Peetun Lilla Ego -ravintolaillan asu oli mielestäni aivan superonnistunut! Musta on toki aina aika varma valinta, mutta rennon topin, laskostetun kietaisuhameen ja kevyen jakun yhdistelmä on kivasti sekä fiksu että rento. Pisteenä i:n päällä korkeat kiilasandaalit ja asusteena nude-roosa pikkulaukku sekä tismalleen saman värinen huulipuna.
Tosi hyvä, että ikuistimme tuon illan asut. Nyt on nimittäin tullut pukeuduttua lähinnä vain rempparytkyihin ja tapettisilpun peittämän t-paidan sisällä sitä helposti tuntuu kivat vaatteet kovin kaukaiselta ajatukselta. Tai no, tänään olin kyllä toimistolla, joten vähän piti yrittää ihmistäytyä. Huomenna Peetu lähtee ystävänsä Dunin mökille muutamaksi päiväksi, joten varsinaista tarvetta kaupunkivaatteille ei ole sielläkään.

Tunnistatteko sandaalit? No, nehän on Mintun vanhat luottokengät, jotka edelleenkin tulee vedettyä jalkaan aina, kun on tarvetta mukaville, mutta piirun juhlavammille jalkineille. Oikeasti nilkkaremmit kuuluisi laittaa ristiin (esmes näissä kuvissa näkyy hyvin), mutta Peetu kiinnitti soljet alunperin ihan vahingossa suoraan. Sandaalien ilme muuttui yllättävän paljon. En tiedä olenko vain niin tottunut siihen, että remmit ovat olleet aina ristissä, mutta jotenkin tuo Peetun tapa näyttää paljon modernimmalta ja ajankohtaisemmalta.
Seuraavan kerran, kun itselläni on korkosandaalipäivä, aion ehdottomasti testata uutta kiinnitystapaa. Ihmettelen vain, miten moinen ei ole koskaan tullut pieneen mieleeni.

Tänään päätimme pitää yhden välipäivän remontoinnista. Riittää sitä kotihommaa muutenkin ja hätäilemällä ei tule kuin paha mieli. Olen kuvaillut hiukan prosessin etenemistä ja huomenna ajattelin uskaltaa antaa ensimmäisen väliaikaraportin.
Karkki lupasi onneksi uhrata remppahommille osan kesälomastaan – nyt tuntuu siltä, että kaikki apu on enemmän kuin tervetullutta!

• toppi, Primark
• hame, Asos
• jakku, frkn
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• sandaalit, Lacoste

Ensin pikapäivitys remonttiin: jos olisin tiennyt, miten paljon aikaa ja vaivaa vain yhden ainokaisen huoneen fiksaamiseen amatööriltä menee, olisin varmasti harkinnut ammattilaisen palkkaamista. Olen tosiaan ollut lomalla torstaista lähtien ja jotenkin kuvittelin, että neljä päivää riittäisi remonttihommaan. Että tässä nyt sunnuntai-iltana olisi jo jonkinlaista selkeyttä ja valmistumisen meininkiä, mutta ei. Aivan järjetön duuni ollut vain siinä, että on saatu vanhat tapetit pois. Torstaina käytiin ostamassa kamppeita ja aloiteltiin seinien putsaamista. Koko vitsin perjantai vietettiin tapetteja raaputtelemalla ja vasta lauantaina myöhään illalla alkoi olla valmista. Tämä päivä on sitten mennyt liisterin jämiä pesten ja pikkuisen alkaa suoraan sanottuna kypsyttää.
No, tässä vaiheessa ei ole paljon muuta vaihtoehtoa kuin tehdä homma loppuun. Ja ihanahan siitä tulee, kun sinne asti päästään. Tavallaan ihan hyvä, että on niin kertakaikkiaan noviisi, ettei aloittaessaan ollenkaan tajua, mihin on ryhtynyt. Nyt on kai sitten kaikkein rasittavin pohjatyö tehty ja seuraavaksi pääsee paklaamaan – ja sitten vihdoin maalaamaan. Löydettiin aivan mielettömän ihana oliivinvihreään taittava harmahtava sävy tulevaan makuuhuoneeseeni. Tuskin maltan odottaa, että pääsen levittelemään sitä seinille!

Mutta piti siis kertoa teille Lilla Ego -ravintolasta, jossa käytiin likkojen kanssa viime keskiviikkona syömässä. Olen jahdannut pöytävarausta tuonne about tismalleen ne kolme vuotta, mitä he ovat olleet toiminnassa. Palkittujen tähtikokkien mutkaton ja hinta-laatusuhteeltaan kertakaikkiaan erinomainen ravintola on ollut kuitenkin aina niin täyteen bookattu, että vapaata pöytää on ollut käytännössä mahdoton saada. Fanit kuulemma päivystävät puoliltaöin netissä, kun seuraavat varaukset aukeavat ja vartissa on taas seuraava kuukausi täynnä.
Itse tein meidän varauksen viime maaliskuussa ja viime keskiviikkona klo 21.00 oli ainoa vapaa illallisaika koko viime kvartaalina! Pienenä lohtuna ex-tempore -asiakkaille on kahdeksan baarikeittiöpaikkaa, joihin ei oteta varauksia. Joitakin kertoja olen testannut tuuriani myös niiden suhteen, mutta kuulemma paikalla pitää olla heti viideltä, kun ovet aukeavat, jolloin voi saada nimensä listalle. Eli ihan spontaaniin pistäytymiseen keittiöpaikatkaan ei sovi. Eikä ne muutenkaan ehkä olisi kovin kiva ratkaisu isommalle porukalle, mutta pariskunnalle kylläkin.

Lilla Ego on jotenkin hyvin tyypillinen nyky-tukholmalainen ravintola. Ilmapiiri on rento ja nonchalantti jopa siihen pisteeseen asti, että siitä tulee juttu itsessään. Paljaat tiiliseinät, pinnatuolit ja maalarinteipillä seinään kiinnitetyt menyn lisäosat ovat hipsteriviileitä potenssiin sata – varsinkin, kun kaikki paikalla olijat ovat oikeasti saaneet odottaa mestarikokkien valmistamaa illallistaan viikkoja tai tavallisesti jopa kuukausia.
Mikään varsinainen drinkkibaari Lilla Ego ei ole. Yhtään vähäisistä neliöistä ei ole omistettu baarille tai muuten vain paikalle tulleille hengailijoille. Viinilista on vaikuttava ja oluita löytyy vaativaankin makuun. Varmasti tilatessaan voi saada myös jonkun klassisen perusdrinkin, mutta listalla on vain yksi, sesongin keittiögrogi. Tällä kertaa se oli kauniin vaalenapunainen raparperi-GT. Gin & Tonic on aina hyvää ja drinksu oli tosiaan väriltään soman kesäinen, vaikka hiukan se olisi voinut kyllä maistua enemmän raparperilta.

Lilla Egon meny ei ole mitenkään hurjan laaja, mikä yleensä on mielestäni hyvä merkki laaturavintolassa. He tietävät, mikä juuri nyt on hyvää – ja tarjoilevat sitä asiakkailleen. Netissäkin esillä olevan listan lisäksi seinällä on pari muuta pääruokaa ja jälkiruuat.

Makuelämykset alkoivat jo leivän ja raastetun voin saapuessa pöytään. Miten ihmeessä ihan tavallinen voi voi maistua niin paljon paremmalta ravintolassa? Suomalaissydän antoi vielä ekstrapisteet siitä, että leipä ja voi tarjoiltiin Iittalan rasiassa. 🙂

Mintun alkupala matjessilliä ja kaikkea ihanaa (kermaviiliä, Västerbotten-juustoa, maa-artisokkaa, pocherattu kananmunan keltuainen ja tuo kirkas hommeli, mikä näkyy annoksen päällä, on aivan mielettömän hyvää, pikkelsikastikkeelta maistuvaa juttua. Aivan mielettömän ihana ja jotenkin kesäinen annos.
Peetu söi valkoista parsaa kaikilla herkuilla – ja se oli kanssa niin hyvää (sain maistaa!).

Karkki ja Cecilia jakoivat mätiannoksen, joka oli listalla vain kahdelle. Perunakakkuset tulivat söpösti juuri paistettuina pannulla ja Kalix-mäti kätsyssä pursotuspussissa (+ muut lisukkeet erikseen). Sain pienen makupalan tuostakin ja heti tuli mieleen, että jonain päivänä voisin kyllä olla roikkumassa viideltä ovenkahvassa vain saadakseni jakaa tuon alkupala-annoksen jonkun kanssa!

Pääruokani sisälsi myös lihaa, mutta se tarjoiltiin erikseen, joten se ei nyt näy kuvassa. Voin kertoa, että ne kerrat kuin joskus vielä silloin tällöin syön lihaa, se saa mielellään olla juuri niinkuin Lilla Egossa. Lähituotettua, ekologista luomulihaa, joka maistuu hyvältä ja tuntuu myös. Lihani lisuke oli mahtava ja maukas keko sesongin vihanneksia ja juureksia (grillattuja vahapapuja! friteerattuja kesäsipuleita!) – saman setin sai Karkki, joka tilasi illan kasvisannoksen, mutta vain isompana.
Peetu söi kana-annoksen ja Cecilia kalaa. Varsinkin kala oli niin kauniisti laitettu, että melkein sääli iskeä haarukka kokonaisuuteen.

Ravintolan nimi, Lilla Ego, tulee jostain Kentin biisistä (Peetu kyllä tiesi mistä, mutta enhän minä sellaisia muista!) ja ilmeisesti herrat ravintolanpitäjät ovat Kent-henkisiä muutenkin, sillä koko iltana ravintolan kaiuttimista ei kuulunut muuta kuin ko. bändin musiikkia. Eli suosittelen vilpittömästi visiittiä Lilla Egoon kaikille paitsi niille, jotka saavat ihottumaa Kentistä.
Suosittelen myös pitämään kiirettä sillä juuri nyt kesälomalle painunut ravintola on enää auki vain muutaman kuukauden. Alunperinkin väliaikaiseksi suunniteltu (mutta sittemmin vähän pysyvämmäksi muuttunut) ravintola sulkee lopullisesti ovensa samana iltana, kun Kent on ilmoittanut pitävänsä viimeisen konserttinsa. Eli ensi marraskuussa.
Lainakuvat: Lilla Ego (logokuva), Årets kock (toka kuva) ja Visit Sweden (vika kuva)