Ihan tuohon kotini kulmalle on avattu Tukholman ruokaravintolamaailmassa eniten kuhinaa ja ylistäviä arvosteluja kahminut uusi paikka Zee the Restaurant. Ravintolan perustajat Andreas Nylén ja Hannes Seeman ovat keränneet kannuksia voittamalla erinäisiä “vuoden kokki” -kisoja ja työskentelemällä Michelin-tähtiravintola F12:ssa.

Paikka koostuu oikeastaan kahdesta ravintolasta, joista Zee the Restaurant on se varsinainen hieno (ja aika kallis) ruokapaikka. Ihan varsinaisen ravintolan vieressä on pieni ZeeSide -niminen baari, jonka takuuaurinkoinen terassi leviää pitkin läheisiä laitureita.

Näköala terassilta on ihan mahtava! Södermalmin siluetti ja Globen möllöttää kivasti kanaalin toisella puolella. Ja tosiaan, jos Tukholmassa paistaa, se osuu terassille aivan varmasti. Paikka on ollut auki vasta noin kuukauden päivät ja ainakin vielä toistaiseksi on ollut ihan helppo löytää pöytä myös viikonloppuisin.

Varsinaisen ravintolan puolella en ole vielä syönyt, vaikka menu näyttääkin aivan hillittömän houkuttelevalta. Jotenkin tuntuu, että siihen hintaan ei viitsi ihan tavallisena iltana käydä herkuttelemassa. Mutta ihan varmasti aion testata senkin, kunhan sopiva syy juhlaan ilmaantuu. Kaikki monet arvostelut ko. paikasta on ollut lähestulkoon ylistäviä. Ainoat miinukset ovat tulleet ravintolan sisustuksesta, joka on aika persoonallinen… Art Deco goes hysteric – tai jotain.

Terassin (matbar på svenska…) puolella hinnat ovat inhimilliset, jopa edulliset. Ja kun ottaa huomioon, että terassin annokset valmistetaan samassa keittiössä ja duunissa ovat samat kokit kuin ravintolassakin, ei ole ihme, että olen ollut vähintäänkin nirvanassa päällisin puolin varsin yksinkertaisten annosten kanssa. Tuo epätarkka kuva tuossa yläpuolella esittää wasabilla vauhditettua tonnikalahampurilaista, joka on niin hyvää, että voisin muuttaa ZeeSideen asumaan sen vuoksi…

Paikka ei ole hassumpi illan pimetessäkään…

Voi kuullostaa pikkuisen hankalalta lähteä nyt Hammarby Sjöstadiin kesken Tukholman visiitin, mutta voin kertoa, että Södermalmilta pääsee ylitse romanttisella lautalla, joka pysähtyy ihan ravintolan edessä. Matka kestää korkeintaan 5 minuuttia.

Eli: Welcome to my hoods!!

Ensi viikolla Tukholman kulmilla liikkuville tiedoksi: DAGMAR myy kevät/kesä 2011 mallistonsa mallikappaleet pois pilkkahintaan kolme päivää kestävän ystiksen aikana.

Aukioloajat på finska: ke 15.6. & to 16.6. klo 8.00 – 19.00 ja pe 17.6. klo 8.00 – 15.00.

Venue löytyy täältä: Galleri Kleeberg, kellarikerros.

Poikkeuksellisesti maksuvälineeksi käy käteisen lisäksi myös kortti.

Siihen asti voikin fiilistellä vaikka tämän kanssa:

Viime yönä kotiuduttiin (ihan liian pian) ihanalta Lontoon reissulta. Pitkäksi venytetty viikonloppukin tuntui tosi lyhyeltä ajalta. Mutta toisaalta – aika paljon ehdittiin kuitenkin tehdä kaikenlaista ja shoppailtiinkin sen verran lahjakkaasti, että bf:n oli pakko käydä sunnuntaina hakemassa kaupasta yksi matkalaukku lisää…Ha ha!!

Nyt olen totaalisen kuitti. Neljän tunnin yöunet eivät paljoa reipastuttaneet ennen täyttä työpäivää. Käytiin tuossa äsken vielä Karkin ja Peetun kanssa reippaan tunnin power walkilla. Shoppailu-/lounas-/nähtävyyskooste Lontoosta on kyllä jo työn alla. Ja kuvaan varmaan ostoksenikin… viimeistään päivänasujen yhteydessä ainakin.

Tänään haluan kuitenkin vinkata Carin Westerin sample salesta kaikille niille, jotka ovat nyt tämän viikon lopulla Tukholmassa.

Paikka: torstai 26.5. & perjantai 26.5. klo 7.00 – 19.00, lauantai 28.5. klo 10.00 – 16.00

Osoite: Krukmakargatan 29, lähin t-bana Mariatorget / Zinkensdamm

Kungsträdgårdenissa vietettiin eilen japanilaishenkistä Kirsikankukanpäivää. Erehdyttävästi vaaleanpunaista kermavaahtoa muistuttavan kirsikankukkameren alla oli kaikenlaista kivaa aiheeseen sopivaa ohjelmaa: kimononäytös, haiku-runojen lausuntaa, origamia, kalligrafiaa, aikidoa, kyudoa ja epävireistä karaoke-laulantaa.

Jo keskiviikkona alkoi facebookissa näkyä kuulutuksia, että Kungsanin kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Mikä voisikaan olla tarkempi tärkeyden mittari kuin fb:n statuspäivitykset?! Ha ha!

Olen yrittänyt käydä Kungsanilla joka vuosi, kun kirsikankukat kukkivat. Fiilis on aivan mahtava – ja täysin mahdoton kertoa pelkkien kuvien avulla. Etenkin aurinkoisina päivinä, kuten eilen, tuntuu ihan siltä kuin puista lähtisi salaperäistä vaaleanpunaista valoa… Kukat kukkivat vain pari-kolme päivää maksimissaan. Jonain vuosina sade ja tuuli piiskaa herkät kukat maahan samana päivänä, kun ne aukeavat. Näin kävi esim. viime vuonna. Jotenkin kuitenkin ilmiön ohimenevyys vain lisää sen vetovoimaa ainakin omasta mielestäni.

Kirsikkakukanpäivän kunniaksi halusin asuuni kunnon tujauksen vaaleanpunaista. Peetun pinkki peace-paita oli onneksi jostain syystä päätynyt omaan paitapinooni. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli aika viileä ja kirpeä tuuli piti huolen siitä, että mitenkään liian kuuma kukkamereä ihastellesssa ei tosiaankaan tullut. Vaaleanpunainen pitkähihainen kauluspaita on vähintään ziljoona vuotta vanha ja yhä käytössä. Alunperin sain sen lahjaksi ystävältäni, joka piti sitä virhehankintana.

Kirsikkakukanpäivän asu:

• t-paita (Peetun), TopShop
• kauluspaita, Esprit
• shortsit, Vila
• rotsi, Acne
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond

Details… Kirsikankukkaoksa ja arskat by Tom Ford. 🙂 Kiiltävä nenä mallin oma.

En tiedä johtuiko Japani-aiheisesta ohjelmasta vai mistä, mutta koko Kungsträdgården tuntui kuhisevan japanilaisia. Meikäläisen kuvausinnostus näytti aikas alottelijamaiselta, kun ammattilaiset näyttivät, miten kirsikkapuiden kanssa poseerataan. Kukaan ei kuitenkaan innostunut kiipeämään puuhun. Sentään.

Tukholmassa on aika paljon kaikenlaisia manga/cosplay/(tjsp)-seuroja ja -yhdistyksiä. (Pyydän anteeksi vihkiytymättömyyttäni, mutta ymmärrän japanilaisista muoti-/lifestyle-elämäntyyleistä juuri riittävästi tajutakseni, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä kaikessa on kysymys.) Yhdistyksillä oli yhteinen “muotinäytös”, jossa esiteltiin erilaisia toinen toistaan hienompiin asuihin sonnustautuneita manga-hahmoja.

Kimonossa kirsikankukkien kunniaksi.

Haahuiltuamme vaikka miten pitkään vaaleanpunaisessa pumpulihöhhöpilvessä oltiin bf:n kanssa ihan hillittömän nälkäisiä. Jotenkin sitä ei voinut kuvitellakaan mitään muuta kuin sushia lounaaksi.

Tai no, bf otti kyllä Yakinikua.

Suosikkikaupunginosani Tukholmassa – tai oikeastaan kaupinginosan osa – SoFo on alkanut julkaista omaa lehteä. SoFo Magazine julkaistiin viime viikolla asiaankuuluvan söder-boheemissa lanseeraus-häppeningissä ravintola Nadassa Åsögatanilla SoFon ytimessä.

Ollakseen tosiaan vain kaunginosan osan lehti, SoFo Magazine on varsin kunnianhimoinen. Odotin oikeastaan lähinnä vähän rehvakkaampaan ulkoasuun pakattua mainoslehtistä, mutta tabloid-kokoisen lehden sivuilta löytyy myös ihan oikeasti kiinnostavaa luettavaa.

Yksi kiinostavimpia juttuja lehdessä on kuvaus “todellisesta SoFo-tyypistä”. Sofolaiset ovat lehden mukaan boheemeja, ympäristöstä ja luonnosta huolta kantavia, mutta silti loppujenlopuksi itsekeskeisiä urbaaneja city-ihmisiä. Ristiriitainen minäkuva pitää varmasti hyvin paikkansa, sillä kaikessa boheemissa retroilussaan SoFo on kuitenkin varsinkin hyvin toimeentulevan media-, musiikki, mainos- ja kultturiväen suosima asuinalue.

No, meille SoFon ulkopuolella asuville on vain mukavaa, että alueen media-boheemit rakastavat siirtää freelance-toimistonsa alueen kahviloihin ja shoppailla ekologisissa putiikeissa. (Kuulemma mm. Mark Levengoodin voi bongata lähes joka päivä SoFo-kahvilasta…) Muuten jopa Tukholman kokoisessa kaupungissa olisi hankala saada tällainen alue elämään muulloinkin kuin aurinkoisina lauantai-iltapäivinä.

Muutaman mielenkiintoisen jutun lisäksi lehti on täynnä ihan mukavan informatiivisesti tehtyjä esittelyjä alueen putiikeista ja tapahtumista. Lopussa on lisäksi aakkosellinen hakemisto ja hauskasti tunnelbana-kartan tapaan piirretty alueen kartta.

Olen saanut aika paljon kommentteja ja kysymyksiä Jaakko ja maailmanvalloittajat ohjelman jälkeen liittyen juuri SoFoon, missä kuljeskelimme Jaakon kanssa. Tukholman reissulle tuleville sanoisin vinkiksi, että kannattaa suunnistaa alueelle ja poimia käsiinsä SoFo Magazine ensimmäisestä mahdollisesta putiikista. Sen jälkeen on hyvä ottaa pieni kahvihetki lähimmässä kahvilassa ja ruksia karttaan paikat, joihin haluaa kierroksensa aikana ehtiä!