Luonnonvalkoinen kashmir-paita ja vaaleapohjainen kasvikuvioinen paljettihame ei ehkä ensikuulemalla vaikuta oikein syksyyn sopivalta juhla-asulta. Hame osui silmiini Henkan ale-sivuilta varsin mainiolla alennusprosentilla – enkä suoraan sanottuna kyennyt vastustamaan hinnan ohella myöskään tuota hassun huitulakukkaista kuosia. Pitihän se sitten saada päälle vaikka miten olisi kesäinen – ja tuumasin, että viime lauantaiset kollegan tuparit olisivat sopiva tilaisuus siihen.

Taisin kyllä olla aavistuksen ylipukeutunut. Ruotsalaiset eivät muutenkaan kovin helposti säihkyttele kimallusasuissa – etenkään näin “kotibileissä”. Toisaalta olen kyllä tottunut siihen, että olen muutenkin helposti aina piirun yläkanttiin. Milloin ihmeessä sitä sitten niitä paljetteja pitäisi?

Peetu kyllä sanoi, että vaihtamalla sileät sukkikset pitsisten tilalle tilanne olisi tasoittunut kummasti. Valitettavasti pääsi kuitenkin käymään niin, että sukkalaatikosta löytyi vain sellaiset sukkikset, joissa on pikkiriikkinen reikä (kynsilakalla sievästi “paikattu” – haha!!). Kotijuhlissa on täälläkin yleensä tapana olla sukkasilteen, joten edes pienen pieni reikä ei tullut kysymykseen… Älkääkä nyt vaan sanoko, ettei teiltä löydy ikinä kyseenalaisia sukkahousuja!!

Jos juhla-asuni olikin ehkä vähän turhankin kimalteleva tupaantuliaisiin, voin kertoa, että kaikki naispuoliset alle kaksivuotiaat vieraat suorastaan rrrakastivat asuani. Jotkut näes ymmärtää hyvän päälle! Ha!

Asun kaikenkarvainen matsailu meni myöskin vähän överiksi. Sormien kynsissä on OPIn tummanvihreä lakka sävy “Live and Let Die” merkin James Bond -setistä. Varpaiden kynsissä oli turkoosi Lumenen Natural Code -sarjasta. Pitihän sitä varpaankynnetkin olla sävysävyyn, kun on pitsisukat ja kengättömät kotijuhlat.

Joskus aikaa sitten sain kommenttiboksiin kysymyksen, että käytänkö myöhemminkin paljon hehkuttamiani H&M designer-yhteistyömallistojen hankintojani. No, tämä asu on sinänsä hauska esimerkki, että korvikset on Anna dello Russo -mallistosta, rannekoru Versace-mallistosta ja pitsisukat Lanvin-mallistosta. Niin että kyllä, tuleehan niitä käytettyä tosi paljon ja pitkään. Asusteet varsinkin on siitä hyviä, että ne ei edes kutistu samaan tapaan kaapissa kuin joillekin vaatteille on saattanut käydä.

• kashmir-neule, ArelaLizza (saatu blogin kautta)
• hame, H&M
• sukat, Lanvin for H&M
• nilkkurit, Ril’s

Hyväntekeväisyys on helposti hiukan mutkikas juttu. Niin kovin mielellään sitä osallistuisi ja tukisi kaikenlaisia kannatettavia asioita eläinsuojelusta ympäristöön, lastensairaaloista maailman hätää kärsivien auttamiseen. Jotenkin kuitenkin helposti tulee käveltyä keräyslippaitten ohi kuvetta kaivamatta. Osittain kai syynä on se, että ainakaan omassa kukkarossani ei yleensä majaile penniäkään käteistä.

Ehkä hiukan juuri noista käytännön syistä johtuen olenkin huomannut kantavani korteni hyväntekeväisyyskekoon lähinnä shoppailemalla. Tykkään kun jo muutenkin mielestäni ok yritykset lanseeraavat johonkin hyvään tarkoitukseen erikoismallistoja ja -tuotteita. Ymmärrän, että kysymyksessä on myös kaupallisen voiton tavoittelu. Yritykset ottavat kaikesta myynnistä oman osuutensa ja useimmiten hyväntekeväisyyteen menevä summa ilmoitetaan sanamuodolla “osa tuotosta lahjoitetaan” tai “jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan X euroa”. 

Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, että kauppa haluaa oman osansa tehdessään hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin voisin kuvitella monen järjestön olevan aika tyytyväinenkin diiliin. Saavathan he myös osansa markkinointihuomiosta, kun yritykset kampanjoivat hyväntekeväisyystuotteita.

Itse suhtaudun näköjään vuosi vuodelta nihkeämmin shoppailuun yleensä. Tuntuu, että kaikkea on – ja jos ei ole niin sitten tehdään harkittu, vuosikausia kestävä investointi. Kuitenkin sellainen vähän turhanaikainen hyvänmielenostiskelu on kyllä aina joskus oikein nautinnollista. Silloin on omatunnon paljon helpompi hyväksyä sellaisten juttujen shoppailu, joista ainakin osa menee hyvään tarkoitukseen.

Niinkuin nyt esimerkiksi tuo Essien rintasyöväntukmuksen tukemiseen lanseeraama ihana purukumipinkki “Pink About It” -kynsilakka. Lakkavalikoimani ei todellakaan kaipaa täydennystä – ja yhdessä Peetun varastojen kanssa voisimme varmaan perustaa pienen kynsilakkapuodin. Mutta hyvillä mielin tein meitä molempia ilahduttavan ostoksen, kun tiesin, että tuotosta osa menee tärkeän asian tukemiseen.

Toinen hetki, jolloin tykkään tehdä “tiedostavia” päätöksiä, on silloin, kun täydennän käyttötuotevarastojani. Itse sain tuon Lumenen Roosa Nauha -kampanjapaketin esittelykappaleeksi, mutta vastaavat olisin voinut hyvin ostaa itsekin. (Tuota Suomen Roosa Nauha -kampanjan Lumene-pakettia ei täältä Ruotsista saa, jos nyt joku ihmettelee, miksi jossittelen.)

Kampanjapaketin Time Freeze -päivävoide on itselläni ihan peruskäytössä. (ja itseasiassa myös Peetulla. Tuote sopii erittäin hyvin kuivalle atooppiselle iholle, vaikka onkin varsinaisesti tarkoitettu vähän aikuisemmalle iholle. Peetu on tosi tyytyväinen, kun siinä on vähän normaaleja nuorelle iholle tarkoitettuja voiteita enemmän “potkua”). Silmänympäryksen pikakaunistaja on tyypillinen sellainen tuote, jonka voisin suoda itselleni juuri tällaisen hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä, vaikka muuten se tuntuisi jotenkin liian hemmottelulta.

Lumene on paketoinut tuotteita Roosa Nauha -kampanjaa varten joko tuplapakkauksiin tai mietittyihin yhteispakkauksiin. Jokaisen paketin myynnistä lahjoitetaan euro tai kaksi rintasyöpätutkimukselle.

Ja onhan niitä Roosa Nauha -lenksujakin myynnissä siellä sun täällä. Jotenkin kuitenkin tykkään itse enemmän tuollaisista asioista, joita voi oikeasti käyttää…