Viime viikolla tekemäni unelmien hankinta on jostain käsittämättömästä syystä jäänyt esittelemättä… Koko syksyn ostoslistallani on keikkunut käytännölliset, simppelit, ei liian lörpöt tai tunikamaiset neuletakit. Ja kyseisen ostoslistan ykköseksi kipusi pikkuisen yllättäen Carin Westerin kaikki mahdolliset kriteerit täyttävä neuletakki-ihanuus. Törmäsin ihanuuteen jo loppukesästä, kun Carin Westerin Weekdaylle suunnittelema mallisto tuli putiikkeihin. Spesiaalimalliston etuna on, että se on hiukkasen edullisempi kuin normimallistot. Valitettavasti se ei silti tarkoita varsinaisesti halpaa hintaa. Niinpä jäin miettimään… nääs, nääs… kyllähän te tiedätte.

Viimeviikolla poikkesin Weekdayssä ja havaitsin, että neuletakkeja on vain yksi jäljellä! Pikainen konsultaatio ystävällisen henkilökunnan kanssa paljasti, että kysymyksessä oli ihan oikeasti viimeinen kappale! Neuletakki on kokoa XS, mitä en kyllä normaalisti käytä, mutta järkevä shoppailuseurani vakuutti, että on turha tuijottaa kokomerkintöihin, jos vaate näyttää hyvältä päällä (kiitos Tinni!!). Niinpä mielettömän makea kermanvaalea neuletakki supercoolilla kettupuuhkapainatuksella päätyi omistukseeni!

May I present you, an ULTIMATE kettutyttö-neule:

Neuleen väri on tosiaan kermanvalkoinen, mikä näissä syys”auringon” värjäämissä kuvissa ei oikein tule esille…
Painatus on mustaa, hiilenmustaa ja mittasuhteet just täydelliset kunnon preppy-neuletakkiin! Okei, materiaali on 100 % akryyliä – kaikkea ei voi budjettilinjalla saada… Tosin akryyli kärsii mielestäni hiukan turhaan 70-luvulla eläneiden äitiemme negatiivisten kokemuksien aiheuttamien muistojen haamuista. Tämän päivän akryyli on ihan toista kuin ensimmäiset yritykset tehdä keinotekoista “villaa”.

Itseasiassa olen saanut toivomuksen, että tekisin postauksen juuri akryylistä ja sen ominaisuuksista – se kun on niin tavallinen materiaali kalliimmissakin neuleissa. Päivitän juuri tietojani ja aiheesta on luvassa postaus ihan lähipäivinä. Tällä hetkellä voin tarjota oman henkilökohtaisen mielipiteeni, joka on: kaikissa kuiduissa on plussia ja miinuksia. Pitäisi tietää, mihin tarpeeseen vaatetta on hankkimassa, silloin on helpompi päättää onko kyseinen materiaali “hyvä” vai “huono”. Ongelmia tässä aiheuttaa (etenkin suomalaisille tyypillinen) asenne, että saman vaatteen pitäisi toimia sekä siistinä edustusasuna, lämmittävänä välikerroksena, helposti huollettavana (esim. pesu…) ja paljon käyttöä kestävänä perusvaatteena. Näitä kaikkia saavutetaan harvoin yhden materiaalin avulla.

Rrrrakastan palloja helminappeja. Ja sitä, miten ah-niin-perus-neuletakki saa perusteellista twistiä painetusta kettupuuhkasta!

Voin vakuuttaa, että tulette näkemään tätä neuletta tylsistymiseen asti! Se on vaan niin täydellinen!! Toimii loistavasti sekä farkkujen että siistimmän asun kanssa. Malli, väritys ja helminapit antavat ihanan klassisen ja aikuisen (did I just say that?!) vaikutelman ja kettupuuhkapainatus toisaalta … hmmh… romuttaa railakkaasti kaiken!

Kettuneule ei kuitenkaan päätynyt päälle tänään, mutta unelmien OTK-bootsit ovat kyllä olleet varsinainen jumitusasu. Onneksi syyssateet tuntuvat tulevan aina öisin, muuten olisi mokkasaapikkaitten kanssa helisemässä…

Onko teillä siellä pimeää, harmaata ja syksyistä? Kenties pikkuisen loskaakin jo? Tässä kaikille vähän auringonpaistetta: Sunshine presentin her most intelligent face!

• paita, MTWTFSS
• toppi (alla), Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• sukkikset, Wolford (vanhat)
• bootsit, second hand (Beyond Retro)

  Päivän soundtrack: