Tänään on ollut jo hiukan parempi olo. Nenä on edelleen tukossa, mutta kuumetta ei ole ollut eilisillasta lähtien ollenkaan. Päätin lähteä hissuttelukävelylle auringonpaisteeseen ja “sattumalta” päädyin meidän lähellä sijaitsevalle ostosalueelle. Näin puolikuntoisena treenaaminen on tietty big no-no, mutta sen verran hyvään vauhtiin on tässä talven aikana näköjään päässyt, että toipilaanakin se pyörii ajatuksissa. Treenikassiongelma on jaksanut rasittaa jo sen verran pitkään, että päätin tänään vihdoin käydä katsastamassa Kånkeneita sillä silmällä.
Painelin ensin Intersportiin, jossa oli tarjolla yllättävänkin montaa eri väriä, mutta pakko oli kuitenkin käydä myös Naturkompanietissa. Sieltä löytyikin sitten koko seinän täydeltä Kånkeneita ja varmasti kaikki mahdolliset värit. (kuvatodisteet Mintun Instagramista: minnapaakkulainen). Jahkailin aikani värivalinnan kanssa. Mitään aksenttiväriä en tosin harkinnutkaan, mutta murretut, melkein mustat grafiitinharmaa, metsänvihreä (joka on yllättävän vähän vihreä) ja mustaruskea olivat vahvasti listalla.
Päädyin sitten lopulta turvalliseen mustaan. Olen ehkä vähän tylsä, mutta tuntui, että se kuitenkin solahtaa parhaiten kaikenlaisten erilaisten asujen osaksi. Treenikassia kun olisi tarkoitus kanniskella mukana ympäri vuoden ja asun kuin asun kanssa…
Täytyy kyllä tunnustaa, että hiukan epäilytti, mahtaako kaikki treenikamppeeni mahtua aika pikkuruisen oloiseen reppuun. Tsuumailin tilavuutta kaupassa pitkään ja yritin visualisoida, miten pakolliset varustukset mahtuisivat. Kånkenista olisi löytynyt myös isompi versio mustana Naturkompanietista. Mietin hetken sitäkin, mutta se vaan ei jotenkin ollut yhtä virtaviivainen ja söpö kuin tämä peruskoko.
Viimein päätin luottaa näppituntumaan (ja siihen, että olen nähnyt ihmisillä SATSissa Kånkeneita treenireppuina) ja kannoin mustan Kånkenin kassan kautta kotiin. Heti ensimmäisenä piti tietty testata, miten sen mahtumisen kanssa on. Sen verran olin epäileväinen edelleen, että en ottanut lappuja irti aluksi, jos vaikka joutuisin palauttamaan koko Kånkenin.
Treenikassin perussisältö:
- pari treenitoppia (pitää saada vaihdella fiiliksen ja treenin mukaan…)
- urheiluliivit
- pitkähihainen paita (jooga & balance lähinnä)
- liikuntakengät
- sportti-caprit
- pieni meikkipussi (kasvojen pesuaine, suihkusaippua, kasvovoide, vartalovoide, dödö – kaikki matkakokoisina + shampoo & hoitoaine näytepussukat, hiuskuminauhoja, pinnejä ja lakrisalia)
- sukat
- pyyhe (suuri kooltaan niin, että siihen voi kääriytyä, mutta kuitenkin ohut, että menee pieneen tilaan)
- lisäksi kaikenlaista pientä sälää kaapin oveen tarkoitetusta lukosta kuulokkeisiin, huulirasvaan ja sykemittariin.
Suureksi ilokseni – ja melkein yhtä suureksi hämmästyksekseni – kamppeet mahtuivat reppuun aivan loistavasti! Jesss!
Ihan heittelemällä varusteita ei Kånkeniin voi laittaa, mutta koska vetoketju aukeaa koko etuosan pituudelta, tavaroiden järjesteleminen ei ole mikään ongelma. Sen verran jäi jopa vielä tyhjää tilaa, että kyllä sinne lounaslaatikon saa vielä tungettua. Aivan mahtavaa!
Olen niin onnessani siitä, että nyt tuntuu pahasti hiertänyt treenikassiongelma vihdoin ratkenneen. Sutjakka Kånken kulkee helpommin mukana aamu- ja iltapäiväruuhkaisissa t-banoissa kuin epäämääräisen muhkurainen pussikassi. Samoin SATSin alimitoitettuihin pukuhuoneen kaappeihin kuvittelisi repun sopivan edeltäjäänsä helpommin.
Nyt kun vaan saisin nämä flunssan rippeet hävitettyä, niin pääsisi testaamaan Kånkenia oikein tosi toimissa. Keskiviikoksi olen varannut Zumban – kai sitä silloin jo uskaltaa vähän hikoilla?
