Kuvia ja inspiraatiota eiliseltä näytöspäivältä!

Odotetusti Altewai.Saome oli mielestäni ihan mahtava – vaikka samanlaisia kylmiä väreitä nostattavia tunnekuohuja en tällä kertaa kokenutkaan. Muutenkaan mitään ihan hillittömän säväyttävää ei tullut eteen, mutta toisaalta – normaaleja vaatteitahan me näillä leveysasteilla enempi tarvitaan (ja ostetaan) kuin huikaisevia käyttökelvottomia taideteoksia. Mintun silmää ja sielua miellytti Altewai.Saomen lisäksi eniten V Ave Shoe Repairin ja Styleinin näytökset.

V Ave Shoe Repair stilisoi nimensä kirjoitusasun (aikaisemmin: Fifth Avenue Shoe Repair) viime syksynä virtaviivaisemmaksi ja piirun verran selkeämmäksi. Samat uudistuksen tuulet näyttävät puhaltavan itse mallistossa. tuttu tyyli on tallella, mutta nyt helpommin lähestyttävässä, suomeksi sanottuna kaupallisemmassa paketissa.

Sinänsä kaupallisuus ei kuitenkaan ole mikään kirosana, kun se toteutetaan näin tyylikkäästi. Oikeastaanhan se tarkoittaa vain hiukan helpommin käytetettäviä vaatteita ja ihan oikeaan elämään sopivia asuja. Kauniisti drapeerattujen asujen takana on taidokkaat leikkaukset ja nahkavyötökset tuovat asiaan kuuluvaa särmää. Sitäpaitsi rrrakastan syvästi tuota asua karvahässäkkä olkapäillä!!

Jos V Ave Shoe Repair on muuttunut piirun kaupallisemmaksi, on Stylein puolestaan ottanut aimo harppauksen eteenpäin aikuisempaan ja räätälöidympään suuntaan. Aikaisemmin lähinnä (teko)nahkaleggareistaan ja taiteellisilla printeillä varustetuista t-paitatunikoistaan tunnetusta brändistä on kuoriutumassa ihan oikeasti varteenotettava muotitalo. Ennen näytöstä en oikeastaan odottanut juuri mitään ja olin todella ilahtunut, kun bongasin näytöksestä monta kaunista ja hyvin työstettyä asukokonaisuutta.

Tykkään erityisesti Styleinin silkkisistä pyjamaliehuhousuista, kauniista leikkauksista (tuo villakangastakki! tuo kultatoppi! tuo jakku!!) ja aikuismaisen eleganteista mittasuhteista. Eikä ollenkaan hassumpaa ole sekään, että välillä joku uskaltautuu vilauttamaan vähän väriäkin.

Tänään illalla onkin sitten vuorossa yksi ikirakkauksistani ja eniten odottamistani näytöksistä, elikkä Dagmar! Lisäksi jänskä nähdä uuden tulokkaan Johanna Philin näytös ja Busnel kaikessa konservatiivisuudessaan on onnistunut olemaan viime vuosina yllättävänkin kiinnostava. Mutta niistä lisää myöhemmin! 🙂

Kuvat: Kristian Löveborg

Tukholman muotiviikko on alkanut – mahtavaa!! Tervetuloa yliannostus tyyli-inspiraatiota, kenkäkateutta, punattuja huulia ja turkishattuja! (joo, turkishatut näyttää olevan tämän sesongin revityt farkkushortsit..)

Varsin vaikuttava jono kiemurteli Bernsin edessä ennen ensimmäistä, Altewai.Saomen, näytöstä. Eli tervetuloa myös loppumattomalta tuntuva jonoissa seisoskelu. Sehän se on olennainen osa muotiviikkohommaa. Haha!

Viehättävät Altewai.Saome designerit pressitilaisuudessa ennen näytöstä. Muutkin arvovaltaiset puhujat korostivat, että enää ei pitäisi puhua ruotsalaisesta muodista pelkästään ilmiönä. Nykyään ala on jo niin vakiintunut ja merkittävä osa täkäläistä liike-elämää.

Muotiviikon avasi virallisesti näyttelijä Noomi Rapace ja sitten alkoi Altewai.Saomen näytös.

Mustaa, valkoista ja harmaata, mausteena puhdasta punaista, mustaa kiiltonahkaa ja hopean hohtoa. Kapeita housuja, leveitä helmoja, laatikkomaisia takaa pitkiä yläosia. Me likes big time!! Ja bonuksena muutama asukokonaisuus myös miehille.

Nyt pitää juosta jo! Seuraavaksi Stylein. 🙂

Noniin. Täällä sitä taas ollaan kylmässä Pohjolassa. Kotimatka sujui niin hyvin kuin nyt tuollainen melkein vuorokauden mittainen matkustus ylipäätänsä voi sujua. Tukholmassa oli taivaallinen auringonpaiste ja vain pari miinusastetta, kun laskeuduttiin – eikä raikkaan pakkasilman hengittäminen tuntunut yhtään hassummalta.

Täällä on nyt sinnitelty jet lagin kourissa ja yritetty pysyä hereillä riittävän myöhään, ettei mene päivärytmi ihan sekaisin. “Valvomista” helpottaa reissun aikana tullut mukava posti.

Muotiviikkokutsuja!!

On ihan mahtavan ihanaa, että jotkut vielä lähettelevät kutsuja oikein postissa! Suurin osa tulee toki sähköpostilla nykyään. Osa sähköisistäkin kutsuista on tosi hienoja tekeleitä, jossa yhdistetään videota, ääntä, etc, mutta kyllä on kivaa, että ihan oikeitakin kutsuja vielä joku jaksaa lähettää.

Itse kutsujen lisäksi on tietty mahtavaa, että Tukholman muotiviikko pyörähtää käyntiin heti huomenna! Raporttia on tulossa joka päivä ja yritän ehtiä tsekkailla sekä vanhojen tuttujen brändien näytöksiä että bongata jotain uusia kiinnostavia tulokkaita. Parit kekkeritkin olisi tiedossa, joten kaikenlaista kuvamatskua luulisi kertyvän.

Mutta nyt mun täytyy mennä nukkumaan, etten sippaa tähän sohvalle, läppäri sylissä… 🙂

Edullisia kakkuloita netin kautta myyvä Favoptic järkkäsi muotiviikon aikana mukavan pressiaamiaisen upeassa Grand Hotellissa. Karkki ja Peetu kävivät tsekkailemassa löytyykö hyviä pokia. Lähtiäisiksi molemmat saivat lahjakortin uusien silmälasien hankintaa varten, joten saa nähdä mihin päätyvät..

Kuvista kiitos: Favoptic

Cheap Mondayn ensi kevään muotinäytös vahvisti taas uskoa siihen, että aika paljon brändin kapinallishipistä perusfilosofiasta on jäljellä edelleenkin, vaikka fäshion-ajassa mitattuna brändi onkin ollut henkkamaukan omaisuutta jo pienen ikuisuuden. Enkä nyt siis missään tapauksessa sano, että minulla olisi mitään H&M:ää vastaan – päinvastoin – hinkusin sinne jopa vuosikausia töihin (eivät huolineet…). Mutta kun Cheap Mondayn stoori farkkualalla kaverustuneista ammattilaisista, jotka päättivät tehdä kaiken vähän paremmin, on vaan niin aseistariisuva. Miten alkuun toimintaa pyöritettiin varsinaisen päätyön ohella viikonloppuisin (ekan putiikin nimi oli Weekend) ja valikoimissa oli omien tuotoksien lisäksi vintagea ja muuta sälää.

Varsinaisesti koko juttu lähti vauhtiin, kun ensimmäiset Cheap Monday -farkut tulivat myyntiin. Sana mielettömän hyvin – eli just oikealla tavalla – istuvista, päällä mukavista sikahalvoista pillifarkuista, joilla oli cool logo ja hauska nimi, levisi suusta suuhun. Farkut myytiin loppuun sitä mukaa, kun ehtivät valmistua ilman ensimmäistäkään mainosta tai ilmoitusta. Putiikkikin oli muuttanut Essingestä keskustaan, pienelle sivukadulle, ja oli uudistuneen nimensä (Weekday) mukaisesti auki joka päivä.

Cheap Mondayn filosofia tuntui olevan hippisolidaarinen heti alusta lähtien – hinnoittelua myöten – så klart. Kaikenmoisiin kissanristiäisiin, dj-iltoihin, putiikkien avajaisiin etsetera oli kutsuttu yleensä suunnilleen kaikki ja isommissakin häppeningeissä oli hilpeä tee-se-itse kotibilemeininki. Enkä voi olla leikkimättä ajatuksella, että samalla haluttiin näyttää pikkuisen keskaria viileänkolealle ja samoihin aikoihin erittäin hypetetylle Acnelle, joka brassaili hyperkapeilla ja ruotsalaisessa skaalassa silloin ennennäkemattömän korkealle hinnoitelluilla pillifarkuillaan.

No, ihan niin ei asiat ole enää tänä päivänä. Eikä tietenkään pidäkään. Mutta kuten sanottu, onneksi kuitenkin vielä hiukan samaa huoletonta meininkiä ja trendijuttujen luovaa tulkkausta pienelle budjetille jäljellä. Aina ei tarvitse mennä sieltä, missä aita on matalin.

Ainiin, munhan piti näyttää niitä muotiviikolla otettuja kuvia ens kevään vetimistä, eikä jäädä jaarittelemaan menneistä. Tykkäsin reikä- ja pallokuoseista, värillisistä kengänpohjista, polven alle ylettyvistä kellohameista ja mattapinkeistä huulipunista.

Kuvasin vielä loppukiitoskierroksella pätkän videoo. Satuttiin istumaan tismalleen juuri bassarin kohdalla ja sen vuoksi ääni on nauhalla niin järkyttävä, ettei tosikaan! Itse filmi on kuitenkin mielestäni tosi kiva ja siinä näkyy myös vähän miesten vaatteita… Kannattaa kuitenkin painaa äänet pois, ettei mene kaffet väärään kurkkuun. Biisi on Withney Houstonin I wanna dance with somebody, jos joku haluaa hyräillä itsekseen samalla, kun katselee…