Sekopäiset (lue: tyypilliset eli normaalit) syyskelit jatkuvat. Aamupäivällä paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta, lämpöä on lähemmäs parikymmentä astetta ja muutenkin on oikein mukavaa. Iltapäivällä vihmoo vettä ja on yleisesti mäntti puuskatuulinen sää. Pukeudu nyt siinä sitten jotenkin järkevästi ja asiallisesti.

Yhteistä syysiltapäiville on näköjään se, että valo ei nyt enää yksinkertaisesti riitä kunnollisten – tai edes hiukan vähemmän rakeisten – asukuvien ottamiseen. Ei, vaikka miten asettuisi lattiasta kattoon ylettyvän ikkunan eteen. Jotenkin tuntuu, että tuon järkkärin perusputken valovoima on oikeasti surkeampi kuin vanhan pokkarini… Irenen kanssa juteltiin Lindexin Missoni-bileissä aiheesta ja nyt tuntuu, että en taida pärjätä ilman kiinteää 50 millistä (ööö – sanotaankohan se noin?? – no siis se “virallinen muotibloggariobjektiivi” eniveis…) objektiivia. Irene ei kuulemma juuri muuta käytäkään, joten ihan turha pelko, että kohta joutuisi kantamaan mukanaan kaiken muun kivan lisäksi vielä sataa vaihtoputkea kameraan. Tuollaisella voisi kuvata vähän hämärämmässäkin ilman salamaa ja saada silti ihan skarppeja kuvia.

Aika hifistelyksi menee, mutta rajansa ryynipuurollakin.

• mekko, COS
• ballerinat, Marc by Marc Jacobs

Aika monilla on tapana vaihdella käsilaukkua aina asun mukaan. Aktiivikäytössä on useita erilaisia ja laukkuja matsaillaan kenkiin/takkiin/fiilikseen… Minttu ei kuulu tähän ihmisryhmään.

Käytössäni on aina kerrallaan yksi arkilaukku. Tuo matkalaukkunakin tunnettu kantoväline nielee sisäänsä puoli elämää. Kalenteri, lompakko, avaimet kotiin ja töihin, kirja, pankkitunnarit, sateenvarjo, aurinkolasit, hiuslakka, epälukuinen määrä huulikiiltoja ja pari muuta elintärkeää asiaa kuuluvat vakiovarusteisiin. Olennaista on se, että tiedän aina kaiken tarvittavan olevan mukana. Jos vaihtelisin laukkua yhtenään, en varmasti pääsisi ikinä toimistolle omilla avaimillani.

Koska suhtautuminen arkilaukkuun on mikä on, tuntuu laukun vaihtaminen melkein samalta kuin muuttaisi ihan oikeasti. Vanhan “kämpän” tyhjentäminen, siivous ja kuntoon laittaminen on oma projektinsa, joka paljastaa kaikenlaisia sedimenttejä eletystä elämästä. Kyllähän sen käsittää, että laukun pohjalle kertyy tonnikaupalla vanhoja kassakuitteja, neljä avattua nenäliinapakettia ja yhdeksän kuulakärkikynää (kaksi toimivaa). Sen sijaan en ole aivan vakuuttunut siitä, miksi olen kantanut mukanani neljää eri kynsilakkaa, kahta Helsingin karttaa, saippuakuplaputkiloa tai sydämen muotoisia kalvosinnappeja. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, milloin iskee aivan vastustamaton halu puhallella saippuakuplia. Onhan se hyvä olla varautunut kaikkeen…

Ruskea Marc by Marc Jacobsin laukku on ollut käytössä nyt reilun vuoden, joten päätin, että on aika muuttaa arkielämä mustaan Botkierin laukkuun. Yksi tärkeimmistä päätöksistä uuden “kämpän” sisustamisessa on kirjaston valinta. Sain kaveriltani vähän aikaa sitten nipun suomalaisia pokkareita. Kylläpäs olikin kiva lukea välillä omalla äidinkielellä, mutta nyt nuo on luettu. Uusi laukkuvaihe vaatii siis myös uudet kirjat.

Seuraavana jonossa olisi The Hunger Games -trilogia, mutta toisaalta sormia syyhyttäisi lukemattomien svenne-kirjojen pinokin…

Tämän kolmikon ainoa ongelma on se, että ovat onnettomat kovakantisia. Nuo ovat jääneet tosi pitkäksi aikaa lukematta, kun en millään viitsisi raahata muita kuin pokkareita mukanani. (Neljä kynsilakkaa on sen sijaan ilmeisesti ihan ookoo…).

Siivous- ja järkkäilyurakan lopputuloksena “uuteen” laukkuun siirtyi kompakti henkinen ja fyysinen survival kit.

Kalenteri ja lompakko, Mulberry, sateenvarjo Marc by Marc Jacobs, muistivihko, Bookbinders Design plus kaikenlaista muuta sälää… Kuten kuvasta näkyy, päädyin lukemaan seuraavaksi Mari Jungstedtiä. Ehtiihän sen The Hunger Gamesin sitten myöhemminkin.

Muuttourakan päätteeksi lepoon pääsevä laukku sai pintaansa kunnon rasvakerroksen ennen dust bagiin hyppäämistä. Näin se on toivottavasti taas loistokunnossa seuraavan muuttopäivän koittaessa.  

Botkier valmiina duuniin. Sen verran sain karsittua laukun perusvarustusta, että tilaa jäi mainiosti vielä vapaavalintaiselle lounaslaatikolle, varaneuleelle, järkkärille – tai mitä sitä nyt kulloinkin on aivan kertakaikkisen pakko raahata mukanaan. 🙂