Voiko yksi – joskin teknisesti varsin kehittynyt – lamppuhärveli muuttaa elämän?

Olen nyt testaillut kolmisen viikon ajan Philipsin Wake Up Light -herätysvaloa ja mieleni tekisi vastata, että: KYLLÄ VOI!

Tässä kokemuksiani ja ajatuksiani tuosta ihan oikeasti mullistavan ihanasta valosta. Ja aamuheräämisistä, jotka eivät muserra pientä ihmistä heti jokaisen arkipäivän starttiviivalla.

Jos lähdetään ihan banaaleista käytännön asioista, voin kertoa, että elämänlaatuni parani kertaheitolla ziljoona prosenttia jo pelkästään sen ansiosta, että iPhonen voi laittaa latautumaan herätysvalon telakointiasemaan. Ei enää hävöksissä olevia latureita ja sängyn väliin katoavia puhelimia! Lamppu kommunikoi saumattomasti ja kiltisti iPhonen kanssa. Oikea kellonaika ilmestyi näyttöön heti, kun laitoin puhelimen ensimmäisen kerran kiinni. Jotenkin kaikki käyttöönottorituaalit sujuivat muutenkin herätysvalon kanssa helposti ja luonnollisesti – juuri niinkuin iPhone-sukupolvi kaiken olettaakin tapahtuvan.

Herätyksien asettaminen ei erotu juurikaan iPhonen omista herätyksistä noin teknisessä mielessä. Aivan hillittömän ihanaa on, että tuolla on valmiina kaikkia rauhallisia ja aidon oloisia luonnon ääniä. Olen mielistynyt eniten “Metsä”-herätysääneen. Se on melkein sama kuin “Linnunlaulu”, mutta ilman käen kukkumista. Luonnon äänien lisäksi vaihtoehtona on pari henkistä hippi-pling-plong -soundia ja halutessaan voi laittaa jonkun biisin puhelimestaan herätysääneksi.

Lempeämmän herätyksen ajatus lähtee siis siitä, että elimistöä valmistellaan rauhallisesti ennen varsinaista herätystä. Wake Up Light -lamppu alkaa hitaasti kirkastua aamunsarastuksen tapaan h-hetken lähestyessä. Mielestäni on aivan täydellistä, että sekä herätyssarastuksen kestoa että valon ja äänen voimakkuutta voi säädellä juuri itselleen ja mikä tärkeintä – herätyksen ajankohtaan sopivaksi.

Tavallisina arkiaamuina, jolloin herääminen on kaikkein herkintä taidetta, olen säätänyt sarastuksen kestoksi 20 minuuttia ja valon voimakkuudeksi vain puolet maksimista, eli 10. Tämä takaa sen, että valo on todella lempeä – enkä herää sekuntiakaan liian aikaisin. Toisaalta olen jo ihan mukavasti unen ja valveen välimailla, kun ensimmäiset metsälinnut alkavat viserrellä aamulaulujaan. Myöhäisempiin herätyksiin voikin ottaa rajummat otteet, laittaa kirkkaammat valot ja kovemmat äänet.

Heräämisen lisäksi Philips Wake Up Light auttaa myös lempeämpään nukahtamiseen. Valon voi laittaa himmenemään nukkumaan mennessä ja halutessaan voi kuunnella vielä musiikkia. Näidenkin pituutta ja voimakkuutta voi säätää. Itselläni nukutusjakso on viisi minuuttia ja valon lähtötasokin jo hyvin himmeä, muistaakseni seiska. Jo tässä lyhyessä ajassa nukatamisvalosta on tullut rakas ja rauhoittava rutiini. Laitan iPhonen telakkaan, jolloin nukutusvaihe alkaa, rasvaan käteni ja kaivaudun peiton alle. Mmmm – ihan alkoi nukuttaa pelkästään tuon ajatteleminen! Haha!

Sisäistä tilastonörttiäni ilahduttaa suunnattomasti, että tuon kanssa voi ottaa käyttöön aamuherätyksen jälkeen esitettävät kysymykset. Kysymykset käsittelevät omaa kokemusta unen laadusta ja heräämisen helppoudesta. Viimeisenä on vielä vapaatekstikohta, johon voi kirjata muutamalla sanalla muut mainitsemisen arvoiset asiat, kissan hajottaman maljakon siivouksen aiheuttaman katkoksen yöunessa, harvinaisen mukavan unen tai muut merkittävät jutut. Itse vastailen kysymyksiin vähän fiiliksen mukaan. Jokatapauksessa tilastot saa kuitenkin nukkumaanmenoajoista, yöunien pituudesta ja aamutorkutuksen kestosta.

Kyllä, tiedostan ihan mainiosti, että tämä testiarvio kuullostaa vähän liiankin positiiviselta ollakseen totta, mutta olen ollut ihan oikeasti todella mielettömän tyytyväinen tuohon vehkeeseen! Kaiken edellä kerrotun lisäksi se on mielestäni ihan kivan näköinen esine (vanhaan yölamppuuni verrattuna suorastaan design-valio!), lampusta tulee miellyttävä pehmeä valo, joka valaisee kivasti ja hyvin luonnollisen oloisesti. Se toimii erinomaisesti lukuvalona ja on tosi helppokäyttöinen.

Tietty tein kaikkeni keksiäkseni myös negatiivista sanottavaa – tässä siis kritiikkini: Philips Wake Up Light ei poista luonteeseen iskostunutta tarvetta torkuttamiseen. Joinain aamuina oikein ihmettelen, että miksi pitää torkuttaa ja vetelehtiä sängyssä, vaikka olen aivan täysin hereillä ja tietoinen siitä, että vetkuttelu tietää vain välittömästi lisääntyvää kiirettä. Herätysvalon torkuttaminen onnistuu vielä kaiken lisäksi tosi helposti. Onko se nyt sitten miinusta vai plussaa?

Toinen miinus tulee valon säätönappuloista, jotka on sijoitettu diskreetisti lampun yläreunaan. Niitä ei tarvita muuta kuin silloin, kun lamppua käytetään ihan vaan lamppuna. Säätönappulat ovat sen verran pienet ja huomaamattomat, että niiden käyttäminen tulipalokiireessä (=aina) käy vähän keskittymiskyvyn päälle.

Suurin miinuspuoli on kuitenkin se, että herätysvaloon ei ole asennettu mitään lisätoimintoa, joka sulkisi tietokoneen ja pakottaisi punkkaan ihmisten aikoihin…

Mikäli helpommat aamuherätykset kiinnostavat, kannattaa käydä Philips Wake Up Light -brändisivulla osallistumassa arvontaan. Kisa on käynnissä 15.1. asti ja palkintona on juuri tuo samainen lamppumalli, joka minullakin on ollut koekäytössä.

Sekä pukeutumisessa että sisustamisessa pätee sama sääntö. Pelkistetty, puhdaslinjainen ja minimalistinen kokonaisuus voi olla kaunis, mutta äärimmäisen helposti myös mitäänsanomaton ja tylsä. Vasta yllättävä – ehkä jopa vähän ärsyttävä tai hätkähdyttäväkin yksityiskohta, kunnon riitasointu, antaa kiintopisteen ja herättää ympäristönsäkin eloon.

Poikkesin Kungsholmenin Grandpassa, joka on yksi Tukholman parhaita paikkoja bongailla särmikkäitä juttuja niin pukeutumiseen kuin sisustukseenkin. Kungsholmenilla kannattaa erityisesti metsästää mageita vintage-sisustusjuttuja, niitä kun ei Söderin Grandpasta löydy ainakaan yhtä runsaasti.

Vanhoja kansakoulun opetustauluja sopivasti nuhjaantuneena olen kaavaillut jo pidempään kotini seinille. Tuo saaliin saanut kettu olisi oikeastaan aika hieno, mutta en ole vielä menettänyt uskoani siihen, että löytäisin ihmisen lihaksia kuvaavan taulun vielä jostain. Sellainen oli tyrkyllä joskus, kun tytöt olivat pieniä, mutta kun Karkki näki painajaisia jo pelkästään siitä syystä, että oli sattunut näkemään taulun vaarinsa antikvariaatissa seinällä. En sitten voinut olla niin kamala äiti ja hankkia sitä meille. Onhan se aika roisin näköinen, kun ihmisellä ei ole nahkaa ollenkaan ja lihakset on piirretty selkeästi ja vielä uskottavan punaisella.

Tästä en oikein osaa sanoa mikä lienee, mutta suhteellisen valistunut arvaus olisi, että joku koti-insinööri (vrt. kotiompelija) on keksinyt rakentaa voiman talteen keräävän kuntopyörän. En tullut kysyneeksi, että mahtaako vekotin toimia, mutta saisihan tuosta ainakin hyvän conversation piecen kutsuille.

Ihanan taivaansininen kolikkopeliautomaatti on kuin suoraan jostain haikean romanttisesta tivoli-/sirkus-/poika-voittaa-tytölle-jättikokoisen-nallekarhun -elokuvasta. Ihan jo pelkästään siksi pitäisi keksiä, mihin voisin sen täällä meillä laittaa.

Tätä viritystä katselin hetken aika epäuskoisena, mutta kyllä se taitaa olla just sitä, miltä se näyttääkin. Eli poljettava versio hammasporakoneesta. AUTS! Joo… nyt saa alkaa ihan vapaasti assosioida, miten paljon kaivattua särmää poljettava hammasporakone lisäisi kodin sisustukseen. 🙂

Muutama päivä sitten päädytiin kaupunkikierroksellamme Karkin kanssa yhteen östermalmilaiseen sisustusputiikkiin. Karkki tsekkaili lähinnä keittön pöydän ympärille tuoleja ja pieneen tilaan sopivia säilytysratkaisuja. Olin mukana vain makutuomarina ja sinä kuuluisana “järjen äänenä”.

Taidan olla aika luterilaisen kaikki-vain-kaunis-on turhuutta etc. -tyyppisen kasvatuksen tulos, sillä vain harvat ihanuusasiat saavat ostohalukkuuskertoimeni siihen pisteeseen, että ihan oikeasti päätyisin hankkimaan jotain. Tuotteen pitää olla sekä hieno että tyylikäs, tarpeellinen, laadukas ja – sanoinko jo: subjektiivisen fiilispohjaisesti hieno, mutta sillä pitäisi kaiken tämä lisäksi vielä pystyä tekemään jotain hyödyllistä. Eli ei riitä, että tuoli on kaunis katsella ja jonkun coolin suunnitelijan designia, siinä pitää olla myös erinomaisen mukava istua.

Sisustusputiikkikierroksellamme Karkki löysi yhtä sun toista hienoa, så klart. Tosin osittain myös siksi, että hän juuri nyt tarvitsee erilaisia sisustusjuttuja. Itselläni ei ollut sen kummemmin mitään tarpeita, mutta kun törmäsin tähän Philippe Starckin suunnittelemaan valaisimeen, rakastuin ihan ensi silmäyksellä.

Luen melkein joka ilta ainakin hetken sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Olen jo  vaikka miten pitkään miettinyt, että tämänhetkinen yövaloni on kyllä aika surkea siihen tarkoitukseen. Lamppu on aika himmeä, mikä on tietty miellyttävää, jos jostain syystä pitää laittaa valot pimeällä tai kesken unien (jos vaikka joku idiootti karvarukkanen on kaatanut vesilasin lattialle tms…), mutta varsin rasittavaa silloin, kun olisi tarkoitus lukea se viimeinen luku jännästä kirjasta ennen nukahtamista.

Noniin siis juu, kyllähän Ikeasta saisi halvemmalla yöpöydän lamppuja, kieltämättä. Yritän kuitenkin aina miettiä kulloinkin hankintalistalla olevan tuotteen HPK-tulosta (Hinta Per Käyttökerta) ja huomaan, että esimerkiksi tämän lampun HPK on potentiaalisesti erittäin alhainen. Tyytyväistä käyttöä on odotettavissa monta sataa päivää vuodessa ja mitä todennäköisimmin usean vuoden ajan tästä eteenpäin. Aika harva vaate pääsisi samaan HPK-lukemaan, jos ihan tarkkoja ollaan…

Niin, siis sen lisäksi, että tuo lamppu on kaunis kuin mikä ja antaisi ehkä täydellisintä lukuvaloa jo yöpuulle käyneelle pokkariahmatille, se toimii myös iPhonen latausalustana. Aika pieni juttu varmaan kaikille sivistyneille aamuherääjille. Mintun iPhone on tehnyt herätykellon soidessa niin monta kamikaze-laskeutumista lattialle, että on suorastaan ihme, ettei mitään suurempaa vahinkoa ole vielä sattunut.

Mikä voisi siis olla haluttavampi ostoskohde kuin kauniisti muotoiltu, käyttökelpoinen, monitaitoinen ja ihana laite, jos vertailukohdat ovat vain joko halvempia (mutta selkeästi huonompia) tai toiminnoiltaan olematonta lähenteleviä juttuja?