Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.
Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.
Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.
Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.
Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.
Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

• tunika, Ellos (saatu)
• farkut, Primark
• nilkkurit, Acne
• laukku, Karen Millen

Viime perjantai asuni oli todellinen “kerran vielä pojat” -outfit. Olen käyttänyt tuota House of Dagmarin koralliraitaista hametta todella paljon koko kesän ja ajattelin, että nyt on aika laittaa se talviteloille.
Täällä ollaan kuitenkin saatu nauttia niin ihanista ja aurinkoisista syyspäivistä, että tummemmat ja harmaammat sävyt, jotka yleensä valloittavat pukeutumiseni värimaailman aina syksyisin, tuntuvat vielä vähän liiankin synkiltä. Reilun neulepaidan kanssa kesäinen lempparihameeni sointuu hyvinkin alkusyksyiseen värimaailmaan ja mielentilaan.

Viikonloppuni on ollut kaikin puolin hurjan kiva. Töissä on menossa valtavasti uudistuksia ja kaikenlaiset suorituspaineet (pääosin tietty itse itselleni asettamat…) tekivät sen, että olin perjantaina aivan puhki. Kello ei ollut varmaan vielä seitsemääkään illalla, kun jo mietin, että joko saa mennä nukkumaan. Karkki oli tulossa perjantaina visiitille kotiin, mutta kun hän puolenyön maissa vihdoin saapui, olin jo kuukahtanut unten maille.
Harva asia – jos mikään – tuntuu niin elvyttävältä ja ihanalta kuin kunnon pitkät yöunet! Voi, kun oppisi arkisinkin menemään ajoissa nukkumaan. On se oikeastaan hiukan hassua, että perusterveyden muita pilareita, ravintoa ja liikuntaa, vaikuttaa sitten lopulta olevan huomattavasti helpompi rukata parempaan suuntaan, mutta riittävän unen saannin varmistaminen on niin poskettoman vaikeaa.

Olen testannut vaikka mitä temppuja, että en vetkuttelisi nukkumaan menon kanssa. Mikään ei ole oikein purrut tähän mennessä, mutta nyt ajattelin haastaa itseni: aamuherätyksen ajasta riippumatta pidän huolta, että saan joka yö tarvitsemani 7 tunnin 30 min yöunet.
Olen havainnut, että tuo määrä on optimaalinen itselleni. Selviän paljon vähemmälläkin, mutta se, että nykyisin nukun arkiöisin noin 6 tuntia, ei todellakaan riitä. Niin lyhyet unet johtaa siihen, että olen perjantaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. Univelkaisena voin toki nukkua välillä paljon pidempäänkin, mutta säännölliset seitsemän ja puolituntia tuntuu optimaaliselta.

Karkki lähti jo aamupäivällä tänään takaisin Karlskronaa kohti. Sen jälkeen olen tehnyt vähän kotihommia ja mm. raivannut vaatekaapista kesävaatteita talvisäilöön sekä kaivanut esiin syksyisempää neuleita. Monia vaatteita voi toki käyttää ympäri vuoden, mutta toisaalta on ihan hauska laittaa osa asioista hetkeksi lepäämään. Puolen vuoden käyttökatkoksen jälkeen ne tuntuvat melkein kuin uusilta.
Perjantaisen asuni niittitennarit ja neule eivät ole menossa sesonkilevolle – eli ne tulevat varmasti vilahtelemaan täällä asukuvissa syksymmälläkin. Sen sijaan raitahame saa nyt painua hyvin ansaitulle lomalle. Palataan sen kanssa asiaan taas keväällä, uusin yhdistelmäideoin!

• neulehame, Dagmar
• neulepaita, Acne
• tennarit, Rizzo