Viime viikolla tekemäni unelmien hankinta on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt esittelemättä… Koko syksyn ostoslistallani on keikkunut käytännölliset, simppelit, ei liian lörpöt tai tunikamaiset neuletakit. Ja kyseisen ostoslistan ykköseksi kipusi pikkuisen yllättäen Carin Westerin kaikki mahdolliset kriteerit täyttävä neuletakki-ihanuus. Törmäsin ihanuuteen jo loppukesästä, kun Carin Westerin Weekdaylle suunnittelema mallisto tuli putiikkeihin. Spesiaalimalliston etuna on, että se on hiukkasen edullisempi kuin normimallistot. Valitettavasti se ei silti tarkoita varsinaisesti halpaa hintaa. Niinpä jäin miettimään… nääs, nääs… kyllähän te tiedätte.

Viimeviikolla poikkesin Weekdayssä ja havaitsin, että neuletakkeja on vain yksi jäljellä! Pikainen konsultaatio ystävällisen henkilökunnan kanssa paljasti, että kysymyksessä oli ihan oikeasti viimeinen kappale! Neuletakki on kokoa XS, mitä en kyllä normaalisti käytä, mutta järkevä shoppailuseurani vakuutti, että on turha tuijottaa kokomerkintöihin, jos vaate näyttää hyvältä päällä (kiitos Tinni!!). Niinpä mielettömän makea kermanvaalea neuletakki supercoolilla kettupuuhkapainatuksella päätyi omistukseeni!

May I present you, an ULTIMATE kettutyttö-neule:

Neuleen väri on tosiaan kermanvalkoinen, mikä näissä syys”auringon” värjäämissä kuvissa ei oikein tule esille…
Painatus on mustaa, hiilenmustaa ja mittasuhteet just täydelliset kunnon preppy-neuletakkiin! Okei, materiaali on 100 % akryyliä – kaikkea ei voi budjettilinjalla saada… Tosin akryyli kärsii mielestäni hiukan turhaan 70-luvulla eläneiden äitiemme negatiivisten kokemuksien aiheuttamien muistojen haamuista. Tämän päivän akryyli on ihan toista kuin ensimmäiset yritykset tehdä keinotekoista “villaa”.

Itseasiassa olen saanut toivomuksen, että tekisin postauksen juuri akryylistä ja sen ominaisuuksista – se kun on niin tavallinen materiaali kalliimmissakin neuleissa. Päivitän juuri tietojani ja aiheesta on luvassa postaus ihan lähipäivinä. Tällä hetkellä voin tarjota oman henkilökohtaisen mielipiteeni, joka on: kaikissa kuiduissa on plussia ja miinuksia. Pitäisi tietää, mihin tarpeeseen vaatetta on hankkimassa, silloin on helpompi päättää onko kyseinen materiaali “hyvä” vai “huono”. Ongelmia tässä aiheuttaa (etenkin suomalaisille tyypillinen) asenne, että saman vaatteen pitäisi toimia sekä siistinä edustusasuna, lämmittävänä välikerroksena, helposti huollettavana (esim. pesu…) ja paljon käyttöä kestävänä perusvaatteena. Näitä kaikkia saavutetaan harvoin yhden materiaalin avulla.

Rrrrakastan palloja helminappeja. Ja sitä, miten ah-niin-perus-neuletakki saa perusteellista twistiä painetusta kettupuuhkasta!

Voin vakuuttaa, että tulette näkemään tätä neuletta tylsistymiseen asti! Se on vaan niin täydellinen!! Toimii loistavasti sekä farkkujen että siistimmän asun kanssa. Malli, väritys ja helminapit antavat ihanan klassisen ja aikuisen (did I just say that?!) vaikutelman ja kettupuuhkapainatus toisaalta … hmmh… romuttaa railakkaasti kaiken!

Kettuneule ei kuitenkaan päätynyt päälle tänään, mutta unelmien OTK-bootsit ovat kyllä olleet varsinainen jumitusasu. Onneksi syyssateet tuntuvat tulevan aina öisin, muuten olisi mokkasaapikkaitten kanssa helisemässä…

Onko teillä siellä pimeää, harmaata ja syksyistä? Kenties pikkuisen loskaakin jo? Tässä kaikille vähän auringonpaistetta: Sunshine presentin her most intelligent face!

• paita, MTWTFSS
• toppi (alla), Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• sukkikset, Wolford (vanhat)
• bootsit, second hand (Beyond Retro)

  Päivän soundtrack:
  

Cheap Monday järjestää mallikappaleitten loppuunmyynnin tämän viikon perjantaina ja lauantaina. Luvassa on hillittömän halpoja hintoja (mm. farkut irtoavat viidellä eurolla) ja sen mukaisesti vähintään yhtä hillitöntä tungosta ja härdelliä.

Ystiksen aukioloajoiksi on ilmoitettu pe 23.10. klo 14.00 – 19.00 ja la 24.10. klo 12.00 – 16.00. Kokemuksesta tiedän, että vaikka myytävää kampetta on runsaasti, ripustetaan “loppuunmyyty” -lappu luukulle vain pari tuntia ovien aukaisun jälkeen. Eli mikäli homma kiinnostaa, kannattaa paikalle, Medborgarplatsenin Debaseriin, ilmestyä ajoissa!

Toinen vinkki: vaikka uhkapelit eivät kiinnostaisikaan, kannattaa tsekata juttu Kasinoiden Ajaton Charmi. Voi olla, että siinä ehkä vilahtaa parin tutun bloggarin nimi… 😀

Kappas vain, Minttukin on päätynyt mahtavasti kävijämääriään kasvattaneelle suhteellisen tuoreelle finest.se mingel-sivustolle. Joo… mieluiten saisivat kyllä kuvata vasta sitten iltapäivästä, kun unisikkaraiset silmät ovat kunnolla auenneet. Ha ha! Kysymyksessä oli siis Georg Jensenin aamiashässäkkä, josta oli juttua täälläkin.

Kävin tsekkaamassa Vagabondin ensin kevään mallistoja. Olen kyllä ehkä enemmän “Bronx-tyttö” -eli tykkään extrememmistä mittasuhteista, korkeammista koroista ja ärtsymmästä designista kuin mitä järkevän ja käytännöllisen oloinen Vagabond tarjoaa. Silti varastoistani löytyy enemmän Vagabondia kuin Bronxia ja kyllähän keväällekin on tarjolla monia malleja, jotka järkevyytensä lisäksi ovat ilo silmälle.
Harmaan eri sävyjä yhdistelevät kiila-peep-toe-nilkkurit on käsitelty hauskan eläväpintaiseksi. Nahassa on hiukan nupukkimainen tuntu, mutta jo silmällä näkee, että se on vähemmän herkkä käytössä. Nappanahkaisesta kanttauksesta ja kivasta isosta soljesta (aatella, että kaiken kookkaan ei tarvitse olla rouheaa…) isot plussat! Seuralaiseni ihastui ikihyviksi näihin mehevän oransseihin herkkuihin. Ja täytyy kyllä sanoa, että yhdistettynä hänen luumunpunaisiin sukkiksiin näky oli kieltämättä makea! Itse diggailen uudenlaista koronmuotoa, joka onnistuu olemaan samalla kertaa vagabondmaisen järkeväntukeva ja kuitenkin siro ja muotoiltu. Jotenkin voisin helposti kuvitella nämä hiukan pin up -tyyliseen pukeutumiseen…

Luunvalkoiset sandaalit olisivat muuten varsin tylsät – pikkusen korkeat, muttei sit kuitenkaan, pikkuisen sirot, mut kumminkin järkevät lestiltään – mutta nilkkaan kaksinkertaisin soljin kiinnitettävät pannat ovat kiistatta täynnä asennetta.

Vagabond on flirttaillut hippiromantiikan kanssa jo muutamissa edellisissä kesämallistoissaan. Oikeastaan näistä kevyesti western-hippi -henkisistä puukkareista ei ole muuta sanottavaa kuin että en tiedä tulenko koskaan niitä hankkimaan, mutta jos ne löytyisivät kenkähyllystäni käyttäisin ne takuuvarmasti puhki.

Sirot perusnilkkurit – miksi ne päätyivät tänne blogiin? Perusteluja on muutamakin: a) kengän mittasuhteet on täydellinen esimerkki nilkkuri”varren” pituudesta, joka on erittäin pukeva, vaikka omat sääret ei muistuttaisikaan 13 vuotiaan kasvupyrähdyksen jälkeisiä mittoja, b) kengän kärjen malli – kauniisti, pyöreästi kapeneva ketunnenä-muoto c) väri + materiaali – mokka ja sähkönsininen.

Mitäs tykkäsitte Vagabondin uutuuksista?

Viime viikolla paikallinen pressveckan piti Minttua kiireisenä. Tässä vähän kuvasaldoa ja kuulumisia – sekä pieni kurkistus tuleviin uutuuksiin!

Marc by Marc Jacobsin aurinkolasit. Filmitähtifiilistä ja (melkein) salaperäinen pose. Ha ha!

Rannekorumania jatkuu…

Tekstiteepparien jälkeen seuraava villitys – mietelauseet koruihin präntättynä? Hursomhelst patinoitu rautalaatta, vanhan kunnon kirjoituskoneen kirjasintyyppi ja coolisti kulahtanut ruskea nahkaremeli toimii! Rannekoru ja lisää kuvia: Tree Jewellry

Välillä sitä aina ajattelee, että peace-merkki on jo tehnyt tehtävänsä tämän trendikierron osalta.

Mutta sitten silmiin osuu jotain näin namua, kuten Åskan irtokarkkisöötit rannekorut!

Benetton ei kuulu vakiovaatehtimoihini, mutta tyylikkäästi kanervan värinen chanel-henkinen jakkupuku toimisi kyllä moitteetta monenlaisissa yhteyksissä. Lisäplussaa vinoon leikatusta hamosesta!

Nikeltä on tulossa kaikkea kivaa innokkaitten treenaajien riemuksi. Pieni eko-ajattelun poikanen vaikuttaa versovan urheilujätin tuotanto-osastolla – tai ehkä se on vain Nikelle tyypillistä trendiherkkyyttä. Jokatapauksessa bambukuitu yhdistettynä teknisiin materiaaleihin on tavallista melkein kaikissa Niken ensi kevään sisäliikuntaan tarkoitetuissa vetimissä.

Ehkä hauskin uutuus on kuitenkin ihan oikeasti tajuttoman ultra-kevyet sisätreeniin tarkoitetut tossut. Materiaali on melkein läpinäkyvää, mutta rakenteensa ansiosta sen pitäisi kuitenkin antaa hyvän tuen jalalle. Kovin vaimennettu kyseinen versio ei ole, joten hikiaerobickaajien kannattanee pysytellä muissa malleissa.

Ravaamisen ohella pitää tietty olla tarkkana, etteivät energiavarastot pääse hupenemaan liiaksi!

Götgatanilla sijaitsevan Tully’s Coffeen vadelmapiirakka vaniljakastikkeen kanssa ja muhkeat kanelipullat toimii! Suosittelen lämpimästi testaamaan!