Ripaus dekadenssia


Joululoman viimeinen ilta alkaa pikkuhiljaa taipua kohti nukkumaanmenoaikaa. Ihan mahtavan ihanan pitkiltä onkin vapaat tuntuneet, vaikka olinkin viime viikolla välipäivinä töissä. Toimistohommailu ei tunnu koskaan ihan samalla tavalla stressaavalta ja uuvuttavalta, kun on käytännöllisesti katsoen ainoa officella. Päinvastoin on ihan mahtavaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa duunia ilman keskeytyksiä.
Päätin ihan tarkoituksella lopettaa lomailuni torstaihin. Ajattelin, että kun olen perjantain toimistolla, on maanantaina huomattavasti stressittömämpää aloitella ihan täyttä työviikkoa. Toinen syy on se, että Peetu lähti tänään illalla takaisin Uumajaan ja Karkki lähtee huomenna aamulla lomareissulle Kap Verdeen – eli ei ole sikälikään mitään erityistä tarvetta jäädä kotiin hengailemaan.
Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut lomailla tarpeeksi. Kaikki univelat on kuitattu, olen saanut rentoutua sohvalla pötkötellen, viettänyt paljon ihanaa aikaa Karkin ja Peetun kanssa ja ulkoillut päivittäin keleistä riippumatta. Aika ihana fiilis, kun on sellainen olo, että vitsi, miten kiva mennä huomenna töihin!

Etukäteen varoittelin Peetua, että haluan ikuistaa kaikki neidon eri päivien asut, että voin esitellä niitä täällä teillekin. No, saldoksi jäi lopulta vain nämä tämän kuvasarjan kuvat uuden vuoden juhla-asusta. Hiukan harmittaa, että en saanut ikuistettua Peetun uutta upeaa 2nd hand talvitakkia. 50 – 60 lukujen taitteessa ompelimossa valmistettu villakangastakki on aivan mielettömän upea löytö uumajalaisen Pelastusarmeijan kirpputorilta.
Onneksi tässä on yhtä sun toista suunnitelmaa, joka tuo neitokaisen Tukholmaan vielä talven aikana, joten varmaan saadaan takkilöytö tännekin esittelyyn.
Näin tammikuussa harvat enää kaipaa hurjasti inspiraatiota juhlapukeutumiseen, mutta Peetun bileasusta saa hyvin ideoita myös vähän arkisempaankin asukokonaisuuteen. Etenkin samettinen kimono-aamutakkia muistuttava huitula voisi tuoda hauskasti vähän dekadenttia sävähdystä vaikka ihan toimistoasuun.

Mielestäni Peetun uuden vuoden juhla-asu oli muutenkin tosi onnistunut!
Erilaiset mustat pinnat, sametti ja nahka, tuovat elävyyttä, paljettipaita uuteen vuoteen sopivaa blingiä, rinkulakorvikset rimmaavat täydellisesti paidan kanssa ja kokonaisuuden kruununa Minimarketin nilkkurit, joiden koron, pohjan ja varren suun reptiili-kuosi matsaa ihanasti lämpimänkultaisiin yksityiskohtiin. Kullansävyisen meikin terästeenä huikean oranssit huulet.

  • paitta, Nelly
  • hame, Mintun ompelimo
  • kimono, H&M
  • kengät, Minimarket
  • korvikset, Weekday

6 Comments

  1. Tarja

    Hyvää Uutta Vuotta, Minttu! <3
    Uskomattoman kaunis tytär sinulla! Asu on myös ihastuttava ja näin kainuulaisena "persjalkana" kadehdin noita kilometrin mittaisia sääriä 🙂 Joskus nuorempana mietin, että saisiko jalkoja jotenkin venytettyä, mutta tässä kohtaa olen jo luovuttanut 😀 Hyvin toimivat kuitenkin ja se on tärkeintä!

    Reply
    • Minttu

      Mahtavaa uutta vuotta sullekin Tarja! <3
      Peetu on perheen ainoa koipeliini - me muut ollaan tyypillistä persjalkaisten sukua... Mutta tosiaan mainiostihan ne toimivat nekin! 😀

      Reply
  2. Anna-Maria K

    Ohh ihanaa kuulla että olet saanut levättyä niin että tuntuu kivalta mennä töihin 🙂 Onneksi olkoon vaan siitä 😀 <3 Mä toivon että mulla on tulevaisuudessa sellainen työ, josta ei jatkuvasti haaveile pääsevänsä lomalle ja jonka tekeminen on kivaa. Uskon että niin käykin vielä.
    Hyvää uutta vuotta sulle <3

    Reply
    • Minttu

      Ihanaa uutta vuotta myös sulle Anna-Maria!
      Aikaisemmin olin ihan siinä käsityksessä, että kaikki, joiden mielestä oli kivaa palata lomilta töihin, olivat joko ihan pimeitä tai sitten feikkasivat kaiken. No, nyt voin todistaa, että ihan työ-töissä voi olla kivaa – eikä siihen tarvita kovin kummoisia. 🙂

      Reply
  3. Helen

    Tosi kiva asu! Tykkään just siitä, että asussa on vähän särmää, tuossa vähän enemmänkin. Ja samoin; voi kun voiskin tehdä työtään laulellen…
    Lucky you 🙂

    Reply
    • Minttu

      Nooh – kyllähän ne laulelut aina välillä jää vähän lyhykäisiksi. Mutta onneksi sentään välillä! 🙂

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *