Tässä vähän kuvia eiliseltä!

Tommy Hilfigerin Denim Partyn VIP-förfest pidettiin Biblioteksgatanin Flag Ship Storessa. Ihan huippumahtavaa, että iki-bloggarikompis Silver oli kanssa paikanpäällä! Tosi hauska nähdä pitkästä aikaa!

Kunnioitin ameriikka-henkisen brändin bileitä pukeutumalla aitoon USA:n olympiajoukkueen edustuspaitaan.Tukholman reissaajille tiedoksi, että Hilfigerin putiikki sijaitsee osoitteessa Biblioteksgatan 16. Sisäänkäynti samaan putiikkiin myös korttelin toiselta puolelta Birger Jarlsgatanilta.

Hilfigerin vaatteet ei ehkä noin yleisesti ole ihan täysin Mintun tyyliä, mutta muutamatkin farkut näyttivät kyllä tosi lupaavilta. Erityisesti yksiä mustia, vähän vahamaisesti kiiltäviä, pitää kyllä mennä katsastamaan vielä paremmalla ajalla.

Selkeästi jotkut ovat sen verran tärkeitä henkilöitä, että kykenevät käyttämään Versace for H&M -malliston vetimiä jo viikkoa ennen varsinaista lanseerauspäivää..

Farkkujen lisäksi kenkävalikomassa oli monia kivoja perusjuttuja.

Putiikissa pidetyn VIP-tapahtuman jälkeen suunnattiin entiseen leffateatteriin Astoriaan, jossa juhlat jatkuivat. Täytyy sanoa, että kyllä oli aikasmoisen mahtavat bileet. Peetun mielestä oli täysi vääryys, että häntä ei oltu kutsuttu mukaan tapahtumaan, jossa esiintyi mm. Shout out Louds ja Familjen.

Tähän sopiikin loistavasti Shout out Loudsin avausbiisi – tämän päivän dagens soundtrack:

Viime viikonlopun reissu Tampereelle oli enemmän kuin onnistunut! Yllättävän paljon sitä ehtii, vaikka oikeastaan en ollut perillä kuin puolitoista päivää. Välillä tuli kyllä vähän hiki, kun ravasin paikasta toiseeen tyypillisen ylioptimistisien aikataulujeni kanssa.

Tampereen reissusta vähän lisää myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko kertoa kivasta putiikkitapahtumasta, jossa olin viime torstaina.

Tyypillisesti putiikkitapahtumat ainakin täällä ovat sellaisia, että saadaan kutsu, ilmoittaudutaan mukaan, mennään paikanpäälle, tavataan tuttuja ja nautitaan tarjolla olevaa ruokaa ja juomaa kunnes on aika lähteä pois. Jälkeenpäin ehkä 5 % vieraista muistaa, minkä putiikin vieraina olivat ja miksi.

Americana järkkäsi viime viikolla aivan toisenlaisen putiikkitapahtuman.

Tapahtuma oli suunnattu tiukasti farkkufaneille ja denim-hifistelijöille.  Kuvittelin itsekin tietäväni jotain aiheesta, mutta tässä porukassa ei paljoa yleispätevällä denimin historiatiedolla briljeerata.

Mats ja Johan Indigoferasta kertoilivat näkemyksiään laadusta, kestävyydestä ja perinteistä. Molemmilla on pitkä työura takana sekä Levi’s että JC -farkkujen tuotannossa ja markkinoinnissa. Eikä jäänyt kyllä hetkeäkään epäselväksi, että tyypit todella tiesivät, mistä puhuivat. Mintulle tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan vähän kerrata eri kudontatapoja ja muuta olennaista…

Näytillä oli myyntihinnaltaan yli 1000 euron farkut. Pääosin hinta muodostuu laadukkaasta, käsityönä 100 % kasveilla värjätystä denim-kankaasta ja työn laadusta. Muuten 1000 eurolla ei saa mitään erityistä, kuten Swarovski-kristalleja tai kullattuja niittejä. Farkkuja valmistettiin kuulemma alle 40 paria ja noin puolet on myyty. Tosin kuulemma pääasiassa Japanin markkinoille.

Peetu oli denim-iltana Americanan ovella pitämässä kirjaa vieraslistalaisista. Tosin tässä on kyllä menossa ihan jotain muuta säätöä. 🙂

No olihan siellä vähän tarjoiluakin aitoon American Vintage -tyyliin!

Eiliselle osui aika paha dilemma: Elle Awards gaala Helsingissä vaiko Red Hot Chili Peppersin konsertti Tukholmassa. Kaikkea ei voi saada eikä varsinkaan voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että tänään, kun on katsellut ihmisten iloisesti kuplivia fäshion-kuvia gaalasta, on kyllä käynyt mielessä, että miksen sittenkin lähtenyt…

No, eilinen Red Hot Chili Peppersin konsertti Globenissa oli ihan mieletön ja ikimuistettava! Enkä olisi mistään hinnasta jättänyt kokematta sitä, vaikka mitä gaaloja olisi ollut tarjolla. En nyt ala leikkiä musiikkitoimittajaa ja analysoimaan konserttia biisi biisiltä. Sen nyt sanon kumminkin, että kaiken ihanan hulinan keskellä Under the Bridge toi kyyneleet silmiin. Ja että onpas mahtavaa, että joku sentään uskaltaa vielä soittaa sen verran kovaa, että melkein tarvitsee korvatulppia. Fiiliksen kautta!

Olipas mahtavan onnistunut viikonloppureissu Helsinkiin!

Indiedaysin palaverissa puhutiin asiaa blogien mainonnasta ja piilomainonnasta. Jonna oli kahlannut läpi kaikki aiheeseen liittyvät pykälät ja liudan ennakkotapauksia. Blogit ovat niin uusi media, että tulkinnanvaraa varmasti löytyy, mutta peruspelisäännöt tuli kyllä selväksi varmasti kaikille. Lukijoita ei saa johtaa harhaan epämääräisellä sanankäytöllä ja blogin kautta tai muuten markkinointimielessä ilmaiseksi saadut kamppeet on aina selkeästi kerrottava. Toivotaan, että lain mukaisten käytäntöjen vakiintuessa päästäisiin eroon siitä melko ärsyttävästä tavasta mainita milloin kysymyksessä ei ole mainos.

Palaverin ja ihanan lounaspäivällisen jälkeen siirryttiin Kaapelitehtaalle Voicen Muotiviikkohulinoita katsastamaan.

Salla ja Moksu VIP-tiloissa – hillittyinä  vielä tässä vaiheessa iltaa…

Indiedaysin pisteellä hengaili väkeä tsekkailemassa, kun rohkeat tyylitaiturit kuvauttivat oman outfitinsa.

Tyylinsä kuvaamalla oli mukana kisaamassa unelmien Pariisin matkasta. Innokkaita, ennakkoluulottomia osallistujia riitti ainakin lauantaina pitkäksi jonoksi asti.

Veera kuvaa… Huikean frakkitakista tuunatun liivin rinnuksia, kaulusta ja selkää koristaa satojen hakaneulojen rivistöt. Tuunaushommeli sujui kuulemma leppoisasti televisiota katsellessa. Nykyajan ompelukerho?

Lisää mahtavia tyylejä löytyy Lookbookin kuvagalleriasta. Käy tsekkailemassa kuvat ja äänestä lemppariasi!

Hilpeä Indiedays-bloggariporukka Sofia, Hanna ja Nata.

Ihana Pupulandian Jenni ja nimikirjoitusta metsästävä fani. Vaikea sanoa kumpi oli iloisempi – Jenni, koska häneltä pyydettiin nimmaria vai nimmarin vastaanottaja. 🙂

VIP-parvelta oli mukava näköala catwalkille. Ihan täydellistä käsitystä asuista ei tietty yläviistosta saa, mutta… Oh well. Fiilis oli hyvä ja tarjoilu pelasi! 🙂

Viimeisen kesälomarupeaman jälkeinen lamaannus ja yleinen blääh töissä tapahtuneisiin muutoksiin on ollut osasyy arkiviikon blogihiljaisuuteen. Olen täydestä sydämestäni iloinen sekä suosikkipomoni, että parinkin hyvän kollegan harppauksista uusiin haasteisiin, mutta kyllä vaan jotenkin tuntuu tiimissä tyhjältä…

Puolihaikean perjantain pelastus odotteli postiluukussa. Kutsu Suomen Ellen Style Awardseihin ei olisi voinut tulla parempana päivänä!

Nyt on vain muutama ongelma jäljellä:

1. pystynkö ottamaan töistä pari päivää vapaata keskellä viikkoa ja kiireistä lokakuuta Helsingin reissua varten
2. mitä ihmettä sitä pitäisi laittaa päällensä, kun kutsussa lukee “tumma puku”
3. ketä äänestäisi vuoden pukeutujaksi (vahva vinkki: Pupulandian Jenni ja Thing for the Bling Teemu)

Problemz, I haz dem!