Viikon drinksun kesä 2015 edition myöhästyi päivällä heti toisena kesälauantaina. Mihin ihmeeseen kaikki aika menee – en käsitä! No, tämän viikon drinksu on siitä mainio, että se toimii loistavasti myös alkoholittomana versiona ja sopii siksi hyvin myös arki-iltojen raikastukseksi. Tinni nappasi ohjeen alunperin Hesarista, mutta matkan varrella tuli alkuperäisohjeeseen tehtyä sen verran monta muutosta (parannusta, mielestämme), että tässä on ihan uuden drinksureseptin paikka.
Hesarin ohjeen pohjana on kylmäuutettu vihreä tee. Eli laitoimme kannuun 2 litraa kylmää vettä ja 6 teelusikallista vihreän teen hitusia. Kannu sai levätä jääkaapissa kuutisen tuntia ja tuloksena oli hennosti sameaa vihreää teetä. En ole ihan varma, mitä etua kylmäuuttamisella on – siis sen lisäksi, että se kuullostaa gastronomi-trendikkäältä. Maun kannalta samaan lopputulokseen pääsisi varmasti keittämällä vahvaa vihreää teetä ja jäähdyttämällä sen.

GREEN TEA & GINGER (yksi annos)
Ainekset:

• 1 dl kylmää vihreää teetä
• 1 dl Ginger Ale -limpparia
• pieni pala tuoretta inkivääriä
• 2 tl limen mehua
• 3 cl gin (voi hyvin jättää pois!)
• koristeluun: tuoreita mintun lehtiä, limen lohko ja halutessasi jääpaloja

Valmistus:
Valmista vihreä tee joko uuttamalla tai perinteisesti. Pilko lasin pohjalle muutama ohut siivu tuoreesta inkivääristä. Kaada päälle puolet ja puolet kylmää vihreää teetä ja Ginger Alea. Purista lopuksi hiukan mehua limestä, (mittaa mukaan gin), koristele mintun lehdillä ja tarjoile.

Käy loistavasti janojuomaksi sellaisenaan – ja jos ainekset ovat hyvin viilennettyjä, jäitä ei välttämättä tarvita. Tätä on myös helppo valmistaa kerralla suuria määriä, joten se sopii hyvin vaikka juhannusjuhlilla tarjottavaksi – tai muuten isommalle porukalle.
Suurin ero Hesarin ohjeeseen on se, että laitoimme inkiväärin tuoreena. Sokeriliemessä keitelty inkivääri menetti kaiken kirpsakkuutensa ja teki juomasta aivan liian makean. Lisäksi kaipasimme aavistuksen lisää raikkautta ja siksi lisäsimme myös tilkan limeä juomaan. Lopputuloksena oli raikas ja mukavasti mausteinen drinksu. Kuuden naisen yhteistyönä fiilaama resepti ei voi olla väärässä!

Harvoin tulee esiteltyä ulkovaatteita päivän asukuvien yhteydessä, mutta tässä nyt yksi perusversio torstailta. Eilen olisi kyllä pärjännyt hieman kesäisemmälläkin varustuksella, mutta muuten on kyllä ollut pakko pitää palttoo päällä ja huivi kaulassa – sen verran viileää on ollut. Tänäänkin on näköjään taas harmaata ja takki pitää varmasti kiskoa päälle, kun lähtee ulos.
Musta trenssi on vanha palvelija, H&M:n Roberto Cavalli -mallistosta aikoinaan hankittu. Se on mielestäni tosi kivan mallinen ja materiaali on pysynyt hyvässä kunnossa, joten mitä sitä suotta uutta hankkimaan. Oranssit farkut Filippa K, tennarit New Balance, huivi Diane von Furstenberg ja laukku Rebecca Minkoff.

Olin tosiaan siis Espritin järkkäämässä bloggari-illassa Gallerian myymälässä. Kesäksi on tarjolla kivoja beduiini-teemoja, paljon valkoista, vaaleaa denimiä, tunikoita, jump suiteja ja rentoja remmisandaaleita.
Jotenkin hassua, että joskus Esprit oli yksi niistä merkeistä, jotka piti aina tsekata, kun oli aika hankkia jotain uutta. Nykyään hädin tuskin muistan sen olemassaolon, mutta nyt tuli kyllä hyvä muistutus!

Bloggareitten lisäksi shoppailuillan -30 % alennus oli houkutellut paikalle aika liudan muitakin Esprit-faneja. Meille oli varattu pieni oma alue putiikissa ja olin aivan äimänä, kun sain kuulla, että kaikki bloggarit saa valita kolme tuotetta mukaansa!
Satuin olemaan paikalla ensimmäisten joukossa ja valinnanvaraa oli vielä vaikka miten paljon. Kannoin kyllä valtavan läjän vaatteita sovituskoppiin, mutta lopulta päädyin valitsemaan ainoastaan denimiä.

Farkkutakki on ollut toivelistalla jo pidempään – tai tarkemmin sanottuna siitä lähtien, kun Peetun farkkutakki muutti Uumajaan, enkä ole voinut sitä enää lainata. Keskisiniseksi pesty perusrotsi on juuri, mitä halusin!
Hyvin vaaleiksi pestyt lappushortsit ovat hauskan rennot ja kesäiset. Ehkä kuumin lappuhaalari-momentum meni ohi jo viime kesänä (tai edellisenä?), mutta enpä nyt muutenkaan pidä mitenkään välttämättömänä olla aina ensimmäisenä kaikkien villitysten kanssa.
Vitivaaleiksi pestyt ja reikäisiksi kulutetut farkut oli ehkä itsellenikin yllättävä veto. Ei sinänsä – farkkuja käytän tosi paljon muutenkin ja nuo istuvat oikein mainiosti. En vain ole ihan täysin jaksanut käsittää, että taas on aika käyttää rikki revittyjä ja reikäisiä, ylipestyjä farkkuja. No niin se vaan on ja näköjään turha pyristellä vastaan. Haha!
Tiedostan kyllä oikein hyvin, että tämä on hiukan possumaista fuskausta vuoden 15 muotiostoksen haasteeseeni. Mutta toisaalta, kuka sitä nyt oikeasti kieltäytyisi, kun sanotaan, että valitse tuosta?! (Ja ei, mitään postausvelvoitteita tai muutakaan siihen ei liittynyt) Eli näillä nyt mennään!
Kuvat: tuotekuvat Minttu, muut Red and Square Fashion PR

Nyt on aika esitellä vuoden kahdeksas muotiostos: ihana, osittain hiukan läpikuultava River Islandin kimono. Kysymyksessä ei ole todellakaan mikään heräteostos, sillä olen etsiskellyt uimarantakäyttöön sopivaa versiota jo viime kesästä. Pitkään kismitti aivan hillittömästi, että missasin Lindexin upean, luonnonvalkoisen, helmin ja kultalangoin kirjaillun kimonon viime kesänä. Se myytiin täällä Tukholmassa (ja ruotsalaisessa nettikaupassa) loppuun silmänräpäyksessä. Suomessa se päätyi kuulemma ihan aleen asti, mutta eipä sattunut siihä välissä olemaan mitään reissuja sinnepäin.
No, enää ei tarvitse harmittella, sillä bongasin Asokselta tämän mustahapsuisen ihanuuden! Materiaali on viskoosin ja polyesterin sekoitusta. Periaatteessa yritän välttää polyesteriä – ja kaikkia muitakin keinokuituja – kaikkialla muualla paitsi urheiluvaatteissa. Biitsikäytössä kuitenkin polyesterisekoite on ihan paikallaan; vaate ei rypisty, vaikka se olisi sullottu rantakassiin ja se kuivuu nopeasti, vaikka kimonon kiskoisi päälle heti uintireissun jälkeen.

Mielessä siintelee luonnollisesti parin viikon päästä koittava Italian reissu. Riminillä luulisi rantavetimille löytyvän käyttöä, vaikka täällä Tukholmassa saa kyllä edelleenkin kulkea päällystakki päällä. Huomiseksi on tosin luvattu peräti 19 lämpöastetta, aurinkoa ja lähes tuuletonta keliä. Tavoite on, että saisin sen kunniaksi vihdoinkin laitettua meidän partsin kesäkuntoon. En kyllä muista, että koskaan olisi mennyt ihan näin myöhäiseen sen kanssa…

 
Eli nyt on sitten kahdeksan vuoden viidestätoista muotiostoksesta tehty. Sen verran tuo aiheuttaa päänvaivaa, että oli ihan pakko tehdä suunnitelmalista tulevista ostoksista kalenteriin (ja okei, tunnustan, satun myös rakastamaan kaikenlaisten listojen väsäämistä…). Valkoiset tennarit saivat paikan ja peräti kaksi ostosta varasin H&M:n Balmain -mallistoa varten. Edelleen tarvitsisin kärjestä umpinaiset puolikorkeat kengät työkäyttöön (tekisi mieleni näitä & Other Stories pumpseja) ja välikausitakkivalikoimani on käytännössä olematon.
Kimonoon ei ole nyt linkkejä, sillä se on loppuunmyyty sekä Asokselta että River Islandin omassa verkkokaupassa. Itseasiassa olen aika varma, että sain viimeisen kappaleen Asokselta, sillä kävin lähes välittömästi tilauksen tehtyäni tsekkaamassa kuvia uudelleen – ja jo silloin nettisivulla luki, että kimono on loppu. Se kävi niin nopeasti, että olin melkein varma, että koko tilaus peruuntuu – siksi en tehnyt edes mitään hehkutuspostausta etukäteen. Nellyllä on käynyt monet kerrat niin, että tilaus menee läpi, tilausvahvistus tulee hyvässä järjestyksessä ja vasta paketin saavuttua lähetyslistassa lukee, että se ja se tuote olikin loppuunmyyty, mikä on aika hillittömän rasittavaa!
Mutta nyt oli siis parempi tsägä – ja minun puolestani rantakelit saavat alkaa vaikka heti tänään!

Pääsin mukaan Indiedaysin ja Braunin kampanjaan ja sen myötä testailemaan uutta Silk-épil 9 -epilaattoria. Tavoitteena oli siloiset säihkysääret viime lauantaille, ystäväperheen tyttären lakkiaisiin.

Tampereella keli oli sen verran epävakaa, että ihan paljain säärin ei tohtinut lähteä liikkeelle. Toisaalta tulipahan todettua, että epilaattori-sileiden säärien kanssa myös sukkahousut näyttävät – ja etenkin tuntuvat – niin paljon paremmalta!
Kuvasin pienen videon, jossa kertoilen vähän enemmän kokemuksistani Silk-épil 9 -epilaattorin kanssa:
(tämä on sitten ensimmäinen video evö, jota olen yrittänyt jotenkin editoida… joten toivon hiukan armoa sekä esiintymisen, että “taiteellisen” vaikutelman suhteen.  Koko videon pituus piti olla maksimissaan kolme minuuttia. Materiaalia kertyi reilun vartin verran ja koko päivän/illan kestäneiden editointi-sessioiden jälkeenkin video on edelleen yli kuusi minuuttia. Tiukkaa asiaa epiloinnista kuitenkin – ja omia kokemuksiani, joten kantsii ehdottomasti katsoa!)

Silk-épil 9 -epilaattorissa on tosiaan monta hyvää ja käyttökelpoista osaa. Epilointi on merkittävästi miellyttävämpää kuin mitä muistelin historiallisilla tiedoillani. Pientä punoitusta toki tulee ja sen vuoksi karvanpoisto kantsiikin hoitaa mieluiten illalla. Jos on aikeissa käyttää itseruskettavia, odottelisin noin vuorokauden verran, että iho ehtii kunnolla tasaantua. Onneksi tuo epilaattori on vesitiivis, eli sitä voi hyvin käyttää myös kyvyssä tai suihkussa. Mikä avaisikaan paremmin huokoset ja tekisi epiloinnista miellyttävämpää, kuin lämmin kylpy?

Kampanjasivulla on käynnissä tosi kiva kilpailu, jossa voi voittaa tuon saman Silk-épil 9 -monitoimilaitteen, kun laittaa Instagramiin kuvan sääristään hastagilla #silkepilsääret.  Kilpailuaikaa 28.06.2015 asti.

Niinhän se on, että tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei tytöstä.
Viime perjantaina alkanut ensimmäinen kesälomapätkä on tullut vietettyä visusti nauttien entisestä kotikaupungista. Kelit ovat kieltämättä olleet varsin viileät ja aika arvaamattomat, mutta enpähän nyt etukäteen mitään rantalomaa kuvitellut täällä viettävänikään. Tällä kertaa ohjelmassa on ollut poikkeuksellisen paljon turistihommia, sillä ystäväni Camilla oli ensimmäistä kertaa Tampereella.

Jostain syystä oloni on aina jotenkin epämääräisen haikea Tampereella ollessani. Jokaiseen kulmaan, aukioon, kadunpätkään ja paikkaan tuntuu liittyvän kaikenlaisia – varmasti monesti erittäin paljon ajan kultaamia – ihania muistoja. Lupasin näyttää Camillalle kaikki nuoruuteni hoodsit Pyynikin kulmilla. Tietty siinä samalla selostin suu vaahdossa sen aikaisia juttuja ja kaikkiin paikkoihin liittyviä tapahtumia. Varmasti aivan karseeta kuunnella toisen nostalgisia muisteloita, mutta itse olen täällä ollut vielä tavallistakin enemmän onnessani historiani kanssa.

Camilla oli siitä kiitollinen matkaseuralainen, että hän ymmärsi kehua taukoamatta synnyinkaupunkini kauneutta, ihmeellistä vihreyttä ja ympäröivän veden määrää. Pyynikin Näkötornin huipulta näkyi toki kaikenlaisia tietöitä (mitä ihmettä siellä rantatiellä oikein tapahtuu??) ja muuta ei-kaunista, mutta kokonaiskuva on kyllä ihanan vehreä ja raikas.


Viikonloppu oli tosiaan ahdettu aika täyteen toimintaa: pitkiä kävelylenkkejä Pyynikillä, Näsinkalliolla ja tietty myös Hämpillä, museo-visiittejä, ylioppilasjuhlat sekä paljon hyviä ruokaelämyksiä sekä kotona että kaupungilla.
Yksi hauskimmista ruokaelämyksistä koettiin tunnelmallisessa Kauppahallissa. “Neljä Vuodenaikaa” -ravintolan Delin grillistä saa aivan järkyttävän hyviä (ja isoja!) hot dogeja.


Hot dogin mielettömän maukas makkara on ravintolan itse tekemä, täytteet herkullisia ja palvelu todella ystävällistä ja rentoa. Söimme molemmat Camillan kanssa version “Á la Nygren” ja se oli pickelöityine kurkkuineen niin hurjan hyvää, että jopa Mintulta loppuu superlatiivit. Suosittelen toisin sanoen erittäin lämpimästi!

Ensimmäinen museo-/näyttelykohteemme oli Finlaysonin alueella sijaitseva Työväenmuseo Werstas. Camilla on ollut koko ikänsä tekstiilialalla sekä tuotannon että suunnittelun ja nykyään opetuksen puolella töissä. Että Tampere on vanha tekstiilikaupunki oli yksi ensimmäisistä syistä, miksi hän alunperin innostui lähtemään viikonloppureissulle vanhaan kotikaupunkiini. Kolusimme kaikki vanhat punatiiliset tehdasalueet läpi ulkoa päin – ja työväenmuseo täydensi hienosti elävällä ajankuvalla ja lähihistorian kerronnallaan.
Aika uskomatonta, että esimerkiksi Finlayson oli niin iso, että heillä oli oman sairaalan, kirkon, lastenhoidon, kaupan ja asuntojen lisäksi myös oma pankki ja valuutta! Eikä tuosta nyt kuitenkaan niiiin kauaa ole…

Toinen näyttelypysähdys tehtiin Vapriikkiin, jossa pääasiassa tutustuttiin Revontuli-merkistä kertovaan väliaikaiseen näyttelyyn. Aika magee tuo vasemmalla oleva asu, johon on aikoinaan pukeutunut Finnairin lentoemännät ykkösluokassa.

 
Ehdimme käydä syömässä mm. Café Pispalassa, Gastropub Tuulensuussa – ja Tinnin kanssa tosi hyvällä aasialaishenkisellä lounaalla itselleni uudessa Pure Bite -nimisessä paikassa.
Camilla läks takaisin kotiin sunnuntaina. Sen jälkeen olen käynyt moikkaamassa äiskää ja lähinnä keskittynyt haaveilemaan lämmöstä, auringosta ja suunnittelemaan tulevaa Italian reissua.

 
Valmistelut on ainakin ihan hyvillä kantimilla – eikö!? 😀
Eivais – nyt mun pitää hilpaista tästä keittiöön auttamaan Tinniä tyttöillan valmisteluissa. Mikä se semmoinen au pair on, joka vaan istuu koneella ja bloggaa? Haha!