Vuoden vaihtumiseen ja siihen liittyviin juhlallisuuksiin on vielä muutama päivä. Fiksu kuitenkin testaa asunsa etukäteen – etenkin, jos sattuu emännöimään keskimääräistä suurempia kutsuja. Todella helposti käy nimittäin niin, että valmistelut venähtävät ja juhlien järjestäjälle jää nanominimaalisesti aikaa hypätä pois siivooja/kokki/festfixare -lookista glamouria tihkuvaan ilta-asuun.

On siis hyvä, jos asu on mietitty ja testattu etukäteen, kampaus kokeiltu, testimeikki tehty – ja kaikki hyväksi havaittu. Silloin voi rentoutua rauhassa juhlavalmistelujen kanssa eikä omaan kaunistautumiseen tarvitse varata turhaa nääs-nääs -marginaalia.

Peetu on järkkäämässä yhdessä kaverinsa Dunin kanssa isoja Uuden vuoden -bileitä. Mekko on ollut hakusessa jo siitä lähtien, kun juhlasuunnitelmat varmistuivat. Monta ihanaa (ja monta tosi-tosi kallista) mekkoa on ollut kiikarissa, mutta sitten lopulta Nelly.comista löytyi aivan täydellinen kukallinen juhlamekko todella edullisesti.

Peetu halusi löytää nimenomaan kukallisen mekon, jonka kanssa voisi käyttää ihania Rizzon kiiltonahkaisia pinkkejä avokkaita. Mekon mallilla ei niin ollut väliä, mutta omasta mielestäni tällainen hiukan 50-lukuinen “prom dress” -tyyli sopii neidolle aivan täydellisesti!

Meikin jujuna on hiukeat mustalla ja hopeaglitterillä rajausvärillä toteutetut kissarajaukset. Komeuden kruunaa elegantit irtoripset. Uutena vuotena, jos koska on irtoripset aivan paikallaan. Muuten meikki on luonnollinen ja neutraali.

Uuden vuoden look on nyt siis testattu ja hyväksi havaittu. Nyt Peetu voi keskittyä virittelemään cocktail-palleroisia lähes ensimmäisten vieraitten tuloon asti.

Minttu on sen sijaan menossa “valmiiseen pöytään” – eli valmistautumiseen voi käyttää vaikka koko aattopäivän… Tosin ensin pitäisi keksiä, että mitähän ihmettä sitä laittaisi päällensä!

• mekko, Club L
• kengät, Rizzo
• kaulakoru, Glitter (saatu blogin kautta)
• korvikset, Cecilie Melli (saatu blogin kautta)

En oikeastaan tiedä lainkaan, miksi osassa läntistä maailmaa vietetään juhlapäivää nimeltä Thanksgiving Day. Koko sivistykseni aiheesta on peräisin epälukuisista amerikkalaisleffoista ja -sarjoista ja niiden perusteella kyseessä on angstia, mähkimisähkyä, sukulaisriitoja ja krapulaa aiheuttava juhlapyhä. Elikkä sikäli ei mitään erityistä.

Tänään päivällä yksi kaverini laittoi facebookin statukseensa pitkän litanian asioista, joista hän on kiitollinen juuri nyt. Tärkeimpänä perhe ja ystävät, yllättävimpänä vahvemmaksi ihmiseksi kasvua edesauttaneet viholliset. En tiedä, onko Thanksgiving Dayn ideana jakaa kiitoksia, mutta tuo status on pyörinyt koko päivän takaraivossa ja mietityttänyt.

Miksi kiitollisuus on välillä (lue: useimmiten) niin vaikeaa? Jotenkin niin paljon helpompi jumittaa tavoitteellisuudessa, haaveissa ja pyrkimisessä. Eikä edes välttämättä missään negatiivisessa mielessä. Kiitollisuus on staattinen tunne, vaikka kohde tietty saattaa muuttua – tai toivottavasti niitä vain tulee lisää. Silti se antaa ihmeellisen tunteen jonkin saavuttamisesta erityisesti silloin, kun ymmärtää pysähtyä olemaan kiitollinen jostain, joka juuri sillä hetkellä on.

Olen siis tänään – Thanksgiving Dayn kiitollisuustunnelmissa – miettinyt asoita, joista olen kiitollinen juuri nyt. Listalle päätyi ihan ensimmäisenä upeat, lahjakkaat, fiksut, avarakatseiset, älykkäät ja suvaitsevaiset tyttäreni Karkki ja Peetu. Välillä on ihan uskomatonta ajatella, että noin mahtavat nuoret naiset on minun lapsiani! Perhe muutenkin on itselleni kaikkein tärkein asia maailmassa, äiti ja te muutamat “siskoni” etunenässä. Ja olen kyllä tosi kiitollinen myös siitä, että some on elvyttänyt kontaktin vuosikausia hukassa olleisiin äidin puoleisiin serkkuihini.

Olen myös kiitollinen kauniista kodistamme (enkä juuri nyt kiukuttele siitä, että kukaan ei ole siivonnut tai tiskannut) ja siitä, että elämä päätti, että jäämme tyttöjen kanssa tänne Tukholmaan.

Oikeastaan olen ylipäätään erityisen kiitollinen siitä, että elämä on tehnyt puolestani pääosin varsin kivoja ja hyviksi osoittautuneita päätöksiä silloin, kun en itse ole ollut päätöksenteosta kiinnostunut tai siihen kykeneväinen…

Olen myös kiitollinen siitä, että Peetun studentskiva:an ompelemani Pettson & Findus -shortsit eivät jääneet vain yhden illan huviksi, vaan neito on käyttänyt niitä ihan ahkerasti sekä henkselien kanssa että ilman.

• shortsit, Mintun ompelimosta
• paita, Forever21
• kengät, Dr Martens (Mintun)
• villakangastakki, merkki edelleen Mintulle mysteeri 😀

Viime perjantaina saapui kotiin loputkin himoitut jutut Henkan Isabel Marant mallistosta. Tai siis no, kyllähän sinne vielä jäi kaivelemaan muutamia ihanuuksia – ja uusiakin ehti tulla listalle, kun tajusin, että se hopeinen makea bomber jacket on kääntötakki (vaikka niinhän oikeat bomberit on…)!

Postipaketista kuoriutui mm. aivan mielettömän ihana college-paita Peetulle. Punaisen, viininpunaisen, valkoisen ja pienten sähkönsinisten aksenttien muodostama printti on tietystä levottomuudestaan huolimatta jotenkin hassulla tavalla rauhallinen. Tai ainakin rauhoittava. Vähän niinkuin täplikäs maisema voi olla… Sisäpuolelta paita on niin pehmoinen, että tuntuu kuin kulkisi lempipeittoonsa kääriytyneenä.

Kaikelnlaisia kynsilakkakombinaatioita on tullut nähtyä ja kokeiltua. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä vaihtoehto, jossa toisen käden kynnet on lakattu oranssiksi (Kure Bazaar: Afrika) ja toisen tumman viininpunaiseksi (Kure Bazaar: Scandal) on tosi hauskan näköinen. Tuo voisi olla kiva idea myös kahdella eri sävyisellä glitterilakalla nyt pikkujoulukautena… Täytyykin testata!

Ja nuo Kure Bazaarin lakat ovat edelleen ne samat, jotka olen saanut blogin kautta testiin.

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Forever21
• pilkkusukkikset, Forever21
• pilkkusukat, TopShop
• nilkkurit, DinSko

Kyllä oli taas sellaista jumittamista Henkkamaukan nettikaupan kanssa aamulla, että alta pois!! Lounaspöydässä käytyjen keskustelujen perusteella syynä on joko a) H&M ei vaan kertakaikkiaan opi, vaikka Ihan Joka Kerta On Aivan Sama Juttu, b) H&M ei vaan kertakaikkiaan välitä – yhteistyömallistojen aiheuttama piikki on vain kerran tai kaksi vuodessa, turha sitä varten on rustata koodeja kestävämpään kuntoon tai c) H&M on sitä mieltä, että kaatuileva verkkokauppa on järkyn hyvää mainosta – siis kertakaikkiaan, että KAIKKI haluavat yhtäaikaa ostoksille!! 5 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä…

Itse ehkä kallistuisin optimistirealistina vaihtoehtojen b) ja c) kannalle.

No, shoppailupaniikkipulssi on nyt tasaantunut. Sain tilattua Peetulle viininpunakuviollisen swetarin ja itselleni valkoiset bf-farkut ja tyttöjen puolelta kivan rannekorusetin. Muuhun ei budjetissa ollut nyt tällä kieroksella tilaa, vaikka hiirikursori yrittikin hivuttautua yhden sun toisenkin ihanuuden kohdalle.

Myös viikonlopun matkasuunnitelmapaniikkipulssi alkaa olla rauhoittumaan päin. Finnair on listannut lennot, jotka pyritään hoitamaan mahdollisesta lakosta huolimatta. Mintulle ja ruotsalaisille huippubloggarivieraille varatut lennot ovat tuolla listalla. Elikkä näyttääpi siltä, että pääsen lähtemään viettämään unohtumatonta Inspiration-päivää ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Asukriisi kuitenkin pahenee entisestään. Mekko? Kengät? Laukku? Korut sentään on hoidossa… mutta voiko tuota nyt sanoa edes hyväksi aluksi??

Ihan kaikkeen edelliseen liittymättömästi. Satuin löytämään tällaisen superkauniin kuvasarjan Peetun toimistoasusta reilun viikon takaa. Ihana hehkeä syksy on nyt viimeisen viikon aikana muuttunut aikas mäntin harmaaksi… Tai ehkä se vaan näyttää siltä, kun aina on pimeää?

Onneksi nyt voi jo alkaa pikkuhiljaa kaivaa jouluvaloja, kynttilöitä ja muita kaamoksenkarkottajia esiin. Tai no, kynttilöitä meillä on jo poltettu aika pitkään. Lykkäsin muuten tuohon aamulla tekemääni H&M:n Isabel Marant -tilaukseen myös vähän punaisia pellavaisia servettejä, punaruudulliset lakanat ja muuta sesonkiin sopivaa kampetta. Joulumieli is coming!!

• mekko, Forever21
• paita, H&M
• sukkikset, H&M
• kengät, DinSko

Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeastaan ole kipeä, mutta kurkkua kutittaa, väsyttää ja on vetämätön olo? Vielä ei ole kuitenkaan aika julistaa syysflunssan invaasiota, vaikka eilinen kurkun karheus ei sitten näköjään johtunutkaan laivan kuivasta ilmastointi-ilmasta ja tanssilattialla tyylillä hoilatuista i-was-made-for-loving-you -tyyppisistä klassikoista. Päinvastoin aavistuksen käheä ääni on tehnyt tänään totaalisia – joskin onneksi vain hetkittäisiä – katoamistemppuja.

En usko, että peli on vielä kuitenkaan täysin menetetty. Töissä kiskoin ziljoona litraa mausteista rooibos-teetä ja illalliseksi kaksi lautasellista höyryävän kuumaa yrttistä peruna-kurpitsasosekeittoa. Seuraavaksi kääriydyn Pentikiltä hankittuun paksuun villavilttiin ja töllään pari jaksoa Grey’s Anatomya. Eiköhän sillä pienet flunssan alut saada taltutettua.

Peetu on sen sijaan ollut pirteänä kivasti fiiliksiinsä rimmaavassa raitaneulepaidassa. Enemmän tuo on kyllä korallinpunainen kuin otsikon mukainen kurpitsan värinen raidoitukseltaan, mutta kurpitsa nyt kuullostaa jotenkin huomattavasti paremmpin sesonkiin sopivalta!

Ainiin, yksi asia vielä. Tekisi ihan älyttömän hirveästi mieleni hankkia iPhone 5S. Kantsiiko vai ei? Nääs-nääs…

• neulepaita, Part Two
• hame, H&M
• tennarit, H&M
• kisusormus, Monki