Aika kuluu niin nopeasti… Keväällä, kun meidän kurssin ensimmäinen lopputyön råmanus deadline oli ja tajusin, että oma tekeleeni on vielä niin rå (=raaka, raakile), että eihän sitä voi vielä palauttaa ollenkaan, tuntui, että jälkimmäiseen aikarajaan on vaikka miten pitkä aika. Siihen mennessähän ehtisi kirjoittaa vaikka kokonaan uuden lopputyön. Niin – siis siltä tuntui ja aika uusiksi koko höskä menikin. Aihe pysyi, mutta tutkimusongelma vaihtoi näkökulmaa ja koko homma fokusoitui uudelleen.
Huomenna on sitten Mintun råmanus deadline ja viimeinen tuomio ennen varsinaista palautusta selviää toivottavasti vielä loppuviikolla. Sikäli äärimmäisen kiinnostavaa, että pikkuisen on ollut suunnitelmissa jatkaa opintoja vielä vuosi, mutta jotta jatkokurssilta saa paikan, pitää tämä lopputyö olla hyväksytty…
Omalle työlleen tulee helposti niin sokeaksi. Toisaalta olen sitä mieltä, että tekeleeni on ihan ok – ei mitään uraa uurtavaa ja mahottoman ihmeellistä tutkimusta, mutta valottaa kuitenkin käyttömuotia ja siihen liityviä mekanismeja vähän eri näkökulmasta kuin aikaisempi tutkimus. Välillä tulee sitten taas sellainen olo, että eihän sitä viitsi edes palauttaa, joka sivulla vaan jauhetaan samaa ja kaikki ajatukset on ihan pelkkiä itsestäänselvyyksiä.
No, ihan niin pahasti ei pitäisi tulla pyyhkeitä, kun edellisellä kerralla, kun olin saamassa ohjausta. Toivottavasti.
2 Comments
Muista vain että ainakin Suomessa pidetään tärkeämpänä sitä, että lopputyössään hallitsee tieteellisen tutkimuksen säännöt ja tavat, uuden tiedon tuottaminen on vain yksi pieni arvosteluun vaikuttava osatekijä. Siis rimaa alaspäin muuten, mutta metodiosio ja oma pohdinta menetelmien ja aineiston valinnasta kuntoon!
Tsemppiä!
Hely: sama kyllä on täälläkin – onneksi! Metodiosion kanssa joudun vielä tod. näk. painimaan, mutta omien menetelmien, aineiston valinnan ja oman roolin vaikutus aineiston analyysiin olen kyllä pohtinut aika perusteellisesti. Metodin kanssa olen ollut vähän hukan teillä, kun aikaisempi taustani on taloustieteellinen ja siellä ollaan tarkkoja metodeista jne, mutta ohjaajani on taiteiden tiedekunnasta ja hänen mielestään kaikki käy ja mitään nimettyä metodia ei tarvitse käyttää… no, saa nähdä millaista palautetta tulee!