Ainakin facebook-päivityksien perusteella suurimmassa osassa Suomea on saatu nauttia tänään yhtä fantastisesta aurinkoisesta talvipäivästä kuin mitä mekin täällä Tukholmassa.
Siivoilin koko aamun ja aamupäivän vaatekaappiani. Ei, en ole ahkera. Kaappi oli jo sellaisessa kaaoksessa, että minkään järkevän päällepantavan löytyminen muuttui päivä päivältä epätodennäköisemmäksi. Tuumasin, että jos edes siirtäisin kesämekot ja shortsit syrjään hetkeksi, voisi tähän kaikkeen tulla jotain tolkkua. Puolen päivän aikaan piipahdin sen verran ulkona, että kävin varaamassa illaksi pesutupavuoron taloyhtiömme piharakennuksessa sijaitsevasta pesutuvasta. Tuon muutaman askeleen matkan aikana tajusin, että on täysin rikollista jatkaa kotihommia, kun ulkona on niin käsittämättömän makea keli.
Niinpä pynttäydyin kunnon pakkasvetimiin ja läksin kamera mukana melkein parituntiseksi venähtäneelle kävelylenkille.
Tammikuinen valo voi olla aivan käsittämättömän hieno kokemus. Ei se aurinko vielä lämmitä, mutta alaviistosta paistaessaan antaa ihan omanlaisensa sävyn kaikkeen. Mieletön tsägä, että täällä meilläkin on kerrankin ihan vasta satanutta puhdasta lunta ihmettä moninkertaistamassa.
Poijumuffinsseja.
Juttelin aamulla tällä hetkellä Sydneyssä olevan Peetun kanssa (siksi olin niin ruokottoman aikaisin hereillä, vaikka olikin lauantai). Siellä oli kuulemma eilen tehty kaikkien aikojen lämpöennätys. Virallisten mittausten mukaan lämpöä oli parhaimmillaan lähes 46 astetta. Kuulemma fiilistä vielä korosti, että samalla tuuli melkoisen napakasti. Ihan oli kuin olisi föönissä kävellyt -tuumasi Peetu ja myönsi, että kieltämättä iltapäivällä oli vähän takki tyhjä.
Periaatteessa en kyllä valita, vaikka olisi miten lämmin tai kuuma. Silloin tällöin saattaa sen sijaan joku dissaava lausahdus pudota liiallista kylmyyttä kohtaan.
Tänään muistin taas, että rakastan vuodenaikojen vaihtelua. Säät ja kelit ovat vähän kuin extreme-urheilua täällä. Välillä on niin karsee meininki, että melkein itkettäisi, jos ei naurattaisi. Välillä taas – niinkuin esim. tänään – on vaan niin käsittämättömän kaunista ja huikaisevan upeaa, että en kyllä vaihtaisi (kokonaan) tropiikin tasaiseen lämpöön tätä mistään hinnasta.
Tässä kuvassa näkee tuon aurinkosuirulan kohdalla, miten ilma oli täynnä pikkuriikkisiä kimaltelevia jäähileitä! Aivan megahienoa! Luonnon omat glitteribileet!!
Tämä hyväntuulisen näköinen kaveri oli päättänyt laittaa juhlan kunniaksi päähänsä kimaltelevan piikikkään päähineen!
Tukholmassa ei ole läheskään joka vuosi kunnon talvea. Normaali keli on noin +2 astetta lämmintä ja vesisadetta. Kyllä sitä sisämaan talviin tottuneen tamperelaisen sielu rahoittuu, kun on näin kaunista. Ei muuten haitannut yhtään, vaikka vaatekaapin siivous jäikin vaiheeseen..
Ihan paperista ei ole tukholmalaisetkaan tehty. Tänään oli täkäläisellä mittakaavalla kuitenkin ihan reilusti pakkasta (aamulla – 19 astetta ja päivällä – 15), mutta tuo “mun” laskettelurinteeni oli aivan täynnä väkeä! Pikkuisen tässä vaiheessa himotti, että käyn äkkiä kotona hakemassa snoukkavehkeet ja tulen heittämään muutamat kaarteet. Tulin onneksi järkiini ja tajusin, että olisi kyllä jo pimeää ennenkuin ehdin takaisin. Vaikka tässä ihan vieressä asutaankin.
Nyt on mieli hyvä ja posket punaisina pitkän lenkin jälkeen. Ei kyllä yhtään hotsittaisi enää jatkaa vaatekaapin siivousta… Ehkä luen ensin yhden, tai korkeintaan kaksi, luvun joululahjadekkaristani. Eipä noilla sotkuilla ole juuri ollut tapana karkailla mihinkään!
Ihanaa lauantaita sinne ruudun toisellekin puolelle!
4 Comments
Ihania kuvia ja “kaveri” hatussaan hilpeä!
No eikö ollutkin hilpeä hassuhattuinen kaveri!
Mulla tuli ihan kauhee ikävä sinne noitten kuvien takia..
No sun pitää tulla käymään! Nyt tosin ei pääse juoksemaan Hammarbybackenia ylös – niinkuin kuulemma eräät teki silloin…