Vain äärimmäisen harvoin asiat ovat totaalisen mustia tai valkoisia. Ihan kaikissa asioissa on puolensa ja puolensa. Yleensä sitä pysyy paremmalla tuulella, kun hyvien asioiden kohdalla jättää ne negatiiviset yksityiskohdat omaan arvoonsa. Voihan sitä todeta itselleen, että päivänpaisteessa lipuu joitakin pilviä, mutta muuten tuskin kannattaa uhrata enempää ajatuksia miinuspuolille.
Toisinpäin homma toimii huomattavasti tehokkaammin. Ikävät asiat kutistuvat selkeästi pienemmiksi möröiksi, kun ihan tietoisesti listaa tilanteen mukana tulleita hyviä puolia. Toimii satavarmasti!

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä itselleni yleensä primitiivistä pakokauhua aiheuttava vuodenaika, syksy. Koska haluan psyykata itseäni paremmalle fiilikselle, en aio tässä listata kaikkia niitä syitä, miksi tämä jo kiistämättä alkanut ajanjakso ei kuulu lemppareihini. Sen sijaan keskityn ajattelemaan, mitä mukavaa syys tuo tullessaan.

• Rakastan polttaa kynttilöitä ja syksyllä, valoisan kesän jälkeen, niiden ilahduttava vaikutus on suurimmillaan.
• Iltaisin ei tarvitse lähteä hikipäässä kuhkimaan jonnekin maailmalle. On ihan hyväksyttävää jäädä lämpimän viltin alle sohvan nurkkaan loikoilemaan kissat kainalossa.
• Luonnon lumoavat värit. Etenkin viime kesän kaltaisen aurinkokylvyn jälkeen kaikki kasvusto on niin täynnä lehtivihreää, että väriloistosta on varmasti tulossa upea.
• Kirpeän raikas ilma. Jostain syystä helposti hengitettävää, superpuhtaalta tuntuvaa, kirpeää syysilmaa on tarjolla vain syksyisin. Samaan fiilikseen ei pääse muina vuodenaikoina, vaikka lämpötilalukemat olisivatkin ihan vastaavat.
• Teekauden paluu. Paatuneena kahvinjuojana en juuri koskaan juo teetä. Paitsi syksyisin, jolloin se on mielestäni ihanaa!
• Kaiken kivan suunnittelu. Jostain syystä vain syksyisin tuntuu siltä, että edessä on koko vuosi. Siis vaikka kesä ja lomakausi on juuri loppunut, ei tunnu lainkaan omituiselta suunnitella jo ensi kesän reissuja (lennot Bolognaan varattu!!). Sen sijaan seuraavan syksyn tai joulun suunnittelu tammi-helmikuussa tuntuisi ainoastaan täysin tärähtäneeltä.
• Syyspukeutuminen. Kerrospukeutuminen, lämpimät huivit, kashmir, saapikkaat, päällystakit ja suloiset neuleet riittäisivät melkein itsekseen pitämään syysmasennuksen loitolla.

Peetu on bongannut asussaan monta syyspukeutumisen parasta puolta. Pehmoiset sukkahousut herkullisen vaaleissa Dr. Martenseissa, syksyyn stailattu korallinpunainen luottohame ja täydellisesti matsaava kilpikonnakauluksellinen kirjoneulepaita. Asokselta hankittu neule on mielestäni aivan loistava esimerkki siitä, että tämänkään kauden pukeutumisen ei tarvitse tarkoittaa pelkkää mustaa, harmaata ja viininpunaista. Vaaleat, kirkkaat ja heleät sävyt toimivat ihan yhtä hyvin syksyllä!

• neulepaita, Asos
• hame, Asos
• sukkikset, H&M
• kengät, Dr. Martens

Nyt ei kai voi enää edes tällainen syksyn kieltäjä väittää, että olisi loppukesä. Nopeasti se sitten lopulta kävi. Vielä lauantaina, kun olin aamulenkillä meidän lähijärven ympäri, näin pilvin pimein väkeä rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa – ihan kuin olisi keskikesä. Sunnuntai-aamupäivä oli vielä kaunis ja lämmin, mutta iltapäivällä pauhannut hillitön ukkosmyrsky vei kyllä kesän mennessään. Siitä lähtien on ollut ihan perussyksyisen sateista ja tuulista. Alkuillasta onneksi selkisi vähän ja aurinkokin kävi kurkistamassa ujosti vanhoja mestojaan.
Aamulla tosiaan satoi aivan kaatamalla, joten tuumasin, että olen fiksu ja vedänpä kumisaappaat jalkaani. Pidän aina toimistolla muutamia vaihtokenkiä (yhdet korot, ballerinat ja lenkkitossut lounaslenkkejä varten), joten Huntersit tuntui järkivalinnalta. Täytyy sanoa, että en tuntenut itseäni ihan yhtä viisaaksi, kun kotimatkalla tosiaan oli aivan kuivaa ja aurinkokin vähän pilkahteli. Oh well.

Viikonloppuna ehdin aloitella hiukan syysvaateinventaariota. Vaikuttaa siltä, että vaatevarasto on aika hyvässä mallissa – mitään isompaa hankintaa ei ole ihan pakollista tehdä. Asusteet (kuten esmes se laukku!) onkin sitten eri asia. Huiveja – mielellään monikossa – pipa ja hanskat pitäisi ainakin löytää.
Syysvaatehankintojen miettiminen jotenkin lievittää hiukan tätä pimeän ja sateisen kelin aiheuttamaa blues-mielialaa. Lupaan olla rutisematta tämän enempää syksystä, mutta kyllä täytyy sanoa, että en mitenkään superinnoissani odottele tulevia aikoja. Tänään oli jo aamulla niin pimeää, että oli pakko sytyttää valoja töihin lähtiessä. Onneksi kohta saa alkaa intoilla joulusta – se ainakin katkaisee kaamoksen mukavasti.

Peetun hienot punaiset minimarketin ystiksestä löytyneet nauhakengät on olleet täällä esittelyssä jo aikaisemminkin, mutta ne on niin hienot, että pistetään nyt vielä ainakin tämä kerta. Monet on kyselleet, mistä löytyisi samanlaiset, mutta ainakin omien tietojeni mukaan tuosta mallista meni valmistukseen vain musta versio. Eli Peetu omistaa yhdet muutamista mallikappaleista. Joskus käy mieletön tsägä!

 

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Asos
• sukat, kummitädin Italiasta tuomat
• kengät, minimarket
• kaulakoru, Pilgrim

Olen nyt viettänyt kaksi iltaa väsäten postausta parhaimmista Berliini-vinkeistäni. Aina sitä tällainen konkari-bloggaajakin hämmästyy, miten tuhottomasti aikaa menee, kun haluaa, että kaikki linkit ja muut tärkeät yksityiskohdat on kunnossa. Puhumattakaan oikeiden kuvien löytämisestä kaikkien ziljoonan matkakuvan keskeltä…
Berliini-juttu on siis tulossa, toivottavasti ehkä jo huomisiltana. Tämän illan iloksi on tarjolla Peetun toimisto-asu noin kolmen viikon takaa.

Ihanan mintunvihreän ja tummansinisen sävyisen sifonkimaisen kerrostetun huitulahameen tilasin alunperin itselleni Nelly.comin kesäalesta. Katselin toki jo kuvasta, että aikas lyhyeltähän se näyttää, mutta tuumasin, että malli on varmasti hurjan pitkä ja itselleni on kuitenkin tulossa isompi koko. Hamosen saavuttua totesin, että ei, en todellakaan, hyvällä tahdollakaan, voi sitä käyttää. Vaikka miten hilasin vyötäröä alemmaksi ja asensin läpinäkymättömiä sukkiksia jalkaani, näytin kuin olisin unohtanut pukea päälleni jotain olennaista. Kuten esimerkiksi sen hameen.
Peetu sen sijaan tykkää kulkea lyhyissä helmoissa – ja kyllähän se nuorelle koipeliinille hyvin sopiikin. Niinpä hame vaihtoi omistajaa molempien suureksi riemuksi.

Hameen kangas on ihanan kevyttä viskoosisifonkia ja se on kerrostettu nätisti. Tykkään myös kuosista ja erityisesti vesivärimäisistä sinisen ja mintunvihreän sävyistä. Helma olisi kuitenkin tarvinnut vähintään yhden kerroksen verran lisää pituutta, että olisin voinut edes kuvitella lähteväni ihmisten ilmoille alelöytöhameessani.

Tässä kuvassa pyydän saada kiinnittää huomion vasemman hihan kalvosimessa olevaan nimikirjailuun! Kysymyksessä on siis Peetun Tailor Storesta mittatilauksena tilaama kauluspaita. Pientä korvausta vastaan paitaansa voi myös saada nimikirjaimet – tosi kiva ja hauska tapa lisätä persoonallisuutta asuun. Ja lisäksi myös tosi ajankohtainen juttu – onhan catwalkillakin nähty mallien nimikirjaimilla koristeltuja asuja.

 

• paita, Tailor Store
• hame, Vero Moda
• tennarit, Converse

Kaikki siellä varmaan jo malttamattomana odottelee kuulumisia, että mitenkäs se paljon säädetty Uumajan reissu meni. Lyhyesti sanottuna: meni oikein mainiosti! Hiukan naurattaa, että hermoilin, mahtaako Peetun kamppeet mahtua vuokraamaani “liten lastbil”-kategorian autoon. Voin kertoa, että tavaratila oli hädin tuskin puolillaan, vaikka otimme mukaan myös yhden ylimääräisen piirongin.
Kahdeksan ja puoli tuntia meni menomatkaan. Laitoin kännykkään hälytyksen, että tajuan pitää parin tunnin välein pienen jalottelupaussin. Kai sitä olisi pidempäänkin voinut yhteen putkeen ajaa, mutta ajattelin, että otan varman päälle, kun en ollut aikaisemmin yhtä pitkää matkaa yksin tehnyt. Keli oli kuiva ja liikennettäkin varsin inhimillisesti. Muutamassa paikassa tietyöt hidastutti matkantekoa ja kerrytti jonoa, mutta muuten oli itseasiassa varsin mukava ajella.

Perillä Uumajassa onnistuin kääntymään kaupunkiin yhtä liittymää aikaisemmin kuin mitä olin kartan mukaan suunnitellut. Tajusin aika pian mokani, mutta tuumasin, että ei ole mitään järkeä kääntyä takaisin, koska olen jo kuitenkin ihan kulmilla. Vuokra-Mersu oli ihan mukava ajettava, automaatti vielä kaiken lisäksi, mutta navigaattoria siinä ei ollut.
Sen verran olin eksyksissä ja kysymysmerkkinä siitä, minne olen menossa, että päätin antaa Google Mapsin iPhone appsin navigaattorille mahdollisuuden. Aluksi ohjeistaminen sujui tosi hyvin ja kadunnimien perusteella tajusin olevani ihan lähellä. Sitten navi-rouva komensi kääntymään kiellettyyn ajosuuntaan (mitä en tietenkään tehnyt!), jonka jälkeen taisimme molemmat mennä vähän sekaisin, sillä seurasi mielenkiintoinen viisitoistaminuuttinen, jolloin navigaattori käski kääntymään täysin randomisti milloin oikelle, milloin vasemmalle.
Lopulta pysäytin auton, soitin Peetulle ja kerroin, missä olen. Sain ohjeen olla liikkumatta ja lopulta löysimme toisemme (tai siis Peetu löysi minut!).

Illan aikana saimme purettua Peetun tavarat, tiskattua sanomalehtipaperiin käärityt astiat ja laitettua suurimman osan paikoilleen. Karun oloinen solukämppä alkoi muuttua pikkuhiljaa kotoisamman näköiseksi. Ei siihen lopulta ihan hurjasti tarvita. Varsin ankea kylppärikin koki varsinaisen muodonmuutoksen, kun suihkuverho vaihtui puhtaaseen ja kauniiseen ja lattialle laitettiin sävyyn sopiva matto.
Sunnuntai-aamuna ilahdutimme Peetun naapureita aloittamalla poraushommat jo siinä kymmenen aikaan. Pyydän tässä erikseen anteeksi kaikilta, joiden sunnuntai-rauhaa häiritsimme. Valitettavasti ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska muuttoauto piti vielä ajaa takaisin Tukholmaan ja palauttaa ennen ilta-kymmentä. No, ihan älytöntä porauskonserttia ei nyt yhden peilin, taulun ja hyllyn takia tarvinnut pitää.

Ehdittiin tekemään vielä reipas kävelylenkki ennenkuin Mintun piti lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Tsekattiin yliopiston pääkampus ja erityisesti aivan ihanasti joen rannalla sijaitseva taiteellinen kampus, jossa myös Peetun koulu, Arkitekthögskolan, sijaitsee.
Koko Uumaja vaikuttaa tosi mukavalta, sievältä, hyvin hoidetulta ja leppoisalta kaupungilta. Kun melkein puolet asukkaista on opiskelijoita, voisin kuvitella, että tunnelma on yleensäkin aika rento ja nuorekas. Hyvin Peetu tuntuu näin parin viikon jälkeen viihtyvän. Saa nyt sitten nähdä, miten rankalta talven pimeys ja kylmyys tuntuu valoa ja lämpöä rakastavan tytön mielestä. Todennäköisesti kouluhommissa on niin paljon meininkiä, että moista tuskin ehtii edes havaita

 

• toppi, EDIT: kauniin ruskea neuletoppi on peräisin Asokselta, Asoksen omaa mallistoa, eikä Forever21:lta, niinkuin ensin ilmoitin!
• farkut, MTWTFSS
• tennarit, Vans
• kaulaketju, H&M

Kyllä nyt on kuulkaa ihmeellisen hiljaista kotona. Vessan kaapissa tyhjiä hyllyjä, naulakossa vapaita henkareita ja täysinäisiä muuttolaatikoita nurkissa. Kissatkin ihmeissään, kun Peetun sängyssä ei ole kuin pyykkipäivää odottavat lakanat. Peitot ja tyynyt on pakattu muuttoautoa varten ja kisujen lemppari unikaveri on jossain kaukana, ihan muissa ympyröissä.
Pari kertaa on jo ollut pakko soittaa (“kyllä äiti, pääsin hyvin perille ja selvisin kolmen ison pakaasini kanssa. hyvää yötä äiti” ja “joo äiti, sain avaimet mun kämpille, se on ihan kiva, oranssi ja vaatekaapissa ei ole yhtään hyllyä, mutta muuten kiva. äiti mun pitää nyt mennä…“) enemmän tietenkin itseni vuoksi. Kyllähän se lapsi siellä pärjää. Kivaa on ollut kuulemma ja mukavan tuntuisia ihmisiä. Eiköhän se vuokranantaja hoida ne puuttuvat hyllytkin ja oranssi voi olla ihan mukavan retro sisustusväri.

Blogikuvakansiossani on vielä muutamat Peetusta nyt loppukesällä otetut asukuvat tallessa, muotiviikoilta ainakin ja joitain ihan toimistoasujakin. Laittelen niitä tänne blogiin aina, kun ikävä iskee – ja ehkä sitten parin viikon päästä Uumajassa saa kuvattua ihan arkkitehtiopiskelija-asun! Jokohan sillä silloin on musta poolopaita? Haha!
Sitä kyllä vähän ihmettelen, että miten voi olla mahdollista, ettei meidän eteistä kansoittava kenkävuori tuntunut vajentuvan vähääkään, vaikka Peetu pakkasi siitä yhden sinisen Ikea-säkillisen omiansa muuttokuormaa varten? Ja minä kun en mielestäni edes omista mitenkään erityisen monia kenkiä… Varmaan olisi korkea aika tehdä pieni inventaario itsekin. No, kohta pitää jokatapauksessa laitella taas kesäkengät talvisäilöön, joten mitä tässä nyt turhaa ylenpalttisesti hötkyilemään.

Peetun koko asu sukkia myöten on peräisen Asoksen alesta. Niken Air Maxeja neito himosi jo viime syksynä, mutta korkea hinta pisti vähän vastaan. Yleensä alennusmyynteihin on päätynyt vain tosi outoja väriyhdistelmiä ja/tai tosi isoja tai pieniä kokoja. Niinpä harkinta-aika ei ollut kovin pitkä, kun Peetu kaappasi nämä kaunokaiset ostoskoriinsa!

 

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• tennarit, Nike
• kello, Michael Kors