Heips! Tänään ei tule Torstai Taroteja. Miksi?
Pääsin vihdoin – todellakin vihdoin – käteni ja koko oikean käsivarren toiminnan (toivottavasti) korjaavaan leikkaukseen. Kaiken sen odottelun ja huonon tuurin jälkeen en halunnut jinxata mitään ja siksi en kertonut kuin ihan lähipiirille sekä tietty työnantajalle, että nyt viimein olen saanut ajan.
Leikkaus oli maanantaina. Jännitti aika paljon etukäteen jo ihan pelkästään siksi, että koko homma kyynärpään hajoamisesta alkaen on ollut täynnä huonoa tuuria. Iski samanlainen irrationaalinen kauhu kuin joskus lentokentällä: vaikka todennäköisyys on minimaalinen, voi olla, että juuri tämä kone putoaa kuin kivi alas taivaalta. Onneksi support-joukot lähettelivät koko sunnuntain tsemppi-viestejä ja illalla vielä Peetu tuli pitään äiskälle seuraa.
Kaikki meni kuitenkin hyvin! Leikkaus kesti suunnitellun kahden tunnin sijaan neljä (tekivät perusteellista duunia, kuten lääkäri-ystäväni Tuike huomautti), mutta röntgenkuvissa kaikki näyttää kuulemma hyvältä ja kirurgi vaikutti muutenkin kaikin puolin tyytyväiseltä tulokseen.

Jotain ihmettä on tapahtunut kasvoilleni tosin..  Aikamoisia kulumavaurioita oli ilmestynyt leikkauksen aikana poskeen, kaulalle ja silmäluomelle. Sopii toki sesonkiin tällainen Halloween-stailaus, mutta täytyy nyt toivoa, ettei jää pysyviä arpia… Toisaalta, jos se on hinta, mikä pitää maksaa toimivasta oikeasta kädestä, niin olkoon sitten niin. Ei tässä nyt muutenkaan mihinkään missikisoihin olla pyrkimässä.
Muuten olo on ihan ok. Kipulääkitys on toki erittäin tanakka, mikä aiheuttaa aikamoista sumua pääkopassa. (Siksi en nyt pysty tarotejakaan katsomaan – eikä kyllä vielä pysy kamerakaan kädessä.) Olo on kuitenkin toiveikas ja yritän pitää mopon edes jotenkuten aisoissa suunnitellessani kaikkia ihania kutomisprojekteja ja ompeluhommia, joihin ihan kohta pystyn. (Oletteko nähneet Teemu Muurimäen Novitan paksulle Hygge-langalle suunnitteleman neulepaidan?! I H A N A!! Ohje löytyy maksutta Klarna.fi:stä!! (ei maksettu mainos, huom..))
Kolmisen viikkoa menee nyt kipsin kanssa. Teknisesti aavistuksen haasteellista, sillä käsivarsi on kipsattu suoraksi – mutta kaiken säätämisen jälkeen kolme viikkoa ei tunnu missään. Sen jälkeen seuraa kuusi viikkoa vastaavan härvelin kanssa kuin mikä oli seuralaiseni koko viime vuoden, mutta sen jälkeen pitäisi oikean käden toimia!
Kaikkien DIY-projektien lisäksi en malta odottaa, että voin taas:

• syödä haarukalla ja veitsellä
• solmia kengännauhani
• allekirjoittaa ihan mitä tahansa
• laittaa hiukseni ponnarille
• rutistella mustapäitä nenänpielestäni
• …

plus ziljoona muuta pikkujuttua, joita tavallisesti ei tule edes ajatelleeksi!

Nyt olen jo takaisin kotosalla, mutta aikas mainiot näköalat oli yksityishuoneestani Sös:in seitsemännestä kerroksesta. Globenkin siellä möllöttelee taivaanrannassa.