Aika kuluu niin nopeasti… Keväällä, kun meidän kurssin ensimmäinen lopputyön råmanus deadline oli ja tajusin, että oma tekeleeni on vielä niin rå (=raaka, raakile), että eihän sitä voi vielä palauttaa ollenkaan, tuntui, että jälkimmäiseen aikarajaan on vaikka miten pitkä aika. Siihen mennessähän ehtisi kirjoittaa vaikka kokonaan uuden lopputyön. Niin – siis siltä tuntui ja aika uusiksi koko höskä menikin. Aihe pysyi, mutta tutkimusongelma vaihtoi näkökulmaa ja koko homma fokusoitui uudelleen.

Huomenna on sitten Mintun råmanus deadline ja viimeinen tuomio ennen varsinaista palautusta selviää toivottavasti vielä loppuviikolla. Sikäli äärimmäisen kiinnostavaa, että pikkuisen on ollut suunnitelmissa jatkaa opintoja vielä vuosi, mutta jotta jatkokurssilta saa paikan, pitää tämä lopputyö olla hyväksytty…

Omalle työlleen tulee helposti niin sokeaksi. Toisaalta olen sitä mieltä, että tekeleeni on ihan ok – ei mitään uraa uurtavaa ja mahottoman ihmeellistä tutkimusta, mutta valottaa kuitenkin käyttömuotia ja siihen liityviä mekanismeja vähän eri näkökulmasta kuin aikaisempi tutkimus. Välillä tulee sitten taas sellainen olo, että eihän sitä viitsi edes palauttaa, joka sivulla vaan jauhetaan samaa ja kaikki ajatukset on ihan pelkkiä itsestäänselvyyksiä.

No, ihan niin pahasti ei pitäisi tulla pyyhkeitä, kun edellisellä kerralla, kun olin saamassa ohjausta. Toivottavasti.

Minttu on justiinsa lähdössä perjantain viettoon, mutta tässä kuitenkin kuva ensimmäisestä oikein käyttöön päässeestä tuliaismekosta:

• Mekko, American Apparel
• Paita, H&M
• Kengät, Charles Jourdan (vintage)
• Rannekoru, H&M
• Kiiltonahkavyö vanha
• Kynsilakka, Chanel Silver

Esittelyssä American Apparel -tuliaiset suoraan San Franciscosta:

Musta mekko. Tämä Mintun vaatekaapista jo löytyykin laajahelmaisena ja kirkkaanpunaisena versiona. Olen ollut siihen niin älyttömän tyytyväinen – sekä materiaaliin että malliin ja tietty monikäyttöisyyteen – että tämä oli ihan pakko saada. (tosi pimeen näköinen tuo mekko, kun se roikkuu henkarilla…)

Munakoison väriset trikoot . Eipä näissä nyt oikeastaan muuta ihmeellistä ole kuin ihana tumman violetin/munakoison välistä oleva sävy – muuten ihan tavalliset puuvillatrikoot.

Selästä avoin trikoomekko, väri Sea Blue. Tätäkin mekkoa olen himoinnut jo pitkään… Ensin ajattelin haluta mustan, mutta se alkoi tuntua vähän liian… ilmiselvältä. Kooltaan mekko on tosi pieni (vinkiksi, jos joku aikoo tilata) – kaikista muista malleista koko M on ihan passeli, mutta tämä on tosi tiukka. Ajattelin kyllä jokatapauksessa käyttää mekkoa joko trikoitten tai pillifarkkujen kanssa ja parempi niin… Musta raglahihainen paita. Ihanaa ohutta, ilmavaa puuvillatrikoota. Ehdottomasti potentiaalinen syksyn ykkössuosikki!Tunikamainen mekko, väri Burgundy. Tosi rento ja monikäyttöinen tämäkin. Väri on luonnossa vielä syvempi ja herkullisempi kuin kuvassa. Sopii hyvin sekä trikoitten, paksujen sukkahousujen että pillifarkkujen kanssa! Ja venepääntie on niin ihana!!

Koska väreistä ei pikkukuvista saa oikein hyvää käsitystä – mitä nyt musta on tietty aina musta – tässä vielä pieni värikollaasi:

(ei nuo värit kyllä tässäkään kuvassa oikein oikeuksiinsa pääse… Parempi, että tulette katsomaan tänne paikanpäälle!)

Tänään ei sitten tullutkaan kuvia uusista mekoista… mutta toivotaan, että mies saa ängettyä itsensä johonkin koneeseen, että päästään asiaan huomenna!

Jatketaan siis Go 4 it vol. 2:n tahranpoistovinkkisarjaa erittäin vaikeasti puhdistettavalla kynsilakkatahralla.

Ihan ensiksi kannattaa tutustua tahranpoiston perusteisiin.

Alkaa jo pikkuhiljaa riittää tätä yksin kotona olemista. Ei voi olla näin hiljasta!! Täksi illaksi/yöksi on vielä luvattu kovaa ukkosta… not nice!

Pääsin sentään tänään vähän juttelemaan (ekan kerran kolmeen päivään!!), kun kävin oikein cityssä lounaalla kaverin kanssa. Voin muuten suositella Kulturhusetin katolla olevaa terassiravintolaa (ei siis sitä, minkä nimi on Panorama, vaikka kai sekin ihan okei on) – mukava keidas keskellä kaupunkia, kerrassaan muikeat näköalat ja kelvollista lounasta.

Tai tulihan sitä eilenkin pari sanaa vaihdettua, kun kävin Pumpissa. “Hej Hej”, kun tulin ja “Hej Då”, kun läksin sekä vielä ohjaajalle “Hej”. Kesti muuten hetken tottua siihen, että nämä täällä sanovat “hej hej”, kun tavataan. Niinhän kuuluu sanoa silloin, kun erotaan – haloo!

Onnistuin oikein suurmuotishoppaamaankin tänään: 2 metriä valkoista puuvillanyöriä Åhlénsin kangasosastolta á 19 kruunua/metri! Tarkoitus olisi väsätä siitä Whyred-tyylinen nyörivyö johonkin niistä ihanista American Apparel -mekoista, jotka saapuvat huomenna kotiin. Tai siis hirvee väsääminen… solmut vain narun päihin ja sitten vyö on valmis! Ihan paras DIY vinkki!

Mutta tosiaan, huomenna kuvia ameriikan tuliaisista. Vähän jo jännittää…

Kuvat: elle.se ja Minttu