Viime lauantain shoppailureissulle lähtiessä Peetulla oli yksi päätavoite – löytää kivat pitkät helmat! Tuumasimme, että eihän tuo nyt voi olla kaksisen hankala juttu. Täyspitkiä mekkoja tuntuu roikkuvan jokaikisen ketjuputiikin tangot väärällään.

Homma osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Peetu ei ole mitenkään tajuttoman pitkä, mutta 172 senttisellekin oli lähes kaikki maksimekot auttamatta liian lyhyitä. Puolivillaiset jonnekin nilkkojen puoliväliin ulottuva helma ei nyt ollut se mitä oltiin hakemassa. Vasta visiitti Gina Tricotille antoi toivoa. Shoppailuiltapäivän ainoa riittävän pitkä mekko oli onneksi muutenkin just ihan täydellinen!

– mekko, Gina Tricot
– ruutupaita, 2nd Hand
– vyö, James
– laukku, TopShop
– tennarit, Converse

Tämä postaus on samalla testi ennen huomista Lontoon reissua, miten bloggaus sujuu iPadilla. Ihan näköjään mainiosti, eli varmaan tulee kirjoiteltua kuulumisia Hyde Parkin laidalta viikonlopun aikana. 🙂

Postilaatikkoon kolahti muutama päivä sitten Marimekon kirja Surrur – Tee oma Marimekkosi. Piintyneelle Marimekko-fanille, joka jo kasikytluvulla pakotti äiskän ompelemaan raitapöksyjä ja kukkahameita Marimekon kankaista, kirja on varsinaista nannaa.

Kirjan idea on, että seitsemän Marimekon suunnittelijaa Mika Piiraisesta Maija Lounekariin ovat saaneet vapaat kädet suunnitella jotain kivaa Marimekon kankaista. Jotain kivaa, jonka kuka tahansa enemmän tai vähemmän ompelutaitoinen voi itse toteuttaa.

Ohjeita on ihan laidasta laitaan. Vaatteita, leluja, sisustusjuttuja, asusteita ja jokunen käsittämätön – mutta kieltämättä kivan näköinen härpäkekin on mukana. Osa vaikuttaa äärimmäisen helppotekoiselta (ja myös näyttää siltä…), kuten pelkästään leikkelemällä tehdyt “kaulakorut”. Kirjan kansikuvan variksenpelätti taas on kyllä kieltämättä hienon näköinen, mutta vaikuttaa ihan tajuttoman suuritöiseltä ja näin kerrostaloasujan kannalta aika turhalta jutulta. Mutta tajuan toki, että kirjan tarkoitus ei ole olla Burda goes Marimekko…

Kirjan yli 60 ohjeeseen mahtuu toki mukaan riittävän iso liuta sormia syyhytttävän kivoja malleja. Rento duunarin haalari pitää ainakin toteuttaa. Ja kimono (vaikka en kyllä tajunnut, miksi kankaan pitäisi olla nurinpäin??) ja shortsit ja monitoimihuivi ja  pitkä rivu helppoja rinkulatauluja.

Ohjeiden lomassa on suunnittelijoiden omia sanoja työstään, elämästään, ympäristöstä, inspiraatiosta. Niitä lukiessa tulee lämmin ja läheinen olo. Ihan kuin lukisi heidän henkilökohtaisia blogejaan. 🙂

Tuossa on ne shortsit, jotka haluan ehdottomasti ommella. Ja ajattelin testata lippistä kanssa. Kesällä aurinkoa ottaessa pitää kuitenkin olla jotain päässä, ettei hiukset pala ihan karrelle. Huivihässäkkämäinen lippis olisi ehkä just sopivan rento ja hassu siihen puuhaan.

Osa sisustusjutuista vaikuttaa niin haastavilta hommilta, että tuskin tohdin ryhtyä edes haaveilemaan moisien toteuttamisesta. Muutenkin Mintun ompeluprojekteista noin 70 % tuppaa jäämään suunnitteluasteelle. Siksi pidänkin aina huolen, että toteuttamista on odottamassa aina iso kasa erilaisia asioita sisustuksesta vaatteisiin ja asusteisiin. Toteutumisprosentti kun vaikuttaa olevan vakio oli suunnitelmia vähän tai paljon.

Jos perheessä tai tuttavapiirissä on lapsia, löytyy kirjasta ihan ekstrapaljon kaikkea kivaa. Yhdessä toteutettavia askartelujuttuja, leluja, käsinukkeja ja hauskoja toimivanoloisia perusvaatteiden kaavoja.

Käsityölehtimäiseen tyyliin kaavat on esitelty kirjan lopussa selkeästi työpiirroksin. Tästä ei nyt saa ihan koko kuvaa kirjan sisällöstä, sillä monet inspiroivat jutut eivät tosiaankaan vaadi kaavoja. Ompeluhommia pedagoginen esitystapa helpottaa ihan varmasti ja piirretyistä kuvista saa myös välillä paremman käsityksen vaatteen rakenteesta kuin valokuvista.

Tunnistettavaa Marimekkoa myös kaava-arkkisivulla.

Olen nyt selaillut kirjaa pari päivää ja olen ihan liekeissä suunnittelemassa yhden sun toisen jutun toteuttamista. Lisäksi Peetu on ilmoittanut haluavansa ainakin duunarin haalarin ja kietaisupaidan. Vielä en ole ehtinyt testailla malleja käytännössä, mutta jo nyt tuntuu siltä, että monet kaavat tulevat olemaan käytössä (ja oman muokkauksen kohteena…) vielä pitkään. Ihan ihanaa, että kirja on oikea kirja eikä loppumattomiin lehtipinoihin häviävä magazine. Kivasti toteutettu ja hyvin marimekkomainen kirja on ehdottomasti must jokaisen Marimekon kanssa kasvaneen kirjahyllyssä – vaikkei niin ompelemisesta välittäisikään!

Jostain kumman syystä viikonlopuillekin tuntuu kertyvän ihan tajuttomasti agendaa. Ei riitä, että painaa viikot tukka putkella – vapaina päivinä sitä vasta riittääkin tekemistä odottavia tehtäviä ja loputon kotihommien todo-lista. Mintulla oli täksi(kin) lauantaiksi listalla kaikenlaisia kodinparannusprojekteja.

Aamu alkoi lupaavasti. Pinkaistiin Peetun kanssa rapsakalle juoksulenkille kirpeään aamuaurinkoon niin aikaisin, että osa vastaantulijoista näytti olevan vasta menossa nukkumaan. Lenkin jälkeen hemmoteltiin itseämme aamiaisella, jota syötiin pitkään ja hartaasti. Mikä ihanuus lukea DN kaikessa rauhassa kannesta kanteen! Aamiaisen jälkeen Peetu lähti tekemään kouluhommia Nationalmuseumiin.

Mietin siinä sitten hetken, että onko pakko, jos ei halua… Tuumasin, että ei ole – ja vetäydyin kesäkukkien tuoksuiseen kylpyyn uuden Ellen kanssa!

Cliniquen Instant Facial Mask täydensi kylpynautinnon. Tämäkin pikkuinen näyteputeli oli lojunut kylppärin kaapissa vaikka miten pitkään.

Lopuksi jynssäsin koko kropan Weledan ihanasti koivun tuoksuisella kuorintavoiteella. Body Shopin varrellinen harja on hyvä apu, kun selänpesijä makaa kovassa kuumeessa Tampereella…

Kynsiin uutta väriä Make Up Storen lakalla. Sävy “Charlotte” on Peetun suosikki – ja mikäettei. Hassusti vähän kellertävä nude on oikeastaan aika raisu toisin kuin yleensä aika laimeat luonnolliset nudet.

Varpaiden kynnet maalasin vanhalla suosikilla, Essien oranssinpunaisella “Fifth Avenue” -sävyllä.

Hemmottelupäivän kruunasi antoisa shoppailuhetki Peetun kanssa. Peetu löysi Ginasta nilkkapituisen harmaameleeratun huitulan ja Henkkamaukalta supersuloiset brodeeratut shortsit. Minttu kokeili yhtä sun toista – ja varmaan olisi tullut kaupatkin, mutta ensi viikonlopun Lontoon reissua ajatellen oli parempi jättää kotoiset löydöt kaupan hyllylle.

Indiedaysin Olympus Street Style -kampis on edelleen käynnissä! Ei kannata unohtaa äänestää omaa suosikkiaan – jaossa on mahtipalkintoja. Voitte tietty antaa äänenne ihan kenelle haluatte, mutta kyllä Mintullekin kelpaisi älyttömän näpsäkältä kuullostava voittokamera Olympus PEN E-PL2… 😀

Viimeisimmällä paparazzikierroksella bongailin tarkoituksella vähän aikuisempia tyylejä. Kameran eteen innostui astumaan Camilla ja Marie-Louise.

Marie-Louise on bongannut pari tärkeintä kevään trendiä: räiskyvät värit ja räätälöidyn jakun. Housut olivat kuulemma odottaneet vuosikausia kaapin perukoilla, että pääsisivät jälleen käyttöön. No, nythän ne sopivat kuvaan paremmin kuin hyvin!

Camilla heittäytyi melkein filosofiseksi, kun kyselin tyylin ja pukeutumisen merkityksestä. Olimme monesta asiasta samaa mieltä: läheisimmät vaatteet tuntuvat joskus siltä, niinkuin niillä olisi ihan oma luonne – ja miten suuri merkitys väreillä on mielialaan.

Kaikenlaista kivaa, mukavaa ja inspiroivaa sitä saakin kokea näissä blogihommissa!

Filippa K lanseerasi tänään exklusiivisen täysin käsityönä valmistetun minimalliston. Mallistossa on kuusi mekkoa, joista jokaista on valmistettu 60 numeroitua kappaletta. Skeptinen materiaalinörtti ja pikkumainen saumojensyynääjä -Minttu ilahtui mekkojen kokonaistoteutuksesta. Erinomaisen ylellisen oloiset silkit ja massiivisen hulppeasti valuvat viskoosit on valmistettu taidolla, jota enää harvoin näkee huikean kalliissa vaatteessakaan.

Neljä mekoista – kaikki kankaiset – on valmistettu Tukholmassa. Pikkuisen kyllä kiinnostaisi tietää missä sitten upeasta viskoosijerseystä tehdyt mekot on ommeltu. Mitään paikkakuntaa ei niiden kohdalla ole mainittu…

Jos – ja siis todella jos – nyt edes teoreettisesti olisin laittamassa 5000 – 6000 kruunua yhteen ainokaiseen mekkoon, voisin hyvin kuvitella, että se olisi juuri joku näistä. Suhteellisen ajaton ja trendihampaan haukkelua hyvin kestävää suunnittelua, jossa silti on riittävästi särmää ja luonnetta. Potentiaalisesti pitkäikäisiä suosikkimekkoja monenkarvaisiin tilaisuuksiin. Hinta/käyttökerta olisi takuuvarmasti korkeampi kuin niiden parin tonnin juhlamekkojen, jotka eivät eksy päälle kahta kertaa useammin… Ja tosiaan työn jälki on ainakin laseerauksessa esillä olleissa kappaleissa niin hyvää, että jo pelkästään se saa mielen hyväksi. Mikä on oikeastaan aika hyvä saavutus miltä tahansa vaatteelta!