Lisää Marimekko-muisteloita. Siitä pinkkiraitaisesta pikkuisesta Jokapoikapaidasta ei nyt sitten näköjään löydy kuvia yhtikäs mistään… Tinnin arkistoista ilmestyi sen sijaan muita nostalgisia Marimekko-muistoja.

Tinnillä itsellään on Marimekkoa, Ulla-äidillä Vuokon rinkulakuvioinen mekko. Tsekkaa kaikkien hienosti rimmaavat polvarit!

Tinni ja Marimekko.

Perusteellinen Marimekko-rakkaus jatkui ja tässä muutama ihana lakkiaiskuva. Vuosihan on siis -85!!

Tuohon aikaan ei Marimekolla muistaakseni ollut tapana mainita erikseen suunnittelijoita. Asu oli siis yksinkertaisesti Marimekko. Sen sijaan muistan aivan mainiosti, miten lakkiaisten jälkeisenä päivänä haravoimme Pyynikin rantaa ja yritimme löytää toista, Tapio Wirkkalan suunnittelemaa, Lapponia-korusarjaan kuuluvaa korvista… 🙂

Tässä pieni kuvareportaasi viimeviikonlopun ihanista häistä kauniissa Gränsö Slott -nimisessä paikassa.

Edellisenä yönä oli tullut nukuttua vain muutama hassu tunti ennenkuin tapasin “kuskini” ja hotellihuonekämpikseni Miannan Södertäljessä. Reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen olo oli kohtuullisen ryytynyt, mutta perusteellinen lilluminen hotellin SPA-osastolla virkisti kummasti. Harmi, että sää oli sinnikkään sateinen. Merenrantaan ja uima-altaan ympärille sirotellut aurinkotuolit näyttivät täydellisen houkuttelevilta – jos vain tosiaan aurinko olisi suostunut edes pilkottelemaan pilvien välistä.

Toisaalta ihan hyvä, että emme unohtunut sen kummemmin lojumaan minnekään. Yllättävän tiukaksi veti tälläytymisen kanssa muutenkin – varsinkin Miannalla, joka oli toinen morsiusneidoista/kaasoista.

Kaasojen “virallisista” tehtävistä löytyy kuulemma netistä monenlaisia listoja. Mahtaakohan sieltä löytyä morsiamen kynsien liimaaminen takaisin paikoilleen? No, Eliza selvisi duunista kunnialla, vaikka oli omien sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa tekemisissä tekokynsien kanssa.. 😀

Alunperin vihkimisen oli tarkoitus olla aivan meren rannalla, mutta sateen vuoksi toimitus siirrettiin paikkaan, jossa ainakin morsiuspari ja siviilivihkimisen suorittanut virkamies (kuullostaapa kuivalta, hän kyllä oli oikein mukava ja piti kauniin puheen…) saivat olla katoksen alla. Me vieraat saimme herkistellä sateevarjojemme suojissa. Aina häissä pillittävälle romantikolle se tarjosi hyvin suojaa, mutta valokuvissa on kyllä horisontit vinksallaan. Yritä nyt siinä ottaa kuvia ja taiteilla samalla sontikan kanssa.

Jotenkin kyllä tuntui, että sade toisaalta teki tilaisuudesta erityisen ja varsin tunnelmallisen. Tänä uskomattoman aurikoisena ja poikkeuksellisen sateettomana kesänä sade oli vain virkistävää ja erilaista – eikä oikeastaan yhtään kurjaa. Etenkin kun ilma oli kuitenkin ihan hillittömän lämmin.

Gränsö Slott… Vihkipuheessaan pormestari kertoi linnan värikkäistä vaiheista. Tietenkään en liikutukseltani saanut pistettyä muistiin kuin että rakennuksen yläkerta on palanut pariinkin otteeseen – toisin sanoen nuorempaa vuosikertaa kuin muu rakennus. Ja että viimeisin jälleenrakentaja oli aivan hullaantunut Italiaan, mikä selittää pylväiköt ja runsaasti käytetyn vaalean marmorin.

Kaunis kuin morsian… 🙂

Kaasot olivat saaneet erittäin väljät ohjeet illan asun valintaan. Mianna (oik.) on ostanut mekkonsa Lontoosta ja Eliza kotikaupungistaan Pariisista. Täysin toisistaan tietämättä molempien valinta oli osunut hyvin samantyyliseen mekkoon!

Keskivertoruotsalaismies on suhteellisen kiinnostunut muodista – vaikka hän sattuisikin olemaan teoreettisen fysiikan tutkija KTH:lla. Mintun pöytäseura sattui olemaan erityisen kiinnostunut 20-luvun muodista ja italialaisen muodin synnystä. What a pleasure! 😀 Lisäksi hän arvostaa suuresti korkealaatuisia materiaaleja ja hyvää käsityötä. Solmio on peräisin viimeiseltä Italian reissulta. Niin – ja kaiken kukkuraksi muotiblogit ovat hieno ja kiehtova asia hänen mielestään ja saada kuvansa yhteen niistä suuri kunnia! Minttu kiittää illallis-seatingin jumalia ja laittaa tänne tyytyväisenä kuvan kauniista italialaisesta silkkisolmiosta. 🙂

Erittäin pitkään ja hartaasti nautitun herkullisen illallisen ja noin kolmen ziljoonan puheen (hei, ruotsalaiset!!) jälkeen päästiin vihdoin asiaan. Tässä vaiheessa voisin sanoa klassisesti: I say no more! 🙂

Paitsi että olipas ihanat ja hauskat juhlat!!

Taisin jo mainitakin, että Indidaysin Marimekko-kampis kolahti? Juttuideoita tulvahti mieleeni niin paljon, että päätin heti alkuunsa karsia kaikki sisustukseen liittyvät jutut. Vaikka meillä on roikkunut ikkunoissa Marimekon-kankaasta ommellut verhot aina siitä lähtien, kun muutin omaan kotiin 19-vuotiaana. Ja vaikka tärkein ostokseni ensimmäisellä Suomen reissulla Tukholmaan muuton jälkeen oli Suomen Lipun sinivalkoiset raitakylpypyyhkeet koko perheelle.

Sen sijaan vaaleanpunaraidallinen Jokapoika-paita on asia, jota en voi sivuuttaa. Karkki ja Peetu saivat lainaksi pari vuotta sitten mummiltaan 60- ja 70-lukujen vaihteesta peräisin olevan paidan, joka on tismalleen samalainen, jota he molemmat käyttivät ollessaan 2-3 vuotiaita. Sekin paita oli peräisin 60-luvulta ja kuulunut alunperin Peetun kummitädille Tinnille. Pikkuinen Jokapoika oli kiertänyt käytössä Tinnin lisäksi hänen pikkusiskollaan ja serkuillaan sekä sittemmin Karkin ja Peetun jälkeen myös Tinnin omalla tytöllä. Mikä muu vaate voisi kestää yhtä perusteellista ja pitkäaikaista käyttöä täydellisen hyvännäköisenä!?

Mummi käytti pinkkiraitaista Jokapoikaa lähinnä kevyenä jakkuna, jonka voi kesäillan viiletessä vetäistä olkapäitä lämmittämään. Niin, siis siihen asti, kun Karkki ja Peetu konfiskeerasivat paidan parempaan talteen.  🙂

Peetu tekee Jokapoika-paidasta itsensä näköisen Ramones-teepparin ja mustien farkkushortsien avulla. Pehmoiseksi kulunut puuvilla toimii täydellisesti – ja kestää kulutusta – myös festareilla ja muissa äärimmäisolosuhteissa… ;D

Karkin klassiseen tyyliin Jokapoika taipuu kevyesti kapean vyön, avokkaiden ja hiekan väristen lahkeesta käärittyjen farkkujen avulla. Karkin kuvat on kesältä 2008 ja lisää niitä voi tsekkailla täällä: Mummin paita

Jaa sinäkin omat Marimekko-muistosi Indiedaysin ja Marimekon kisassa – ja voita huikea 1000 € lahjakortti!

Nadjan viimeperjantaisissa juhlissa oli kaiken muun ihanan lisäksi tosi paljon aivan mielettömän ihanasti pukeutuneita ihmisiä. Kutsussa luki “dresscoden” kohdalla: Klädseln för kvällen är fest. Kom i det du känner dig fin i.
Eli vapaasti suomennettuna “kivat juhlavaatteet, joista tykkäät itse”.
Kaikkia hienoja asukokonaisuuksia en tietenkään saanut tallennettua, mutta tässä muutama helmi iloksenne!

Judy toimi juhlien “apuemäntänä” ja Nadjan sanojen mukaan mistään ei olisi tullut mitään ilman hänen apuaan – eli suurkiitokset järjestelyistä myös Judylle!! Kaunis paisley-kuvioinen mekko on kuulemma peräisin USA:sta.

Sofia oli pukeutunut kauniisti rusketusta korostavaan persikanväriseen Sistersiltä hankittuun mekkoon. Laukku on peräisin Istanbulista ja valmistettu vanhoista perinteisistä matoista, kengät H&M:ltä.

Riina oli saapunut juhliin peräti Rovaniemeltä asti! Häkellyin ihan, kun Riina kertoi seuraavansa tätä mun blogiani säännöllisesti… Kaikkien näiden bloggarivuosien jälkeenkin on aina ihan yhtä mahtavaa tajuta, että joku muukin lukee tätä kuin äitini! Riinan upea tiikerikuvioinen mekko on IvanaHelsingin. Pikkuisen olen kyllä kade, kun kuulin, että tämä on jo viides IvanaHelsinki-mekko Riinan garderobissa!

Emelie oli pukeutunut kauniiseen hiekanväriseen asuun ja mataliin nahkasandaaleihin. Mekko on kuulemma lainassa Judyltä. Millainen garderobi sillä neidolla mahtaakaan olla!

Ennen juhlia jokainen vieras sai ilmoittaa yhden biisin, jonka haluaa soittaa Nadjalle. Mintun valintaa voi kuunnella ja katsella (ehkä yksi maailmanhistorian cooleimmista videoista! Ja tietty ajalta, jolloin videoilla vielä oikeasti oli merkitystä…), vaikka juutuubista löytynyt video ei a) ole kokonainen b) ole synkassa. Oh well. Joskus sitä vaan pitää tyytyä siihen, mitä sattuu löytämään. 🙂

Kiertelin perjantaina pari viikkoa sitten kameran kanssa Söderillä. Pukeutumistyylistä riippumatta suosikkiasusteet ovat samat: näyttävä kynsilakka, persoonalliset korut ranteessa ja sormissa sekä LOVE! <3

18-vuotias Tahiya oli matkalla ensimmäisille treffeille ihanan pojan kanssa. Pienet perhoset pistivät mahan sekaisin ja antoivat sitä hehkua kasvoille, mitä on turha yrittää meikillä feikata. Suorastaan harmittaa, että näitä katumuotikuvauksien “uhreja” tuskin tapaa enää uudelleen… Olisi ihan hillittömän kiva tietää, miten treffeillä kävi.

Tahiya ei kyennyt päättää, minkä kaikista hilpeistä kynsilakkasävyistä valitsisi… Oma suosikkini on oranssi, mutta kieltämättä railakas värikombo toimii hyvin kontrastina sävymaailmaltaan muuten varsin hillityssä asussa.

Toinen matkan varrelle osunut rakastunut oli parikymppinen Nina.

Herttainen Nina innostui mielellään kuvattavaksi ja kertoi menneensä kihloihin vain pari päivää aikaisemmin. Romanttiset fiilikset näkyivät päivän asuvalinnassa. Nina itse sanoi kutsuvansa kuvan mekkoa omaksi “prinsessamekokseen”.

Pikkuisen satukirjamainen tyyli on myös pompulaisessa rannekorussa. Älyttömän hyvin toimii turkoosi kynsilakka nuden ja pehmeän roosan kontrastina. Eikö?

Lisää mahtavia katumuotityylejä: Indiedays – Nikon -street style