Talvipukeutumisen ei tarvitse olla ollenkaan harmaata ja tylsää. Nappailin juuri päättyneillä muotiviikoilla muutamia kuvia, jotka todistavat värikkyyden ja vaaleiden sävyjen paluuta.
Itse en ehkä ensimmäiseksi valitsisi kovin vaaleaa – tai ihan valkoista – villakangastakkia kurasesongin käyttövaatteeksi. Sen verran lahjakkaasti onnistun itseni aina sotkemaan johonkin tai vähintäänkin ohi ajava auto roiskauttaa kurat kintuille. Siihen on syynsä, miksi talvinen katukuva täällä Pohjolassa on kovin monokrominen musta-harmaa-tummansininen -linjalla.
Toisaalta voisihan sitä pikkuhiljaa alkaa laajentaa talvista päällysvaatevarastoaan, joka tällä hetkellä käsittää tasan kaksi takkia, ulkoiluun ja liikuntaan tarkoitettujen lisäksi. Silloin voisi kietoutua ylellisen vaaleaan villakankaaseen aina, kun keli on tarpeeksi kuiva.
Muotiviikolla käytännöllisyys ei ole mikään pointti monien pukeutumisessa. Sinänsä hyvä, sillä näin me konservatiivisemminkin pukeutuvat voimme ammentaa roppakaupalla inspiraatiota!

Pikkuisia bandana-huiveja näkyi kaulaan sidottuina todella paljon. Vaikuttaa myös siltä, että tyylikikka on läpäissyt kaikenlaiset muotikerrostumat. Tiukasti kaulan ympärille sitaistut huivit vilahtelivat niin rajuissa rock-henkisissä kokonaisuuksissa, city-sport -tyylissä kuin klassisissakin lookeissa, kuten kuvassa.
Käärmekuosit näyttävät edelleenkin pitävän pintansa. Varsinkin liskohenkisiä kenkiä tuli bongattua useampia.

Turkiksistakaan ei olla vielä luovuttu. Ajankohtaisimmillaan karvat on värjätty, eikä luonnollisuutta ole tosiaankaan haettu. Myös kikkurakarvaisia, vintage-henkisiä krimiturkkeja näkyi jonkin verran.

Kultanyörinen orkesteritakki ja kiiltävä hopea on hyvä valinta, jos kaipaa näyttävyyttä. Itse en ehkä hankkisi kumpaakaan varsinaiseksi päällystakiksi, mutta juhla- ja bilekäyttöön molemmat olisivat kyllä mitä passelimmat. Peilikiiltävää hopeaa näkyi muutenkin tosi paljon. Bongasin ainakin ihanan vekkihameen, muutamatkin kengät ja laukun tuon farkkutakin mallisen jakun lisäksi.
Takkisuunnitelmien lisäksi huomaan, että mieleni tekisi kovasti vajaamittaisia trumpettihousuja. Sitä se inspiroituminen teettää! 😀

Viime perjantai meni tosiaan täkäläistä Elle-gaalaa suorana lähetyksenä netistä vahdatessa. Ihana ja inspiroiva tapahtuma kokonaisuudessaan – se täytyy sanoa! En voi uskoa, että sen ainokaisen kerran, kun sain kutsun tapahtumaan, en päässyt paikalle. Silloinen joululomareissuni Tampereelle oli sen verran pitkä, että en ollut ehtinyt kotiutua ennen tammikuista ruotsalaisen Ellen gaalaa. Sittemmin kutsuja ei ole kuulunut, joten tapahtumasta inspiroituminen on tapahtunut interwebsin välityksellä.
Mutta meneehän se näinkin ja erona suuren maailman red carpet -kuviin, näistä voi todella ihan konkreettisesti hakea inspiraatiota omaan pukeutumiseensa.
Elle Galan mukaan kaksi trendiä on yli muiden. Ensinnäkin keltainen väri ja toisekseen housupuvut (siis “puku”-puvut naisilla).

House of Dagmarin upeat ja menestyvät perustajasisarukset voisivat olla ainoat pukeutumisesikuvat, jotka tarvitsen. Aikuiset, coolit, tyylikkäät naiset, jotka pukeutuvat mielenkiintoisesti mutta pelleilemättä. Mustaa, valkoista, housupukuja ja maltillisia korkoja – siinä on hyvä lähtökohta.

Ihana Diana Orving valittiin vuoden suunnittelijaksi. Ei yllätä yhtään, mutta nyt kyllä hiukan harmittaa, että ainokainen omistamani Diana Orving -mekko alkaa kyllä vedellä jo viimesiään.

Hehkeät Fahrmanin sisarukset. Sofin keltainen mekko saa aikas monta trendikkyyspistettä: väri, röyhelöt, vino leikkaus ja paljaat olkapäät. Itse aion kopioida ainakin mekon perusmallin – ja ehkä myös värin. 🙂

Ida Sjöstedt on suosikkisuunnittelijani, se ei ole mikään salaisuus. Tässä yksi monista Elle Galan punaiselle matolle päätyneistä luomuksista. Mekon malli on melkein jopa konservatiivinen ollakseen Ida Sjöstedt, mutta vetoketjumainen pääntie ja guipure-pitsimäinen kangas tekee kokonaisuudesta ihanan näyttävän, juhlavan mutta silti edgyn,

Olen ajatellut, että vielä jonain päivänä menen jonkun blogitapahtuman punaisen maton valokuvausseinälle valkoisessa housupuvussa. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan lähitulevaisuudessa näin ei tule käymään, mutta kenties vielä joskus. On vaikea kuvitella, mikä olisi tyylikkäämpi vaihtoehto kuin valkoinen puku, jos mekkoon pukeutuminen ei kiinnosta. Kuvassa keskellä valkoinen housupuku Styleinin mallistosta.
Kuvat: Elle.se

Juuri, kun on selvitty täkäläisestä juhlasesongista Linnan juhlineen, Nobel gaaloineen, pikkujouluineen ja uuden vuoden bileineen, alkaa suuren maailman award season. Rakastan seurata kaikkia häppeningejä, tsekkailla pukuja ja tyylejä – mutta yleensä yritän hiukan rajoittaa, että en nyt ihan jokaista kissanristiäistä toisi tänne blogiin ruodittavaksi.
Golden Globe Awards on ollut harvemmin listallani, mutta nyt, kun jo toista päivää plärään kuvia ja katselen tapahtumasta löytyviä videoita, tuumasin, että eihän tätä nyt voi jättää tähän. Saan sitten samalla hyvän syyn laittaa tänne myös Meryl Streepin fiksun, terävän ja koskettavan puheen – jos nyt joku ei sitä ole vielä nähnyt.
Mutta ihan ensiksi pukusuosikkini!

En ole välttämättä mikään vannoutunut Reese Witherspoon fani, vaikka useimmista leffasuorituksistaan tykkäänkin ja pukeutuminenkin osuu varsin usein ihan suht kohdilleen. Versacen sensuellin veistoksellinen kanariankeltainen juhlapuku yhdistettynä eleganttiin stailaukseen on kuitenkin ihan omaa luokkaansa vaalean näyttelijän päällä. Vaikka hiusten tyyli onkin melko moderni tulee kokonaisuudesta elävästi Hollywoodin kulta-aikojen fiilikset.
 

Amy Adams Tom Fordin pintaa nuolevassa mustankiiltävässä paljettiunelmassa. Vahva ja tyylikäs kokonaisuus! Tässä myös näkee selvästi, miten pienillä asioilla on suuri merkitys. Jos paljetit olisivat perinteisen pyöreitä neliskanttisten sijaa, olisi yleisilme aivan toinen; huomattavasti vähemmän hienostunut.
 

Olen niin kertakaikkiaan heikkona tyylikkäisiin smokki-asuihin naisten päällä Golden Globe Awardsin kaltaisissa juhlissa!
Evan Rachel Wood näyttää todella upealta Altuzarran puvussa – ja vielä enemmän ihastuin, kun kuulin hänen kommenttinsa pukuvalintaan:

“I love dresses. I’m not trying to protest dresses. But I want to make sure that young girls and women know they aren’t requirement and that you don’t have to wear one if you don’t want to. Just be yourself, because your worth is more than that.” 

 

Taitaa olla jotain kevätfiiliksiä Mintun korvien välissä, kun tässä tulee jo toinen keltainen mekko tällä listalla. Melko pitkällä raskaana oleva Natalie Portman oli valinnut upean Jackie-tribuuttityylisen empire-linjaisen luomuksen Pradalta.
Näin tuosta myös kuvia sivusta – ja silloin mekko oli mielestäni vieläkin enemmän edukseen, mutta en nyt sitten enää löytänyt mistään sellaista tänne. Seesteisen tyylikäs kokonaisuus on toki noinkin.
 

Emma Stone on vakivieras näköjään tekemilläni “best of” -listoilla, mutta ei voi mitään. Valentinon hennon puuteripinkki, hopeisin tähtikirjailuin koristeltu silkkisifonkipuku on aivan mieletön. Stailaus, hiukset ja koko kokonaisuus täydentää ihanaa keijukaisprinsessamaista lookia ilman, että se olisi missään kohtaa liian ällömakea tai hempeä.
Varsinkin videoita katsellessa tulee sellainen olo, niinkuin tosi monilla olisi awardseissa aika kivaa. Ihmisistä oli hauska nähdä kollegoitaan ja tietynlainen melkein jopa vapautuneisuus kuultaa läpi.
Siitä innostuneena halusin jakaa myös suloisimman pariskunnan pystin, joka tiukan kilpailun jälkeen menee Blake Livelylle ja Ryan Reynoldsille! Oikeastaan olisi pitänyt jakaa kaksi ykkössijaa, sillä jo kolme vuosikymmentä yhdessä olleet Kurt Russel ja Goldie Hawn ovat kyllä kanssa niin ihku Hollywood-pariskunta.

Ja sitten se puhe:

I say no more.
 
Kuvat: Popsugar

Uhhuh, mikä työviikko takana! Tai eihän se periaatteessa vielä ole ihan kokonaan, kun torstaissa vasta mennään, mutta huominen on itselläni lomapäivä, joten nyt voi jo huokaista. Ihan pikkusen ainakin – tosin vielä on täysin pakkaamatta huomista Tampereen reissua varten ja koti on täysin hujan hajan.
Pientä savottaa on siis edessä vielä tänäiltana, mutta tsekataan nyt ihanat Nobel gaalan puvut ensin. Aina sitä nyt sen verran voi elvyttää aivojaan kauniiden asujen äärellä.
Huomattavan suuri osa Nobel gaalan merkittävistä vieraista oli valinnut yllensä ruotsalaista suunnittelua. Niin myös kruunuprisessa Victoria.

Illan ehkä kaunein asu on aavistuksen yllättäen peräisin H&M:ltä. Tosin ihan heti huomenna ei kantsi lähteä metsästämään lähi-Henkalta samaa kolttua uuden vuoden juhlia varten. Luomus on tietenkin erityisesti kruunuprinsessalle juuri tätä tapahtumaa varten suunniteltu ja ommeltu.

Kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnke on aivan huikean upea Carin Rodebjerin suunnittelemassa mekossa. Trendipisteitä satelee röyhelöistä, pitkistä hihoista ja viktoriaanisesta korkeasta kauluksesta.

Alice Bah Kuhnken asu on hyvin avoin takaa, mikä tuo juuri sopivasti jännitettä muuten varsin peittävään malliin. Yksinketainen sileä nuttura hillityin helmikoristein täydentää kokonaisuuden.

Moderaterna-puolueen puoluejohtaja Anna Kinberg Batra ei yleensä kuulu suosikkeihini, mitä asuvalintoihin tulee. Tämä Ruotsin epävirallinen gaalacouture-kuninkaan, Lars Wallinin luomus on kuitenkin kerrassaan upea! Kiinostavaa, että yleensä yltiönaisellisia pitsiluomuksia suunnitteleva Wallin on valinnut näinkin graafisen kankaan puvun materiaaliksi.

Olen muutenkin aivan heikkona feminiinisiä ja maskuliinisia elementtejä yhdistelevään pukeutumiseen, joten ei kai ole mikään ihme, että rakastuin täysin suosikkisuunnittelijani Ida Sjöstedtin Ellen päätoimittajalle, Cia Janssonille suunnittelemaan kokonaisuuteen. Frakkityyliä mukaileva jakkuyläosa ja kapeat satiinihousut saavat seurakseen muhkean tyllihelman. Upeat statement-korvakorut ja teräväkärkiset mokkapumpsit täydentävät lookin.

Tässä vielä vähän lisää kruunuprinsessa Victorian tyyliä. Ihan mieletön tuo nutturakin!

Kuningatar Silvia sädehti upeampana kuin moneen vuoteen! Huikean hopeaisen paljettipuvun on signeerannut Yuki.

Trendiherkkä prinsessa Madeleine oli myöskin hokannut, että pitkät hihat on nyt se juttu. Yleensä saan helposti yliällön olon pastellinsävyisistä hörselöluomuksista. Ruotsalais-pakistanilaisen Fadi el Khouryn prinsessa Madeleinelle suunnittelema puku on kuitenkin niin upea, että eihän tuota voi kuin ihailla. Miehustan lempeä satiinisuus ja hillitty tasaisuus toimii oivasti tasapainottavana helman sokeriselle hörsöisyydelle.


Dagmar on ollut jo vaikka miten pitkään yksi suurimpia suosikkejani ruotsalaisessa muotiskenessä. Prinsessa Sofian smaragdinvihreä luomus on ensimmäinen kerta, kun bongasin heidät Nobel gaalassa.
Ihan superhypertäysiä pisteitä en kyllä kuitenkaan ole valmis antamaan. Leikkaus on sekä trendikäs että kaunis, mutta jotenkin miehusta ainakin kuvien perusteella tuntuu tönköttävän oudosti. Olkalinjasta on varmasti ihan tietoisesti tehty valuva, mutta valitettavasti muuten niin uljas prinsessa näyttää sen vuoksi melkeinpä huonoryhtiseltä.

Ruotsin akatemian pääsihteeri Sara Danius on tunnettu vahvasta ja näyttävästä tyylistään. Huippulahjakkaan Pär Engshedenin suunnittelema gaala-asu on sen verran voimakas muotokieleltään, että ihan kuka tahansa sitä ei pystyisi kantamaan. Linnan juhlien pukukavalkadia kommentoidessani taisin sanoa, että kukkakuosiset iltapuvut eivät vain jotenkin iske. No, nyt voi sanoa, että tässä on sellaista kukkaa, ettei Minttukaan pysty vastustamaan!
Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin idolini ja esikuvani since forever, Patti Smith.

Hän ei nyt ollut varsinaisesti vieraana, joten samat pukeutumissäännöt eivät päde. Silti sai taas kerran huomata, että kauniisti leikatulla tummalla bleiserillä ja hyvällä valkoisella kauluspaidalla pärjää pitkälle!
Kaikki kuvat: Elle.se

[mittaustagi]
Terkkuja 80-luvulta -tekisi melkein mieleni sanoa eilisistä Linnan juhlista. Naisten juhlamuoti ei ole vuosikausiin ollut presidentin Itsenäisyyspäivän vastaanotolla yhtä reippaan värikästä. Kasarin loppupuoliskon suosituinta juhlamateriaalia, jalokiviväreissä hehkuvaa, olemukseltaan ryhdikästä shantungia ja thai-silkkiä näkyi poikkeuksellisen paljon. Sinänsä mainiota, sillä materiaalin (shantung ja thai-silkki on käytännössä olemukseltaan samanlaisia; ensinmainittu on vain kotoisin Kiinasta ja toinen Thaimaasta) krouvi sidostyyppi antaa ompelijalle paljon enemmän anteeksi kuin viimevuosien suosikki, satiini.
Myös muita 80-luvun lemppareita vilahteli kättelyjonossa. Kukkakuosiset iltapuvut ja mekot olkatoppauksilla tekivät näyttävän paluun Suomen suurimpaan iltajuhlaan.
Omat suosikkini eivät olleet sen paremmin thai-silkkisiä kuin kukallisiakaan. Piti tehdä top 5 -listaus, mutta en saanut karsittua enää ketään pois, joten tässä tulee kuusi mielestäni upeinta kokonaisuutta. Lista ei ole missään erityisessä järjestyksessä, sillä kaikkien puvut on omalla tavallaan ykkösiä.
Sofia Vikman


Valkoinen iltapuku on haastava valinta. Kokonaisuus näyttää helposti siltä kuin morsian olisi erehtynyt tilaisuudesta – etenkin, jos asuun yhdistetään perinteinen juhlastailaus. Helpoiten sitä onnistuu, kun valitsee valkoiseen mekkoon arkkitehtuurisen leikkauksen.
Tänä vuonna Linnan juhlissa oli useampikin oikein hieno valkoinen juhlapuku, mutta ihastuin eniten Anne-Mari Pahkalan Sofia Vikmanille suunnittelemaan mekkoon. Yleisilme on yhtäaikaa keveä ja vahva. Liehukkeinen leikkaus yhdistettynä näyttäviin olkatoppauksiin tuo itselleni mieleen 80-luvun kulttileffan Mad Max Beyond Thunderdome – vaikka on todennäköisempää, että linnanneito kohtaa voimanaisen -lookiin on haettu inspiraatiota Game of Thronesin visuaalisesta maailmasta.
Kampaus tukee kokonaisuutta mainiosti ja tykkään siitä, että Vikman on päättänyt pärjätä ilman iltalaukkua. Korvakoruja vieroksuin aluksi – ehkä vähän vähemmän massiiviset olisivat olleet ilmavammat olkatoppausten kanssa. Mutta kuka sitä nyt pikkuasioista alkaa nillittää.

Olen ollut aina heikkona olkapäät paljaaksi jättävään venepääntiehen. (Sekin muuten 80-luvun lopun suosikkimalleja!)
Mert Otsamon Nasima Razmyarille suunnittelema samettinen iltapuku todistaa, että a) musta ei välttämättä ole tylsä ja pitkästyttävän turvallinen valinta ja b) sitä voi olla supertrendikäs (sametti! hihat! pääntie!) ilman, että puvun tarvitsee kirkua sitä.
Erityisesti ihastuin tässä juuri leikkaukseen ja materiaalivalintoihin. Metallinhohtoiset vartaloa korostavat luikurat antavat paitsi mert-otsamomaisen fiiliksen, myös naisellista eleganssia kokonaisuuteen.
Tykkään kovasti myös siitä, että Nasima Razmyar on jättänyt korut minimiin. Sametti antaa helposti tukkoisen vaikutelman, mutta näin yleisilme kevenee ja kokonaisuus hengittää.
Li Andersson

Ai että, oli melkein mahdottomuus löytää Tauko designin Li Anderssonille suunnittelemasta puvusta yhtään järkevää kokovartalokuvaa!
Parasta asussa mielestäni on tasapainoinen malli – ei se että se on valmistettu vanhoista lakanoista, mikä joidenkin medioiden mielestä vaikuttaa olevan se tärkein juttu. Olkapään laskokset toistuvat elegantisti leveässä vyötärökaitaleessa. Väljähkö yläosa ja a-linjaisesti levenevä hameosa ovat visuaalisesti tasapainossa.
Yksinään mekko saattaisi olla jopa aavistuksen arkinen Itsenäisyyspäivävastaanoton kaltaiseen tilaisuuteen. Veistoksellinen stailaus värikkäine koruineen ja sileine kampauksineen tekee kokonaisuudesta kuitenkin ihan hitin.
Tiina Laisi-Puheloinen

Kiinnitin huomioni Tiina Laisi-Puheloisen huikean oranssiin pukuun jo kättelyitä seuratessani. Pistin nimen muistiin, koska epäilin, että saattaisin joutua etsiskelemään kuvaa asusta. Ja näinhän siinä sitten kävikin, että en löytänyt yhtään kuvaa varsinaisesta juhlasta. Siksi en nyt tohdi sanoa mitään kokonaisuudesta tai stailauksesta, koska nämä kuvat on otettu selkeästi eri yhteydessä.
Sen sijaan mekko on mielestäni lähestulkoon täysi kymppi. Tai no, se olisi vieläkin elegantimpi ilman “hauskoja” aukkoja hihoissa, mutta ne eivät onneksi live-tilanteessa näkyneet lainkaan. Muuten kaikki, väri, materiaaliyhdistelmät ja leikkaus tekevät puvusta kertakaikkiaan todella tyylikkään.
Oli tosi yllätys, kun luin kuka tuon on suunnitellut. En ollut ollenkaan tietoinen, että lähinnä missinä ja mallina muistamani Janina Fry on nykyään kunnostautunut designerina.
Jaana Pelkonen

Taidan olla pikkuisen rakastunut Jaana Pelkoseen! Todella mahtava pukuvalinta ja ihana kokonaisuus.
Upea hopeinen paljettipuku on Teemu Muurimäen suunnittelema. Tulee pikkuisen mieleen Pär Engshedenin Kruunuprinsessa Victorialle vuoden 2011 Nobel gaalaan suunnittelema tummansininen paljettipuku. Tuosta Victorian puvusta tykkäsin myös todella paljon.
Jaana Pelkosen stailaus on sekin mielestäni onnistunut oikein hyvin. Periaatteessa Linnan juhlien kaltaisen tilaisuuden etikettiin kuuluu kiinni olevat hiukset, mutta sitä tuskin kukaan erityisesti muistaa ja kuka välittää, kun kokonaisuus on näin onnistunut. Laineilevat kiharat tuovat sopivasti pehmeyttä ja lämpöä niin, että fiilis on ennemminkin vanhojen Hollywood-leffojen tyylinen kuin kova ja futuristinen – mikä sekin olisi hyvin helposti voinut olla lopputulos.
Emma Kari

Sini-valkoinen on aina yksi Linnan juhlissa nähtävä värikombo. On luonnollisesti kiva idea toistaa Suomen lipun värejä Itsenäisyyspäivänä, mutta kovin harvoin lopputulos on onnistunut. Anne-Mari Pahkalan ja Caterina Montagning suunnittelema, merestä kerätystä roskamateriaalista toteutettu puku on kuitenkin raikas poikkeus.
Jäisestä merestä inspiraationsa saanut printtikuvio on näyttävä ja juhlava. Puvun leikkaus selkäpuolen liehukkeineen on todella onnistunut ja tilaisuuden tyyliin sopiva. Hiukan arveluttaa, että riiteleeköhän iltalaukun sininen sävy, mutta ehkä se on vain kuvasta johtuvaa harhaa.
Tapani mukaan en ala nimetä pukuja, jotka mielestäni olivat vähemmän onnistuneita. Sen sijaan ihmetyttää, että niin monet olivat valinneet laahuksellisen mekon. Onhan se tietty näyttävä valinta, mutta näinköhän pärjäsivät virityksensä kanssa juhlien tungoksessa. Laaduntarkkailijasilmäni ei tänä vuonna bongannut juurikaan epäonnistuneita ompeluprojekteja, mitä nyt joku loimottava sauma siellä ja viertävä helma täällä. Pukeutumisen yleisilme oli kuitenkin kokonaisuudessaan poikkeuksellisen huoliteltu.
Tapaus nännigateen sanoisin sen verran, että en ollenkaan tajua, milloin alusvaatteet tulivat pakollisiksi. Itse olen kasvanut kultaisella 80-luvulla, jolloin pienirintaisen piti melkein puolustella sitä, miksi valitsi käyttää rintsikoita. Liivittömyys oli ihan standardi.
Se, että Jonna Järnefeldt ja hänen upea vaalean kultainen pukunsa ei päätynyt listalleni, johtuu omaan silmääni ristiriitaisesta stailauksesta. Hansikkaat olivat mielestäni liian krouvit ja raskaat – mikä olisi saattanut toki olla kiintoisa kontrasti puvun valuvaan kultaisuuteen, mutta kun siihen lisättiin vielä disney-prinsessa -tyylinen pussukkalaukku – oli vaikutelma meluisa ja sekava.
UGH, olen puhunut! 😀
Kuvista kiitos: Iltalehti, Iltasanomat, Hesari ja Aamulehti.