Ulkokuvia ei jostain syystä tule juuri otettua näin talvella. Siksi jo viime talvena hankittu luottotalvitakki on jäänyt varsin ylimalkaiselle esittelylle.

Takin merkki on Boomerang – aikaisemmin nimenä tuttu, mutta garderobissani tuntematon. Jotenkin en ole osannut mieltää itseäni raikkaanpreppyksi Boomerang-tytöksi. Tummansininen talvitakki hurmasi kuitenkin täydellisellä mallillaan ja huippuhyvällä materiaalillaan, joten päätin heittää brandi-ennakkoluulot mäkeen.

 Kaksirivinen takki on leikattu kauniisti alaspäin kapenevaksi. Raglahihat antavat kivan, vähän 50-lukuisen fiiliksen ja napakat kaulukset tuovat ryhtiä. Materiaali on fantastista kuivapintaista villaa, joka on vuoritettu tiiviillä wind stopper -polyesterillä. Aivan täydellinen kombinaatio kylmiin tuulisiin talvipäiviin.

Ja tiedättekö mitä!? Ihanan tilavat taskut on vuoritettu maailman pehmeimmällä fleece-kankaalla! On aivan uskomattoman suloista tunkea kohmeiset sormet lämmittelemään pumpulitaskuihin. Suorastaan ihme, ettei useammissa talvitakeissa ole samanlaisia. Vai onko se niin, että kädet taskuissa haahuileminen ei ole niin kovin tyylikästä?

 “Elegantisti” ryppyinen pashmina-huivi on vohkittu lainaan Peetun garderobista. Kuvasta puuttuu vielä harmaat perinnevillatumppuni – muuten tässä onkin suunnilleen kaikki talvikelin sietämiseen tarvittavat varusteeni.

• takki, Boomerang
• housut, Forever21
• neule, H&M
• t-paita, H&M
• nilkkurit, DonDonna
• huivi, Peetun
• laukku, 2nd hand

Nyt on ihan pakko vinkata suosimerkkini Dagmarin mallikappalemyyjäisistä!

 Myynnissä on siis valittuja paloja edellisten sesonkien mallistoista sekä mallikappaleita. Yleensä Dagmarin ystiksissä on vähintäänkin edulliset hinnat, joten Minttu aikoo ainaskin rynniä paikalle (tosin vasta töiden jälkeen perjantaina…)! Tiedä vaikka löytyisi joku kiva kolttu yhteen tärkeään tapahtumaan maaliskuussa…

• Aika: perjantai 24.2. klo 7 – 17 ja lauantai 25.2. klo 10 – 18
• Paikka: Hotellet, Linnégatan 18

Maksuvälineenä käy sekä käteinen että kortit!

Vielä vähän aikaa sitten Karkki asusteli pääasiassa omassa sievässä alivuokralaiskämpässään Uppsalassa. Vähitellen kuitenkin kävi niin, että vaikka opintojen takia Uppsalaan pitikin reissata melkein joka päivä, kämppä oli pääasiassa tyhjillään. Poikaystävän asunto Tukholman Kungsholmenilla tuntui paljon mukavammalta vaihtoehdolta.

 Aika pian kahden kämpän pitäminen alkoi tuntua ihan turhalta ajan- ja rahanhukalta. Päätös yhteen muuttamisesta kypsyi silti rauhassa, joten äiskäkin voi (ainakin yrittää) suhtautua tilanteeseen ilman suurempaa hyperventilointia.

Lauantaina käärimme Peetun leipoman leivän uuninlämpimänä kauniiseen Himlan pellavaliinaan ja nappasimme mukaan pussillisen kristallisuolaa suoraan Himalajalta. Suomalaisiin tupaantuliaisperinteisiin luottaen uskon, että nyt ei taloudessa tulla näkemään puutetta.

 Onnellinen Karkki ja Minttu sekä Peetu tupatarkastusta tekemässä.

 Ruokasali.

Karkin ja Ericin koti on kivassa 30-luvulla rakennetussa talossa kolmannessa kerroksessa. Neliöitä pikkukodissa ei ole kuin 29, mutta hyvän pohjaratkaisun ja fiksun sisustuksen ansiosta sinne on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen. Pikkuriikkinen keittokomero on varusteltu kompaktisti kaikilla mukavuuksilla ja kylppäristä löytyi yllätyksekseni täyspitkä kylpyamme!

Ilmeisesti Karkkikin oli hämmästynyt säilytystilan riittävyydestä, koska mainitsi ainakin kaksi kertaa, että myös kaikki vaatteet mahtuivat! Vain Sanni-nalle sai muuttaa takaisin kotikotiin, mutta pitäähän sielläkin olla joku, joka vahtii Karkin etuja!

 Eric ja Karkki

Ihanaa ja vähän haikeaa… Onhan Karkki ollut jo pitkään vähintäänkin toinen jalka pois kotoa, mutta kyllä tämä nyt tuntuu äidin sydämessä ihan toisenlaiselta. Ihanalta, oikealta ja hyvältä. Ja vähän haikealta.

Taisin viime sunnuntaina uhota, että tulossa on mainio jumppaviikko. Noh, alku oli ihan lupaava. Boxingissa oli maanantaina ihan loistomeininki, mistä osittain kuuluu kiitos uudelle ohjaajalle – aivan timangi äijä! Sitten onnistuinkin viettämään mahataudissa puolet viikosta, joten varattuja SATS-tunteja piti peruutella yksi toisensa jälkeen. Tauteilun jälkeen olo oli vielä aika hutera, eikä sitä heti pääse mihinkään hulluun vauhtiin. Niin se vaan on. Ihmettelenkin oikeastaan eniten, että mahtaakohan sellaista normaalia treeniviikkoa olla olemassakaan? Ehkä se on vaan urbaani legenda tai moderni myytti tai jotain…

Eniveis laajensin tällä viikolla tajuntaani treenauksen suhteen aivan totaalisesti uuteen lajiin. Lajiin, johon aikaisemmin olen suhtautunut erittäin alentuvasti ja vähätellen tuhahtaen. Niin, pitää kai se tunnustaa… Kävin siis dementiahiihtämässä (= Nordic walking, uh… siis… sauvakävelemässä!!) ja  – hör och häpna – se oli mielestäni sekä kivaa että tehokasta!! OMG! En olisi ikinä uskonut, että päästän suustani nuo sanat, mutta niin se nyt vaan on. Näköjään ennakkoluuloton asenne on ihan hyvä ohjenuora myös treeni-nimisellä elämänalueella. 😀

TREENIT VKO 7

Maanantai, SATS boxing 75 min

• Tosiaan tunnilla oli uusi ohjaaja, joka veti aivan törkeen raskaan treenin. Tuli sellainen olo, että hänellä on enemmän kokemusta nyrkkeilyjunnujen valmentamisesta kuin aerobic-saleissa huseeraamisesta. Aivan mahtava fiilis ja hauskaa anger managementia pitkästä aikaa. Uusi ohjaaja skippasi kokonaan venytykset eli koko 75 min vedettiin täysillä. Venyteltiin Peetun kanssa tunnin jälkeen noin vartin verran.

Perjantai, kahvakuula 40 min

• Perjantaina aloin olla taudin jälkeen sen verran kunnossa, että tunsin jaksavani tehdä vakiohjelmani kahvakuulalla. Video on kokonaisuudessaan 40 min sisältäen lyhyen lämmittelyn ja venytykset. Treeni sujui ihan hyvin ja videon avulla kaikki lihasryhmät tulee tehtyä ihan perusteellisesti.

Sunnuntai, sauvakävely 1 h 20 min

• Reipas kävelylenkki hellyyttävästi vihmovassa vesisateessa. Aluksi tuntui tosi ällöltä ja ajattelin välittömästi, että joko saa lähteä kotiin… Mutta sitten pääsin kunnon rytmiin ja hyvään hikeen ja lopulta olin tosi hypersuperreippailumielellä. Haha! MBT-kengät täydensi mahtavan treenifiiliksen.

MBT-kengät on ehdottomasti paras yksittäinen asia, mitä olen kipeän selkäni kuntoutuksessa kokeillut. Voisin melkein kirjoittaa niistä ihan kokonaan oman jutun tänne – sen verran mullistava tuo pullukkapohjainen kenkä on itselleni ollut. Ja tehostaahan se jalan ja alaselän lihasten käyttöä, vaikkei varsinaisesti mitään ongelmia tuolla alueella olisikaan.

Tänään sauvakävelylenkillä huomasin, että myös se on varsinaista terapiaa selälle. Pieni rytmikäs kiertoliike ja kevyt lihastyö tuntui todella hyvältä. Itseasiassa niin hyvältä, että ei hävetä ollenkaan tunnustaa, että aion marssia sauvat kädessä useammankin kerran!

Tukholman muotiviikoilta sain mukaani testattavaksi Max Factorin Glossfinity-uutuuslakan. Tuote ei taida olla vielä ainakaan Suomen markkinoilla, koska en löytänyt sitä Max Factorin verkkosivuilta. Pressitiedotteen mukaan kynsilakan pitäisi pysyä kiiltävänä ja hyvänä peräti seitsemän päivää.

Päätin tehdä oikein kunnon testin ja dokumentoida kynsilakan elämän joka päivä seitsemän päivän ajan. Testisävynä aivan täydellinen superherkkuoranssi sunset orange.

Lauantai

Heti kynsien lakkauksen jälkeen viime lauantaina. (kiva kynsilakkatahra peukalossa ja epätoivoinen yritys piilotella sitä kynsilakkapullokorkin taakse). Lakka on jonkinverran tavallista paksumpaa, mikä aiheuttaa lakkausvaiheessa hiukan ongelmia. Toisaalta se ei ole niin paksua, että yksi kerros riittäisi – ainakaan, jos haluaa syvän intensiivisen värin. Kaksi kerrosta taas tekee lakkakerroksesta sen verran paksun, että kuivuminen kestää uudelle lakalle aika suhteettoman kauan.

Mutta plussaa kauniista kiiltävästä lopputuloksesta, syvästä väristä ja jotenkin joustavan oloisesta tunteesta kynsillä.

 Sunnuntai

Meillä tiskataan käsin. Eli lakkaus joutui heti toisena päivänä todelliseen testiin. Pesen aina viinilasit viimeisenä ja kuvasta näkee ehkä, että väri on kulunut vain aavistuksen kynnen kärjistä.

Maanantai

Lakkausta koetteli tavallinen toimistopäivä ja boxing illalla. Väri on kulunut lähinnä kynnen kärjistä. Vasemmasta keskisormesta lohkesi (liuskottui) pieni pala kynttä, eli lokonen värissä johtuu tästä eikä itse kynsilakan lohkeamisesta.

Tiistai

Tiistaina pötköttelin mahataudissa kotona ja lähinnä datailin. Ei kovin raskasta kynsille, eikä myöskään mitään suurempia muutoksia raportoitavana.

Keskiviikko

Edelleen sairaspäivä kotosalla. Lakan lohkeilu kynsien kärjissä jo aivan selvästi havaittavaa.

Torstai

Tiskauspäivä jälleen – ja sen kyllä huomaa. Lakkaus alkaa olla jo aika ruotosessa kunnossa. Lisäksi Mintun olisi näköjään selkeästi syytä hankkia laadukas ravitseva kynsinauhavoide…

Perjantai

Tilanne muuten melkein sama kuin edellisenä päivänä, mutta nyt alkaa jo selkeästi häiritä kynsien kasvamisesta aiheutuneet vaaleat raidat kynnen tyvessä.

Lauantai

Seitsemäs päivä samojen kynsilakkojen kanssa. Eihän noita kynsiä nyt enää mitenkään voi siisteiksi kutsua, mutta aika hämmästyttävän kiiltävänä väri on kuitenkin pysynyt. Aika monien lakkojen kohdalla kun tuntuu, että vaikka lakkaus sinänsä pysyisi siistinä, kiilto sammuu jo yhden päivän jälkeen. Myös kesto on mielestäni ihan luokkaa “erinomainen”. Voisin kuvitella, että jos en tiskaisi käsin, lakkaus olisi pysynyt huomattavasti siistimpänä koko viikon. Toisaalta väri on sen verran paksua, että kerran lohkeillutta lakkausta sillä tuskin pystyy siististi paikkailemaan.

Jokatapauksessa vaikuttaa Max Factorin uutuuslakka erinomaiselta tulokkaalta hintaluokassaan. Pienistä puutteistaan huolimatta. 🙂