Tuntuu, että ainakaan Tukholman keskustassa ei voi ottaa askeltakaan ilman, että joutuisi jonkun joko kaupallisen tai hyväntekeväisyystarkoituksissa hyökkivän feissarin uhriksi. Ei minulla mitään heitä vastaan ole – kaikki tekevät työtään joko rahasta tai rakkaudesta; hyvän asian puolesta. Ammattimaisten feissareitten lisäksi varsinkin keväällä saa kaduilla todella pujotella väistääkseen muovikukkarintapinssejä (majblomman) myyviä tähtisilmäisiä lapsukaisia. Lisäksi noin jokatoisella kaupan kassalla myydään milloin minkäkinlaista satiininauhan lenksukkaa, timangipinssiä tahi muuta krääsää hyväntekeväisyyden nimissä.

En todellakaan vastusta hyväntekeväisyyttä, enkä rahan keräystä erilaisiin tarkoituksiin. En vain kertakaikkiaan halua itselleni mitään pinkkiä satiininauhalenksua, muovikukkaa tai muutakaan romua todistukseksi siitä, että olen ollut hyvä ihminen ja tukenut jotain noin ziljoonasta kipeästi avustusta kaipaavasta hankkeesta tai järjestöstä.

Noin about ainoa hyväntekeväisyyshärpäke, joka on mielestäni ihan oikeasti hieno, on ruotsalaisen Sophie by Sophien Childhood -järjestölle suunnittelema rannekoru. Asiaan ei tietenkään vaikuta mitenkään, että ihana prinsessa Madeleine on sekä järjestön suojelija että käyttänyt ko. rannekorua ahkerasti erilaisissa yhteyksissä. 😉

Ilahduin aika kovasti, kun sain sähköpostiini Lindexin lehdistötiedotteen, jossa kerrottiin vaatefirman yhteistyökampanjasta muotitalo Missonin kanssa. Syyskuun 25. päivä kauppoihin ilmestyvän malliston myyntihinnasta luovutetaan 10 % rintasyövän vastaiseen kamppailuun. Lisäksi rintasyövän vastaisen työn tukemiseksi lanseerataan hieno roosa nahkarannekoru, jonka myyntihinnasta lahjoitetaan 50 % Roosa nauha -rahastoon. Rannekorun hinta on 10 euroa.

Täytyy sanoa, että todella t o d e l l a pitkästä aikaa tässä on hyväntekeväisyystuote, jonka ihan tosissani haluaisin omistaa. Toivottavasti se on aitoa nahkaa. Lehdistötiedotteesta saa sen käsityksen, että koru on nimenomaan nahkainen, mutta 10 euron hinta pistää kyllä epäilemään… Tekonahkaista lenksuraa en ranteeseeni halua, vaikka miten olisi Missoni ja hyväntekeväisyys samassa paketissa.

Nyt taitaa olla mansikkakakkuaika parhaimmillaan, mutta perinteinen italialainen jälkkäriherkku, Tiramisu, ei vuodenaikoja kysele. Peetun ylioppilasjuhlissa ei tarjottu virallista täytekakkua lainkaan, vaan juhlajälkiruuan virkaa toimitti kakkumaisesti kasattu Tiramisu.

Tässä teillekin käyttämäni helppo ja herkullinen resepti. Tiramisu valmistuu tosi nopsasti – etenkin, jos käyttää valmiita Savoiardi-keksejä. Kunnon hifistelijä toki leipaisee sokerikakkupohjan itse, mutta silloin olisi hyvä olla liikkeellä jo päivää tai kahta ennen tarjoilua, sillä pikkuisen kuivahtanut kakkupohja sopii Tiramisuun parhaiten.

TIRAMISU

Ainekset:

2 dl kuohukermaa

5 rkl sokeria

4 munankeltuaista

500 g Mascarpone-juustoa

200 g Savoiardi-keksejä

noin yksi tupla-espresso

kaakaojauhetta

Valmistus:

Vispaa kerma ja 1 ruokalusikallinen sokeria suht kovaksi vaahdoksi. Vispaa loput sokerit ja munankeltuaiset vaaleaksi kermaiseksi seokseksi. Sekoita Mascarpone-juusto, kermavaahto ja munaseos varovaisesti mahdollisiman tasaiseksi seokseksi.

Laita kerros keksejä tarjoiluastiaan ja kostuta ne espressolla. Laita keksien päälle tuhti kerros kermamössöä. Lopuksi vielä toinen kerros keksejä, jotka kostutetaan jälleen espressolla ja päällimmäiseksi loput kermaseoksesta. Puuteroi koko komeus reilulla kerroksella hyvälaatuista kaakaojauhetta. Anna seistä viileässä vähintään tunti ennen tarjoilua.

Pari vinkkiä:

• Mascarpone-juusto kannattaa ottaa pois jääkaapista hyvissä ajoin. Jääkaappikova tuorejuusto ei sekoitu kovinkaan helpolla eikä kauniisti.
• Keksit kannattaa kastella espressolla ihan reilusti. Kuiva Tiramisu ei ole mistään kotoisin.
• Perinteinen italialainen tapa on koota Tiramisu vuokaan tai kulhoon – ei niinkään “kakuksi”.
• Espresson sekaan on tapana sekoittaa Disaronno-likööriä, italialaista brandyä tms. riippuen vähän siitä, mistäpäin Italiaa ohje on peräisin. Mintun sovelluksessa ei yleensä ole alkoholia. Hyvin vahvaksi keitetty espresso toimii ihan yhtä hyvin.
• Tiramisu vain paranee, jos se saa vetäytyä yön yli. Jälkkärin voi siis tehdä valmiiksi illalliskutsuja edeltävänä iltana. Lisää vain kaakaojauhe juuri ennen tarjoilua.

Peetu on lähdössä ensi lokakuussa vähintään puoli vuotta kestävälle reissulle Aasiaan ja Australiaan. Ylppärilahjaksi tyttö toivoi pääasiassa rahaa – ja kaiken oli tarkoitus mennä matkabudjettiin. Ostokielto, jonka Peetu julisti itselleen jo joskus kevättalvella, on pitänyt hyvin… tähän asti. Tänään neito eksyi pahaa aavistamatta ystävänsä Dunin kanssa Urban Outfittersin aleen – ja löysi ehkä ihanimmat sandaalit ikinä!

Vaalea pellavakankainen korko ja pohja ei ehkä ole ihan superkäytännöllisyyden huippu, mutta muuten sandaalit ovat likimain täydelliset. Kuulemma ihanan hyvät lestiltään, päällinen pehmeää nupukkia ja nauhoituksella pystyy säätelemään kengät just omaan jalkaan sopiviksi. Nahkainen sisäpohja lisää käyttömukavuutta ja sointuvan hillitty sävy-yhdistelmä on sekä retee (= ei musta) että helposti yhdisteltävissä.

Ihan hyvä syy rikkoa ostolakko – on Mintun mielipide. Ja hintakin oli siedettävä 40 % alennuksen jälkeen.

Peetun lakkiaisiin suunniteltuun asuun olisi ehdottomasti kuulunut ihanat hailakan siniset kynnet, meren liplatusta toistavalla kimallepäällysteellä. No, aina ei kaikki mene kuin Strömsössä… Tai tällä kertaa ei päästy edes mokailemaan, sillä kiirettä pukkasi siihen malliin, että tajusin ajoissa luopua kynsien lakkaushaaveista. Mutta jos aikaa olisi ollut, kynteni olisi näyttänyt tältä:

Hmm.. Näyttää edelleen vähän siltä, että hyvä kynsinauhavoide pitäisi todellakin hankkia. 🙂 Mutta baby blue kynsilakka olisi sointunut ihan täydellisesti kalamekkoon – eikö vain? Ja tuosta kimalteesta en vain pääse eroon! Kynnet olisivat olleet kieltämättä kauniit ilman kimallettakin – L’Oréalin lakka hohtelee ihan kivasti, mutta en vain nyt näköjään voi  tällä hetkellä elää ilman pientä glitterikerrosta. 🙂

Kynsissä on siis Indiedaysin tapaamisessa lahjaksi saatu L’Oréalin Color Riche -lakka, sävy 601 “French Riviera” ja kimallusta tuomassa sama vanha Lumenen Natural Code -lakka, sävy 16 “Go Glittery”.

Kerros kynsinauhavoidetta tekisi terää näköjään myös varpaan kynsille. Halusin kuitenkin esitellä, että sentään varpaat matsasivat jo juhlapäivänä mekkoon! Mintunvihreä lakka on Dependin sävy 054 ja glitterinä sama Lumene kuin edellisessäkin.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee kai kynsilakkaankin? 🙂

Täällä ollaan taas vähän myöhässä ja kesälomaterässä aikataulujen suhteen. Sorry! Mutta ihan hurjan mielenkiintoinen viikko edessä pienestä myöhästymisestä huolimatta. Tällä viikolla puhutaan kaikenlaisista vaaroista ja vahingollisista ajatuskuvioista, joita osuu matkan varrelle. Ja useimmiten olemme syyllisiä ihan itse.

Mutta tsekataan nyt kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Ihan ensimmäisenä olisi tosi kiinnostava kuulla, miltä tuntui lukea monen viikon aamusivut. Omasta mielestäni se on aikasmoisen rasittavaa puuhaa. Jotenkin tosi ärsyttävää nähdä ihan selvästi ne asiat, mistä koko ajan tulee sivuille valitusta ja jauhamista. Silti tuntuu yllättävän hankalalta keksiä, mitä asioille voisi ihan konkreettisesti tehdä… Noh, ehkä tässäkin riittää, kun ottaa vain baby steppejä ja etenee pikkuhiljaa?

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Vaikuttiko vanhojen sivujen lukeminen siihen, miten kirjoitat?

Tällä viikolla kirjoitin kaikkina muina päivinä paitsi viikonloppuna. Peetun ylioppilasjuhlat ja tänne vähän pidemmäksi ajaksi vierailulle jääneet hyvät ystävät menivät tärkeysjärjestyksessä aamusivujen edelle – enkä edes tuntenut huonoa omaatuntoa. Vanhojen sivujen lukeminen ei vaikuttanut sivujen kirjoittamiseen, mutta se johtuu varmasti siitä, että olen jo toista kertaa mukana tässä prosessissa – eli olen lukenut jo aikaisemminkin kirjoittamiani sivuja.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko onnistunut pitämään kaksia treffejä?

Nyt kyllä tuntuu, että viime viikko on ollut yhtä pitkää taiteilijatreffiä. Niin kivaa! Olen askarrellut, fiksannut, suunnitellut ja järkännyt juhlia. Kaikki asioita, joista tykkään yli kaiken, mutta joihin muka ei ole aikaa koskaan. On ollut niin ihanaa ja hauskaa puuhata yhdessä Peetun, Karkin ja hyvien ystävien kanssa. Pitäisi oikeastaan järjestää juhlia useammin, kun se on niin mielettömän mukavaa! Siis juhliminenkin on oikein kivaa, mutta erityisesti rakastan juhlien järjestämistä. 🙂

VAAROJA MATKAN VARRELLA

Luovuus ja oman itsensä kohtaaminen on oikeastaan aika jännää – jopa vähän pelottavaa – puuhaa. Kun tiedämme, keitä olemme, mitkä ovat omat heikkoutemme ja vahvuutemme, on vaikea enää piiloutua minkään tekosyyn taakse. “Kyllähän minä, mutta kun…” Jokaisella meistä on oma heikkous, johon paeta. Joillekin se on ruoka (sokeri, hiilihydraatit), joillekin ylenpalttinen työnteko, seksi, alkoholi, huumeet, kiire.

Pakopaikka otetaan käyttöön, kun tulee tyhjä hetki – tai kun luovuus, ideat, energia ja uusi voima tekevät tuloa elämään. Muutos on pelottavaa, vaikka se olisikin juuri se, mitä toivomme, koska silloin vastuu siirtyy meille itsellemme. On helpompaa paeta oman heikkoutensa kanssa, joka katkaisee luovan virran. Tuntuu turvallisemmalta jarrutella ja ehkä pysyä niissä vanhoissa selityksissä “kyllähän minä, mutta kun…”

TEHTÄVÄ

Yleensä sitä kyllä tietää ihan liiankin hyvin omat pakopaikkansa, mutta tämän tehtävän avulla on helppo (tai no, helppo ja helppo…) tehdä itselleen selväksi, miksi pakokeinot tuntuvat niin houkuttelevilta ja kuten aina – sitä, mikä on nostettu tietoisuuden tasolle, on paljon vaikeampi kieltää kuin “salaisia” asioita.

• Ota pala paperia ja leikkaa siitä seitsemän palaa. Kirjoita paloihin: alkoholi, huumeet, seksi, työ, raha, ruoka, perhe/ystävät.
• Taittele palaset ja laita ne kulhoon.
• Ota yksi paperinpalanen, katso mitä siinä lukee ja kirjoita ylös viisi tapaa, miten tällä on negatiivinen vaikutus elämääsi. Kirjoita siitä huolimatta, vaikka et kokisi, että juuri tällä jutulla on sinuun erityisen negatiivinen vaikutus ylipäätään.
• Laita paperinpalanen takaisin kulhoon.
• Nosta uusi paperinpalanen ja toista edelliset kohdat.
• Toista tämä seitsemän kertaa.

Kyllä, on mahdollista, että nostat saman jutun useamman kerran. Tee tehtävä loppuun siitä huolimatta. Huomaat kyllä lopuksi miksi.

KIIRE JA WORKAHOLISMI

En nyt keksinyt workaholismille parempaa nimitystä – työriippuvuus ehkä? Workaholismi ja kiire on kuitenkin – nimityksestä riippumatta – yksi pahimpia ja vaikeimmin identifioitavia pakokeinoja. Kulttuurissamme toki tunnistetaan ihmiset, jotka polttavat itsensä loppuun tekemällä liikaa töitä, mutta entäs ne kaikki suuret massat, jotka eivät ehdi tulla omaksi itsekseen, kun kiire ja suorittaminen on niin korkealle arvostettua?

Joskus luin (ihan muualta kuin The Artist Way -kirjasta) ihmisryhmästä, joka nimettiin “kiireellä kehujat”. Eli suorituskeskeisessä ja tuloksia arvostavassa yhteiskunnassa on vain positiivista, että voi sanoa, että on niin kiire, ettei voi/ehdi pitää itsestään huolta, toteuttaa unelmiaan, tehdä asioita, joita haluaa. Silloin sitä vasta onkin tärkeä ihminen! The Artist Way -kirja rinnastaa workaholismin muihin pakokeinoihin – alkoholiin, huumeisiin, ylensyömiseen, seksiin.

On kuitenkin ihan eri asia nauttia työnteosta, alkoholista, seksistä tai ruuasta. Ongelmallista itsensä löytämisen kannalta se on vasta sitten, kun näitä käytetään pakokeinona. Ja tosiaan – tässä puhutaan nyt itsensä löytämisestä ja luovuudesta – ei kliinisesti ongelma- tai riippuvuusjutuista. Yleensä tiedämme kyllä ihan helposti omat pakopaikkamme. Nyt olisi aika tehdä lista siitä, mitä etua tai hyötyä on näiden pakopaikkojen ylläpitämisestä.

TEHTÄVÄ

Karu totuus: vastaa seuraaviin kysymyksiin.

1. Kerro totuus (kirjoita paperille), mikä tavoistasi tulee sinun itsesi ja luovuutesi väliin – mikä estää sinua toteuttamasta itseässi?
2. Mikä on ongelma? Kerro totuus – sillä se on se.
3. Mitä olet ajatellut tehdä tälle ongelmalle? Kirjoita ylös.
4. Mitä etua on siitä, että et hankkiudu eroon tästä pakopaikasta? (Jos et keksi mitään, kysy joltain hyvältä ystävältä)
5. Kirjoita ylös, ketkä ystäväsi saavat sinut epäilemään itseäsi? (epäily on itsessäsi, mutta ketkä vahvistavat sitä?)
6. Ketkä ystäväsi uskovat sinuun? (Sinä olet lahjakas, mutta ketkä vahvistavat tätä tunnetta?)
7. Miksi pidät kohdassa 5 mainittuja henkilöitä ystävinäsi? Jos vastaus on “koska pidän heistä”, seuraava kysymys on “miksi”.
8. Mitkä huonot tavat/pakopaikat ovat yhteisiä sinulle ja kohdassa 5 mainituille ystäville?
9. Mitä yhteistä sinulla on kohdassa 6 mainittujen henkilöiden kanssa?

Kun inspiraatio katoaa…

Kaikkea ei voi fiksata kivoilla tehtävillä, inspiroivalla tekmisellä ja itsensä tsemppaamisella. Joskus innostus, elämänilo ja luovuus vain katoaa, niin se vain on ja se tapahtuu oikeasti Ihan Jokaiselle Meistä. The Artist Way -kirjan mukaan on ihan ensiarvoisen tärkeää, että juuri silloin kirjoitetaan aamusivuja, vaikka halut olisivatkin nollassa ja kaikki (etenkin aamusivut!) tuntuisi todella turhanaikaiselta puuhastelulta.

Mutta inspiraation – jopa elämänilon – katoaminen on useimmille meistä tärkeä käännekohta (ja siksi aamusivujen kirjoittaminen on ensisijaisen tärkeää juuri tuolloin!), joka johtaa uuteen elämänvaiheeseen ja uusien haasteiden eteen. Niin hassulta kuin se saattaa kuullostaakin, nämä silloin tällöin toistuvat inspiraation puutteen ajat auttavat näkemään tarkemmin, mitä ihan oikeasti haluamme tehdä.

SUOSIO

Oikeastaan kai tuo The Artist Way – kirjan käyttämä sana fame viittaa enemmän kuuluisuuteen kuin suosioon. Suosio on kuitenkin mielestäni yleispätevämpi. Kuuluisuuden kirot on niin helppo työntää sivuun ja ajatella, että eihän tuo minua koske. Suosion aiheuttamaan pökerrykseen voi taintua nekin, joilla ihailijoita tai kehujia ei ole kuin kourallinen.

Suosio on ihanaa ja sinänsä ihan tervetullutta. Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa, kun valintoja aletaan tehdä sen perusteella, mitä ihailijat ovat mieltä. Suosion huume saa ajattelemaan, että tärkeintä on se, että saamme suosiota ja kiitosta – ei se, mihin haluaisimme oikeasti olla matkalla. Suosio on huume, josta tulee helposti riippuvaiseksi.

KILPAILU

Oletko koskaan lukenut lehtien juorupalstoja, bongannut sieltä jonkun tutun ja ajatellut, että miten toikin? Oletko koskaan ollut luokkakokouksessa, vihreänä kateudesta, ja miettinyt, että miten toikin?

Kilpailu on yksi pahimmista “huumeista”. Kateudesta puhuttiin jo aikaisemmin – kilpailu on erittäin läheinen sukulainen kateudelle. Sen sijaan, että nähtaisiin, miten joku elämän kilpailussa paremmin menestynyt osoittaisi esimerkillään, että jos se tapahtuu, sen täytyy olla mahdollista, ajatellaan, että kyseinen henkilö on “voittanut” kisan. Ja jos joku on voittanut, on muut häviäjiä – eikö niin?

Yksi tiedostamaton kilpailun muoto on sisäinen uniikkiuden vaatimus. Mutta hei, oikeasti, kaikki – tai ainakin suurin osa asioista on jo keksitty, kaikki luovuus, luominen, ideat ja suunnitelmat ovat tuotoksia siitä, mistä olemme aikaisemmin saaneet vaikutteita. On erittäin vaikeaa, jollei jopa täysin mahdotonta, olla täysin uniikki ja kokonaan vailla referenssejä mihinkään aikaisemmin tehtyyn. Lähtökohtaisesti ei pitäisi ajatella, että teen nyt jotain todella ainutkertaista ja uutta. On parempi ajatella, että teen sitä, mikä tuntuu oikealta ja hyvältä – oli se hyvää tai huonoa, uniikkia tai ei. Lopputuloksesta ei voi tietää siinä vaiheessa vielä yhtään mitään, vaikka lähtökohta olisi miten itsestäänselvä.

TEHTÄVÄ

1. Listaa viisi voittoasi.
2. Kirjoita ylös kolme hellivää asiaa, jotka olet tehnyt sisäiselle taiteilijalapsellesi.
3. Listaa kolme asiaa, jotka voisit tehdä ja jotka lisäisivät henkistä hyvinvointiasi.
4. Tee kolme ihanaa lupausta itsellesi. Pidä lupaukset.
5. Tee yksi kiva asia itsellesi joka ikinen päivä tämän viikon ajan.

Vielä kerran pahoitteluni, että tämä postaus tuli näin myöhään tänään… Toivottavasti kenenkään pasmat ei mennyt sekaisin sen takia.

Tsemppiä kovasti tulevalle viikolle! Muistetaan pitää itsestämme hyvää huolta ja arvostaa itseämme juuri sellaisena kuin olemme!

Aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way