Month: November 2011

Tässä vähän kuvia eiliseltä!

Tommy Hilfigerin Denim Partyn VIP-förfest pidettiin Biblioteksgatanin Flag Ship Storessa. Ihan huippumahtavaa, että iki-bloggarikompis Silver oli kanssa paikanpäällä! Tosi hauska nähdä pitkästä aikaa!

Kunnioitin ameriikka-henkisen brändin bileitä pukeutumalla aitoon USA:n olympiajoukkueen edustuspaitaan.Tukholman reissaajille tiedoksi, että Hilfigerin putiikki sijaitsee osoitteessa Biblioteksgatan 16. Sisäänkäynti samaan putiikkiin myös korttelin toiselta puolelta Birger Jarlsgatanilta.

Hilfigerin vaatteet ei ehkä noin yleisesti ole ihan täysin Mintun tyyliä, mutta muutamatkin farkut näyttivät kyllä tosi lupaavilta. Erityisesti yksiä mustia, vähän vahamaisesti kiiltäviä, pitää kyllä mennä katsastamaan vielä paremmalla ajalla.

Selkeästi jotkut ovat sen verran tärkeitä henkilöitä, että kykenevät käyttämään Versace for H&M -malliston vetimiä jo viikkoa ennen varsinaista lanseerauspäivää..

Farkkujen lisäksi kenkävalikomassa oli monia kivoja perusjuttuja.

Putiikissa pidetyn VIP-tapahtuman jälkeen suunnattiin entiseen leffateatteriin Astoriaan, jossa juhlat jatkuivat. Täytyy sanoa, että kyllä oli aikasmoisen mahtavat bileet. Peetun mielestä oli täysi vääryys, että häntä ei oltu kutsuttu mukaan tapahtumaan, jossa esiintyi mm. Shout out Louds ja Familjen.

Tähän sopiikin loistavasti Shout out Loudsin avausbiisi – tämän päivän dagens soundtrack:

Kävin tänään tsekkailemassa HM:n Versace-yhteistyön tuloksia. Tosi mahtava nähdä kamppeet livenä ennen varsinaista laseerauspäivää (17.11. jos joltain on mennyt sivu suun) ja oikeasti fiilistellä koko mallistoa kokonaisuudessaan. Putiikissa siihen tuskin tulee enää mahdollisuutta. Ei ainakaan “kaikessa rauhassa”.

Pikkuisen – tai en ehkä ihan pikkuisenkaan – oon kade Emmille, joka pääsi näkemään kaikki ihanuudet catwalkilla mallien päällä. Mitkään vaatteet ei koskaan näytä henkarilla yhtä hyvältä kuin oikeasti ihmisen päällä. Toisaalta showroomilla on se etu, että pääsee ihan häpeilemättä hiplailemaan materiaaleja ja kurkistelemaan työn jälkeä myös vaatteen sisäpuolelle. Materiaalinörtti ex-ompelija kiittää.. 🙂

Ihan ensimmäisenä silmiin iski tietty ikoniset nahkaniittivetimet. Itse Donatella on marssinut loppukiitoksissa niittinahkamekko yllään ja (yllättävän lämpimän oloisesti) topattu nahkatrenssi yllätti, koska sitä ei ole vilahdellut missään aikasemmissa kuvissa.

Mintun ostoslistalla on (ja tapaamisen jälkeen myös pysyy) silkkinen musta vekkihame, jonka helmaa terävöittää nasta niittirivistö. Kuvausavusta suurkiitos Lintulle, joka sattui showroomille samaan aikaan. Oli tosi kiva tavata!

Yksityiskohdat. Just got to love them! Hameen silkki on aika ohutta ja hennosti kiiltävää, mutta tuumasin, että sopivalla stailauksella tuo on justiinsa käypä toimistoasuste.

Tässä nyt on sitten oikein elävä esimerkki siitä, miten kauniskaan vaate ei näytä miltään henkarilla. Musta olkapääkurkistusreikäinen mekko on myös Mintun ostoslistalla.

Yhtään vaatetta en sovittanut, mutta showroomin ystävällisen Gabriellan mukaan koot ovat aika pieniä ja hän suositteli, että etenkin tyköistuvissa vaatteissa kannattaa ottaa yhtä kokoa normaalia H&M kokoa isompi.

Tämä kuva on omistettu Peetulle! Livenä huomattavasti kauniimpi mekko on erittäin hintansa väärti. Hyvälaatuista silkkiä ja todella hyvin työstettyjä yksityiskohtia. Erityiset laatupisteet satiinikanttauksista ja laadukkaista korsettihässäköistä mekon sisäpuolella.

Kolmas juttu Mintun ostoslistalla on aivan käsittämättömän kaunis silkkinen korsettitoppi. Tykkään ihan mielettömästi topin origamityyppisestä leikkauksesta ja sen vuoksi rikkoontuvasta kuosista.

Eikä selkäpuolen sensuelli leikkaus ollenkaan vähennä ostohaluja… Voisin kuvitella, että tuo selän keskeltä menevä nauha peittää just kivasti olkaimettomien rintsikoitten nauhan.

Vaikka toisaalta.. Kun kurkistaa korsetin sisälle ja näkee ihan omin silmin, millainen tukisysteemi alle on rakennettu, voipi olla aika varma, että rintsikat on tässä tapauksessa aivan tarpeettomat.

Yhteistyömalliston korut ovat ehkä vieläkin enemmän extra-allt kuin vaatteet. En kyllä helposti sävähdä kookkaitakaan koruja, mutta näistä oli kyllä vaikea valita lempparia. Herjalla sovittelin korviksia  ja mikäettei, johonkin kesäisentrooppiseen bileasuun ne voisivat kyllä istahtaakin.

Tässä vähän mittakaavaa. Mielestäni tuo punainen perintösormus on aika iso. Versace for H&M sormus on  – ööh – noin ziljoona kertaa isompi. 🙂

Mintun ihastukset on ehkä sieltä hillityimmästä ja mustimmasta päästä koko värikästä mallistoa. Ikiaikainen heikkouteni sporttihenkiseen muotiin on kai syynä siihen, että tämä paljetein kuorrutettu herkku päätyi suosikkilistalle. Vetoketju lisää tosi kivasti surffi-märkäpuku-fiiliksiä ja puhumattakaan nyt tuosta värityksestä!

Sama mekko takaa. Melkein tuntuu, että tuo olisi ihan pakko hankkia pelkästään takakappaleen krokotiili-printin takia! Ja mekko on siis 100 % silkkiä, paitsi paljetit on tietty muovia..

Kuten olen täällä jo moneen kertaan ehtinyt mainostaa, olen todella H&M-yhteistyömallistofani. Ihkaensimmäisestä mallistosta en onnistunut nappaamaan itselleni mitään, koska olin juuri silloin pidemmällä ulkomaanreissulla. Muuten en ole jättänyt yhtään mallistoa väliin.

Melkein joka kerta olen shoppaillut itselleni jotain kivaa myös miesten mallistosta (rrrakastan esmes Lanvinin miesten malliston tiikeriteepparia ja V&R malliston salmiakkikuvioista neulepaitaa!). Tällä kertaa miestenmallisto on sen verran medelhavsmacho, että enpä usko, että omaan garderobiin tulee tehtyä hankintoja siltä puolelta.

Bf sen sijaan saattasi hyvinkin innostua muutamastakin jutusta…. Itseasiassa olen aika varma, että siellä suunnalla innostus voisi hyvinkin suuntautua räväkämpiin väreihin, mutta Mintusta ainakin nämä niiteillä pimpatut perusjutut olisi tosi jees.

Showroomilla kuulin myös sellaisen uutisen, että tämä yhteistyö ei jäisi tähän, vaan että tammikuussa tulee toinen, kesäisempi mallisto. Siinä olisi enemmän kesäisiä kuoseja, hedelmiä ja kirkkaita värejä. Mukana olisi mm. bikineitä ja muita ranta-asuja ja kesäisempää bilevaatetusta.

Saa nähdä pitääkö huhut paikkansa!

Viime viikonlopun reissu Tampereelle oli enemmän kuin onnistunut! Yllättävän paljon sitä ehtii, vaikka oikeastaan en ollut perillä kuin puolitoista päivää. Välillä tuli kyllä vähän hiki, kun ravasin paikasta toiseeen tyypillisen ylioptimistisien aikataulujeni kanssa.

Tampereen reissusta vähän lisää myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko kertoa kivasta putiikkitapahtumasta, jossa olin viime torstaina.

Tyypillisesti putiikkitapahtumat ainakin täällä ovat sellaisia, että saadaan kutsu, ilmoittaudutaan mukaan, mennään paikanpäälle, tavataan tuttuja ja nautitaan tarjolla olevaa ruokaa ja juomaa kunnes on aika lähteä pois. Jälkeenpäin ehkä 5 % vieraista muistaa, minkä putiikin vieraina olivat ja miksi.

Americana järkkäsi viime viikolla aivan toisenlaisen putiikkitapahtuman.

Tapahtuma oli suunnattu tiukasti farkkufaneille ja denim-hifistelijöille.  Kuvittelin itsekin tietäväni jotain aiheesta, mutta tässä porukassa ei paljoa yleispätevällä denimin historiatiedolla briljeerata.

Mats ja Johan Indigoferasta kertoilivat näkemyksiään laadusta, kestävyydestä ja perinteistä. Molemmilla on pitkä työura takana sekä Levi’s että JC -farkkujen tuotannossa ja markkinoinnissa. Eikä jäänyt kyllä hetkeäkään epäselväksi, että tyypit todella tiesivät, mistä puhuivat. Mintulle tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan vähän kerrata eri kudontatapoja ja muuta olennaista…

Näytillä oli myyntihinnaltaan yli 1000 euron farkut. Pääosin hinta muodostuu laadukkaasta, käsityönä 100 % kasveilla värjätystä denim-kankaasta ja työn laadusta. Muuten 1000 eurolla ei saa mitään erityistä, kuten Swarovski-kristalleja tai kullattuja niittejä. Farkkuja valmistettiin kuulemma alle 40 paria ja noin puolet on myyty. Tosin kuulemma pääasiassa Japanin markkinoille.

Peetu oli denim-iltana Americanan ovella pitämässä kirjaa vieraslistalaisista. Tosin tässä on kyllä menossa ihan jotain muuta säätöä. 🙂

No olihan siellä vähän tarjoiluakin aitoon American Vintage -tyyliin!

Tämä on ehkä vähän turhanaikainen postaus, mutta ei voi mitään. Ihan pakko hehkuttaa täälläkin, kun olen niin innoissani!!

Ensi viikonlopuksi on tiedossa kafferep äiskän kanssa, kevytkenkäilyä ja kikattelua ystävien kanssa ja bf:n kainalossa koisimista. Lisäksi ohjelmassa on hyvää ruokaa, saunomista ja nostalgiatrippi kasarille…

 

Kuka arvaa, mihin olen menossa??? Suomen ehdottomasti parhaimpaan kaupunkiin tietty – mutta mihin…. ;D

Ajattelin jopa, että voisin laittaa pitkästä aikaa vaikka arvonnan pystyyn. Mitä mieltä ollaan arvonta yes/no? (Kysymys tuskin on liian vaikea… haha!)

Säästä puhumisella on ihan suotta kuivanderi ja tanttamainen maine. Vai voiko joku rehellisesti sanoa, etteikö kelit vaikuttaisi aika oleellisesti mielialaan, aktiivisuustasoon, pukeutumiseen ja ylipäätään elämänmenoon?

Nyt kuluva syksy on ollut armollinen. Lämpötilat ovat pysytelleet sen verran korkealla, että aiheesta saa jo iltapäivälehtikelpoisia kohulööppejä : LÄMPIMIN LOKAKUU ZILJOONAAN VUOTEEN – maailmanloppu lähellä!

Jokatapauksessa pimenevä syksy laukaisee kai jonkin sisäisen mekanismin ja pakottaa haaveilemaan ihoa hivelevästä auringosta, turkoosina kimmeltävästä merestä, laiskasta loikoilusta hohtavan valkoisella hiekalla ja mikäettei muutamista säväyttävistä adrenaliinikickseistä surffilaudalla…

Viime vuonna tähän aikaan olin lähdössä seikkailureissulle Costa Ricaan. (BTW.. Varsinaista mitä/miten/milloin -matkapostausta en ole vieläkään ko. reissusta tehnyt. Sori! Se on kyllä tulossa, kunhan saan siirrettyä kuvat Macille vanhasta PC:stä…).

Tänä vuonna kutkuttelee ajatus Balista.

En varsinaisesti kaipaa paikkaan, jossa ei ole turisteja, mutta en kuitenkaan haluaisi tuntea olevani anonyymissä turistihelvetissä, johon on asennettu aurinko ja meri. Edes ripaus alkuperäisyyttä, kultturia ja fiilis siitä, että kaikkea ei ole viritetty vain ja ainoastaan turistien viihdyttämiseksi, on melkein ehdoton vaatimus.

Mutta eikös Balilla olekin vähän kaikkea? Siis jos välttelee ihan niitä eniten ylikansoitettuja biitsejä, on mahdollista löytää vaikka mitä ihanaa? Vai elänkö  “Eat, Pray, Love” -leffan aiheuttamassa romanttisessa harhakuvitelmassa?

Bali houkuttelee tällä hetkellä eniten. Tosin moni tuttu on käynyt myös Egyptissä, jossain sukellus- ja biitsikohteessa – ja ollut tosi tyytyväinen. Toisaalta bf hinkuaa Intiaan, Mintusta se tuntuu vähän liian haastavalta, kun ajatus suljetussa Intia-resortissa ei tosiaankaan tule kysymykseen… Muita vaihtoehtoja on Vietnam, Kuuba ja bf:n vanha kotimaa Brasilia.

Surffaus on yksi Balin ehdottomista plus-puolista. Ja se, että itse matkakohteessa on kuulemma edelleen vähintäänkin edullinen hintataso. Niin, kyllähän sitä voisi mennä – ja menisikin – surffaamaan vaikka Kaliforniaan tai Hawaijille, jos hintataso paikanpäällä ei olisi niin suolainen.

Olisi tosi kiva kuulla lukijoiden kokemuksia Balista – ja miksei muistakin lempparikohteista. Thaimaa on nyt tällä kertaa pois laskuista, mutta muuten vinkkejä ihanista matkakohteista otetaan mieluusti vastaan!

Old stuff