Jouluun valmistautuminen sai meillä eilen yllättävän käänteen. 73-vuotias äitini oli täysin odottamatta joutunut sairaalaan. Tehovalvonnassa vietetyn yön jälkeen kaikki näyttää nyt ihan hyvältä, mutta kyllä sitä vieläkin on aika epätodellinen ja niin huolestunut olo. Tällaisina hetkinä sitä todellakin toivoisi asuvansa lähempänä Tamperetta.
Olen ollut säännöllisessä puhelinyhteydessä Taysin ystävällisen ja ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan kanssa ja äidin terveydentila vaikuttaisi olevan vakaa. Puhuin myös äidin kanssa ja hän toivoi jo kotiinpääsyä ja suunnitteli menevänsä maanantaina kuntosalille. Treenaaminen tuskin tulee ihan vielä kysymykseen, mutta nyt hänet on siirretty teho-osastolta tavalliselle osastolle, joten varovaisesti kai uskaltaa huokaista helpotuksesta.
Halusin kertoa tämän, vaikken yleensä mitään sairaskertomuksia blogissani omien migreenieni lisäksi tilitä. Mielestäni erityisesti juuri nyt, näin jouluna, on ihan supertärkeää muistaa arvostaa jokaista hetkeä, jonka saa viettää rakkaimpiensa kanssa. Pitkinä pyhinä alkaa helposti pikkuasiat ärsyttää ja sitä tulee kivahdettua totaalisen triviaaleista asioista. Meille muistutus siitä, että jokainen hetki on arvokas – ja että ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu – tuli aika karulla tavalla.
Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
Rakkaudella,
Minttu (+ Karkki ja Peetu)