Month: February 2012

Olen erittäin hyvin tietoinen, että kirkkaat väri-blockit ja neon-väriset asusteet ovat olleet kuumintahottia jo ainakin viime kevätsesongilta lähtien. Tähän asti olen sivuuttanut koko villityksen tuumien, että ihan kiva ja kaunista katsella, mutta ei todellakaan mitään minulle. Ne harvat vähän värikkäämmät vaatteet, joita olen garderobiini hankkinut, on jäänyt erittäin marginaaliselle käytölle.

En nyt sitten tiedä onko tämä pari päivää jatkunut täydellisen oloinen kevätkeli (kyllä, luitte oikein! Täällä on ollut lähemmäs kymmenen astetta lämmintä ja mieletön auringonpaiste nyt pari viime päivää…) pehmittänyt pääni, mutta bongattuani New Yorkin muotiviikon katumuotikuvista ihanan viheriäiset housut yhdistettynä sitruunankeltaiseen paitaan, en ole saanut värejä pois verkkokalvoiltani.

 Jutun juju on selkeästi överivärikkyyden ja neutraalien värien yhdistelmässä. Beige skarppi jakku ja taivaalliset nudet maryjanet raamittavat ärtsyt värit yllättävänkin rauhalliseksi kokonaisuudeksi. En usko, että ryntään kauppaan hankkimaan juuri kuvan kaltaisia värejä – niin herkulliset kuin nuo prässivekilliset myrkynvihreät housut ovatkin. Sen sijaan aion häpeilemättä kopioida idean ja kaivella kaappini perukoilta sinne piilotetut räiskyvärit ja himmata kokonaisuuden hillityillä hiekan sävyillä.

Tässä tulee nyt mahtava kuvapläjäys uusista mokkabootseistani! Shopbop suorastaan ylitti itsensä, sillä viime perjantai-iltana tilaamani Diane von Furstenbergin saappaat kiikutettiin ovelleni jo maanantaina päivällä.

Jättikokoisesta kuljetuslaatikosta paljastui kutkuttavan hieno kenkälaatikko. Silkkipapereitten seasta ongin esiin unelmieni bootsit ja lisäksi vielä hienon luumunpunaisen dust bagin.

 

Rouheat vetoketjut ovat varren ulkopuolella. Kätevää ja hyvännäköistä! Näin vetoketjut eivät hinkkaannu toisiaan vasten kävellessä – ja mene rikki, kuten kävi vanhojen bootsieni kanssa. Sen lisäksi tykkään kovasti siitä, miten vetoketjut antavat vähän särmää muuten aika naisellisille saappaille.

 

 

Varsin särmikkäät ovat myös saappaiden kumiset, kunnon liukuesteharkotuksella kuvioidut kiilapohjat. Ja niinkuin ystäväni Tinni sanoi, kuminen pohja on hyvä kävellä ja eristää loistavasti niin maasta hohkaavalta kylmyydeltä kuin kadun pinnan loskaltakin.

Ekstra plussat tulee vielä kevyestä karvavuoresta. Sen ansiosta ihanuusbootsit ovat juuri sopivan lämpimät lopputalven leudoille säätiloille, olematta liian kuumat kuitenkaan.

Kyllä näillä nyt pärjäilee siihen asti, kun on aika kaivaa talvisäilöstä Converset esiin!

Vuoden ensimmäinen Burda on myynissä vielä tämän viikon. Hokasin, että alkaa olla korkea aika pistää ompelukerhovinkkejä eetteriin, jos joku vaikka innostuisi ompeluhommiin.

Valitsin ensimmäiseksi ompelukerhoprojektiksi kivan näköisen kietaisupaidan ensinnäkin siksi, että se mainittiin helpoksi toteuttaa. Se ehkä inspiroi muitakin yrittämään. Ja toisekseen siksi, että tykkään kovasti kaikenlaisista kietaisuvetimistä niiden huolettomuuden takia.

Burdan versiossa on käytetty melkein läpinäkyvää ohutta viskoosia.

Itse ompeluhomma alkaa lehden ohjesivuilta. Ohje kertoo, miten paljon eri kokoihin tarvitaan kangasta ja mitä muita lisätarvikkeita pitäisi olla.

Kietaisupaidassa on tosi muhkeat solmimisnauhat, siksi kangasmenekki on varsin suuri. Tästä löytyy myös leikkusuunnitelma ja tieto siitä, mistä kohtaa kaava-arkilta jäljennettävät kaavat löytyvät.

Oikeiden kaavanosien löytyminen voi olla joskus aikamoista salapoliisityötä. Ns. helppokaava näkyy tummennettuna punaisella. Tässä lehdessä se on kolmesta kappaleesta ommeltava kynähame.

Koska kaavojen piirtäminen voi olla kimuranttia ja tarkkuutta vaativaa puuhaa, on tärkeä huolehtia, että assistentti on tehtäviensä tasalla…

Kaavaan kannattaa jäljentää kaikki mahdolliset pikkumerkinnät, muotolaskokset ja oikean langansuunnan osoittavat nuolet. Itse kirjoitan yleensä vielä muistiin, mistä lehdestä olen kaavan ottanut, jos vaikka myöhemmin tulee käyttöä samalle kaavalle. Silloin oikeaa lehteä ompeluohjeineen ei tarvitse etsiskellä turhaan.

 Ensin ompelin kietaisupaidan takasauman ja takakappaleen muotolaskokset. Seuraavaksi sivusaumat ja olkasaumat. Siksakkasin saumanvarat yhteen muuten paitsi oikeassa sivusaumassa erikseen, koska siihen tulee jättää aukko nauhan pujotusta varten (kaavassa on merkintä tätä varten).

 Saumat ja muotolaskokset silitän aina taakse- ja keskellepäin. Muutenkin kannattaa silittää saumoja ahkerasti eri ompeluvaiheiden välillä. Työ etenee näin helpommin ja saumoista tulee siistimpiä.

 Tässä herkullinen lähikuva oikean sivusauman aukosta, josta siis kietaisupaidan nauha kulkee läpi. Tikkasin aukon reunat lähinnä siksi, että saumanvarat pysyisivät kurissa käytön yhteydessä.

 Ohjeen mukaan pääntie käännetään kietaisupaidan kankaasta itse leikatulla vinonauhalla. Minä käytin valmiina myytävää puuvillaista vinonauhaa (laiska!), joka on ehkä vähän jäykempää ja toimii parhaiten vähän paksummasta materiaalista tehtyyn paitaan.

 Yleensä paitojen hihat leikatan lankasuoraan – eli kankaan reunojen mukaisesti. Tässä mallissa on kuitenkin täysvinoon leikatut hihat (ks. leikkuusuunnitelma). Ohjetta kannattaa noudattaa, sillä hihan malli on todella kapea ja täysvinoon leikkaaminen antaa sille tarvittavaa joustoa.

Kiristyslangat hihan pyöriöllä helpottaa kovasti hihan kiinnitystä miehustaan.

 Pari vinkkiä:

  • Malliin kannattaa valita ohut, hyvin laskeutuva ja mielellään vähän joustava kangas.
  • Nauhat kiinnitetään niin päin, että lankasuora (kankaan reuna) tulee ylöspäin, eli pääntietä kohti. Muuten pääntie alkaa helposti lerpsuttaa.
  • Burdan koot ovat varsin “normaalit” ja tämä malli on aika niukka – eli kokoa miettiessä ei tarvitse valita pienempää kokoa.

 Ja tässä sitten valmis kietaisupaita!

Ompelin oman paitani ohuehkosta viskoosista, joka ei jousta yhtään. Se tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta voisin kuvitella, että pieni määrä elastaania tekisi tuosta vieläkin paremman. Mallissa on aika pitkät hihat, mikä on omasta mielestäni pelkkää plussaa, mutta pituus kannattaa tarkistaa ompeluvaiheessa.

Kokonaisuudessaan, kankaan leikkuu mukaan lukien, kietaisupaidan valmistamiseen meni noin neljä tuntia. Pisin aika meni varmaankin kauniiden käänteiden tekemiseen solmiamisnauhoihin. 🙂

Tämä ei nyt ollut mikää totaalisen seikkaperäinen ompeluohje, mutta kuten kunnon ompelukerhomeininkiin kuuluu, annan mielelläni lisää vinkkejä, jos jokin jäi askarruttamaan!

Pääsin eilen kurkistamaan etukäteen H&M:n ja Marnin yhteistyömallistoa. Ja uh ja voi miten m a h t a v i a juttuja sieltä onkaan tulossa!!  Osasin kyllä jo etukäteen kuvien perusteella aavistaa, että tämä yhteistyö saattaa tuoda tullessaan monta himotusta herättävää asiaa, mutta eilisen presstoimistoivisiitin jälkeen voin vain ajatella voi budjettiparkaani!!

Varsinkin kaikki jakut ja takit ovat toinen toistaan kivempia – ja mikä parasta, hyvin arkikäyttöön soveltuvia. Tykkäsin myös kovasti afrikkaetnisistä printeistä. Ne eivät ole ollenkaan niin räikeitä ja vaikeasti yhdisteltävän oloisia kuin voisi kuvitella. Materiaalit ovat varsin laadukkaan oloisia. Varsinkin vähän paksummat pallolliset gabardiinit, pehmeät printtipuuvillat, villaneuleet ja kaikki nahkajutut tuntuivat todella hyvältä. Mallistossa käytetty silkki on aika ohutta, mikä toimii hyvin topeissa ja mekoissa, mutta esim. housuissa se tuntuu vähän arveluttavalta.

 

 Upeasti vinkkeliin laskostettu puolihame on keveänpehmeää puuvillaa. Laskostukset ovat vain etuosassa, joten hiukan ihmettelin, miten tuo istuu päällä. Kaunis printtikuosi eniveis…

 Hauska ja erittäin marnimainen t-paita löytyy sekä naisten että miesten mallistosta.

 Ihana, ihana pallollinen silkkitvillihuivi. Värit ovat kyllä livenä vähän heleämmät kuin tuossa ottamassani kuvassa.

 Aivan mielettömän kivat mustapallolliset pöksyt! Tästä samasta materiaalista on myös tosi nasta ja monikäyttöisen oloinen lyhythihainen jakku. Se ei nyt suostunut vain onnistumaan kuvissa… Potentiaalinen pariskunta Mintun ostoslistalle!

 Marnin signature-koruja. Erittäin vaikea valita, mitä koruista himoaisin kaikkein eniten… Luulenpa, että tuo valkoinen lumpeenkukkaviritys päätyy ostoslistalle.

 Sinipallollinen jakku on aivan ehdoton must have. Samoin kuin jakun pari, polvimittainen kapeahko hame.

 Pyjamapaitaa muistuttava paituli on pehmoista silkkiä. Toimii varmasti sekä jakun tapaisena että paitana. Tämä ei ehkä ole ihan itseni tyylinen, mutta oli pakko ottaa siitä kuva ja laittaa se tänne, koska aivan kaikki paikalla olleet ruotsalaistoimittajat ja -bloggarit kuolasivat kilvan sen perään. Potentiaalinen hypetys-asu siis…

 Miesten malliston huivi ja aurinkolasit. Toimii Mintullekin!

 Sellainen tuli mieleen, että pitäisikö noita koruja tosiaan hankkia oikein röykkiö? Näyttääkö yksi kaulakoru vähän orvolta?

 Jostain syystä en innostunut malliston korkokengistä mitenkään hurjasti… Sen sijaan hopeiset läpsyttimet – etenkin nuo vasemmanpuoleiset, olisivat aivan mielettömät ihanat. Voi kesä!!

 Sitten sokerina pohjalla… Kultakimalteiset pöksyt! Olen lähestulkoon varma, että nuo on vaan pakko hankkia. Kaikessa överiydessään ne on vain niin kertakaikkiaan herkulliset. Ja pitäähän sitä olla jotain ältsimageeta päällepantavaa, kun ne kuuluisat terassikelit taas koittaa!

Silkkimekot vaikuttivat osittain aika haasteellisen mallisilta. Melkein olisin halunnut sovittaa, mutta eihän se nyt pressitoimistossa kesken tilaisuuden oikein käy. Henkarissa moni malli näytti aika muodottomalta, mikä sopii tietty hyvin tikkulaihoille malleille, mutta antaa helposti säkkimäisen fiiliksen vähän normaalimman kropan päällä.

Hintatasoltaan Marni-mallisto tuntuu ehkä piirun verran kalliilta. Housut ja hameet ovat noin 79 euroa, matalat sandaalit 59 euroa (mikä ei kyllä ole niin kovin paljoa…), t-paita 19 euroa ja pitkä silkkimekko 129 euroa.

No,yhtäkaikki, kyynärpäiden teroittelu lanseerauspäivää 8.3. ajatellen on jo aloitettu! 🙂

Acne on yksi niistä ruotsalaismerkeistä, joka on harpannut pysyvästi kansainvälisille catwalkeille. Aikaisempien Tukholman muotiviikkojen kohokohta on nyt näyttänyt muutaman viime mallistonsa ainoastaan Lontoon muotiviikolla.

Syksy/talvi 2012/2013  fashion show nähtiin pari päivää sitten Lontoossa hyvin acnemaisissa betonisen urbaaneissa puitteissa. Itse mallisto on tavallaan looginen jatko aikaisempaan, mutta ajat, jolloin Acne tiedettiin ainoastaan kirkkaanpunaisella tikatuista super skinny -farkuista, tuntuu olevan valovuosien päässä.

Viime sesonkeihinkin verrattuna Acnen ensi syksy on hiukan vaikeammin sulateltava ja huomattavasti enemmän fäshion. Kaikkein meluisimmat tyylitellyt camo-printit, patalappuleveät hekselit ja crocodile dundee -lerppahatut eivät oikein putoa Mintulle. Sen sijaan viehätyin erittäin paljon vyötäröltä kuristettuihin japanilaisuus kohtaa Kill Billin -vaikutteisiin, kipakan vihreään aksenttiväriin, vajaamittaisiin nahkahousuihin ja kittanalla jakkusella asustettuihin lörttöhousuihin.

Ja kyllä voisin nähdä itseni burgundinpunaisessa satiinisessa liehuhousupuvussa sporttisten kenkien ja asenneaurinkolasien kanssa!

 

 

 

 

 

 

 

 Kuvat: Acne

Old stuff