Aika komiikkaa yrittää ottaa päivän asukuvia tässä nykyään ilmeisesti ympäri vuorokauden jatkuvassa pimeydessä. Rakeisen kuvan kyytipoikana kuitenkin vähän kuulumisia:

Peetu voi jo paremmin – kuume on pysytellyt jonkin verran 37 yläpuolella tämän päivän. Tosin kuumetta alentavien troppien ansioista, mutta kuitenkin… Mukava kuulla Skypessä, että lapsi kuullostaa taas elävien kirjoissa olevalta. Matkaporukassa tosin tuntuu olevan pientä skismaa ja nelihenkisen seurueen hajaantuminen ainakin joksikin taitaa olla pikapuoliin käsillä. Peetu haluaa jäädä vielä Vietnamiin sukeltamaan ja muilla ilmeisesti jo parin hyvin nukutun yön jälkeen on maa alkanut poltella jalkojen alla. Muiden seuraava kohde, Filippiinit, ei ole alunperinkään kuulunut Peetun “pakko nähdä” -listalle.

Mintun ensimmäinen päivä uusissa tehtävissä meni niinkuin niin usein tällaisessa tilanteessa. IT-osastolla tuli hengattua, kun läppäriä ja puhelinta ja mitä niitä nyt onkaan, ei saanutkaan heti toimimaan niinkuin pitäisi – koskas niitä. Ja sitten toisaalta pää on yhtäaikaa ihan loppu ja tyhjä sekä täynnä kaikkea mahdollista uutta, mitä huomenna äitiyslomalle jäävä edeltäjä on yrittänyt opettaa ja näyttää.

Ajattelin, että just tänään haluan laittaa jotain pirteää, mutta mukavaa päälleni. Karkin ja Peetun yhteisomistukseen kuuluva TopShop paita sai pitää huolen pirteydestä ja muu kaikki olikin sitten niin mukavaa kuin siisteydestä pahemmin tinkimättä on mahdollista.

• paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• housut, frk
• kengät, Vagabond

Torstaina 15.11. pamahtaa kauppoihin H&M:n ehkä yksi odotetuimpia yhteistyömallistoja – Maison Martin Margiela with H&M. Poikkeuksellisesti kysymyksessä ei ole täysin erillinen mallisto – vaan myyntiin tulevat jutut ovat MMM:n klassisia malleja vuosikymmenien ajalta. Re-make -mallisto on saanut aikaiseksi kuhinaa fäshion-piireissä. Monet ovat hihkuneet äänen käheäksi innostuksesta, kun yhteistyö tuo monet statemet-asut normaali-ihmisen budjetin ulottuville. Lähes yhtä monet ovat jaksaneet olla shokkaantuneita intellektuellina tunnetun muotitalon antautumisesta junttimaiselle kaupallisuudelle.

Keskelle räikeää bling-bling -säihkyvää ja vulgaarien logojen valtaamaa kasaria ilmestynyt avantgardi, kantaaottava Maison Martin Margiela nousi tiedostavan ja älykköinä itseään pitävän joukon suosioon. Vain valkoiset tikit kertoivat asiaan vihkiytyneille vaatteiden alkuperän. Olennainen osa salaperäistä myyttiä on pääsuunnittelija Martin Margiela, joka ei koskaan esiintynyt julkisuudessa – hänestä ei tiettävästi ole ainuttakaan kuvaa edes. Nyt jo lukuisia sesonkeja muotitalon ohjaksissa on ollut muut suunnittelijat, mutta tyypillistä on, että Margielan poistumisesta ei tiedottettu aikoinaan mitenkään.

Ymmärrän tavallaan “salaseuralaisten” pettymyksen. Nyt jokainen pikkubloggarikin tietää, mikä on Maison Martin Margiela – ainakin noin päällisin puolin – ja mitäs kivaa siinä nyt sitten enää on, kun ei voida olla kunnolla eksklusiivisia. Riskinä on, että joku erehtyy luulemaan – hui kauhistus – aitoa MMM-vaatetta H&M-yhteistyömalliston tuotokseksi! Toisaalta tuntuu, että tämä on saattanut olla jopa yksi peruste, miksi he ovat tähän yhteistyöhön lähteneet. Muodin kapinallinen on kaupallistanut oman arkistonsa helmet ja demokratisoinut sekä designin että sen takana olevat ajatukset. Se, jos mikä, on kapinallista!

Torstaiksi on siis luvassa teräviä kyynärpäitä ja vilkkaasti napsuvia hiirikäsiä. Pientä alustavaa valintaa kannattaa tehdä jo etukäteen, että tietää mihin kannattaa osoittaa suurimmat ponnistelut. Mintun top-MMM-valinnat:

Sock sweater, AW 1991/1992

Tailored mannequin jacket, SS 1997

Candy clutch, SS 2012

Rhinestone necklace, SS 2004

Oversized pea coat, AW 2000/2001

Silk scarves top & apron SS 1992

Fusion of two dresses, AW 1993/1994

Näiden lisäksi on muutama muukin juttu, jonka kotiuttaisin enemmän kuin mielelläni. Esmes makuupussilta näyttävän toppatakin, coolin hopeanhohtoisen iltapuvun, makeat pleksikorkoiset nilkkurit ja jakun, johon voisi tehdä pesän. No, yleensä ei varsinaisesti tarvitse painiskella runsauden pulan kanssa – vaan shoppailtua tulee lähinnä niitä juttuja, joihin onnistuu näppinsä iskemään.

Kuvat: H&M

Peetu on kovassa, reippaasti yli 39 asteen kuumeessa jossain Vietnamissa. Kysymyksessä on varmasti ihan tavallinen ja ohimenevä vilustuminen, mutta me äidit taidetaan olla rakennettu jollain kummalla tavalla, koska en nyt oikein osaa keskittyä kunnolla mihinkään.

Ehkä haluatte kuitenkin kurkistaa Mintun arki-Tukholmaan? Tällaisissa maisemissa kuljen täällä – ja joka kerta, kun nostan katseeni kengänkärjistä ylöspäin tuntuu, että kyllä vaan on hienoa.

Vielä ei ole naapuruston terassinkaiteet saaneet jouluvalokuorrutusta ylleen. Parin viikon päästä tämä sama maisema kanaalin yli näyttää suoraan jostain seasons greetings -kortista reväistyltä…

Muutama päivä sitten päädytiin kaupunkikierroksellamme Karkin kanssa yhteen östermalmilaiseen sisustusputiikkiin. Karkki tsekkaili lähinnä keittön pöydän ympärille tuoleja ja pieneen tilaan sopivia säilytysratkaisuja. Olin mukana vain makutuomarina ja sinä kuuluisana “järjen äänenä”.

Taidan olla aika luterilaisen kaikki-vain-kaunis-on turhuutta etc. -tyyppisen kasvatuksen tulos, sillä vain harvat ihanuusasiat saavat ostohalukkuuskertoimeni siihen pisteeseen, että ihan oikeasti päätyisin hankkimaan jotain. Tuotteen pitää olla sekä hieno että tyylikäs, tarpeellinen, laadukas ja – sanoinko jo: subjektiivisen fiilispohjaisesti hieno, mutta sillä pitäisi kaiken tämä lisäksi vielä pystyä tekemään jotain hyödyllistä. Eli ei riitä, että tuoli on kaunis katsella ja jonkun coolin suunnitelijan designia, siinä pitää olla myös erinomaisen mukava istua.

Sisustusputiikkikierroksellamme Karkki löysi yhtä sun toista hienoa, så klart. Tosin osittain myös siksi, että hän juuri nyt tarvitsee erilaisia sisustusjuttuja. Itselläni ei ollut sen kummemmin mitään tarpeita, mutta kun törmäsin tähän Philippe Starckin suunnittelemaan valaisimeen, rakastuin ihan ensi silmäyksellä.

Luen melkein joka ilta ainakin hetken sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Olen jo  vaikka miten pitkään miettinyt, että tämänhetkinen yövaloni on kyllä aika surkea siihen tarkoitukseen. Lamppu on aika himmeä, mikä on tietty miellyttävää, jos jostain syystä pitää laittaa valot pimeällä tai kesken unien (jos vaikka joku idiootti karvarukkanen on kaatanut vesilasin lattialle tms…), mutta varsin rasittavaa silloin, kun olisi tarkoitus lukea se viimeinen luku jännästä kirjasta ennen nukahtamista.

Noniin siis juu, kyllähän Ikeasta saisi halvemmalla yöpöydän lamppuja, kieltämättä. Yritän kuitenkin aina miettiä kulloinkin hankintalistalla olevan tuotteen HPK-tulosta (Hinta Per Käyttökerta) ja huomaan, että esimerkiksi tämän lampun HPK on potentiaalisesti erittäin alhainen. Tyytyväistä käyttöä on odotettavissa monta sataa päivää vuodessa ja mitä todennäköisimmin usean vuoden ajan tästä eteenpäin. Aika harva vaate pääsisi samaan HPK-lukemaan, jos ihan tarkkoja ollaan…

Niin, siis sen lisäksi, että tuo lamppu on kaunis kuin mikä ja antaisi ehkä täydellisintä lukuvaloa jo yöpuulle käyneelle pokkariahmatille, se toimii myös iPhonen latausalustana. Aika pieni juttu varmaan kaikille sivistyneille aamuherääjille. Mintun iPhone on tehnyt herätykellon soidessa niin monta kamikaze-laskeutumista lattialle, että on suorastaan ihme, ettei mitään suurempaa vahinkoa ole vielä sattunut.

Mikä voisi siis olla haluttavampi ostoskohde kuin kauniisti muotoiltu, käyttökelpoinen, monitaitoinen ja ihana laite, jos vertailukohdat ovat vain joko halvempia (mutta selkeästi huonompia) tai toiminnoiltaan olematonta lähenteleviä juttuja?

Viikonloppuna valmistuneet niittikaulukset pääsivät tänään ensimmäisen kerran tositoimiin. Halusin yhdistää niiden kanssa jotain simppeliä ja hillittyä, jotta kokonaisuudesta tulisi itseni näköinen ja randomiin toimistopäivään sopiva.

Tosin ihan randomi ei tämän päivän toimistopäivä ollut kuitenkaan. Tänään nimittäin varmistui, että pääsen tekemään seuraavat kuusi kuukautta yhtä markkinointipuolen juttua meillä töissä – ja just tuota olen himoinnut vaikka kuinka kauan! Koulutus uusiin tehtäviin alkaa jo heti maanantaina. Luvassa on varmasti pitkiä päiviä – ja mahdollisesti myös aikaisempaakin väsyneempi bloggaaja… Tosin en aio missään tapauksessa unohtaa blogiakaan – no way – mutta vielä en osaa sanoa yhtään, miten paljon tuo vaikuttaa käytännössä. Todennäköisesti ei kuitenkaan kovinkaan paljon, sillä kokemukseni mukaan täälläpäin kunnioitetaan kyllä aika hyvin työaikoja (=ihmisten vapaa-aikaa) eikä toimistolla tarvitse notkua yötä myöten vain todistaakseen, että on reipas ja sitoutunut…

Mutta siis ne niittikaulukset testasin tänään käytännössä ja mielestäni kokonaisuus näytti oikein kivalta. Tosin kukaan ei sanonut mitään asusta, joten en voi olla ihan varma, mitä mieltä maailma oli huikeasta aikaansaannoksestani.

• neulepaita, Arelalizza (saatu)
• mekko, H&M
• kengät, Vagabond
• kaulus, Mintun ompelimosta