Month: December 2012

Muitatteko vielä, kun ostin muutama hetki sitten Ciatén kauniin glitterilakan? Oikeastaan olin ihan toisenlaista kynsien festivaalikoristusta hankkimassa, joten tavallisen oloiseen kimalluslakkaan päätyminen tuntui suorastaan vähän tylsältä. Tsuumailin muutamassakin putiikissa, että löytyiskö OPIn Christmas Glitter Collectionia mistään, mutta loppuunmyytyhän se on ihan joka paikassa.

Pullossa Ciatén kultaglitteri näyttää aika randomilta ja – jos nyt kimallekynsilakasta voi niin sanoa – jopa pikkuisen tylsältä. Siis itse pullo on kapeankorkeaksi muotoiltua korkkia ja pikkuista satiinirusettia myöten aivan mielettömän ihana, mutta kauniin pakkauksen sisällä näytti olevan varsin standardia kimalluslakkaa.

Kaunis pullo päätyi meikkihyllyn aitiopaikalle, mutta kesti aika kauan, ennenkuin päädyin oikeasti testailemaan uutuusglittereitä. Kertoo jokseenkin selkeästi mm. siitä, että ostopäätökseen vaikutti eniten pullon sievä ulkonäkö – eikä niinkään itse tuote.

Tässä on ensimmäisen väri + Ciatén kimallelakka -kombon tulos:

Käytetyt kynsilakat ovat: Mavala: Super Base,  OPI: Sapphire in the Snow / HL A 07 ja Ciaté: party shoes 109. Toivottavasti lopputulos välittyy tuosta kuvastakin, sillä olin aivan tohkeissani innosta itse. Kimallelakka ei ole todellakaan tylsää peruskultaista hilettä – vaan seassa on eri kokoisia ja monen sävyisiä hippusia. Ihanaa!

Kynnet on lakattu ja kuvat otettu viime lauantaina. Tänään keskiviikkona voin kertoa, että Ciatén glitterilakka on myös täydellistä päällyslakkaa. Toki pieniä säröjä ja lohkeamia on jo näkösällä, mutta ihan uskomattoman hyvin tuo on kestänyt käsin tiskaukset ja muut arjen riemut. Suosittelen lämpimästi, jos joku on hyvää ja hienoa kimallustehostetta vailla.

Linnan Juhlat (tai Suomen presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – miten kukin haluaa…) ja Nobel-gaala ovat niin mukavasti peräjälkeen aina näin joulukuussa, että en mitenkään malta olla hiukan vertailematta. Juhlat ovat tyyliltään hyvin erilaiset. Suomessa juhlitaan arvokkaasti kunnon suomalaisessa hengessä maan itsenäistymistä ja Ruotsissa manner-eurooppalaistyylisten juhlallisuuksien alkuperä on rauhaa (ja kaiketi sivistystä) rakastavan dynaamiitin keksijän testamentin tuotosta.

Arvostan suomalaisia juhlia suuresti – ja arvostan myös sitä viihdepläjäystä, jonka juhlat asujen ja inhimillisen sähläyksen muodossa tarjoaa. Nobel-gaalassa on erilainen tunnelma – ja monesti minulta kysytään “no pukeutuuko ne siellä niin paljon paremmin”. Vastaus on aivan ilmiselvästi ei – Ruotsissa tai Nobel-gaalassa ei automaattisesti pukeuduta paremmin tai tyylikkäämmin. Suurin ja ehdottomasti merkittävin ero on siinä, että Nobel-vieraat kantavat ylväänä ja leuka pystyssä sen vähän epämääräisemmänkin valinnan, joka ehkä tuntui hyvältä vielä kotona.

Suomessa ei myöskään näe koskaan sellaisia perintö-dimangeja kuin mitä kuninkaallisilla on käytössään. En voi sanoa, että pitäisin tyylikkäänä tätä kultaa ja mahtipontisuutta pursuilevaa asua. Mutta jos jollakulla täällä kylmässä pohjolassa on kanttia esiintyä kultaövereissä on se juurikin Bernadotteihin kuuluva Marianne Bernadotte.

Ruotsin kulttuuri- ja  liikuntaministeri Lena Adelsohn Liljeroth on onnistunut (jälleen!) juhlapukuvalinnassaan! Himmeänkultaisista paljeteista tehty selkeälinjainen mekko on sekä erittäin trendikäs että hyvin pukeva. Ulkoministerin vaimo Anna Corazza Bildt on tunnettu jokseenkin räväkästä ja trendeistä piittaamattomasta tyylistään. Että turha kai hänelle(kään) on yrittää kertoa, että too much on vaan yksinkertaisesti too much.

Elinkeinoministeri Annie Lööfin mekko on kauniin värinen (sopii hyvin hiuksiin!) ja malliltaan ihan jees. Kuva päätyi tänne blogiin esimerkkinä siitä, että tylsäkin mekko pelastuu Bottega Venetan clutchilla. Ja kun harva siihen kuitenkaan voi turvautua, niin kiva kynsilakka saa aikaiseksi yllättävää sähinää. Kids – try this at home!

Miehet… Olihan Linnan Juhlissakin omat, jäyheällä tavalla charmantit uroksensa. Ja tietty Hjalliksen luotsaamaa touhupetterikerho. Mutta kyllä näissä kuninkaallisissa kavaljeereissa – olivatpahan sitten sukuun syntyneitä tai naituja – on jotenkin omanlaisensa meininki.

Juhlien isäntä, joka pönöttää hölmön näköisenä lasi kourassa on ehkä kuitenkin kivempi kuin tiukin ilmein pönöttävä ja kättelevä juhlien isäntä?

Mutta entäs ne puvut!?

Jossain vaiheessa mietin, että prinsessa Madeleinen uusi, tumma look on tarkoitettu lisäämään aikuisuutta ja vakavuutta imagoon. En ole ihan vielä tottunut siihen, että prinsessa on niin tumma, vaikka sävy on todennäköisesti lähempänä aitoa sävyä kuin ne monet aiemmin nähdyt vaaleat beessin, hunajan ja hiekan sävyt. Tumma sumuinen silmämeikki sopii hyvin tyyliin!

Prinsessa Madeleinen harmaanhaalea, hopeisin metallilangoin koristeltu mekko on ihan suloinen. Jotenkin en toisaalta voinut olla ihmettelemättä, että mitähän tuon vuosikausia fashion-statementeja asuvalinoillaan tehneen prinsessan päässä nykyisin oikein pyörii. Siis luulisi, että nykyisestä kotikaupungista New Yorkista löytyisi jotain edgympääkin.

Dimangit ja kutrit ovat kohdallaan. Niin se vaan on!

Kyllähän täälläkin valitetaan, että kuka jaksaa katsoa telkkarista, kun toiset syövät hienoa illallista. No, ilmeisesti heille ei ole kukaan kertonut, kuinka moni haluaa katsella telkkarista, kun jotkut kättelevät toisiaan…

Nobel gaalan ehdoton kuningatar ja parhain pukeutuja oli kruunuprinsessa Victoria.

 

 

 

 

Tummanvihreä paljeteista ja helmistä rakennettu syvään uurrettu mekko on samanaikaisesti hyvin elegantti ja trendikkään ajankohtainen. Puvun malli korostaa muotoja olematta lainkaan vulgaari tai liian paljastava. Väri sopii sekä Victorialle että illaksi valittuihin dimangeihin aivan täydellisesti. Virallista vahvistusta asialle ei ole saatu, mutta todennäköisesti puku on Elie Saabin käsialaa.

 

 

Hyviin tapoihin kuuluu, että “siviilit” – eli he, jotka eivät ole julkisissa tilaisuuksissa työn puolesta, vaan esimerkiksi puolison ominaisuudessa – säästetään blogiarvosteluilta. Ruotsin eduskunnan puhemiehen vaimo, psykiatri Ylva Westerberg, on niin coolisti pukeutunut, että oli ihan pakko laittaa kuva tänne blogiin siitä huolimatta. Westerbergin asu on loistava esimerkki siitä, miten aikuisen naisen ei tarvitse pukeutua kaiken peittävään halattiin ollakseen edustava ja miten viileä nude on uskomattoman hieno juhlaväri!

Kuvat: DN, SVT, Expressen ja Aftonbladet

 

Suuret kiitokset kaikille Philips Wake Up Lightherätysvalokilpailuun osallistuneille! Voin kertoa, että henkilökohtaisesti mieluiten järkkäisin aina arvonnan… Vähänkö järkyttävän vaikeaa yrittää miettiä ns. “parasta” kaikista vastauksista.

Tässäkin kisassa olisin halunnut antaa palkinnon kaikille niille aamu-unisille, pienellä budjetilla painiskeleville opiskelijoille, kantaa korteni kekoon aamuäreittein pariskuntien suhteen pelastamiseksi, tarjota lempeää aamuvaloa migreenistä kärsiville (I feel for you!) ja helpotusta randomin kännykkä-piipitys-herätyksen aiheuttamaan kramppiin. Arvonta-kilpailuissa on sikäli helppoa, että voittajan valinta on sattuman kauppaa. Nyt olen täällä hikipäässä pähkäillyt, kenelle ihana herätysvalopalkinto pitäisi mennä…

Tehtävä oli niin mahdoton, että oli ihan pakko fuskata hiukan. Valitsin viisi mielestäni parasta/koskettavinta/liikuttavinta vastausta – ja suoritin arvonnan niiden kesken.

Voittajaksi valikoitui vastaaja, joka on sekä herätysvalon tarpeessa ja lisäksi nähnyt selkeästi vaivaa vastauksen kanssa… (JÄNNITYSRUMMUTUSTA tähän!!!) Eli voittaja on nimimerkki

Paivikkiliini!

Vastauksellaan:

Ihana suloinen aamun koi,
ei haittaa kun kello soi.
Silloin on kesä ja linnuilla pesä.

Kurja pimeä aamuyö,
kello hermoja todella syö.
Silloin ei luvata lämmintä säätä vaan pelkkää jäätä.

Päivänä tuommoisena kello pirisi,
omassa päässä uni vain tirisi.
Lopulta siippa huusi: Eikös jo uni riitä!
Ylös kompuroitava, vaikkei kiitosta saa siitä.

Johtajan kokoukseen myöhässä hiivin.
Sielläkin lentelin unien siivin.
Nukuin kyllä kuin tukki, suuni selitti.
Ylös päässyt en, vaikka kello pelitti.
Noloa, noloa!
Toivoin maan alta omaa koloa.

No, onkos tullut kesä, laulavat lapset
ja virkistyy muka silkohapset.
Voisko Minttu tän laulun todeksi tuoda
ja meikämannelle valon suoda!

ONNEA, Onnea!!

Voittajalle on lähetetty jo sähköpostia ja suurkiitokset kaikille muillekin kilpailuun osallistuneille! Kannattaa muuten poiketa vielä herätysvalon brändisivuilla, sillä siellä kilpailu jatkuu edelleen!

Jos joku väitti, että muoti, arkkitehtuuri ja musiikki (plus muut tyylit) eivät kulje käsi kädessä, kandee tsekata oheinen reilun minuutin kestävä video – ja miettiä asia uusiksi.

Kaiken muun hyvän lisäksi videossa on onnistuttu ikuistamaan se, varsinkin jälkeenpäin harvinaisen vaikeasti sisäistettävissä oleva juttu, että trendit, tyylit ja vuosikymmenet menevät lomittain ja limittäin. Muodinkin kehittymisessä on kyse evoluutiosta ja siksi on aika abstraktia puhua esim. 50- tai 60-luvun muodista.

 

100 years of fashion in 100 seconds from aneel on Vimeo.

Ja rakkaalle ystävälle kiitokset videon bongaamisesta – I luvs dis!

OBS – video kannattaa klikata isommaksi! En oikein hoksannut, mistä sen saisi tänne blogiinkin isommaksi. Full screen it is! 🙂

Oikeasti kukaan ei voi tähän vuodenaikaan väittää, että aamuherätykset olisivat mitään herkkua. Nyt olisi kuitenkin pientä helpotusta luvassa…

 

Tsekkaa arvonnan ohjeet täältä: Pehmeä herätys – parempi alku päivälle! Tai oikeastaan arvontojen, sillä myös brändisivuilla olevaan arvontaan ehtii vielä osallistua. Go 4 it vol. 2 -blogin arvonta päättyy huomenna sunnuntaina 9.12. klo 23.00 – eli vielä ehtii aivan mainiosti!! Vastaukset siis tänne!

Old stuff