Tinnin The Syntymäpäivillä tarjottiin alkupalaksi elegantti pieni kupillinen maukasta, kylmää, jogurtilla pehmennettyä kurkkukeittoa ja kyytipojaksi muutama herkullinen parmesaanikeksi. Parmesaani sopii aivan täydellisesti samppanjan kaveriksi – ja sehän tämän alkupalan tausta-ajatuksena oli. Kotioloissa tosin voi – Tinnin sanojen mukaan – laatukuplien kaveriksi veistää ihan vain muutaman lastun hyvää, herkullisesti ikääntynyttä parmesaania.
Kylmänä tarjottava raikas kurkkukeitto on omiaan juuri juhlien alkupalaksi, mutta se toimii myös ihan mainiosti kevyenä lounaana, vähän kuin salaatin korvikkeena. Parmesaninapit kestää varsin mainiosti säilytystä, sillä juurikin viestittelin Tinnin kanssa ja hän sanoi maistelleensa synttäreiltä yli jääneitä keksejä. Niihin ei ollut kuulemma tarttunut lainkaan mitään kaapin makua tai muitakaan ikääntymisen merkkejä. Hyvä tieto varsinkin isompia juhlia valmistelevalle, sillä kaikki, minkä voi tehdä etukäteen, on kotiinpäin itse h-hetkellä.

TINNIN KURKKU-JOGURTTIKEITTO
Ainekset:

• 1 iso kurkku
• n. 2 tl sokeria
• n. 2 tl suolaa
• tilliä
• mustapippuria
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• (1 tl chilijauhetta)
• 1 l turkkijogurttia

Valmistus:
Pese ja pilko kurkku noin sentin mittaisiksi kuutioiksi. Valmista liemi etikoista, suolasta, sokerista ja tillistä – mausta halutessasi ripauksella chilijauhetta. Laita kurkunpalat maustumaan liemeen noin puoleksi tunniksi. Maista kurkunpalaa – se saa olla ihan maukas, tarvittaessa lisää mausteita tai etikkaa.
Muusaa kurkut tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sekaan jogurtti. Tarjoillaan kylmänä!
Annostus riittää neljälle lounaaksi ja vaikka kuinka monelle alkupalaksi, jos se tarjotaan elegantista kahvikupista, kuten Tinnin juhlissa.
 

Kurkkukeiton (ja samppanjan) kaveriksi sopii täydellisesti ihanan juustoisen suolaiset pienet parmesaaninapit. Ohje on alunperin Marie Clairin reseptikirjasta, mutta tässä vapaa suomennos!
PARMESAANINAPIT
Ainekset:

• 125 g voita
• 100 g raastettua cheddar-juustoa
• 50 g raastettua parmesaania
• 150 g vehnäjauhoja
• ripaus paprikajauhetta mausteeksi

Valmistus:
Nypi kaikki ainekset kivaksi murotaikinaksi joko yleiskoneella tai käsin. Kun taikina irtoaa mukavasti sormista/vispilästä, se on valmista. Rullaa taikinasta ohuita pötkylöitä (about 3 cm – Tinnin oli kyllä varmasti vain 2 cm) ja leikkaa siitä noin puolen sentin vahvuisia siivuja. Paista nappeja 180 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Nosta ne pois pelliltä jäähtymään.
Ohjeen pitäisi antaa noin ziljoona pientä herkkupalanappia (65 – 70 kpl), mutta en suosittele tekemään puolikasta annosta, sillä näitä myös kyllä menee!

Tiesittekö muuten, että tänään on “black cat appreciation day”? Ihan jo pelkästään sen kunniaksi voisi pistää pöydän koreaksi!

Jos viimekesän trendidrinksu oli Aperol Spritz, tämän kesän suosikki on ehdottomasti niinikään kuohuviinipohjainen Hugo. Raikas, suhteellisen kevyt ja ihanasti viilentävä juoma saa makunsa mintun ja seljankukan yllättävästä, mutta onnistuneesta liitosta.
Olen nähnyt useampia erilaisia ohjeita Hugon valmistukseen, mutta itse tykkään eniten tästä, missä on käytettyä tuoretta minttua ja sekaan on lisätty myös tilkka sitruunanmehua, joka tukee mainiosti kuohuviinin kuplaisuutta.

HUGO
Ainekset:

• 1 tl seljankukkamehutiivistettä
• 1 tl puristettua sitruunanmehua (tai sanoisin, että maksimissaan teelusikallinen, vähempikin riittää)
• oksa tai pari tuoretta minttua
• kuivaa kuohuviiniä
• jäitä

Valmistus:
Laita muutamia mintunlehtiä viinilasiin ja muusaa niitä varovaisesti esim. jollain puukapustalla. Lisää seuraavaksi muutama jääpala. Annostele seljankukkamehutiiviste ja vastapuristettu sitruunanmehu jäiden päälle. Kaada lopuksi kuohuviini (varovaisesti, se kuohuu jostain syystä erityisen paljon tässä kombossa) ja koristele sievällä mintun oksalla.

Yritin googlen avulla selvittää, mistä kauniin ja heleän drinksun (aika karsea, jos suoraan sanon..) nimi on peräisin. Saksankielisen Wikipedian mukaan se tuli vahingossa (“Den Namen „Hugo“ habe er zufällig gewählt”), englanninkielisestä Wikipediasta en löytänyt mainintaa ja italiankielisen tulkkaamiseen ei kielitaitoni riittänyt. No, ainakin voimme olla varmoja, että mikään “sano huugo” -juttu ei kummittele taustalla. Haha!

 

Peetu on hemmotellut meitä koko kesän valmistamalla itse aivan huippuherkullista granolaa. Siis sitä vanhan kunnon myslin hiukan trendikkäämpää, rapeampaa ja herkullisempaa kusiinia. Maun lisäksi parasta melkein onkin juuri granolan ihanasti rouskuva rapeus, crunch.
Ohje sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville, sillä tässä ei käytetä lainkaan jauhoja. Peetu ei laita granolaan myöskään yhtään öljyä – manteleista ja siemenistä sitä irtoaa ihan tarpeeksi.
Makeutuksen kanssa on vähän niin ja näin. Viimeiset satsit on tehty kokonaan ilman hunajaa ja lopputulos on supermaukasta silti. Ilman hunajaa valmistettu granola sopii myös vegaaneille.

PEETUN KESÄ-GRANOLA
Ainekset:

• 5 dl kaurahiutaleita
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 0,5 dl pellavansiemeniä
• 0,5 dl auringonkukansiemeniä
• 1 dl manteleita
• 0,5 dl kookoshiutaleita
• noin 2 dl tuorepuristettua omenamehua (“cloudy apple”)
• (juoksevaa hunajaa makeutukseksi 1 – 2 rkl, jos haluaa)

Valmistus:
Lämmitä uuni 175 asteiseksi. Hakeloi kokonaiset mantelit hiukan pienemmiksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa ja lisää sekaan niin paljon hyvää tuorepuristettua omenamehua, että seoksesta tulee selkeästi “tahmeaa” ja klimppistä. Levitä mössö tasaisesti pellille ja kypsennä noin 30 min tai kunnes granola on saanut ihanan paahtuneen sävyn. Sekoita pari kertaa kypsennyksen aikana. Granolan pitää antaa jäähtyä kunnolla ennenkuin sen laittaa säilytykseen esim. sievään lasipurkkiin. Muuten se pehmenee ja ihana rapeus häviää.

Peetu on joutunut valmistamaan granolaa jo vaikka miten monta kertaa, sillä sitä tulee nautittua niin aamiaisella kuin välipaloinakin – ei vain voi vastustaa kiusausta! Ainesosien koostumus on ollut joka kerta hiukan eri, milloin on jätetty kookos pois, milloin lisätty meidän kaikkien rakastamien mantelien määrää ja joskus on laitettu vieläkin enemmän kurpitsansiemeniä niiden runsaan proteiinipitoisuuden vuoksi.
Ohjetta voi tosiaan siis varioida ihan loputtomasti. Kuivatut marjat ja hedelmät saattavat olla jonkun mieleen – ja kaikki ei-pähkinäallergikot voivat lisätä erilaisia pähkinöitä sekaan. Itse olen – kuten sanottu – rakastanut tätä meidän versiota ja mieluiten nauttinut marjat tuoreena.

Siis voi apua, mikä kaaos meillä – ette ikinä usko! Makuuhuoneiden remppa etenee kyllä, ja lopputulos tulee varmasti ilahduttamaan kaikkia osapuolia. Pikkuisen on tullut yllätyksiä tässä matkan varrella, mutta kaikesta on selvitty sinnikkyydellä, luovuudella ja pikaliimalla. Muutto-remonttihässäkän takia blogikin jäi ihan viikonloppuvapaalle, vaikka varastossa olisi ollut lauantaille aivan ihana drinkkivinkkikin. No, se tulee sitten hyvissä ajoin ensi viikonloppua ajatellen.
Myös remonttiporukan pitää välillä syödä. Suorastaan mainiota, että lauantaina oli hyvät grillailukelit, keittiössäkin vallitsi nimittäin sellainen esterata, että päivällisen järjestäminen olisi ollut aikamoinen haaste. Onneksi parvekkeella onnistui sekä hengailu että ruuanlaitto. Grilliherkkujen kaveriksi valmistui vähän ex-tempore aivan järkyn herkullinen salaatti vasta keitetyistä uusista perunoista, rucolasta, tillistä ja ruohosipulista.

LÄMMIN PERUNA-RUCOLASALAATTI
Ainekset:

• n. 1,5 kg perunoita (sellainen keskipieni kattilallinen)
• 3 kourallista rucolaa
• 1/2 ruukkua tuoretta ruohosipulia
• 1/2 ruukkua tuoretta tilliä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 3/4 dl valkoviinietikkaa
• reilu tlk Dijon-sinappia
• suolaa
• pippuria (myllystä)

Valmistus:
Huuhtele rucola ja kuivaa kuivausrummussa tai keittiöpyyhkeellä. Hienonna tilli ja ruohosipuli. Tilliä varsinkin saa olla tosi runsaasti. Keitä uudet perunat al dente (eli ei mössöksi) ja pilko heti keittämisen jälkeen. Perunat saa olla isoja lohkoja, joten pienet perunat voi laittaa vain puoliksi.
Sekoita kastikkeen ainekset mielellään jo silloin, kun perunat on kiehumassa. Kaada kastike välittömästi pilkottujen perunoiden päälle ja sekoita. Lisää loput salaatin ainekset ja sekoita uudelleen.
En tiedä, onko siinä mitään taikaa, mutta luin jostain, että valkoviinietikka alkaa maistua jotenkin erityisen hyvältä, kun sen laittaa vielä kuumien perunoiden sekaan. Voi olla, ja näin me teimme. Salaatista tuli kaikkien mielestä todella herkullista, joten suosittelen siis sekoittamaan kastikkeen vielä kuumien perunoiden kanssa!

Salaatti ilman kastiketta on vain vihanneksia.
Valkoviinietikka, oliiviöljy ja Dijon-sinappi, suolalla ja pippurilla maustettuna on tämän hetkinen suosikkikastikkeeni oikeastaan kaiken muunkin kuin vain salaatin kanssa. Kombo sopii jotenkin ihan erityisen hyvin kesäisiin ruokiin, salaatteihin toki, mutta myös ihan kalan kanssa ja mitä nyt pikakokkailuja sitä kulloinkin tulee harrastettua.

Uudet perunat – niistä ei vaan voi saada tarpeekseen!
Täysin vegaani salaatti kelpasi remppaväelle niin hyvin, että siitä ei jäänyt lounaslaatikon täytettä. Voisin kuitenkin helposti kuvitella, että salaatti maistuu aivan mahtavalta myös seuraavana päivänä – vaikkei se sitten enää välttämättä olekaan lämmintä. Reilu siivu hyvää leipää vain kylkeen, niin kyllä taas toimistohommatkin maittaa!

Kesäklassikko “viikon drinksu” is back!!
Tosin päätettiin Peetun kanssa, että tänä vuonna ei oteta paineita siitä, vaikka uutta ohjetta ei tulisikaan ihan viikottain. Olemme kuitenkin saaneet niin paljon postiivista palautetta siitä, että teemme yksinkertaisia, herkullisia ja kauniita drinksuja, joita on kiva tarjota kesävieraille, joten päätimme julkaista myös tänä kesänä ainakin muutaman ihanan ja helppotekoisen viikon drinksun!
Periaate on sama kuin edellisinäkin kesinä. Drinksujen valmistamiseen ei tarvita mitään super-erikoisia vehkeitä tai ainesosia ja mieluiten myös niin, että yhtä drinkkiä varten ei tarvitse hankkia mitään erityistä, vaan kaikkea voi käyttää useammissa yhdistelmissä.
Olkoon sitten tämä tämän kesän drinksu-listan ensimmäinen ohje heti yksi poikkeus edelliseen sääntöön. Sillä niin paljon kuin wanna-be-Italian -sydämeni tykkäänkin Camparista en mitenkään erityisesti tykkää punaisesta makeasta vermutista.
Negroni Sbagliaton tarina kuitenkin vakuutti. Sbagliato on italiaa ja tarkoittaa virheellistä ja pieleen mennyttä. Kuulemma joku onneton kiireinen baarimikko teki tämän kuohuviinisen Negronin vahingossa pulloista erehtyessään. No, virhe oli sikäli onnistunut, että vaikka ei olisi lainkaan perinteisen Negronin ystävä happamanmakea ja kivasti priskahteleva drinksu on useimpien makuun.

NEGRONI SBAGLIATO
Ainekset (yksi drinksu)

• 2 cl makeaa punaista vermuttia
• 4 cl Camparia
• Kuohuviiniä
• Jäitä

Valmistus
Mittaa vermutti ja Campari lasiin ja kaada päälle kuohuviini. Lisää muutama jääpala ja sekoita varovaisesti hiukan. Drinksun voi koristella appelsiinin siivulla tai hyvin pestyn appelsiinin kuoresta kuorimaveitsellä leikatulla suikaleella. Meillä ei nyt sattunut olemaan appelsiinia, joten mentiin ilman koristeluja.

Vinkki näin juhannuksen aaton aattona: Negroni Sbagliato sopii makunsa puolesta aivan erinomaisesti tervetuliaismaljaksi tai aperitiiviksi. Pikkuiset suolapalat, oliivit ja muut naksut täydentää hyvin makuelämystä.