Nyt taitaa olla jo kolmas kerta muutaman päivän sisään, kun mainitsen (rehvastelen), että taisinpa siivota vaatekaappini. Kertoo ehkä jotain siitä, millainen duuni siinä oli – ja miten kipeästi raivausta tarvittiin. Siinä puuhastellessa heittäydyin filosofoimaan aiheesta oikein äärimmäisen syvällisesti. Esimerkiksi henkaritankojen järjestäminen on aika monimutkaista puuhaa ja muistuttaa hyvin paljon kirjahyllyn järkkäämistä. Laittaisiko vaatteet roikkumaan mieluiten käyttötarkoituksen perusteella, jakut tuohon, juhlavetimet sinne ja hameet tänne. Vai olisiko sittenkin hauskempaa, jos kaikki olisi kertakaikkiaan alusta loppuun asti värijärjestyksessä? Entäs sellainen fuktionaalinen järkivaihtoehto, että eniten käytetyt olisivat helpoimmin saavutettavissa?
Päädyin itselleni tyypillisesti sumean logiikan ratkaisuun. Eli vaatteet on nyt järjestetty vähän niinkuin tarkoituksen mukaan, värijärjestykseen ja fiilispohjaisesti kivoimmat saivat parhaan paikan. Pääasia, että on joku järjestys.
Säilytystilaekonomisesti parasta on valita mahdollisimman lituskaiset henkarit. Yleensä vaatekaappitilaa on raivaamisen jälkeenkin aika niukasti tarjolla ja kapoiset ripustimet sujahtaa tangolle näppärimmin. Jakut tosin pitää laittaa kunnollisille leveille vaatepuille, ettei ne menetä muotoaan. Ja missään tapauksessa ikinä koskaan yhtäkään vaatetta ei pidä säilyttää pesuloitten metallilankahenkareilla. Ellei välttämättä halua murhasyytettä.
Monet neuleet ovat säilytyksen kannalta hiukan ongelmallisia. Oikeastaan neuleet eivät viihdy ollenkaan henkarilla. Olkapäihin muokkaantuneet henkarinpääpylpyrät ja yleisesti venähtänyt olomuoto on riskinä tuossa. Toisaalta kuitenkin monet neuleet menevät aikasmoiseen ryppyyn, vaikka miten siististi ne viikkailisi vaatekaapin pinoon. Leveät pehmeät henkarit toimivat hyvänä kompromissina ainakin kevyemmille paidoille, mutta vievät turkaisen paljon tilaa kaapissa.
Vyönaulakko ei selkiintynyt kovinkaan paljoa siivouksesta. Olen aika huono käyttämään vöitä ylipäätään, ja siksi niitä tulee hankittua aika harvoin. Koska kuitenkin aina joskus asu kaipaa jotain vyöttämistä, säilyttelen ikivanhaa varastoa vuodesta toiseen.
Tuollainen kevytrakenteinen pikku naulakko on älyttömän kätevä vöiden ja pikkuhuivien säilytystä varten. Taitaapi siinä roikkua jokunen pikkulaukkukin… Naulakko (Ikeasta…) on kiinnitetty kaapin oven sisäpuolelle eli kamppeet ovat helposti käsillä, mutta pois silmistä. Tosin kaapin ovi lakkaa menemästä kunnolla kiinni, jos erehtyy esim. hätäisen pikasiivouksen yhteydessä ripustamaan siihen myös vähän isompia pikkulaukkuja roikkumaan.
Kaapinsiivousassistentti pitää huolta siitä, että neulepaitapinot ovat asianmukaisesti kissankarvaistettuja ennen kaappiin laittamista.
Yleensä suositellaan, että garderobin raivauksen yhteydessä kaikki vaatteet lajitellaan kolmeen pinoon: säilytettävät, kierrätettävät ja pois heitettävät. Koska olen säälittävä sentimentaalinen pehmo, lisäsin tuohon vielä yhden: varastoitavat.
Säilytykseen pääsivät ainoastaan ja vain tasan ne vaatteet, joita käytän ihan oikeasti juuri nyt. Hämmentävää, miten pieni osa päätyi tähän kategoriaan.
Kierrätykseen laitoin kaiken mielestäni kunnossa olevan, mutta josta koin, että meidän yhteinen taipaleemme on tullut tiensä päähän. Todella vaikea kategoria! Niin monesta retkurytkystä kun ajattelee niin helposti, että kyyyyllähän tällekin vielä voisi olla käyttöä – vaikka mökillä. Ainiin, eihän mulla ole mökkiä. Tai sitten sitä ajattelee haikeana kaikkia niitä mukavia hetkiä, joita vaatekappaleen kanssa on tullut vietettyä ja tuntuu kuin samalla joutuisi luopumaan muistoistaan. Samalla kuitenkin tämä on se kasa, joka aiheuttaa eniten hyvää mieltä ja joka mielellään saisi olla se kaikkein suurin.
Pois heitettäviä ei ollut vaikea tunnistaa. Niitä ovat vaatteet, joita en missään tapauksessa käytä itse – enkä oleta muidenkaan käyttävän. Muutamien kanssa piti katsoa peiliin ja toistaa itseni perässä “jos oikeasti aikoisin korjata tämän, olisin sen jo tehnyt”. Eli ei muuta kuin meneen vaan.
Varastoitavien pinoon päätymistä edelsi ankara itsetutkiskelu jokaisen vaatteen kanssa (ei ihme, että vaatekaapin siivoaminen on raskasta ja aikaa vievää… Haha!). Halusin antaa armoa muutamalle suosikkivaatteelle, jotka eivät juuri nyt tällä hetkellä ole aktiivikäytössä. Tähän päätyi myös suurin osa itse tekemistäni vaatteista ja jotain coolia merkkiä olevat ajattomat puolijuhlavaatteet (silkkipaidat, pikkuisen kiiltävät mekot…), joita en juuri nyt osaa käyttää oikein juhlassa enkä arjessa, mutta joilla olisi potentiaalia esim. toimistovaatteena, kunhan jaksaisin perehtyä stailaamiseen tarkemmin.
Vaatekaapinsiivouksen jatkokurssi on luonnollisesti se, että aletaan suunnitella koko säilytys-helahoitoa uudelleen. Unelmoin (luonnollisesti) tilavasta walk-in closetista, mutta samat periaatteet pätevät kaappiratkaisuihin:
- Tankotilaa saa olla reilusti. Täyteen ahdetuissa tangoissa vaatteet vain rypistyvät. Lisäksi olisi ihanaa saada ripustimiin kaikki housut, hameet etc, jotka yleensä tilanpuutteen vuoksi päätyvät viikattuina hyllylle.
- Hyllyjen syvyys olisi optimaalisesti aika kapea. Syvien hyllyjen takaosaan on taipumusta kehittyä kaaospinoja, joihin lempparivaatteet piiloutuvat. Ulosvedettävät lankakorit tosin auttavat tähän vaivaan erinomaisesti.
- Hyllyt on parasta asetella aika tiuhaan. Korkeat hyllyvälit tarkoittaa korkeita pinoja ja ankaraa avalanche riskiä. Lankakorit ovat loistoratkaisu tähänkin.
- Asusteiden ripustus on paljon parempi tapa säilyttää niitä kuin helposti sotkuuntuvat laatikot, joista kaiken lisäksi ei ikinä löydä mitään.
Vielä tähän loppuun on pakko mainita, että harva asia antaa yhtä suuren sisäisen rauhan ja selkeyden tunteen kuin perusteellisesti siivottu ja järjestyksessä oleva vaatekaappi!
