Helmikuu on yleensä lempparikuukauteni. Se oli sitä jo, kun olin pikkuinen, varmaankin siitä rationaalisesta syystä, että helmikuussa on synttärini. Kysyin joskus äidiltäni, että miksi helmikuun nimi on juuri helmikuu. Äiti vastasi, että siksi koska silloin aurinko paistaa ja valkoinen lumihanki näyttää siltä kuin se olisi tehty timanteista ja helmistä. Äiti tiesi, kuinka pienelle harakalle pitää puhua.

En tiedä johtuuko siitä, että se kuuluisa helmikuun aurinko on paistanut lähinnä jossain näkymättömissä, paksun harmaan pilvikerroksen takana vai mistä, mutta poikkeuksellisen pitkältä ja haastavalta tämä vuoden ’13 timanttikuukausi on tuntunut. No, tänään tuli hankittua mielenrauhaa Balancesta, synttärit on vielä edessäpäin ja ehtii se aurinkokin vielä paistella. Eli eiköhän se siitä…

Ja heiluvat helmat. Ne auttavat aina!

• t-paita, H&M
• jakku, H&M
• hame (Peetun), Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg

Seuraava vaihe miellyttävän treenielämän saavuttamisessa taitaa olla täydellisen treenikassin löytäminen.

Käyn noin 95 % jumpalla keskustan SATSeissa. Eli otan kamppeet aamulla mukaan töihin, pysähdyn keskustassa (missä muutenkin vaihtaisin junaa), käyn treenaamassa ja jatkan sitten matkaa kotiin. En juurikaan luota siihen, että jaksaisin arki-iltoina lähteä enää yhtään minnekään, kun olen kerran päässyt kotiin – ainakaan nyt vielä, kun illat ovat edelleen pimeitä. Teoriassa voisin käydä viikonloppuisin lähiSATSissa, mutta yleensä päädyn kyllä ulkoilemaan mielummin, kun kerrankin on valoisaan aikaan vapaata.

Kånken on käynyt mielessäni hyvänä vaihtoehtona jo monta kertaa. Nykyään niitä näkee taas jo vähän kaikilla, eikä enää ole vaaraa siitä, että leimautuisi epätoivoiseksi wanna-be-hipsteriksi Kånkenia kanniskellessaan. Toista se oli muutama vuosi sitten, kun Peetu hankki oman hienon farkunsinisen reppunsa.

Tiedän omistaneeni aikoinaan klassisen army-vihreän Kånkenin, mutta se on tainnut päätyä jonkin muuton yhteydessä järjestetyn tehopuhdistuksen mukana kirpparille. Muuta selitystä en keksi sille, ettei edes Peetu mummunsa kanssa löytänyt sitä Mintun lapsuudenkodin vintiltä. No, muistaakseni olin jo onnistunut hävittämään selkätukena toimivan istuinalustan eniveis.

Nykyinen treenikassini on hopeisine traktoriprintteineen oikeastaan aika söpö. Valitettavasti se on vaan niin järkyttävän epäkäytännöllinen, että nyt, kun olen jo kahtena peräkkäisenä viikkona käynyt peräti kaksi kertaa jumpassa (eli olen säännöllinen jumpassakävijä!) menee aivan totaalisesti hermot sen kanssa! Oikeastaan tasan ainoa hyvä puoli siinä pienen söipöisyyden lisäksi on se, että kassi on kooltaan tosi suuri – eli kamppeet ja lounaat ja vaihtokengät ja mitä näitä nyt on, mahtuvat ihan heittämällä mukaan.

Huonoja puolia on sitäkin enemmän: Kassi on lörppöä materiaalia, eli sitä ei voi laittaa seisomaan sen paremmin t-banan lattialle kuin pukuhuoneen penkillekään. Säkkimäisestä kassista ei ikinä löydä mitään ilman tajutonta mylläämistä. Leveät kangashihnat eivät oikein pysy olalla, mutta ovat liian pitkät kädessä kannettavaksi. Kiinnityksenä on vain yksi neppari – eli lumi sataa laukkuun sisään ja kaikki näkevät hikiset treenivetimet.

Kånkenissa olisi hyviä puolia vaikka millä mitalla:

• Napakka malli kulkee kätevästi t-banan tungoksessa
• Lähes repun ympäri kulkeva vetskari auttaa tavaroiden etsimisessä
• Reppua voi kantaa joko olalla tai kädessä
• Vetskarilliseen etutaskuun saa SATS-kortin ja lukon niin, että niitä ei tarvitse onkia kassin pohjalta
• Reppu mahtuu just näpsäkästi pukuhuoneen kaapin eteen penkille, joten kamojen löytäminen helpottuu kummasti

Tuntuu, että olen löytänyt sen täydellisen vaihtoehdon! En piittaa liian yltiösporttisista repuista/laukuista ja ehkä juuri siksi Kånkenin retrohenkisyys viehättää. Oikeissa treenikasseissa on myös monta ongelmakohtaa (liian pullukka malli on hankala t-banatungoksessa, kädessä kantaminen hankalaa ja hihnan laittaminen olan yli ei toimi samasta syystä), vaikka periaatteessa ne on valmistettu juuri tätä tarvetta varten. Sporttireput taas näyttää helposti ihan idioottimaisilta kädessä tai vain olalla kannettuna. Kånken toimii mielestäni sekä kädessä, olalla että ihan “repusti” kannettuna.

Ainoa ongelma tällä hetkellä taitaakin olla, että minkäköhän kaikista ihanista väreistä sitä oikein valitsisi…