reikiä. Vanhat tapetitkin pitäisi kai poistaa? Noo, eiköhän Youtubesta löydy tutoriaalit näihinkin puuhiin – ja kai sitä maalarin tyttärellä on tietotaito ihan verenperintönä?

Suoraan sanottuna kyllä pikkuisen hirvittää, että mitähän tästä kaikesta tulee, mutta toivottavasti työ tekijäänsä opettaa tässäkin. Nyt vain pitäisi keksiä, että mistä täältä voi ostaa maalia ja muita sellaisia pikkujuttuja. Sitä raivaamisen määrää, kun tyhjennämme kaikki lasten romut ja setvimme allekirjoittaneen aarrekätköt, en edes halua ajatella.
Silti jotenkin jo nyt tuntuu ihan mahtavalta saada muuttaa uuteen makuuhuoneeseen. Vähän kuin saisi uuden alun. Löytäisi nyt vain sen oikean vihreän…
Kuvien lähteet ja linkit täältä (+ paljon lisää kuvia!)