Virallinen “viikon drinksu” -päivä on lauantai, mutta näköjään tänä kesänä drinksuohjeet tulevat pääasiassa sunnuntaisin… So sorry!
Teimme Peetun kanssa eilen meille kuninkaallisten häiden juhlistamista varten kesäisen raikkaat meloni-cocktailit. Drinksujen tekohetkellä emme tienneet, miten hyvin Can’t Elope Martini sopi Sofian morsiuskimpun värimaailmaan – melkein voisi kuvitella, että illan hääjuhlissa tarjottiin jotain juuri tällaista.


CAN’T ELOPE MARTINI (yksi annos)
Ainekset:

• 2 cl Vodka
• 2 cl sitruslikööri (esmes Cointreau)
• 1/4 kypsä cantaloupe-meloni
• 1/2 sitruunan mehu
• jotain kivoja vihreitä heiniä koristeluun (minttu, sitruunamelissa esmes)

Valmistus:
Koverra melonin siemenet pois ja pilko tarvittava määrä blenderiin. Lisää sitruunan mehu ja huruttele tasaiseksi pyreeksi. Täytä sheikkeri jäillä, mittaa mukaan vodka ja likööri ja kaada päälle melonipyree. Sheikkaa kylmäksi ja annostele pakkasessa viilennettyihin cocktail- tai martini-laseihin. Koristele vihreillä lehdillä.

 
Can’t Elope Martini on tosi kaunis ja kesään hyvin – esimerkiksi aperitiiviksi – sopiva drinkki. Meloni on maultaan aika mieto, joten kirpeämpien makujen ystävä voi ehkä lisätä sitruunan mehun määrää.
Inspiraatio ja drinksuohjeen pohja tuli täältä (kannattaa katsoa, Mamrie Hart on niin hauska!!)

Taannoisen Tampereen reissuni tyttöillan jälkkäri oli niin herkullinen ja sesonkiin sopiva, että haluan ehdottomasti jakaa ohjeen myös täällä blogissa. Lähtökohtana oli resepti, jonka Tinni oli löytänyt jostain lukemistaan monista kansainvälisistä gourmet-lehdistä, mutta sitä tuli sovellettua sen verran paljon, että kysymyksessä on mielestäni ihan uusi ohje.
Perusvalmistelut voi hoitaa hyvissä ajoin etukäteen ja kakun lopullinen kokoaminen ei vaadi välttämättä sähköä. Sikäli tämä on erinomainen vaihtoehto esim. juhannuksen jälkkäriksi mökkiolosuhteissa ja muutenkin.

 
MANSIKKA-RAPARPERIHERKKU (noin kuuden hengen annos)
Ainekset:

• n. 6 raparperin vartta
• 1 dl hillosokeria
• 100 g valkoista suklaata
• 4 dl kuohukermaa
• 2 x rahkapurkki (á 250 grammaa)
• paketti savoiardi-keksejä
• vaniljasokeria
• Limoncello-likööriä
• liivatetta

Valmistus:
Keittele pilkotut raparperinvarret pehmeäksi hillosokerissa ja pienessä määrässä vettä. Paahda pieneksi pilkottu valkoinen suklaa uunissa noin 4 minuutin ajan 175 asteessa niin, että lopputuloksena on kauniisti ruskettuneita suklaapalasia.
Vatkaa kerma ja sekoita se rahkaan. Liota liivate (noin 4 annosta vastaava määrä) veden ja Limoncellon sekoitukseen (suhde: 1/3, täysin alkoholiton versio toimii myös hyvin). Mausta vaniljasokerilla.
Kokoa kakku kerroksittain matalaan laakeaan vuokaan. Alimmaiseksi laitetaan savoiardi-keksit, seuraavaksi raparperi-kompotti ja päällimmäiseksi rahka-kermaseos.
 

Koristeena voi käyttää osan raparperikompotista, kuten me teimme tyttöillassa noin viikko sitten. Tosin nyt, kun kotimaiset mansikat alkaa olla parhaimmillan, olisi ehkä vielä ihanampaa, jos koko komeuden kuorruttaisi pelkästään vuorella tuoreita mansikoita.

Muistilistalle kannattaa myös laittaa, että mahdollisesti jo aikaisemmin päivällä paahdettuja valkoisen suklaan hippusia ei pidä unohtaa. Meille melkein kävi niin, mutta sitten, kun ne muistui mieleen, makuelämys täydentyi vielä edelleen!
Tässä on siis aivan loistava, ilman uunia (suklaat voi paahtaa hyvissä ajoin etukäteen..) valmistettava mansikkakakkuvaihtoehto vaikkapa mökkijuhannusta ajatellen tai muuten vain nyt parhaimpaan mansikkasesonkiin nautittavaksi.

Joihinkin väreihin on koodattu merkitys “kesä” niin vahvasti, että fiilis muuttuu välittömästi, kun siihen pukeutuu. Yksi niistä väreistä on intensiivinen ja raikas turkoosi. Huomasin hyvin konkreettisesti eilen toimistolla, että näin näyttävään väriin ei todellakaan kannata pukeutua sellaisena päivänä, jolloin haluaa vain olla huomaamaton ja hävitä työpaikan yleiseen meininkiin. Tosi monet kommentoivat ihan spontaanisti mekkoa ja varsinkin sen turkoosia sävyä – eli se ei todellakaan ole mikään toimistomaailman näkymättömyysviitta!
Esittelyssä on siis eilisen asu – tänään on ollut taas aika harmaata ja paljaita varpaita on pannut viluttamaan sandaaleissa… Säätiedotus lupaa tosin edelleen, että myöhemmäksi illaksi tulee 20 lämpöastetta ja aurinkoakin hiukan, mutta kai se on uskottava, että ovat väärässä, kun ei näin alkuiltaan mennessä ole tapahtunut mitään muutosta.

Oh well. Sellaista se on sääriippuvaisen elämä näköjään! Haha! Tänään tosin olisi ollut ihan erityisen tärkeää, että olisi ollut kiva keli, sillä Karkkikin saapui Berliinistä visiitille kotiin – ja suunnitelmissa oli korkata grillaussesonki vihdoinkin. No, tärkeintä on kuitenkin, että saadaan olla yhdessä pitkästä aikaa – ja hyvää ruokaa saadaan aikaiseksi, vaikka grillailut ei nyt tänään onnistuisikaan.

Tänä keväänä – tai kesähän se kalenterin mukaan jo on – on tullut tehtyä monenlaisia kyseenalaisia ennätyksiä. Yksi niistä on lämpimämmän vuosipuoliskon käyttövaatteiden siirtäminen varastosta vaatekaappiin. Vasta viime sunnuntaina saatiin kassillinen kesäkenkiä ja sandaaleja tuotua kellarista eteisen tukoksi. Jos Peetun ei olisi tarvinnut viedä matkalaukkujaan alas säilytykseen, sandaalit tuskin olisivat vieläkään käytössä. Vallitsevat lämpötilat ei ainakaan mitenkään erityisesti ole sitä vaatinut. En muista, että olisin milloinkaan siirtynyt näin myöhään sandaali-vaiheeseen!
Toisen ennätyksen tein tuskastuneena tietokoneeni käsittämättömän raivostuttavaan hitauteen ja yleiseen tökkimiseen. Pienen googlailun perusteella tulin siihen tulokseen, että kovalevyllä majailevat muutamat kuvat saattavat olla ainakin osasyy ongelmiini. Päätin, että vanhoja päivänasukuvia ei ainakaan tarvitse pitää tallessa – ja muutkin blogikuvat säilynevät ihan mainiosti täällä blogissa (tosin aika matalaresoluutioisina, mutta en nyt välittömästi ole juuri niistä tilaamassa paperikuvia). Aika pitkä aika siinä meni, kun deletoin arkistoja, mutta ette ikinä arvaa, miten monta kuvaa lopulta päätyi roskakoriin!? Yli 18 500!! Ei ihme, jos kone vähän tökki! 😀

• mekko, Filippa K
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Charles Jourdan

Tänään, vihdoinkin, oli ensimmäinen sellainen päivä, jota saattoi kiertelemättä ja kaunistelematta sanoa kesäpäiväksi. Ja arvatkaapas kuka on palannut takaisin Tukholmaan!? No, Peetuhan se! Neidon kesätyöt alkavat huomenna, joten tänään oli vielä ihan virallinen kesälomapäivä.
Äiskä on tietty täällä ihan onnessaan, kun tyttö on takaisin kotona koko kesän – ja kissatkin pöhköilevät selvästi tyytyväisenä tilanteen saamaan käänteeseen. (Taidan olla hiukan tylsää seuraa kisujen mielestä…)

Koko tänä “keväänä” ei ole todellakaan tarvinnut kuvitella, että sitä lähtisi neljän seinän ulkopuolelle ilman sukkahousuja. Olo olikin vähintäänkin villiintynyt, kun lämpötila yllättäen kipusi lähes kahteenkymmeneen ja paksujen sukkisten kiskominen jalkaan oli yhtäkkiä ihan tarpeetonta. Päädyttiin illastamaan parvekkeelle ilta-auringon lämmittäessä ihanasti – ja todellakin tuntui ihan kesältä. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, sanon, että v i h d o i n k i n!
Tosin välittömästi, kun aurinko painui vastapäisen talon taakse, tuli sen verran viileää, että tuntui mukavammalta siirtyä sisälle. Mutta tämänpäiväinen antoi uskoa, että kyllä se kesä, lämpö ja aurinko sieltä tulee vielä tänäkin vuonna.



Näitä koipeliini-kuvia katsellessani tuli mieleen, että ettehän ole unohtanut osallistua Braun Silk-èpil 9 -kilpailuun? Eli nyt kantsii osallistua Instagramissa käynnissä olevaan kilpailuun, jonka palkintona on Braunin Silk-épil 9 -monitoimiepilaattori. Kilpailuun voi osallistua sunnuntai-iltaan 28.6.2015 asti lisäämällä Instagramiin kuvan upeista kesäsääristään ja tägäämällä sen hashtagilla #silkepilsääret. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan yksi voittaja.

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• kengät, Carin Wester
• aurinkolasit, Ray Ban

Yksi viimeviikkoisen Tampereen reissuni – sinänsä kyllä monista – kohokohdista oli illallinen tunnelmallisessa ja viihtyisässä Café Pispalassa. Ravintola sijaitsee varsin selkeästi sivussa kaikilta valtaväyliltä. Kävelymatkalla Tinnin luota Mariankadulta Pispalan sydämeen emme tavanneet paria lenkkeilijää ja koiran ulkoiluttajaa enempää porukkaa. Kontrasti viimeistä paikkaa myöten olevaan, lämminhenkiseen ravintolaan oli varsin selkeä.

Ravintolan ruokalista on aika suppea ja se vaihtuu usein. Mielestäni se on hyvän keittiön merkki: ensinnäkään ei ole tarpeen pitää ziljoonaa vaihtoehtoa listalla, kun kaikki on hyvää – toisaalta lyhyt lista takaa riittävän kierron, joten raaka-aineet ovat aina tuoreita ja lisäksi usein vaihtuvat annokset mahdollistavat aina sesongin parhaiden raaka-aineiden käytön.
Me söimme meksikolaistyylistä fuusio-kanapataa, jossa oli paljon vihanneksia, hauskoja taco-sipsisuikaleita ja nokare guacamolea. Kyytipoikana suomalaista Keisari-olutta. Ruoka oli oikein mainiota, palvelu erinomaisen mutkatonta ja ystävällistä. Poistuimme paikalta hyvin tyytyväisinä.

Tällä viikolla menun teemana näyttää olevan “skanaasia” ja täytyy sanoa, että listalla olevat skandinaavis-aasialaiset annokset kyllä houkuttelisivat, jos matkaa ei olisi nyt taas niin paljon. Viikottain vaihtuvan ruokalistan löytää helpoiten Café Pispalan facebook-sivuilta. Viikonloppuisin tarjolla on myös brunssi, joka on mm. Tinnin ja Tuiken erikseen siippoineen testaama ja hyväksi havaitsema. Muistaakseni kulinaristiystäväni kehuivat erityisesti paikan pannukkakkuja.

 
Vinkkinä siis sekä tamperelaisille, jotka eivät vielä ole Café Pispalaa löytäneet että ex-kotikaupunkiini matkalla olevat: ihana pikkuravintola on todellakin pienen kiertotien väärti – parhaat paikat eivät näköjään Tampereella(kaan) löydy välttämättä pääkadun varrelta!