Väliaikatietoja meidän suuresta makuuhuoneprojektista: pikkumakkari on nyt maalattu ihanan harmaaksi. Huomenna kiinnitellään verhotankoja ja hyllyjä – ja mikä parasta, pari viikkoa olohuoneessa valiinnut remppakaaos saadaan taas purettua.
Jotain pientä on myös valmistunut ihan oikeasti. Mintun haaveilema meikkinurkkaus on vihdoinkin paikallaan! Ja sehän pitää heti ylpeänä esitellä.
Peili on 2nd hand -löytö osto-ja-myyntisaitti Blocketista. Halusin ehdottomasti juuri tuollaisen tiikkikehyksisen keskisuuren version ja bonuksena tässä ihanuudessa on vielä alkuperäinen lamppu lasikupuineen. Myyjän mukaan peili on -50 ja -60 lukujen taitteesta – vaikka ajankohdalla tai aidolla vintage-statuksella ei itselleni niin kovasti olekaan merkitystä.

Seinäkaappi on Ikeasta, tarkemmin sanottuna Ikean keittiöosastolta. Halusin vintage-peilin kaveriksi jotain modernimpaa, joka kuitenkin nielaisisi sisuksiinsa melko runsaasti kampetta. Yritän välttää täyttämästä kotia valkoisilla Ikean lastulevylaatikoilla, mutta vastaavaa simppeliä seinään kiinnitettävää kaappia ei muualta tuntunut löytyvän.
Tykkään kovasti myös siitä, miten seinäkaapin valkoiset lasiovet matsaavat lampun valkoiseen lasikupuun. Puhumattakaan siitä, että liukuovet on ihan ykköskätevät melko kapeassa tilassa.


Kaapin sisus kaipasi hiukan säilytysratkaisuja, että kaiken tarpeellisen saa pidettyä järjestyksessä ja hyvin käsillä. Mujin läpinäkyvät pleksilokerikot on aivan kertakaikkiaan nerokas keksintö. Melko litteissä laatikoissa meikit säilyy sievästi ripirinnan ja avaamattakin voi nähdä, mitä lokerikko on syönyt sisuksiinsa.

Paras oivallukseni, (josta olen tietty tosi polleana) on se, että laitan kaikki arkimeikkiin käyttämäni tuotteet yhteen laatikkoon. Siitä kun aamukiireissä nappaa laatikon hyllyn päälle ja alkaa meikata, niin eipähän tarvitse ihmetellä jonnekin kaaokseen hävinneitä välttämättömyysjuttuja!
Kaikki on erittäin kätevästi esillä ja käsillä juuri sen hetken, kun niitä tarvitaan. Sitten kun on aika lähteä laukkaamaan raitiovaunua kiinni, voi sujauttaa laatikon paikoilleen ja kaapin liukuoven kiinni. Eipähän pääse karvakuonotkaan aiheuttamaan häviämistapauksia.

Kaapin toiselle puolelle muodostui vähän harvemmin käytössä olevien meikkien säilytyspaikka. Käyttöpuolen Muji-lokerikko on kaksikerroksinen, vähän syvemmin laatikoin, ja säilytyspuolen kolmikerroksinen.
Täytyy tunnustaa, että hiukan alkoi hiki nousta, kun pääsin kotiin lokerikkojen kanssa ja hoksasin, että nehän onkin aika syvät kaappiin verrattuna. Kävi kuitenkin aivan mieletön tsägä, sillä nuohan on aivan kuin tismalleen mittatilaustyönä tehdyt. Lokerikon syvyys on aivan sama kuin kaapinkin. Liukuovien kiskot jäävät vapaaksi, mutta hukkatilaa ei ole yhtään.

Pala palalta tulee siis valmista tässäkin ikuisuusprojektissa.. Täytyy sanoa, että olen aivan huippuiloinen uudesta meikkinurkkauksestani – ja kaikesta muustakin vaikuttaa tulevan juuri sellaista kuin ajateltiinkin. Vähän tuossa päivällä vannottiin, että nyt saa remonttihommat jäädä tähän, mutta huomaan, että tässä illan mittaan on takaraivossa alkanut muhia vaikka minkälaisia suunnitelmia.