Tämä viikko onkin aivan poikkeuksellisen mainiota aikaa juhlpukuinspiraatiota etsivälle. Ensin voi viihdyttää itseään arvostelemalla Linnan Juhlien virityksiä ja heti perjantaina marssii Nobel-juhlien mekkokavalkadi telkkariin.

Arvioin tämän vuoden Itsenäisyyspäiväpukuja täysin itsekkäästä näkökulmasta – sopisiko mekko itselleni – unohtaen kantajan persoonan, aseman ja mahdollisen messagen, jonka hän puvullaan haluaa ympäröivälle maailmalle viestittää. Top kolmoseen päätyi keskenään varsin erilaisia pukuja.

Lumilautailija Enni Rukajärvi saa noin ziljoona pistettä kankaan kivasta kuosista ja puvun epäsymmetrisestä leikkauksesta. Siitä huolimatta jokin siinä mättää… Erittäin kelvokas inspiraation lähde eniveis.

Assi Koivisto on ennenkin päätynyt suosikkilistoilleni. Tämänvuotinen suklaanruskea, mielenkiintoisesti kolmiulotteinen mekko sopii kantajalleen uskomattoman hyvin. Malli on varsin klassinen, mutta materiaali tuo yleisilmeeseen sopivasti mielenkiintoista särmää, joten kokonaisuus on kaikkea muuta kuin tylsä.

Jutta Urpilaisen puku (jolle kuva ei kyllä tee yhtään oikeutta) on top kolmikossa oikeastaan ennemminkin edustamassa sitä kuviollisten iltapukujen linjaa, josta pidän kovasti. Parhaimmillaan näyttävä graafinen kuviointi toimii puvussa leikkauksen tai drapeerauksen kaltaisena, korumaisena yksityiskohtana. Idea on mielestäni kiehtova…

Välillä on suorastaan harmi, että itsellä ei ole velvollisuutta hankkia komiaa pitkää juhlapukua joka vuosi.

Olen tykännyt ihan älyttömästi TopShopin Kate Moss -mallistoista. Tiedän kyllä, että a) Kate Moss ei ole muotisuunnittelija ja b) neiti Moss toimii lähinnä markkinointitehtävissä nimeään kantavalle mallistolle. En kiistä etteikö likilegendaarisen huippumallin habitus toisi tiettyä lisäviehkeyttä vetimiin, mutta jotenkin ne kuitenkin erottuvat ihan omana itsenään TopShopin yleisestä (sinänsä aika vaihtelevasta) linjasta.

Nyt noin kolmevuotinen yhteistyö on ilmeisesti tullut tiensä päähän ja vihoviimeinen Kate Moss -mallisto on shoppailtavissa ainakin verkkoputiikissa. Viimeisten putiikkivisiittien perusteella ei ainakaan täkäläisiin TopShopeihin ole tilattu kovinkaan laajasti valikoimaa.

Nettiputiikista löytyi vaikka mitä ihanaa. Jotenkin tuo klassisen ja koristeellisen, naisellisen ja rokkaavan symbioosi tuntuu kolahtavan ihan täysillä joka kerta. Aika hauska muuten, että tähän viimeiseen mallistoon on otettu mukaan aikaisempien sesonkien loppuunmyytyjä malleja. Muistan hyvin mm. yhden ruotsalaisbloggareitten suosikiksi nousseen orvokkikuvioisen pikkumekon ihkaensimmäisestä mallistosta.

Himotuimmat mallit tuntuvat myyvän nopsaan loppuun yhä edelleen. Kuten esimerkiksi kuvan silkkinen valkoinen jakku. Vaikuttaa aika täydelliseltä, mutta täydennyksien odottaminen verkkoputiikkiin taitaa olla turha toivo.

Sen sijaan silkkisifonkinen ponchomekkohässäkkä päätyisi alta aikayksikön ostoskoriin, jos en olisi jo ehtinyt ostaa pariakin mielettömän kivaa pikkuista juhlamekkoa tälle sesongille. Plussaa alusmekon häilähtelevästi kimaltelevasta paljettikoristelusta.

Pitkiä, toinen toistaan ihanampia iltapukuja on mukana ihan kiitettävä määrä. Kuvan kermanvalkoinen, pikkuisen 20-lukuhenkisesti helmillä koristeltu silkkinen upeus ei nyt ole kirjava ihan siinä merkityksessä, mitä edellisessä postauksessa peräänkuulutin. Mutta voipi olla, että jos ei Costa Ricasta löydy jotain uskomatonta luomusta, niin täältä lähtee tilaus TopShopiin. Pitää vaan toivoa, että noita on jäljellä vielä vuoden vaihteen juhlapukusesongin jälkeenkin.

Nahkashortsit on keikkunut trendilistoilla jo melkein kyllästymiseen asti. Paitsi että en ole kyllästynyt ollenkaan – päinvastoin. Hyppäsin pikkuisen myöhäisherännäisenä mukaan koko shortsivillitykseen, sellaista se joskus on. Ja nyt olis ihan pakko saada upeat tumman suklaan väriset nahkashortsit. Ihan pakko!

Ehkä tämä lähinnä pyjamassa vietetty vapaa Itsenäisyyspäivä vaikuttaa asiaan, mutta rakastuin ihan täysillä myös silkkiseen kauniisti aasiahenkisesti painettuun kimonoon. Ja en tosiaankaan käyttäisi sitä aamutakkina…

Nomutta haaveilut sikseen. Nyt menen kiskomaan päälleni Brysselistä (kiitti Tinni!!) Promodesta hankitun pitsihamosen ja alan valmistautua tukholmansuomalaisten Itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksiin. Ratikka-ajelua, yhteislaulua, Sibeliusta ja Koskenkorvaa… Suomihenkeä, sisua sekä erinomaista Itsenäisyyspäivää myös just sulle!

Sain eilen mahtavia uutisia! Erittäin hyvä ystäväni väittelee tohtoriksi tammikuun puolivälissä!! Ainoa miinuspuoli asiassa on se, että päivämäärä on tismaleen sama kuin Indiedaysin 1 v. synttäreitten – mutta jotenkin tällaisilla tapahtumilla on taipumus kasaantua aina samoille päiville. Valinta on tottakai päivänselvä ja karonkkakelpoisen mekon metsästys on jo alkanut. Jos ei nyt ihan konkreettisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla. Aivan mielettömän mahtavaa, että kerrankin on hyvä syy pukeutua oikeasti pitkään pukuun.

Ihan ensimmäinen ja spontaani mielikuva oli, että en haluaisi pukeutua klassisentylsään mustaan, enkä tangokuningattarien suosimiin sateenkaaren väreihin enkä etenkään “olen niin kovin kovin juhlava” -fiilistä kirkuvaan pitsiin…. Jostain käsittämättömästä syystä sain päähäni, että mekon pitäisi olla kuviollinen. Inspiraatiosurffailu ei oikein vakuuttanut päähänpiston järjellisyydestä. Kaunis kuviollinen juhlamekko taitaa olla ihan mahdoton yhtälö. Vaihtoehtoisia lookeja on silti useita:

“Rantamekko/saronki -look á la Jessica Biel” 

“Isoäidin olohuoneenverhot -look á la Eva Mendes”

“Joululahjayöpaita -look á la Diane von Furstenberg”

“Mad Max 2 goes gala -look á la Kristen Wiig”

Ihan kokonaan en ole kuitenkaan luovuttanut.

Michael Korsin hillitynkuviollinen juhlamekko on hyvin lähellä täydellisyyttä. Kepeämpi ja vähemmän pömpöösi kuin satiininhohtoiset “suuret” iltapuvut. Tykkään myös kovasti miehustan leikkauksesta.  Veikkaisin, että tuo on selän paljaaksi jättävä halterneck. Sensuelli ja seksy olematta kuitenkaan lainkaan tyrkky… Eli just sopiva akateemisiin juhlallisuuksiin!

Metsästys on siis alkanut ja vinkkejä hyvistä kohteista otetaan riemulla vastaan. Tammikuun puoliväli on pikemmin kuin pian ja puolet ajasta tulee vietettyä bikineissä, mielessä ihan muut asiat kuin pitkät juhlapuvut. Voipi olla, että tässä tulee vielä kiirus. Sen verran ajattelin kuitenkin olla realisti, että en edes suunnittele ompelevani itse “unelmieni mekkoa”. 🙂

Muutama viikko sitten Peetu ilmoitti, että haluaa lähteä ensi vuodeksi vaihto-oppilaaksi USAan. Hetki siinä tuli haukottua henkeä samanaikaisesti, kun muistelin, miten omat jenkkivuosihaaveeni jäivät aikoinaan suureksi harmikseni toteutumatta. Sen jälkeen ollaan istuttu tuntikausia keittiön pöydän ympärillä ja juteltu ameriikan juttuja.

Ja tietäähän sen, miten siinä käy: ihan hillitön matkakuume iskee vääjäämättä!

Juuri viimeksi puhuttiin Peetun kanssa siitä, minne kaikkialle sitä voikaan päästä high school -vuottaan viettämään. Alaskaan tai Hawaijille. Kaliforniaan tai New Yorkiin. Oli kuulemma lukenut jonkun ruotsalaisen vaihtarin blogia, joka oli päätynyt Orange Countyyn. (Mieti, O.C. but for real! ;D) Onneksi Peetu itse suhtautuu asiaan tyynesti ja tuumaa, että mikä tahansa fly-over-states -mestoista käy ihan yhtä hyvin, vaikka monet muut paikat ehkä kuullostavat coolimmilta. Jotenkin hassua muuten, että noin 90 % USAn paikoista tuo mieleen jonkun leffan, telkkarisarjan tai Lucky Luken…

Ajattelin, että Peetun jenkkivuodesta saisi erinomaisen tekosyyn tehdä perusteellisen tutustumisreissun pitkin poikin eri osavaltioita. Tosin aiheeseen ei tarvitse tutustua kovinkaan perusteellisesti, kun voi todeta, että vuosi on auttamatta liian lyhyt aika. Vähemmässä tuskin ainakaan ehtisi koluta kaikki ne paikat, missä haluaisi käydä. (lisää matkajuttua: Yhdysvallat) Molemmat rannikot, suurimmat kaupungit, rannat, vuoristot, aavikot, syvä mid-west… etc. Kaikki pitäisi kokea.

Vaikka voisin kyllä aloittaa New Yorkista.

Tuntuu suorastaan kiusalliselta, että en ole ikinäkoskaanmilloinkaan käynyt New Yorkissa. Kaikkien leffojen, tv-sarjojen, kavereitten kertomusten ja noin ziljoonan blogijutun jälkeen kaupunki tuntuu jo vähintäänkin tutulta.

No, Peetu tuskin päätyy viettämään vaihtarivuottaan nykkiin. Perheet löytyvät kuulemma yleensä vähän pienemmiltä paikkakunnilta. Mutta mikäli matkasuunnitelmat toteutuvat, aion tehdä kaikkeni, että reitti kulkee New Yorkin kautta.

Kuulemma New Yorkiin ei kannata mennä kesällä. Paitsi jos on erityisen innostunut hankkimaan lämpöhalvauksen kotiinviemisiksi. Toisaalta tavaratalot, nähtävyydet ja ravintolat on todennäköisesti kaikki ilmastoituja, joten ei kai ajankohdalla nyt niin hillittömän suurta merkitystä ole…

Ihan ehdottomasti mahtavinta olisi kuitenkin päätyä New Yorkiin muotiviikkojen aikaan. Näytöksiin tuskin meikäläisellä suomi-bloggarilla olisi paljoa asiaa, mutta ainahan sitä voisi hengailla näytöspaikkojen ulkopuolella imemässä vaikutteita IRL muotinäytöksestä.

Ja nyt en tosiaankaan aio toivoa New York -vinkkejä kommenttiboksiin, sillä seuraavana odottaa reissu Costa Ricaan… Hoksasin muuten juuri, että tuohon reissuun olisi helposti voinut yhdistää uuden vuoden vieton New Yorkissa (= unelmani siitä lähtien kun näin ensimmäisen kerran “When Harry met Sally”), mutta ei tullut mieleen lentolippuja varatessa. Ens kerralla sitten!