Viime sunnuntaina Stockholm Music & Arts -festarien pääesiintyjä oli persoonallinen Björk. Vaikutti siltä, että yleisössä oli tosi paljon väkeä, joka oli tullut paikalle nimenomaan nähdäkseen kyseisen islantilaistaiteilijan. Bongasin yleisöstä mm. ainakin kolme neitoa, jotka kopioineet Björkin näyttävän make upin – tai tässä mittakaavassa pitäisi kai jo puhua kasvomaalauksesta.

Myös itse ompelemaansa raitamekkoon pukeutunut Leili kertoi valinneensa sunnuntain festariasun täysin Björkin konsertin kunniaksi.

Mekon Leili on tosiaan tehnyt itse, kengät ovat antiikkia, laukku Gudrun Sjödén ja huivi aito Hermès. Asun on siis tarkoitus kuvastaa tärkeää konserttia, johon ollaan osallistumassa. Toisaalta voisin hyvin kuvitella, että itse Björk voisi pukeutua tuohon graafiseen musta-valkoiseen mekkoon jonain vähän vähemmän kummallisena vaatepäivänään.

Jäin miettimään tuota “pukeudun sen musiikin/artistin mukaan, jota olen menossa katsomaan”. Ja tosiaan, itsekin olen suunnitellut sunnuntaiseen Madonna-konserttiin asua juuri sillä perusteella, että se on just Madonnan konsertti. 🙂

Taannoinen tyyli-ikonipostaukseni sai aikaan sen, että olen viime aikoina tsiigaillut celebrity-kuvia vähän sillä silmällä, että josko sieltä löytyisi käyttökelpoista tyyli-ikonia Mintulle.

Yksi, jonka pukeutuminen vakuuttaa kerta toisensa jälkeen, on Olivia Palermo. Kapeat housut, istuvat jakut, naiselliset helmat ja trendikkäät shortsit ovat Palermo-tyylin perusrakennuspalikat. Kengiksi käy niin korkeat korot kuin ballerinatkin. Printtikuoseja ei tarvitse pelätä – soinnukkaasti yhdisteltynä niistä saa hyvinkin rauhallisia kokonaisuuksia. Ja Olivia Palermo, jos kuka, hallitsee statemant-kaulakorun käytön!

Itseasiassa hoksasin, että Olivia Palermon ja ikisuosikkini Kate Mossin tyylissä on jännällä tavalla jotain samaa. Siis vaikka Kate Moss on 100 % enemmän rock ja Palermo ennemminkin naisellinen ja vähän preppy, on molempien garderobin perustukipilarit suunnilleen ne samat… 🙂

Laiskalle tyyli-ikonin metsästäjälle Olivia Palermo on loistava kohde myös siksi, että säärikaunokaisella on oma blogi: Olivia Palermo. Tyylivinkkejä kalastellessa ei siis ole mikään pakko haravoida kaikenmaailman juorusaittien kuvamateriaalia, vaan voi ihan hyvillä mielin ja puhtaalla omatunnolla nautiskella niistä kuvista ja asuista, jotka neito itsekin on katsonut julkaisemisen arvoisiksi.

Bloggarikollegani Irene kirjoitteli jokin aika sitten tyyli-ikoneistaan. Valitettavasti linkki itse postaukseen ei ole enää tallessa, mutta juttu jäi vaivaamaan takaraivoon pitkäksi aikaa. Asia on niin, että olen ollut tähän asti sitä mieltä, että koko tyyli-ikonihomma on jotenkin teennäistä julkkisten fanittamista. Olen ollut ylpeä siitä, että keräilen pukeutumisinspiraatiota mistä milloinkin ja suodattelen niistä sitten sen, mitä voisi kutsua omaksi tyylikseni.

Irenen juttu sai minut vähän toisiin aatoksiin. Hyvä tyyli-ikoni voi nimittäin auttaa suunnattomasti oman garderobin suunnittelussa, tyylin kehittämisessä ja etenkin voi välttyä karseilta virhehankinnoilta. En käsitä tätä niin, että kenenkään tulisi kopioida jonkun toisen tyyliä ihan suoraan, mutta sopivan esikuvan avulla voisi olla huomattavasti helpompi selvitä silloin tällöin iskevistä nääs-nääs -tilanteista. Aina silloin, kun ei ole oikein varma hankinnasta tai tekisi mieli vähän eksperimentoida tyylinsä kanssa, mutta ei oikein tiedä miten, tyyli-ikonin kuvat verkkokalvolla toimisivat varmasti hyvänä tukena. Kaiken tavoitteena olisi luonnollisesti toimivampi vaatevarasto ja vähemmän ääk-mulla-ei-ole-mitään-päällepantavaa -päiviä.

Nyt ollaankin sitten sen suurimman ongelman edessä. Mistä Mintulle sopiva tyyli-ikoni? Ihailen toki monia julkkiksia ja tykkään heidän asuistaan, mutta sen paremmin Madonna, Pink tai Kate Bosworth ei oikein sovellu tarkoitukseen. Jotkut heidän yksittäiset asunsa toimivat kyllä hyvin inspiraation lähteenä, mutta miksikään garderobin esikuvaksi heistä ei kyllä ole – ainakaan itselleni.

Klassinen tyyli-ikoni ja trendsetteri Kate Moss hallinoi vaatevarastoa, joka on ehkä lähimpänä sitä, miltä haluaisin omanikin näyttävän.

Tyylin perustana on kapeat farkut, yksinkertaiset paidat ja hyvin istuvat jakut maustettuna kivoilla pikkumekoilla. Kengiksi käyvät niin matalat ballerinat kuin korkeat bootsitkin. Yleisilme on konstailematon olematta silti tekotaiteellisen minimalistinen. 

 Erilaiset shortsit ja leikkipuvut kuuluvat myös Kate Mossin suosikkeihin. Tykkään itsekin käyttää shortseja niiden helppouden vuoksi. Oikeastaan tarvitsisin jonkun shortsiasun, joka olisi tarpeeksi siisti ja asiallinen toimistollakin käytettäväksi.

Aika monet Kate Mossin asuista olisivat kopioitavissa lähes suoraan arkikäyttöön. Tosin yksi tämän tyylin kumakivistä on täydellinen mallivartalo ja niitä ei valitettavasti myydä minkään nettikaupan alessa… Haha!

Ja vaatekriisi!!

Sain kutsun Aussien täällä Tukholmassa järkkäämään blogi-tapahtumaan. Käsittääkseni tilaisuus on vähän vastaava kuin Suomessa järkätty Aussie Blog Awards, mistä täällä blogosfäärissä onkin ollut hienoja raportteja. Paitsi Tukholmassa ei jaeta palkintoja, vaan käynnissä on ollut jonkinlainen yhteistyöhässäkkä muutamien huippubloggareitten kanssa.

Aivan hillittömän jännää päästä mukaan tällaiseen tapahtumaan!! Siis vaikka täällä Tukholmassa asustelenkin ja joskus alkuaikoina vähän hengailin ruotsalaisbloggareitten kanssa, en käytännössä tunne enää ketään heistä ja henkisesti olen kotonani suomibloggareitten porukoissa.

Mutta – äääk – mitä ihmettä laittaisin päälleni???  Vaihteeksi on sellainen tilanne, että mielessä on joitakin utuisia hahmotelmia asusta, siluetista, fiiliksestä, jotka haluaisin, mutta sellaisia vaatteita tuskin löytyy varastostani (ylläri) ja toisekseen, en oikein osaa pukea konkreettisiksi mielikuviksi noita ajatuksiani.

Party on vasta ylihuomenna – hyvinhän tässä vielä on aikaa… Vai?

Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.