Aika usein yritän miettiä jo illalla, että mitähän sitä seuraavana aamuna laittaisi päällensä töihin. Aikaiset aamut vaan ovat niin paljon helpompia niin… Vaikka kieltämättä tuntuu välillä pöhköltä, kun jo etukäteen suunnittelee, että tiistaina voisin sitten laittaa vaikka sen-ja-sen paidan pitkästä aikaa. No, tänään ei ollut yksi niistä aamuista. Päinvastoin, oli hiustenpesuaamu (juu, en pese hiuksiani kuin pari kertaa viikossa ja tämän kuontalon pyykkääminen on ihan luku sinänsä…) ja muutenkin kiire, kun piti pakata mukaan treenikamppeet ja aamulla oli hankala päästä ylös sängystä, koska eilisilta venähti luvattoman pitkäksi, kun töllättiin Peetun kanssa kolme jaksoa True Bloodia putkeen.

Onneksi ihan ensivilkaisulla kaapista löytyi henkkamaukan alesta huikeaan, noin kolmen euron hintaan, kalastamani kukkashortsit. Olen käyttänyt shortseja aika paljon, vaikka tänne blogiin ne eivät ole tainneet päätyä vielä kertaakaan. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun puin ne päälleni toimistolle. Hätäpäissäni kiskoin shortsien kaveriksi vanhan liuhuneuleen, H&M:ltä sekin, koska haaleapersikkaraitainen Primarkin neuletakki, jota olin ajatellut, taisikin olla pyykissä, koska sitä ei löytynyt. En kyllä mitenkään kovin perusteellisesti ehtinyt etsiäkään.

Noin kolmessa sekunnissa “stailattu” asu onnistui olemaan harvinaisen värikoordinoitu. Marc by Marc Jacobsin ballerinat matsaa täysillä neuletakkiin ja eilen illalla True Bloodin alkutekstien aikana maalatut kynnet shortsien pohjaväriin.

• t-paita, Primark
• neule, H&M
• shortsit, H&M
• ballerinat, Marc by Marc Jacobs

Ja tosiaan, piti myös mainita, että lämpötila huiteli täällä 20:n asteen paremmalla puolella – eli shortsiasulla tarkeni mainiosti, vaikka päivän sään värisävytys olikin vähän sateentekoisen harmaa.

Blogeissa – etenkin muotiblogeissa – esiintyvä mainostus puhuttaa ja jossain määrin myös ärsyttää. Varsin usein kuulee väitteitä, että muoti-, tyyli- ja lifestyleblogien rivien välit ovat täynnä joko täysin selvää tai sitten piilotettua mainontaa.

Indiedays on tehnyt tutkimuksen omissa blogeissaan esiintyvästä mainonnasta. Tämän tutkimuksen perusteella blogijutuista vain 13 % sisälsi mainoksen. Kukin saa toki olla ihan omaa mieltänsä siitä, onko tuo paljon vai vähän. Omasta mielestäni se on varsin hyvin linjassa sen kanssa, mitä esimerkiksi naisten- tai muotilehdissä on mainoksia. Lisäksi kun blogimainonta on usein informatiivisempaa subjektiivisuutensa ansiosta ja tuotteiden ominaisuuksista kerrotaan selkeämmin sanankääntein kuin esimerkiksi monissa kosmetiikkamainoksissa.

Lisäksi kaikki Indiedaysin bloggarit noudattavat eettistä ohjeistusta. Sen keskeinen sisältö blogien lukijan kannalta on se, että piilomainontaa ei ole. Kaikki markkinointiyhteistyössä toteutetut jutut, samoin ilmaiseksi testikäyttöön saadut tuotteet yms. tulee ilmoittaa selkeästi postauksissa.

Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että jotkut jutut värittyvät vähän turhaankin markkinoinnilla, kun joka huulikiillosta on mainittava erikseen, jos sen on sattunut jossain tilaisuudessa saamaan.

On toki blogien lukijan etu, että kukaan ei koe tulleensa piilomainonnan kohteeksi. Olen erittäin vahvasti selkeän läpinäkyvyyden kannalla. Kuitenkin joskus tuntuu, että meitä bloggareita syyllistetään ja velvoitetaan ihan liikaakin. Ei naistenlehtienkään tarvitse ilmoittaa jokaikisessä jutussaan, että tämäkin ihmevoide lähetettiin ilmaiseksi lehden kauneustoimittajalle. Eikä elokuvissa lue varoitustekstiä, että itseasiassa tämäkin valmistaja maksoi sievoiset summat saadakseen pääosan esittäjän kantamaan tiettyä tuotetta jossain elokuvan kohtauksessa.

En siis vastusta sitä tiukkaa linjaa, mikä ainakin vakavasti otettavissa blogeissa on jo ihan käytäntö. Sen sijaan ihmettelen, että säännöt eivät ole samat kaikille.