“2009 soitti ja halusi päivän asukuvansa takaisin”… Vai mitä sanotte näistä marraskuun maanantaisessa pimeydessä eteisessä otetuista kuvista!? Itselleni tuli ainakin voimakkaat flasbackit neljän-viiden vuoden takaiseen meininkiin. Tosin Olympuksesta löytyy aika oleellisesti paljon enemmän vääntöä kuin sen aikaisesta bloggari-suosikista, IXUS-pokkarikamerasta.
Kuinkahan mones maanantai tänään oli, että en voinut kuvitellakaan laittavani päälle mitään muuta kuin luottonahkavekkarini? Tuntuu, että etenkin juuri maanantaisin se on kertakaikkiaan pakko saada päälle.

Tällä kertaa laitoin hameen kaveriksi poninkarvaiset Pistolit ja maitokaakaon värisen puuvillaneulepoolon. Hiukan alkoi hirvittää armaitten kenkieni puolesta tänään päivällä, kun puolilta päivin alkanut aivan tolkuton rankkasade ei osoittanut minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Aamulla oli vielä ihan ookoo keli ja eilen täällä jopa paistoi vähän aurinko päivällä, joten en uskonut, että sää voi muuttua niin älyttömäksi.
Onneksi kävi tosi huippu tsägä ja täällä samalla suunnalla asuva pomoni oli kerrankin lähdössä samoihin aikoihin kotiin. Sain pummittua kyydin, mikä tarkoitti, että kengät säilyivät kuivina (puuuh!) ja sain samalla tuotua kotiin pari töiden kautta hankkimaani isokokoista joululahjaa. Win-win – paitsi että tällä kertaa se on sekä win että win mulle.

Pientä syysväsymystä/-haluttomuutta ja -masistelua on edelleenkin ilmassa, mutta huomaan aivan selvästi itsestäni, että lähestyvä joulu piristää aivan hurjasti. Tosin oma jouluni alkaa jo 19. päivä, kun Peetu tulee kotiin. Ja sehän on jo niin pian! Melkein joka vuosi käy juuri näin, että syksy tuntuu pimeältä ja loppumattoman pitkältä. Sitten yhtäkkiä tajuaa, että itseasiassa jouluun ei ole enää muuta kuin muutama hassu viikko, joka nippanappa riittää kaikkiin tulossa oleviin pikkujouluihin, glögitilaisuuksiin ja muuhun adventtiajan hulinaan!
Joulukuusen ostamisen kanssa ei silti vielä taida olla kiire… 🙂

 

• neulepaita, Filippa K
• hame, TopShop
• kengät, Acne

Miltä tuntuisi, jos voisi aina olla myös itse mukana kuvissa? Siis siitä huolimatta, että toimisi seurueen valokuvaajana?
Kirjoittelin jo hetki sitten uudesta fantastisen hyvästä Olympus PEN E-PL 7 -kamerastani, jonka sain käyttööni Indiedaysin ja Olympuksen kampanjan kautta. Kameralla saa tällainen noviisikin ja ikuinen automaattiasetusjumittaja todella ihania kuvia ja sen monet toiminnot helpottavat elämää ja tekevät siitä todellisen aarteen. Nyt muutaman viikon käytön jälkeen on kuitenkin yksi toiminto, joka E-PL 7:ssa on aivan omaa luokkaansa – ja se on se, miten kännykän avulla voi kauko-ohjata kameraa!

Ensinnä pitää puhelimeen ladata Olympuksen ilmainen appi. Sen avulla pystyy tekemään paljon muutakin (kuten esim. jakamaan kuvia somessa, editoimaan ja merkkaamaan kuvia kartalle) kuin vain kauko-ohjaamaan kameraa.
Kauko-ohjausvaihtoehtoja on kaksi: Live view ja etälaukaisin. Itse tykkään tuosta live view -toimminnosta enemmän. Siinä tosiaan näkee sen näkymän, mistä kuva tulee otetuksi ja mikä parasta – kosketusnäytön avulla voi fokuksen tarkentaa juuri sinne minne haluaa. Aika uskomatonta ja siistiä mielestäni!

Etälaukaisintilassa ei ole näkyvissä kuvaa – eli tämä toimii käytännössä samaan tapaan kuin perinteiset kaukolaukaisimet. Tämän toiminnon etu verrattuna “live view” -toimintoon on se, että kuvia voi räiskiä menemään ihan niin paljon peräkkäin kuin vain haluaa. Live view:tä käytettäessä jokaisen kuvan ottamisen jälkeen pitää erikseen palata yhdellä näpäytyksellä kuvaustilaan. Lisäksi tämän lyhyen kokemukseni perusteella tuntuu, että etälaukaisintila vie hiukan vähemmän akkua kuin live view.

Ja siinä hän kuvaa itseään!
Kävin tänään Fotografiskassa katsomassa varsin kattavan Herb Rittsin näyttelyn “In Full Light”. Jotenkin en ole koskaan häntä listannut miksikään valokuvausgurukseni, mutta olihan se aika pysäyttävää tajuta, että juuri hänen kuvat ovat olleet ne, jotka ovat vaikuttaneet todella paljon. Että ne on juuri niitä kuvia, joiden kanssa kasvoin. Hiukan tuntuu hassulta kirjoitella tänne valokuvaukseen liittyviä juttuja samana päivänä, kun on käynyt häkeltymässä todellisen taiturin kuvista…

Kaukolaukaisijassa on käteviä toimintoja. Ei ole kovinkaan kiva olla kuvissa se, joka pönöttää kännykkä ojossa, sen ruutua tuijottaen. Ratkaisu tähän on, että kuvan voi ajastaa otettavaksi 2 – 12 sekuntia sen jälkeen, kun laukaisinta on painettu. Näin myös kuvaajana toimiva ehtii kohdistaa katseensa kameran linssiin ja diskreetisti piilottaa kännykän näkyvistä.

Kaksi sekuntiakin on aika pitkä aika. Jos kaukolaukaisijalla kuvataan isompaa porukkaa, voi olla hyvä, jos viive ei ole hurjan pitkä. Etenkin lasten keskittyminen herpaantuu yllättävän nopeasti.

Kuvauksen perussäädöt kantsii tehdä tietenkin kamerassa, mutta kännykän kaukolaukaisimella pystyy myös muuttamaan keskeisimpiä asetuksia. Itselleni ei nyt ole ihan selvää vieläkään kaikki kamera-aiheinen ammattisanasto, mutta tässä se ei haittaa ollenkaan. Näytöstä näkee nimittäin aivan loistavasti, mitä kukin muutos tekee lopputulokselle!

Kissa-parkaa kiusataan!

Kauko-ohjaukseen voi myös laittaa asetuksen, että kamera ottaa useamman kuvan putkeen yhdellä laukaisimen painalluksella. Etenkin isompaa ryhmäkuvaa otettaessa aivan loistava toiminto, jonka avulla onnistuneen kuvan ottamisen todennäköisyys monikertaistuu kerralla.

 
Alunperin ihastuin PEN E-PL 7:n kaukolaukaisutoimintoon, koska hovivalokuvaajani Peetu muutti melkein tuhannen kilometrin päähän. Ja pitäähän sitä nyt bloggarin saada asunsa ikuistettua!
Nyt olen huomannut ajattelevan koko ajan enemmän ja enemmän sitä, miten kätevää on, kun valokuvaajakin voi tästä lähtien olla itse aina mukana ryhmäkuvissa. Edes kymmenen vuoden päästä ei tarvitse ihmetellä, että miksei äitiä näy missään jouluaattona otetuissa kuvista (koska äiti otti ne kaikki kuvat), koska kätevän kaukolaukaisutoiminnon avulla sitä voi aina olla mukana kuvassa.
Omaa Olympus PEN E-PL 7 -kameraa himoitsevien kannattaa osallistua kilpailuun täällä – tai, jos haluaa varmistaa kameratilanteensa, täältä löytyy mahtavan hyvä tarjous ihanasta huippukamerasta ja kaupanpäälle vielä hitsin hieno Design House Stockholmin Harri Koskisen suunnittelema Mini Block -klassikkolamppu (arvo on 121,00 €).

Jo 12 vuotta on Blossa lanseerannut erityisen “vuoden glögin”. Mikä kulloinkin toimii glögin mausteena on aina viimeiseen asti suuri salaisuus. Itse en varsinaisesta hypestä tässä yhteydessä niin välitä, mutta tykkään tosi paljon glögistä – ja sen eri versioista, joten joka vuosi on tullut maistettua myös tätä Blossan erikoisversiota.
Kaikki vuosispesiaalit eivät ole mielestäni olleet ihan täysin onnistuneita. Esimerkiksi vuoden 2008 mustikkaglögi maistui mielestäni dagenefteriltä jo dagen innan – vaikka olenkin suuri mustikkafani muuten. Jotkut taas – kuten vaikkapa vuoden 2006 puolukkainen glögi tai vuoden 2012 ihanasti inkiväärille maistuva versio – olisivat mielestäni saaneet jäädä vaikka ihan pysyvästi valikoimiin.

Vuoden 2014 vuosikerta-Blossan päämaku on laventeli. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että ehkä skippaan koko jutun. Muutama vuosi sitten tuumasin, että olisi ollut siistiä säästää pullo jokaiselta vuodelta (design on ollut joka vuosi mielestäni tosi kiva), mutta koska en ollut niin tehnyt, ei nytkään ollut mitään varsinaisia paineita hankkia tätäkään.
Lopulta kai se oli tuo hurjan kauniin violetti pullo – ja muutamista enemmän ruokaan ja viiniin suuntautuvista lifestyle-blogeista lukemani kehut – jotka sitten lopulta vakuuttivat, että kannattaahan tuota nyt edes maistaa. Vaikka siis laventeli mielikuvana vie lähinnä saippuuaan ja muuhun kosmetiikkaan.
Ja täytyy sanoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt!

 
Vuoden 2014 laventeli-Blossa ei maistu hajuvedelle tai mummon liinavaatekaapille – vaan hyvin täyteläiselle, kivasti mausteiselle ja modernisti jouluiselle. Lämmitettynä maku on vielä enemmän glögimäinen; täytyy tunnustaa, että en oikein edes löytänyt laventelia ensimaistamalla. Toisaalta modernisti perinteinen on mielestäni se tismalleen oikea kompromissi – ja vaaleiden glögien ystävä olen ollut siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran sain sellaisen eteeni.
Mielestäni glögin yksi perusjuttu on se, että se on lämmintä. Voin antaa paljonkin anteeksi maulle, jos vain lasissa tai mukissa on jotain kuumaa ja mausteista. Valkoisten glögien kanssa olen kuitenkin tottumassa ilmiöön, että juoma tarjotaankin huoneenlämpisenä tai jopa jäiden kanssa. Jäitä en edelleenkään hyväksy, mutta Blossa14 toimii äärimmäisen hyvin huoneenlämpöisenä, jos tarjolla suolaisia tai makeita glögi-cocktailpaloja. Vahvat kovat italialaiset juustot, viikunat, taateliherkut, ilmakuivattu kinkku ja muut ihanat sormisyötävät toimivat paremmin kuin hyvin tämän vuoden Blossan kanssa. Huoneenlämpöisenä myös laventeli on paremmin aistittavissa.
Ja tuo violetti pullo – sehän nyt vaan on taas niin ihana!
 

Jotkut teistä saattavat muistaakin Americana Classic Vintage -putiikin aikaisemmista blogipostauksista. Reilut kolme vuotta sitten  (ehkä jo neljä?) Tukholman Gamla Brogatanille avattu liike on vakiinnuttanut paikkansa täkäläisenä in-vintagekauppana. Stylistit, huippubloggarit ja monet artistit, First Aid Kit etunenässä (ne ihanat hatut!), ovat Americanan kanta-asiakkaita. Eikä kyllä tosiaankaan suotta! Laadukasta, hyvällä maulla valittua western-vintagea, laaja valikoima ja säällinen hintataso – siihen ei moni pysty.
Ja vaikuttaa siltä, että ei tosiaankaan pysty. Hiukan blogiarkistoa kaiveltuani löysin ensimmäisen Americanasta kirjoittamani jutun. Keväällä 2010 oltiin Peetun kanssa täkäläisillä vintagehenkisillä Bakåt:Framåt -kirppismessuilla ja törmättiin siellä Ginaan ja muuhun Americanan porukkaan. Toisin kuin tuossa vanhassa postauksessa annan ymmärtää, silloin ei vielä mitään fyysistä putiikkia ollut olemassakaan, suunnitelmia kylläkin. Tällä hetkellä toiminta on laajentunut niin paljon, että Americana osallistui ensimmäistä kertaa Stockholm Retail Fashion Weekin viralliseen ohjelmaan.

Mikä sitten on muuttunut? Gamla Brogatanin putiikki on yhä edelleen viihtyisä ja kotoisa paikka, jossa voi inspiroitua niin vintage-vaatteista kuin americana-henkisestä sisustuksesta. Tarjontaa on ehdottomasti enemmän ja monipuolisemmin kuin alkuaikoina. Painopiste on edelleen vaatepuolella, mutta random-second-hand on jäänyt käytännössä kokonaan pois. Tosin kivaa ja persoonallista bilemekkoa hyvään hintaan etsivien kannattaa edelleenkin suunnata Gamla Brogatanille.
Uutta on se, että kaikenlaisen sisustustavaran, keittiöjuttujen ja muun ihanan tipehöörin määrä on kasvanut. Itse poden akuuttia haluan-uudistaa-kotiani -kuumetta ja pressi-ilta ei suinkaan helpottanut sitä. Varsinkin kaikki puiset tai paksulle pahvipohjalle viritetyt vanhat julisteet ja meksikohenkiset matot/peitteet saivat visuaaliset hermoni kutisemaan innosta.

Francis J. Rencoret veti svengaavan ja koskettavan setin keskiviikko-iltana. Tukholman kävijöille vinkiksi kerrottakoon, että Americanassa on joka lauantai live-esiintymisiä ja muutenkin hyvä meininki – eli kannattaa tosiaankin poiketa, jos yhtään genre kiinnostaa!

Tässä onkin sitten esittelyssä oma viimeisin pakkomielteeni: Mason Jars. Olen kyllä muutenkin heikkona kaikkeen, mikä vähänkään viittaa astioihin tai laseihin. Yhden hengen taloudessani on tällä hetkellä sen verran sitä osastoa, että pitäisin kevyesti viiden lajin, ja viiden eri juoman päivälliset kahdellekymmenelle hengelle… Siitä huolimatta tuntuu, että on ihan pakko saada ainakin kuuden setti juomalasikokoisia Mason Jar -lasipurkkeja. Onhan ne vaan niin järkyttävän söpöjä!
Lisäksi Americana houkuttelee Mason Jar -faneja kaikenlaisilla erikoiskansilla: löytyy värillisiä, värillisiä pillireiällä, öljylamppuversio, kynttilänpidike, käsisaippuapumppu, kukkamaljakko ja säästölipas nyt ainakin. Jos koko Mason Jar -hulluus on mennyt ohitse, ei tarvitse kuin tsekkaa tämä Pinterest-haku.

On aina superilahduttavaa, kun on voinut nähdä aloittelevan yrityksen ensin pääsevän jaloilleen ja sen jälkeen laajentuvan sille itselleen luonnollisella ja hyvällä tavalla. Americana Classic Vintage päätyi Stockholm Retail Fashion Weekille ensisijaisesti siksi, että niin monet toimittajat ja stylistit käyttävät putiikkia suoraan sanottuna show roomin tapaan – eli sieltä käydään hakemassa kuvauslainoja niin muoti- kuin sisustuskuvauksiin.
Tämän postauksen pointti on sekä muistuttaa kaikkia Tukholman kävijöitä ihanasta Americana Classic Vintage -putiikista, että myös kertoa, että oman myymälänsä lisäksi Americanan porukka tekee nykyään myös paljon tukkukauppaa – ja tosi monet putiikeista löytyy Suomesta! Store Locatorin avulla löytyy tarkemmat tiedot, mutta jälleenmyyjiä on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Muista en ole nähnyt kuvia, mutta ainakin Lappeenrannan myymälä näyttää todella hienolta!

Tässä vinkki ystiksestä, joka aikaisempina vuosina on ollut aivan tosi huippu! Mukana on paljon hyviä merkkejä (logot näkyy kuvassa), valikoimaa on paljon (eli ei ole pakko olla heti ovienaukaisuhetkellä paikalla) ja hinnat ovat hyvinkin kohillaan. Eniten valikoimaa löytyy mallikoossa, mutta aina on löynyt paljon kaikkea kivaa myös meille normaaleille. Suurin harmistus on ehkä se, että Paul Smithin kengistä 90 % on itselleni aavistuksen liian pientä kokoa 37.
Selected Brands sample sale on siis ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona klo 11.00 – 20.00 osoitteessa Tulegatan 39. Lähin t-bana-asema on joko Odenplan (vihreä linja) tai Tekniska Högskolan (punainen linja). Sekä kortit että käteinen käy maksuvälineenä.