Olen todellinen keitto-ihminen! Tykkään oikeastaan kaikenlaisista keitoista tosi paljon ja kokkailen niitä mielelläni aina, kun ylipäätään ryhdyn ruuanlaittohommiin.
Yksi viimeaikaisista suosikeistani on tulisen lempeä porkkanakeitto, joka valmistuu nopeasti ja sopii myös vegaaneille. Perusmaku on hiukan makeahko ja chilin sekä curry-tahnan määrää vaihtelemalla voi tulisuuden säätää mieltymyksiä vastaavaksi. Itse pidän varsin kirpsakasta lopputuloksesta – tosin kookosmaito pehmentää ihanasti makua ilman, että tuntuu siltä kuin lautasella olisi paremminkin piltti-ikäisille sopiva ateria.

TULISEN LEMPEÄ PORKKANAKEITTO
Ainekset:

• 6-7 porkkanaa
• 1 tavallinen sipuli
• 3 cm tuoretta inkivääriä
• 2 vihreää omenaa
• 2 kasvisliemikuutiota
• 8 dl vettä
• 1 purkki kookosmaitoa
• puolikkaan sitruunan tai limen mehu
• 2 rkl curry-tahnaa
• 1 rkl chili-hiutaleita
• suolaa ja pippuria
• kurpitsansiemeniä tarjoiluun

Valmistus:
Pilko sipuli ja inkivääri ja kuullota pienessä öljytilkassa yhdessä chili-hiutaleiden ja curry-tahnan kanssa. Pese ja pilko porkkanat ja omenat – ja lisää ne kattilaan edellisten kanssa. Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot. Anna kiehua, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Muusaa tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää kookosmaito sekä sitruunanmehu. Anna kiehua vielä hetki. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan. Paahda kevyesti suolatut kurpitsansiemenet ja ripottele ne valmiin keiton päälle.

 
Ohjeella tulee noin 4 – 6 annosta, vähän syöjien nälkäisyysasteesta riippuen. Soppa kestää hyvin pakastamisen, joten bonuksena on hyviä lounaslaatikoita, vaikka kaikkea ei heti tulisikaan syötyä.
Toinen mahtava bonus on se, että näin tulee syötyä reilut määrät porkkanaa, mikä valmistaa ja vahvistaa ihoa tulevia aurinkokylpyjä ajatellen!

Maanantaisin toimistopukeutuminen on usein hiukan haasteellista. Toisaalta sitä kaipaa hiukan skarppia ryhtiä viikon alkuun, toisaalta pehmeää iisiä lempeyttä viikonlopun loppumisen angstia lievittämään. 
Tänään oli poikkeuksellisen tiukka maanantai. Ihan aamusta sain keskittyä sentään meiliboksin raivaamiseen (hei kuka oikeasti lähettää viikonlopun aikana niin paljon työmeilejä!?), mutta kymmeneltä alkoi kokousputki, joka huipentui iltapäivällä parituntiseen kehityskeskusteluun.
Suhtaudun periaatteessa erittäin positiivisesti kyseiseen, usemmiten kehityskeskustelun nimellä tunnettuun palautteenantotilaisuuteen. Syksyn ja talven aikana juuri minun tiimissäni on kuitenkin ollut välillä aika pahoja sisäisiä ristiriitoja ja siksi tiesin, että keskustelu tulee viemään voimia, vaikka miten yritettäisiin olla rakentavia. 

Keskustelu meni oikeasti tosi hyvin. Sain kritiikkiä siitä, että olen varsin huono ottamaan vastaan rakentavaa palautetta (lue: en tykkää tulla kritisoiduksi), mutta että muuten olen luotettava, vastuuni tunteva ja kokonaisuuksia hallitseva ja positiivinen, yllättävistä tilanteista hetkumaton tyyppi, jonka kanssa on helppo tehdä yhteistyötä.
Palautehommasta sovimme, että pidämme kerran kuussa puolen tunnin palaverin, jolloin harjoittelemme feedbackin antamista ja vastaanottamista. Sopii mainiosti – ainahan sitä mielellään oppii uutta.

Sain myös sanottua, että en oikeastaan ole kiinnostunut perinteisestä “urakehityksestä” ( shocking news!), mutta mielelläni näkisin itseni esimerkiksi seuraavan viiden vuoden sisään jossakin nykyistä vastaavassa duunissa pääkonttorillamme Münchenissä. Esimieheni suhtautui toiveeseen varsin neutraalisti ja jossain määrin jopa positiivisesti – itseasiassa ainoa kysymys oli, että ei kai mulla ole kova kiire sinne…  Varsin positiivista, jos hän haluaa pitää edelleen mut täällä! Ja lisäksi sain kehityskeskusteluraporttiin kirjatun toiveen saksan kurssista. Eli oikeastaan olen sitä mieltä, että tämä – aika tiukka – maanantai, on kyllä mennyt aika hienosti.
Toimistopäivän jälkeen käytiin vielä kaverini Hannan kanssa Body Shopin Tukholman flag ship storessa uuden Fuji Green Tea -vartalon hyvinvointiin tarkoitettujen tuotteiden lanseeraustilaisuudessa. Ensin olin hiukan harmissani, että maanantaisessa aamukiireessä unohdin kameran kotiin, mutta sitten totesin, että siinä tolkuttomassa tungoksessa ei kyllä mitään kuvia olisi pystynyt ottamaankaan. Ihan kiva ilta oli siitä huolimatta, vaikka tunnelman kannalta olisi ehkä ollut parempi varata hiukan isompi tila, jos kerran osallistujia on niin paljon.

 

• paita, Samsøe & Samsøe
• toppi (alla), H&M
• farkut, H&M
• kengät, Acne

Luvatun takatalvipäivän kunniaksi päätin tänään ulkoiluttaa vielä kerran Diane von Furstenbergin talvisaappaitani. Toistaiseksi tosin sitä luvattua lunta ei ole juuri näkynyt, mutta ehkä sitten huomenna…
Täysin poikkeuksellisesti luvattu takatalvi ei aiheuta täällä mitään erityisiä negatiivisia tuntemuksia. En keksi siihen kuin yhden syyn: olen lähdössä ensi viikolla laskettelulomalle Åreen huippumukavan Stockholm by me -Veeran kanssa! Alitajunta on ilmeisesti lumisia rinteitä odotellessa asettautunut takaisin talvi-modeen ja siksi tänne Tukholmaankaan luvatut lumihiutaleet eivät hetkauta sääriippuvaista sisimpääni.

Perjantain kunniaksi laitoin päälle ihan liian vähälle käytölle päässeen ihanan Smile-swetarin Isabel Marantin H&M-mallistosta. Viesti tietty sopii ihan mihin päivään tahansa, mutta tänään erityisesti.

• college, Isabel Marant pour H&M
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Upean voimanaisen, Minna Canthin, kunniaksi vietettävä tasa-arvon päivä on jo päättymässä. Tasa-arvon ajatuksia sietää silti levitellä ihan kaikkina vuoden päivinä. Jotenkin tuntuu, että juuri tämän merkkipäivän soisi kokevan samanlaisen kohtalon kuin Halloweenit ja muut tuontijuhlat, mutta toisin päin – voisimme viedä maailmalle selkeästi tasa-arvoa korostavan ja siitä muistuttavan tapahtuman. Periaatteessahan sellainen toki on jo olemassa. Vastikää vietetyn naisten päivän perimmäinen tarkoitus ei todellakaan ollut olla mikään kakkosystävänpäivä, jolloin naisia hellitään ja paapotaan spa-hoidoin, suklaarasioin ja muilla perinteisiä sukupuolirooleja vahvistavilla rituaaleilla, vaan taistella epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
No, tarkoitus ei ollut taas ryhtyä paasaamaan. Ajattelin laittaa tähän kaimani merkkipäivän kunniaksi muutamia hänen ajatuksiaan, otsikon lisäksi.
”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”
“Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!“

“Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.”
” Elämä on taistelua, ihanaa taistelua!“
Tiesittekö muuten, että Minna Canth on ainoa nainen, jolle on omistettu Suomessa oma liputuspäivä? Täällä meillä sitä ei tietty näkynyt ja muutenkin ruotsalaisten liputustavat ovat varsin erilaiset ihan historiallisista syistä. Kuitenkin tuo tosiasia mielestäni sekä alleviivaa päivän tärkeyttä että Minna Canthin merkitystä naisen aseman kehitykselle Suomessa.

Tasa-arvon päivän toimistoasu koostui synttärilahjaksi itselleni hankkimastani Asoksen kashmir-neuletakista, pitkästä kynähameesta ja kevätfiilisväriä on tuomassa Acnen nasta t-paita. Tykkään tosi paljon tuosta teepparista, mutta niin monet on onnistunut tulkitsemaan sen printin niin totaalisen väärin (“ai, milloin olet ollut Nevadassa”, vaikka paidassa lukee selkeästi “Nevada Sweden”), että lopulta olen käyttänyt sitä aika harvoin.

 

• t-paita, Acne
• neuletakki, Asos
• hame, H&M
• kengät, Acne

Ruotsissa muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan vain yksin täällä heitetään roskiin vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja vaatteita. Väkilukuun suhteutettuna se tarkoittaa, että jokaista asukasta kohti roskikseen päätyy kahdeksan kiloa! Aika mielettömiä lukuja. Jotenkin voisi kuvitella, että ison osan siitä voisi kierrättää joko materiaalina tai sitten ihan vaatteina.
Muotibisnes ei ole mikään kierrätyksen malliesimerkki, vaikka vintage ja second hand -shoppailu onkin ollut trendikästä jo pitkään. Trendien vaihtelu houkuttaa uusimaan garderobia ja hankkimaan uutta, vaikkei sille välttämättä olisi suoranaista tarvetta.
Pelkästään muodin kuluttajien syyllistäminen on mielestäni lyhytnäköistä ja typerää. Valmistajien, maahantuojien ja jälleenmyyjien pitäisi ottaa nykyistä suurempi vastuu siitä, että tuotteet päätyvät uusiokäyttöön tai kiertoon – eikä roskavuorta kasvattamaan.

Männäviikolla kävimme Filippa K:lla kuuntelemassa, miten eri tavoin heillä on pyritty kohti kestävämpää kulutusta.
Sinänsä Filippa K on mielestäni yksi niistä valmistajista, joiden perusfilosofia jo tukee ylenpalttisen kulutuksen välttämistä. Vaikka joka sesonki heiltäkin tulee aina uusia malleja, kuoseja ja tyylejä, linjat ovat ajattomia ja eri kausien vaatteet helposti toistensa kanssa yhdisteltävissä. Tietyt perusmallit säilyvät mukana vuodesta toiseen ja garderobia voi täydentää pikkuhiljaa aina tarpeen mukaan.
Monen valistuneen valmistajan tavoin Filippa K:kin kiinnittää huomiota vaatteen koko tuotantoketjuun, materiaalista valmistukseen, kuljetukseen ja sosiaaliseen ympäristövaikutukseen.

Uutta on Tencelistä valmistettu minimallisto, joka koostuu kolmesta pehmoisesta ja hengittävästä tuotteesta: mekosta, kauluspaidasta ja topista. Suosikkini on kauluspaita, joka on skarpin ja fiksun näköinen, mutta Tencel-jerseyn ansiosta supermukava päällä. Myös mekon lepakkohihat ja kauniisti avoin selkä ovat tosi kivat. Tencel-mallisto on tietääkseni myynnissä ihan kaikissa Filippa K:n myymälöissä.

Toinen iso askel kulutuksen vähentämiseen on vaateiden liisaus. Vaatevuokraamot tai -lainaamot eivät ole mikään uusi keksintö, mutta minä en ole ainakaan kuullut aikaisemmin, että valmistaja itse vuokraisi asujaan.
Heti oli pakko rynnätä kysymään, että onko tuo aivan mielettömän ihana smokkijakkupuku liulahkeisine housuineen liisattavien vaatteiden listalla. Voisin niin kuvitella pukeutuvani juuri siihen eräässäkin huhtikuussa edessä olevassa blogi-gaalassa. Mutta ei se kuulemma ollut – toistaiseksi vuokrattavana on vain juhlapukuja. Sinänsä silti aivan ihana idea ja toivottavasti kokeilu on menestys, että saadaan laajempi vaatevalikoima ja toiminta laajenemaan myös muualle kuin kolmeen ruotsalaiseen myymälään.

Mintun virallinen “odottelen-kaveria-sovituskopista-ulos” -peiliselfie. Haha!
Kolmas uutuus Filippa K:lla on vaatteiden palautusoikeus. Jos tuo minkä tahansa vanhan Filippa K -vaatteen liikkeeseen, saa voucherin, joka oikeuttaa 15 % alennukseen seuraavasta ostoksesta. Ja tämä siis täysin riippumatta palautettavan vaatteen kunnosta! Kertyneet vaatteet myydään eteenpäin Filippa K:n omissa second hand -myymälöissä tai lahjoitetaan kirpparitoimintaa ylläpitäville hyväntekeväisyysjärjestöille.
Sinänsä palautuksesta saatava 15 % alennus ei mielestäni ole tässä niinkään olennaista. Tärkeämpää olisi ajatella asiaa niin, että vaatteiden valmistaja on vastuussa tuotteidensa koko elinkaaresta. Mielestäni aivan kaikki pitäisi velvoittaa ottamaan vastaan omat tuotteensa sen jälkeen, kun kuluttaja ei niitä enää halua – vähän samaan tapaan kuin pullojen palautus. Näin kasvaisi aivan varmasti myös kiinnostus materiaalien uusiokäyttöön ja toisaalta paljon vähemmän päätyisi ihan vain roskiin.
Filippa K:llakin palautushomma on toistaiseksi käytössä vain Ruotsissa ja Tanskassa. Mutta kysyin kyllä ja Suomi on kuulemma seuraavana listalla!

Tulihan siinä sitten samalla kaiken valistuksen ohessa tutustuttua myös kevään uuteen mallistoon. Alan olla aika vakuuttunut siitä, että Filippa K tekee maailman kivoimmat rennot pikkulaukut! Kuvaavaa on se, että sekin jo kuusi-seitsemän vuotta sitten alesta ostamani pieni olkalaukku on edelleen joka vuosi mukana mallistossa. Aina vähän eri värisenä ja erilaisin metalliosin, mutta mitä sitä muuten klassikkoa muuttamaan.

 
Filippa K:n neuleilla voisi myöskin helposti täyttää yhden garderobin. Ja kengillä.
Heti muistin, että kaapistani löytyy yksi superkittana (hei vaan 90-luku!) harmaaksi pesty valkoinen Filippa K t-paita. Vähän kutkuttelisi käydä testaamassa palautusprosessin toimivuutta sen kanssa…