Havaitsin jääkaapin vihanneslokerossa valtavan määrän nahistumisuhan alla olevia porkkanoita sekä pari ikääntynyttä verigreippiä hedelmäkulhossa. Inhoan heittää ruokaa roskiin, joten päätin keksiä jotain lounaslaatikkoonkin sopivaa kokattavaa niistä.
Aurinkoinen porkkana-inkivääri-sitruskeitto pitäisi määrätä pakolliseksi terveyskuuriksi kaikille talviharmaudesta ja krooniselta tuntuvasta väsymyksestä kärsiville. C- ja A-vitamiineja, samoin kuin karoteenia ja antioksidantteja pursuileva keitto lämmittää ja täyttää mukavasti.
Vegaanihaasteen viimeisen päivän kunniaksi valmistin keiton kaurakermaan, mutta jos ei halua karttaa maitotuotteita, tavallinen ruokakerma sopii makua pehmentämään ihan yhtä hyvin.

PORKKANA-INKIVÄÄRI-SITRUSKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg porkkanoita
• 2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 – 3 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2  verigreippiä
• noin 6 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 2 tl chilihiutaleita
• 2,5 dl kaurakermaa
• öljyä paistamiseen
• mustapippuria
• suolaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko porkkanat, sipuli, inkivääri ja valkosipuli. Kuullota chilihiutaleita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kattilassa öljytilkassa muutama minuutti. Lisää sen jälkeen porkkanat ja kuullota vielä hetki. Lisää vettä sen verran, että porkkanat peittyy sekä verigreipeistä puristettu mehu ja kasvisfondi.
• Anna kiehuskella keskilämmöllä kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta sauvasekoittimella.
• Kuumenna keitto uudestaan ja sekoita joukkoon kaurakerma. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kasvissosekeitto – etenkin sellainen, missä pääraaka-aine on porkkana – maistuu helposti vauvanruualle. Itse tykkään annostella chilihiutaleita aika runsaasti välttääkseni mielleyhtymän syntymistä ja tietty myös siksi, että tykkään makean porkkanan ja tulisen chilin liitosta kovasti. Pieni miellyttävä kipakkuus lämmittää ihan sisuskaluja myöten!
Porkkana-inkivääri-sitruskeitto on halpa, kevyt ja herkullinen arkiruoka. Lounaalle suosittelen ottamaan keiton kaveriksi mukaan sämpylän tai reilun viipaleen hyvää hiivaleipää. Sen verran niukasti tuossa on energiaa, että muuten voi iskeä kiukkunälkä kesken iltapäivän.
Laitoin pari annosta porkkana-inkivääri-sitruskeittoa pakkaseen odottamaan tulevia lounashetkiä. Vielä en ole ottanut yhtään annosta ulos, joten en osaa sanoa, miten tuo sen kestää. Yleensä porkkanapohjaiset sosekeitot on kuitenkin kiitollisempia pakastettavia kuin esmes perunapohjaiset.

Hyvää sunnuntaita!
Täällä on aamu aloitettu raikkaasti virkistävällä ja piristävällä vihersmoothiella. Yhdessä vaiheessa tein kaikenlaisia smoothieta tämän tästä ilta- ja välipaloiksi, mutta sitten se unohtui ihan kokonaan.
Nyt kuitenkin löysin mixerikannun, kun tyhjensin keittiön alakaapin astianpesukoneen maanantaista asennusta varten. Sattumalta oli myös kaikki herkkusmoothieen tarvittavat ainekset olemassa, joten päätin hurautella kunnon tehosmoothien aamun iloksi.

TAMMIKUUN TEHOSMOOTHIE
Ainekset:

• muutama lehti Roman-salaattia
• n. 10 cm pätkä kurkkua
• 1 avokado
• 1 limen mehu
• peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• pari tl kapriksia
• 1/2 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl vettä (+ pari jääpalaa)

Valmistus:
Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja huruttele tasaiseksi. Lisää vettä tarpeen ja halun mukaan. Pari jääpalaa viilentää smoothien mukavasti.

Smoothie-ohjeiden kirjoittaminen tuntuu välillä vähän hassulta – sekaan kun voi laittaa melkein mitä vaan! Tässä nyt ei ollut kovasti hiilihydraatteja, mutta yleensä lisään vielä muutaman ruokalusikallisen kaurahiutaleita tai vaikka edellisaamun puuron jämät.
Kurpitsansiemenistä saa mukavasti proteiinia, avokadosta hyviä rasvoja ja limen mehu piristää makua sen lisäksi, että siitä saa C-vitamiinia. Aika harvoin edes yritän tehdä vihersmoothieta ilman avokadoa ja limeä tai sitruunaa. Niiden ansiosta koostumuksesta ja mausta tulee ihanan pehmeä ja raikas. Muuten vihersmoothie voi olla aika heinäinen kokemus.
Tuoretta inkivääriä pitäisi kuulemma syödä ruokalusikallinen päivässä. Hyvä ohje varsinkin näin flunssa-aikoina, mutta itse en aina keksi, että mihin sen päivittäin saisi työnnettyä. Ihan sellaisenaan nautittuna tuntuu ajatus aika hurjalta. Vihersmoothieen inkiväärin maku sopii kuitenkin erinomaisesti.

Energiaa ja virkeyttä tänään tarvitaankin, sillä iltapäivällä alkaa taas Tukholman muotiviikko. Jeee!
Ohjelmassa tänään on mm. Busnel, Hunkydory ja Dagmar. Päivän kohokohta saattaa kuitenkin olla uusi tulokas Lazoschmidl, josta monet on ennustaneet seuraavaa suurta ruotsalaista menestystarinaa.
Instagramin puolelle tulee reaaliaikaisia päivityksiä ja yritän saada myös videoita kuvattua, niin halukkaat pääsevät tunnelmaan mukaan. Instani löytyy osoitteesta: @minnapaakkulainen

Meillä syödään yleensä kaikkea muuta kuin varsinaista suomalaista perinteistä kotiruokaa. Aasialaiset, italialaiset, meksikolaiset, libanonilaiset, intialaiset ja ties minkä maalaiset maut on illallispöydässä huomattavasti tavallisempia. Joskus tulee kuitenkin tehtyä ihan vahingossa jotain, mikä maistuu lapsuudesta tutulta, kotoisen turvalliselta ja ihmeellisesti lohduttavalta.
Kaalilaatikkowokki oli alunperin kyllä puoliksi vahinko, mutta nyt olen valmistanut sitä jo muutaman kerran – ja kaikki syöjät ovat olleet ihan myytyjä. Jopa saksalainen trainee tykkäsi ja santsasi. Nimi on peräisin Karkilta, joka ensimmäisen haarukallisen jälkeen huokasi onnellisena, että wokki maistuu aivan kaalilaatikolta.
Vegaanikuukauden kunniaksi tein tästä täysin vegaanin version, mutta himokkaat lihansyöjät voivat käyttää ihan yhtä hyvin tavallista jauhelihaa.

KAALILAATIKKOWOKKI
(4 annosta + 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 6 hengen annos vehnänjyväytimiä (eli matvete, mutta tuollaiseksi google translate sen käänsi…)
• 600 g kaalia
• 2 sipulia
• 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
• 600 g vegaania “jauhelihaa” (käytin itse Hälsans Kök -merkin soijahommelia)
• 1 dl puolukkasurvosta
• 3 rkl kiinalaista soijaa
• 3 dl vettä
• suolaa
• pippuria myllystä
• ruokaöljyä paistamiseen

Valmistus:

• Keitä vehnänjyväytimet pakkauksen ohjeen mukaan (tuolla on pakko olla joku järkevämpi nimi, mutta terkkuja vaan tältä ulkosuomalaiselta.. ei sattunut nyt olemaan tulkkitukenikaan online tätä kirjoittaessani).
• Tee kaalista ohuita suikaleita, pilko sipuli, siisti ja siivuta sienet. Laita kaikki wokkipannuun tai muuhun syvään pannuun ja paistele kaikessa rauhassa melko miedolla lämmöllä niin kauan, että kaali alkaa osoitella pehmenemisen merkkejä.
• Paista soijarouhe toisella pannulla niin, että siihen tulee kivasti vähän paistetun näköä ja makua, mausta suolalla & pippurilla – ja laita sitten kaaliwokin sekaan.
• Lisää sekaan puolukkasurvos, soija, vesi ja keitetyt vehnänjyväytimet. Anna kiehuskella hiljakseen kannen alla kymmenisen minuuttia.
• Tarjoile!

Tällä ohjeella ruokaa tulee aika runsaasti, mutta se ei haittaa, sillä Kaalilaatikkowokki viihtyy erinomaisesti lounaslaatikossa. Maku senkuin vain paranee seuraavaan päivään eikä lohtuherkku pahastu siitäkään, vaikka sen työntäisi pakastimeen odottamaan.

Päätin sitten minäkin lähteä mukaan tammikuun kestävään vegaanihaasteeseen, innostuja kun olen. Ihan täpöillä en ole kyennyt koko ruokavaliotani vaihtamaan vegaaniksi, vaikka oikeastaan suurin murheeni on se, että kunnon happamalle luonnonjogurtille ei löydy mitään järkevää korvaajaa. Pidemmän päälle juustoista tulisi toinen kompastuskivi.
Pyrin kuitenkin vaihtamaan kaikki mahdolliset ateriat vegaanisiksi – olen jopa testaillut eläimettömiä leivänpäällisiä. Leikkele oli ihan jees, juusto tosi karseeta ja majoneesi parempaa kuin tavallinen. Mitään suurta muutosta haasteeseen osallistuminen ei vielä toistaiseksi ole kuitenkaan tuonut, vegaanit ruuat kuuluu ihan normaalistikin ohjelmaani.

Ruuanlaitossa käytettävät kasvispohjaiset kermat ja muut maitomaiset tuotteet toimivat erinomaisesti. Kaurapuuron kanssa tykkää kauramaidon mausta enemmän kuin tavallisesta. Tosin ensimmäinen syy siihen, että ostin sitä oli se, että kauramaito säilyy huomattavasti pidempään. Sinkkutaloudessa litra maitoa kuluu niin hitaasti, että koko ajan sai olla kaatelemassa happamia tölkinpohjia menemään. Kauramaidon kanssa tätä ongelmaa ei ole!
Samalla tulee sitten tehtyä pieniä hyviä tekoja ympäristön hyväksi ja äänestettyä lompakolla eläinten hyvinvoinnin puolesta.
Kokkailin eilen vegaaniversion Peetun tekemästä ihanasta uuden vuoden illallisen alkukeitosta. Lopputulos on aivan superherkullinen, vaikka poissa onkin mm. esikuvaa koristaneet parmesan-lastut. Itse keitto on makumaailmaltaan yllättävänkin mieto, vaikka rucola periaatteessa onkin melko ärhäkkää. Särmää vegaaniversio saa chililastujen kanssa paahdetuista kurpitsansiemenistä, jotka samalla tuovat mukavaa purutuntumaa ja proteiinia annokseen.

HERNE-RUCOLAKEITTO JA CHILIPAAHDETUT KURPITSANSIEMENET
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• öljyä paistamiseen
• 8 dl vettä
• 2 kasvisliemikuutiota
• 600 g pakasteherneitä
• 100 g rucolaa
• 2 dl kasvis-fraichea
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 tl chililastuja
• suolaa

Valmistus:
Pilko sipuli ja valkosipuli & kuullota kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisää vesi ja murustele sekaan kasvisliemikuutiot. Laita herneet kattilaan ja anna kiehuskella hiljakseen noin 15 min. Lisää huuhdellut rucolat ja kiehuta vielä pari minuuttia. Pistä koko hoito sileäksi sauvasekoittimella, lisää kasvis-fraiche ja anna kiehahtaa. Mausta suolalla, jos tarvitsee.
Paahda kurpitsansiemenet yhdessä chililastujen kanssa kuivalla pannulla melko miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pullistella ja saavat hiukan väriä. Ripottele annoksien päälle juuri ennen tarjoilua.

Mmm.. Ihana, kevyt mutta mukavasti täyttävä lounas! Pari siivua leipää on hyvä olla siinä sivussa jo ihan pelkästään senkin vuoksi, että voi silleen muka sivistyneesti laappia lautasen puhtaaksi.
Jos haluaa vielä korottaa keiton proteiinipitoisuutta, voi kurpitsansiemenien määrän kevyesti vaikka tuplata!

Sen verran nyt käynnissä oleva vegaanihaaste on vaikuttanut korvien väliin, että olen alkanut miettiä, mitä kaikkea sisältyisikään siihen, jos oikeasti ryhtyisi vegaaniksi. Silloin pitäisi miettiä perusteellisesti myös kaikki vaatevalinnat – ja olisiko ollenkaan okei pitää kahta kissaa?
No, toistaiseksi tuumaan vähän samoin kuin treenaamisenkin kanssa: every step counts. En oikeastaan tunne mitään tarvetta saada kutsua itseäni vegaaniksi, mutta voin silti tehdä sekä ruokavaliossani että muussa elämässä ko. ideologian mukaisia valintoja aina, kun siihen on mahdollisuus. Pienetkin valinnat hyvään ja kestävään suuntaan on kuitenkin parempi kuin olla kokonaan välittämättä.

Taitaapi olla tämän vuoden viimeisen lunchlåda-postauksen aika – ellen sitten innostu väsäilemään jotain kivaa lounaslaatikkoon jouluruokien tähteistä. Tällä viikolla on useimmilla kuitenkin vielä ihan duunihommia, joten tarvitaan myös töihin mukaan otettavaksi sopivia ruokia.
Kokkailin ihanasti timjamin ja valkosipulin tuoksuista lämmintä punajuuri-feta-babypinaattisalaattia ensimmäisen kerran jo joskus alkusyksystä. Ihastuin siihen niin kovasti, että sen jälkeen sitä on tullut tehtyä useamman kerran.
Salaatin suurin juju piilee kastikkeessa. Valkosipulinkynnet laitetaan kuorineen muhimaan punajuurien kanssa uuniin ja muusiksi pehmenneet kynsilaukat käytetään sitten salaatinkastikkeen valmistuksessa. Muutenkin olen kyllä ollut ihan hulluna punajuureen, mutta tämä, muutamasta eri reseptistä soveltamani ohje on mielestäni paras.

LÄMMIN PUNAJUURI-FETA-BABYPINAATTISALAATTI
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg punajuuria
• 250 g fetajuustoa
• iso pussi babypinaattia (olisko siinä 150 g?)
• 1/3 ruukku tuoretta timjamia
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 5 – 6 valkosipulinkynttä
• hyvää oliiviöljyä (noin 1/2 dl)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Lämmitä uuni 200 asteiseksi
• Kuori ja paloittele punajuuret pienehköiksi lohkoiksi. Laita uuninkestävään vuokaan yhdessä kuorimattomien valkosipulinkynsien kanssa. Ropsi päälle vähän oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja timjamin oksia. Kypsennä uunissa kunnes punajuuret on pehmeitä – eli noin 35 – 45 min.
• Kun punajuuret on valmiita, ota vuoka pois uunista ja poimi valkosipulinkynnet erilleen. Kuori ja muusaa sisukset pienessä kulhossa. Lisää 3 – 4 rkl oliiviöljyä, balsamiviinietikka, suolaa ja pippuria. Sekoita kastikkeeksi.
• Kantsii myös poimia pois uunissa mukana olleet timjaminoksat, ne muuttuvat aika tikkuisiksi. Jos haluat voimakkaammin timjamille maistuvan salaatin, kantsii riipiä ruukusta tuoreita lehtiä (ilman vartta) punajuurien sekaan.
• Viruta babypinaatit, murustele feta-juustot ja sekoita punajuurien & kastikkeen kanssa isossa kulhossa.

 

Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti on ihan parhaimmillaan juuri valmistettuna – niinkuin kai käytännössä kaikki salaatit. Se maistuu kuitenkin oikein hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä.
Itse laitoin lunchlåda-annokseni tosin puoleksi minuutiksi mikroon toimistolla, koska en halunnut ihan jääkaappikylmää salaattia. Ainekset ja koostumus kestää hyvin kevyen mikrottamisen. Pinaatin maku voimistuu lämmitettäessä aavistuksen ja rapeus häviää hiukan, mutta mielestäni se ei haittaa. Meillä syödään muutenkin paljon babypinaattia esmes kuumaan pastaan sekoitettuna.
Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti toimii erinomaisesti melko kevyenä lounaana (voi olla tarpeen näin suklaakonvehtiaikaan, jos mielii mahtua uuden vuoden mekkoonsa!), mutta se sopii loistavasti tarjottavaksi jouluisella brunssilla – tai miksei vaikka lisukkeena joulupöydässä.