Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän kunniaksi tässä vielä vähän muistoja Gotlannin reissulta.
Aika usein kuulee bloggarien valittavan, että kun ei oikein kehtaa pyytää ketään ottamaan asukuvia – paitsi tietty toista bloggaria, jolle palvelun voi korvata yleensä samoin tein. Itselläni on aivan sama juttu ja varsinkin, kun viimeisimmissä ihmissuhteissani miespuolinen henkilö on ollut vähintäänkin vastahakoinen/kärsivä/ei-neuvoja-tai-toiveita-kuunteleva tai muuten vain yleisesti ärsyyntynyt siitä ajasta, minkä blogin pitäminen vapaa-ajastani lohkaisee, en ole ollut mitenkään erityisen hanakka pyytämään apua ystäviltäni. Tai saatika neuvomaan, millaisen kuvan haluaisin.
Normaalisti ihmisille riittää lomamuistoja ikuistettaessa yksi kuva per kuvauskerta – mahdollisesti saatetaan ottaa jopa kaksi kuvaa. Ylläoleva ilta-asukuva on Tinnin ottama (kiitos kovasti hun!!) ja ohjeistin, että ota tosi monta niin ehkä yksi on hyvä. Löysin muistikortilta kolme kuvaa. Mutta toisaalta – mekko (Matthew Williamsonin Lindex -mallistosta) on toki täällä nähty ennenkin, joten miksi suotta keskittyä outfitiin, kun ikuistettavana on kaunis keskiaikainen Visby! Mekon sinisyys ja ilta-auringon kullankeltaisuus näkyy eniveis mainiosti. Ehkä onkin vain parempi, etten kovasti huutele ohjeita kuvausvaiheessa?
Maanantai-illan kevennykseksi pitää vielä kertoa yksi juttu, jonka ihan vakavissani luulin olevan urbaani legenda. Visbyssä on nimittäin ihan oikeasti ihmisiä, jotka juovat “drinkkiä”, jossa sekoitetaan rosé-viiniä ja Fantaa!!

Siis seriously!? En ole koskaan maistanut (enkä aio!), mutta pelkkä ajatuskin johtaa mielleyhtymät suoraan ikävään vatsatautiin… Vähän happoa sekoitettuna appelsiinilimsan ätläkkyyteen. Ei voi olla hyvää.
Mutta vuosikaudet on tosiaan Tukholmassa pyörinyt huhua, että kauhusekoitus on coolin menoporukan ykkösjuoma rantabileissä. Olenpa nähnyt jonkun täkäläisen juottolan tarjoavan sekoitusta myös liitutaululle rustatulla drinkkilistallaan. Vitsinä, luulin. Mutta ei, nyt on oikein kuvatodisteet, että jotkut oikeasti tilaavat ja juovat rosé-viini-Fanta -litkua.
Lisää “pics-or-it-did-not-happend” -osastoa:

 
Meidän viereiselle aurinkopetille pölähti kölliskelemään ei enempää eikä vähempää kuin kymmenen vähäpukeista vesipoolonpelaajanuorukaista rosé-viiniä ja Fantaa litkimään. I say no more .. 😀

Noniin, se olis sitten kesäloman loppu tässä. Pikkuisen ihmetyttää, että milläköhän keinoilla sitä saa itsensä huomenna toimistolle, mutta eiköhän se siitä. Pitää vain laittaa herätyskello soittamaan normaaliin aikaan vartin yli kuusi, siitä se sitten mene autopilotilla eteenpäin toivottavasti ihan vanhasta muistista. Se hyvä puoli näissä viime päivien ei-niin-aurinkoisissa lomakeleissä on ollut, että eilen tuli silitettyä kasa toimistovaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan. Ei siis tarvitse pelätä, että hyökkään takaisin sorvin ääreen lomaunivormussani, Filippa K:n farkkushortseissa ja jossain epämääräisessä nirunarutopissa. Ainakaan toivoakseni.
Tänään on kyllä kesäkelit hemmotelleet ja päästiin vihdoinkin vähän makoilemaan Peetun kanssa bikinit päällä tuohon meidän brygganille. Sain luettua loppuun Gotlannin hotellin pokkarihyllystä löytyneen Jeanette Wintersonin “Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” -romaanin (ruotsiksi tosin…). Ihan mielenkiintoinen lukukokemus tällaiselle normaalisti vain kevyitä pokkareita ahmivalle peruslukijalle. En kyllä voi väittää, että olisin ollut ihan koko ajan kympillä mukana kaikissa lyyrisissä fantasia-jaksoissa.
Viimeisen lomapäivän ohjelmaan on kuulunut myös iltauinti lähijärvessä (edelleenkin jaksaa harmittaa, että tuo ihan vieressä oleva kanaali, merivettä siis, ei ole uimakelpoinen!). En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että järvivesi on mittarin mukaan vain karvan verran alle 26 astetta! Aikas ihanaa!!
Kuumaa on kyllä ollut muutenkin. Sisällä kämpässä aivan paistuu. Ikkunoita vaan ei oikein uskalla pitää kovin isolla auki, kun Sailor Moon on niin pieni ja hölmö ja käsittämättömän nopea käänteissään. Tosin tänään on kyllä ollut niin älyttömän lämmin, että kissatkin vaan makaa reporankana.

Töihin paluu on taas kerran pistänyt miettimään omaa garderobia ja miten sen eri osa-alueet voisi saada toimimaan saumattomasti keskenään. Vähemmälläkin pärjäisi, jos olisi edes jonkinlaiset suuntaviivat tiedossa. Ja kiinnostavaan, vaihtelevaan pukeutumiseenkaan ei välttämättä tarvitse mitään ihan tolkutonta vaatevarastoa.
Nämä ajatukset lähtivät itseasiassa hyrräämään päässäni Tinnin kanssa Gotlannissa reissatessani. Kauniisti ja inspiroivasti pukeutuva ystäväni on mm. todennut, että keltainen on hänen värinsä. Niinpä kaikki aksentit pelaavat kivalla tavalla yhteen ja tuovat vaihtelua mihin tahansa kokonaisuuteen.
Reissun jälkeen päätin, että teen kaikkeni, jotta edes toimistovaatevarastoni muodostaisi jonkinlaisen kokonaisuuden ja että yritän opetella käyttämään edes joitakin muita värejä suojavärieni mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi.

Toinen asia, johon haluan keskittyä vielä tähän astista enemmän on se, että hankin vain hyviä, laadukkaita ja ajattomia vaatteita kaikenkarvaisten “pikahankintojen” sijaan. Tosin omassa käytössäni nuo pikahankinnatkin kestävät yleensä vuosikausia – eli sikäli en harrasta mitään kertakulutusta, mutta laadukkaampien ja harkitumpien hankintojen käyttämisessä on ihan toisenlainen ilo ja mielihyvän tunne kuin jossain keskinkertaisenookoossa alehankinnassa.
Tosin nyt täytyy tunnustaa, että ennen näitä pohdintoja tulin tilanneeksi sekä Henkalta että Nellyltä vähän alekampetta, hyviä ostoksia mielestäni kyllä, joita ei ole vielä täällä blogissa esitelty. Eli ihan uudenvuodenlupaustyyppiseen uuteen alkuun ei täydellisen garderobin metsästyksessä päästä tälläkään kertaa.

Nyt täytyy sanoa, että en oikein tiedä Tinnin ihanan Gotlannin ilta-asun yksityiskohtia. Aurinkolasit on Miu Miu, korut Lapponia ja sandaalit ostettu Tinnin muutaman viikon takaiselta Italian reissulta. Muuten pyydän saada palata aiheeseen. Aivan ihanan inspiroiva asukokonaisuus eniveis!
EDIT: toppi on Hoss, ostettu Barcelonasta ja housut Alan Red, ostettu Muotikuusta.

“Viikon drinksu” is back! Varmasti kaikki olittekin jo ihan ihmeissänne viime lauantaina, että millä ihmeellä sitä nyt mieltänsä virkistäisi ja makuhermojaan kutkuttelisi, kun Minttu ja viikon drinksu ovat lomalla! Tänään herkutellaan sesonkiin täydellisesti sopivalla Mansikkadaiquirilla. Drinksuun sopii ihan mainiosti myös ne vähän vähemmän makeat loppusesongin mansikat ja jos pakkasesta löytyy vielä viime kesän satoa, voi osan jäistä korvata niillä.
MANSIKKADAIQUIRI
Ainekset (yhteen drinkkiin):

• 4 cl vaaleaa rommia, esmes Bacardia
• 2 cl limen tai sitruunan mehua
• 1/4 dl tuoreita mansikoita
• 1/2 dl jäitä
• sokeria

 

Valmistus:
Murskaa jäät. Periaatteessa tarkoituksenamme oli käyttää aivan hillittömän hienoa manuaalista jäämurskainta, jonka sain joululahjaksi viime jouluna. Jäät menivät ihan ok kokoiseksi muusiksi, mutta laitettiin ne nyt sitten blenderiin vielä pyörimään yhdessä mansikoiden kanssa. Periaatteessa siis homma menee niin, että kaikki aineet mitataan blenderiin ja hurutellaan tasaiseksi.
Käytännössä aivan mainio Mansikkadaiquiri syntyy myös ilman blenderiä. Jäät vain joko puhtaan keittiöpyyhkeen tai sitkeämuovisen (tyyliin “minigrip”) pussin sisään. Hellästi esim. perunamuusinuijalla paukutellen saa jäistä ihan riittävän pientä murskaa. Mansikat voi muusata ihan klassisesti haarukalla painelemalla.

Monet laittaa sokeria tai sokerilientä jo itse drinkin sekaan. Me ollaan aika kirpeiden ja raikkaiden makujen ystäviä, joten sokeri asennetaan cocktail-lasin reunaan samalla tekniikalla kuin suola Margaritassa. Siitä on sitten helppo annostella makeutta tarpeen mukaan. Tosin, mikäli mansikat ovat selkeästi tosi kirpeitä tai aavistuksen raakoja, kantsii heittää 1-2 teelusikallista sokeria jo blenderiin.

 
Yksi kaunis mansikka per lasi kannattaa ottaa talteen alkuvaiheessa. Puoliväliin halkaistu marja lasin reunassa on kaunis ja kesäinen yksityiskohta ja useimmiten myös arvostettu herkkupala drinksuttelun lomassa.
Ihanaa ja aurinkoista lauantaita kaikille! <3

Loppuu ne pitkätkin lomat, mutta aijettä kun lyhyet lomat ne vasta vilahtavatkin nopiaan ohitse. Kaksi viikkoa ei nyt toisaalta ole mikään ikuisuus, ja oma on ollut valintani ripotella kesävapaat pitkin poikin lomakautta. Tiedän, että tykkään toimia juuri näin – vain lomanloppumisblues saa haikailemaan pidemmän yhtäjaksoisen loman perään. Vaikka olisihan se hienoa olla joskus useampi viikko putkeen pois töistä. Silloin haluaisin kuitenkin toteuttaa jonkun unelmissa muhineen pidemmän reissun – road tripin jenkeissä mieluiten, tai ehkä vaelluksen Nepalissa tai jotain muuta, mitä en ole ikinä tehnyt, mutta aina halunnut.
Maanantaina otetaan siis taas suunta suolakaivokselle – eikä siinä oikeastaan mitään pahaa tai ikävää ole. Duunihommat on tällähetkellä erittäin jees ja kesällä toimistolla on aika kiva, normaalia selkeästi lunkimpi meininki. Jotenkin sitä vain aina toivoo, että olisi ehtinyt lomalla vielä enemmän, vaikka kaikkea kivaa onkin tullut tehtyä. Nyt on onneksi vielä huominen ja sunnuntai aikaa loikoilla auringossa (jaksaisi nyt vaan paistaa…), maalata akvarelleja, lukea kirjoja, leikkiä kisujen kanssa (Sunshine on edelleen ihmeissään ja vähän närkästyneen oloinen, mutta muuten menee hienosti pikkuruisen Sailor Moonin kanssa). Kaappien siivoamisen jätän suosiolla seuraavaan kertaan.
Lisäksi päätettiin heittäytyä Camillan kanssa hurjaksi ja käydä huomisiltana oikein katsastamassa vähän Tukholman yöelämää. Viimeisin hipsterhitti Musikaliska on kuulemma tosi nasta mesta ja huippu-dj:tten soittamasta musiikista pääsee nauttimaan ilman tuntikausien jonottamista.

Mahdollinen ulkoilu ja viimeiset lomapäivät vaativat tietty arvoisensa kynsilakan. Oikeastaan olin ajatellut, että laitan jotain sinisen tai vihreän sävyä, mutta lakkahyllyn edessä olivat sitten keltainen, oranssinpunainen ja tähtiglitteri, jotka vaativat päästä käyttöön. Peetu se taisi olla, joka huomasi, että kombosta tulee aivan klassiset supersankari-vibat. No, sehän oikeastaan sopii vallan mainiosti.
Juuri nyt tuntuu, että tarvitsen supervoimia sekä huomiseen ulkona riekkumiseen että etenkin siihen, että saisin päivärytmin taas käännettyä toimistoystävälliseen tahtiin. Vaikka täällä onkin ollut varsin pilvistä, lämpötilat ovat kuitenkin päiväsaikaan olleet niin poskettomat, että sitä oikeastaan alkaa vasta kunnolla heräillä toimimaan näin yhdeksän kieppeillä illalla. ja sehän sitten puolestaan tarkoittaa sitä, että nukkumaan ei tosiaankaan pääse mitenkään liian aikaisin…
Wonder Woman -manikyyriin on käytetty vanhoja suosikkejani Essien oranssinpunaista “Fifth Avenue” -sävyä ja Orlyn puhtaankeltaista sävyä “Spark”. Viralliset supersankaritähdet ovat peräisin Nelly.comin alesta hankkimastani Wet’n’Wild -sarjan “Hollywood Walk of Fame” -lakasta.

 
Eiköhän näillä pärjää..

Lomamoodi, mitenkähän sen kiteyttäisi? Tiedän, että edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on sen verran runsaasti lomapäiviä käytettävissä, että ne ikuisuusprojektiksi meillä muilla luokiteltavat kaapit tulevat ihan oikeasti siivottua. Meillä muilla fiiliksen löytämisen tulee tapahtua aikas sukkelaan, muuten ne arvokkaat vapaat valuvat joko tekemättömien töiden stressaamisen tai, mikä melkein vielä pahempaa, siihen kuuluisaan “ei mihinkään”.
Tiedän kokemuksesta, että kotona vietetty kahden viikon loma voi tuntua todella upealta, rentouttavalta ja energiaa antavalta vapaa-ajalta tai loputtomalta sunnuntailta, jolloin ei oikein saa mitään tehtyä, paitsi pingotettua siitä, että nyt pitäis rentoutua, koska kohta taas alkaa ne työt.
Paras keino maksimoida lomafiilis on mielestäni lähteä heti välittömästi töiden loppumisen jälkeen pois kotoa. Lyhytkin poikkeus normaalista riittää katkaisemaan liiallisen yhteyden arkiminään. Itselläni ei ole mitään “tsekkaan meilit lomallakin” tai “tietty työkännykkäni on aina mukana” -ongelmia. Kun olen lomalla, olen vapaalla – ja toisinpäin. Töiden jättäminen toimistolle ei siis ole mikään ongelma, mutta välillä pitää kyllä tsempata lomafiiliksen ylläpitämisessä silloin, kun ei ole reissussa eikä säätila anna toivottua taustatukea.

Kaikki on jostain syystä niin paljon helpompaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Pukeutuminenkin.
Tässä on yksi Gotlannin reissun ilta-asuistani. Meidän iltaohjelma tarkoitti lähinnä sitä, että käytiin illallisella ja mahdollisesti satunnaisilla drinksuilla, mutta varsinaista yöelämää vietettiin käytännössä hotellihuoneessa jalkapallon MM-kisoja vahdaten. (Tai Tinni vahtasi ja Minttu simahti, mutta teoriassa olin kuitenkin mukana…). Eli ilta-asu ei tällä(kään) kertaa tarkoita mitään bileasua vaan sitä hetkeä, jolloin raaskin luopua Filippa K:n farkkushortseista ja edes yritin näyttää vähän ihmismäisemmältä.

Heti ensimmäisenä iltana tajusin kyllä, että tännehän olisi tosibloggari raahannut puoli garderobiaan päivänasukuvattavaksi. Niin kauniita kadunpätkiä, ihania värisävyjä ja suloisia taustoja ei kyllä heti löydy edes täältä rakkailta kotikulmiltani Tukholmasta.
Mutta viime viikon Gotlannin reissun yksi ilta-asuistani koostui siis aika peruspalasista, jakusta, t-paidasta ja hameesta. Jakun olen ommellut itse (Burdan kaavoilla) ja se on 100 % pellavaa. Matkalaukun virkaa toimitti itselläni Peetun partio-rinkka. Olen ollut ko. rinkan kanssa menestyksellisesti melkein viikon reissulla Roomassa ja Etelä-Italiassa Reggiossa, joten tuumasin, että eiköhän sama kantoväline toimi mainiosti myös about saman pituisella kotimaan matkalla.
Ja toimihan se, ainoa ongelma oli se, että suurin osa kamppeista, ja erityisesti tuo pellavajakku, oli aivan tuhannen rypyssä kuljetuksen jälkeen. Luonnonkuitujen hyvä puoli on onneksi se, että ne oikenevat helposti, kun vaan joku muistaa ripustaa ne henkarille ja pitää hetken esmes kostessa kylppärissä, jossa joku on juuri käynyt suihkussa. Etenkin villa, silkki ja pellava suoristuvat ihan uskomattoman hienosti pienellä, luonnollis-ekologisella kosteuskäsittelyllä.

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• sandaalit, Clarks
• laukku, Filippa K
• aurinkolasit, Hugo Boss