Month: November 2016

Hypätään ihan just viikon arkiruokaohjeeseen ja huippumaukkaaseen lounaslaatikon täytteeseen, mutta ensimmäisenä haluan sanoa suurkiitokset kaikille tsemppauksista ja onnenpotkuista tämänpäiväiseen työhaastatteluun (josta kerroin siis eilisessä postauksessani). Haastattelu ja siihen liittyvä case-harjoitus meni sen verran hyvin, että pääsin jatkoon!! Jeijj!! Nyt meitä finaalikierroslaisia on yhteensä neljä ja lopullinen valinta tehdään mahdollisesti jo ensi viikolla. Sain juuri työsähköpostiini patteriston erilaisia testejä ja sitten on vielä kakkoshaastattelut, mutta tosiaan ehkä jo tosi pian tiedän, miten tässä kävi.
Jännittää ihan sikana!!
Pasta Rosso
Mutta kuten ruotsalainen sananlasku kuuluu “äta bör man, annars dör man” – eli syödä pitää, muuten ei tule mistään mitään. Ja supertsemppausta vaativina aikoina on niin ihanaa, kun lautaselta löytyy jotain tuttua ja turvallista, täyttävää ja ihanaa, mutta hiukan modernilla twistillä.
Peruna taisi olla omien porukoitten comfort-foodia, mutta itselleni se on aina ollut pasta. Ohjeen kastike on näennäisestä kermaisuudestaan huolimatta varsin kevyt ja raastettu porkkana tuo jännää ruokamaisuutta koostumukseen. Itselleni oli ihan uutta, että porkkana raastetaan kastikkeeseen pilkkomisen sijaan, mutta Peetu kuulemma tekee niin aina. Kastikkeen rakenne on raasteen ansiosta turvallisen rakeinen ja mehevä.
Pasta Rosso
PASTA ROSSO JA VALKOSIPULIHERKKUSIENET
(2 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä (2 kastikkeeseen ja 1 herkkusienien paistamiseen)
  • 5 – 6 porkkanaa
  • purkki tomaattimurskaa
  • 1 vihannesliemikuutio
  • 2 dl ruuanlaittokermaa
  • 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
  • öljyä paistamiseen (ja ehkä vähän voita!)
  • suolaa ja pippuria (myllystä) maun mukaan
  • pastaa of course

Valmistus: 

  • Kuori ja raasta porkkanat semi-hienoksi raasteeksi. Kuori ja pilko valkosipuli ja sipuli. Paistele raastetta ja sipuleita hyvä tovi keskimiedolla lämmöllä, kunnes sipulit on läpikuultavia ja porkkanat “kuivia”. Lisää pannulle tomaattimurska, kasvisliemikuutio ja ruokakerma. Anna kiehuskella 15 – 20 min suht miedolla lämmöllä.
  • Putsaa ja paloittele herkkusienet (noin kolmeen tai neljään osaan). Pilko kolmas valkosipulinkynsi tosi pieneksi. Paista sieniä kuivalla teflonpannulla kunnes ne alkaa tuntua nahkeilta. Lisää vähän voita tai öljyä ja pieneksi pikottu valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.
  • Keitä sopiva määrä pastaa pakkauksen ohjeen mukaan.

Pasta Rosso
Valkosipulisienien on tarkoitus olla maukkaana “strösselinä” annoksen päällä. Tästä syystä tämä pasta-annos ei poikkeuksellisesti vaadi kyytipojaksi parmesan-raastetta, joka kyllä muuten on intohimoni.
Lounaslaatikossa pasta toimii aivan erinomaisesti. Tai toimii ainakin siinä tapauksessa, että kollegasi eivät ole yliherkkiä valkosipulin tuoksulle. Itse kastiketta voi myös pakastaa, mutta ainakaan tämän ohjeen perusteella siihen ei ole suurempaa tarvetta. Itse olin tosi yllättynyt, että niinkin pienellä asialla kuin porkkanoiden raastamisella, voi saada niin suuren eron pastakastikefiilikseen.

Minttu 2.11.2016
Postauksen otsikko ei viittaa asuuni. Annan täydet pisteet marraskuulle todella harvinaisen tyylikkäästä ja marraskuumaisesta aloituksesta. Eilen tuli vettä kuin juurikin sieltä, tuuli niin, että sateenvarjosta piti pitää kaksin käsin kiinni ja silti sitä oli aivan tuhannen märkä. Tänään aamulla sai puolestaan herätä siihen, että taivaalta tuli jotain vettä kiinteämpää. Ei mitään ihanaa, söpöä ja tunnelmallista lunta – vaan vaakasuoraan räntää, joka läiskähteli kiinni takkiin ja kasaantui kadulle nilkkaan asti ulottuvaksi mössöksi. Työkaveri sanoi, että ihan kuin slush-tehdas olisi räjähtänyt.
Poikkeuksellisesti en siis valita säästä. Sen sijaan annan marraskuulle täydet pisteet lajinomaisesta käyttäytymisestä.
Minttu 2.11.2016
Päivän mittaan räntä muuttui sateeksi ja töistä lähdön aikoihin tuuli oli laantunut hiukan eikä taivaalta tullut enää niskaan yhtään mitään. Tuntui aivan voitolta!
Tämän päivän työasuni perustui H&M:ltä nimenomaan toimistokäyttöön hankkimastani mekosta, luottovillatakista ja poneista. On muuten ihme juttu, että melkein aina, kun laitan nuo karvanilkkurit (aka “ponit”), sää on ihan karmea. Sen täytyy olla joku klassinen kohtalon iva -tyyppinen asia, sillä pidän yleensä tosi hyvää huolta kengistäni, öljyän, lankkaan ja suihkin minkä kerkiän, mutta juuri noita poninkarvaisia Pistoleita on erittäin hankala huoltaa yhtään mitenkään.
Minttu 2.11.2016
Muistatteko, kun kerroin, että olen hakenut sisäisesti meillä töissä uutta paikkaa? Väliaikatiedotuksena voin kertoa, että huomenna iltapäivällä olisi haastattelu ko. duunia varten. Arvatkaa jännittääkö? No, jännittää ihan hurjasti jo ihan pelkästään siksi, että olen tässä tajunnut, miten paljon oikeasti haluaisin sen paikan. Ja pikkuisen jännittää sekin, että haastattelu on englanniksi. Huomaan, että koska olen käyttänyt englantia viime aikoina niin tosi vähän, tulee välillä varsinaisia black out -tilanteita, enkä löydä ihan tavallisiakaan sanoja. Etenkään, jos jännittää – joten kierre on valmis.
Yritän ajatella positiivisesti, että jos en saa nukuttua, voin ainakin suoriutua todella hyvissä ajoin KENZO x H&M -yhteistyömalliston hikarijonoon. Haha!
Minttu 2.11.2016
Päivän asun mekko oli tänään ensimmäistä kertaa päällä toimistolla, vaikka ostin sen jo alkusyksystä. Halusin säästää sen Karkin valmistujaisjuhliin ja olinkin viime perjantaina yliopistolla käytännöllisesti katsoen täysin samassa asussa kuin tänäänkin. Jotenkin tuntuu juhlavammalta, kun on jossain merkittävässä tilaisuudessa ihan uudessa asussa, vaikka kyseessä ei olisikaan mikään sinänsä erityinen vaate.
Tosin tykkään mekon vähän paksummasta ja rouheammasta, pellavaa muistuttavasta, materiaalista (vaikka onkin jotain puuvillasekoitetta) ja klassisesta pikkumustamaisesta leikkauksesta tosi paljon. Asusteilla siitä saa helposti muokattua joko arkisemman tai juhlavamman ihan tarpeen ja tilaisuuden mukaan.
Minttu 2.11.2016

  • mekko, H&M
  • neuletakki, Filippa K
  • kengät, Acne
Old stuff