On viimeisen Nutrilett-kuurin väliaikatiedoituksen aika. Tai Nutrilettin kohdalla on kai kyse päätösraportista, mutta omenankarkoitusta olisi tarkoitus vielä jatkaa.
Muistatteko vielä, kun joulun jälkeen haaveilin megalomaanisesta pikastartista painonpudotukseen? Itselleni tyypilliseen tapaan läksin soitellen sotaan ja tuumasin, että ihan kohtahan tässä saa alkaa kaivella vanhoja, pienelle jäähylle laitettuja vaatteita takaisin käyttöön.
No, se e:llä alkava tuli tietenkin väliin eikä kaikki sujunutkaan ihan niin suoraviivaisesti kuin olin haaveillut. Jo ensimmäisessä väliaikaraportissani tilitin sitä, kuinka suunnitelmien tekeminen on helppoa, mutta toteuttaminen hyvistä päätöksistä huolimatta aika raskasta hommaa.

Toisen väliaikaraportin kohdalla olin jo huomattavasti realistisempi. Tavallista elämää ja nutrauspäiviä vuorottelemalla homma kuitenkin eteni. Päänuppikin pysyi paremmin kasassa, kun välillä sai osallistua yhteisiin illallisiin ja viettää laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa hyvästä ruuasta nauttien. Ja kuten yksi viisas blogin lukija kommentoikin, tällainen tiukempien ja normaalimpien päivien vuorottelu valmistaa huomattavasti paremmin Nutrilettin jälkeiseen elämään. Pitäähän sitä jatkossakin osata nauttia kohtuullisesti ja tarpeen vaatiessa pitää vähän kevyempiä jaksoja.
Nutrilett-kuurini ei siinä mielessä ollut mikään oikein kunnon yhtäjaksoinen kuuri, sillä en vetänyt varmasti ainuttakaan täyttä viikkoa pelkästään nutraamalla. Välillä oli reissuviikko, jolloin jätin pulverit kokonaan kotiin ja melkein kaikkina viikonloppuina tuli herkuteltua ainakin jonkin verran. Arkisin pyrin kuitenkin pitämään tiukkaa linjaa ja se on selvästi kannattanut.

Kaikesta silloin tällöin tapahtuneesta herkuttelusta huolimatta, voin ilokseni todeta, että SATS:in vaaka (en omista omaa…) näyttää melkolailla tasan kuusi kiloa vähemmän kuin aloittaessani. Vielä tärkeämpänä mittarina pidän sitä, että omenan ympärys on kaventunut peräti kymmenen senttiä!
Ensisijainen tavoitteeni siis oli sulatella vyötärölle kertyneitä ylimääräisiä. Suvussamme on paljon kakkostyypin diabetesta ja naisilla yli 80 cm vyötärönympärys kertoo kohonneesta riskistä sairastua. Tästä syystä hurraan erityisesti kadonneille kymmenelle sentille.

 
Vielä tosin on muutama sentti matkaa turvallisemmille lukemille, mutta uskoisin, että lopusta selviän perinteisemmillä kevennyskeinoilla. En usko, että tulen enää varsinaisesti puuttumaan tähän aiheeseen täällä blogissa, mielestäni laihduttaminen ei sitten lopulta ole niin kovin kiinnostavaa. Sen sijaan aion varmasti jakaa löytämiäni ja testaamiani keveitä reseptejä – niistähän on iloa useimmille!
Nutrilettia suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, jotka haluavat selkeän, hyvän ja testatun tavan päästä kevyemmän elämän makuun. Itseäni ainakin auttoi kovasti se, kun ei tarvinnut ollenkaan miettiä ja arpoa ja punnita, että onkohan tämä nyt liikaa ja mitähän sitä sitten söisi. Hankalien hetkien yli auttoi kummasti se, kun vain tiesi, että eikun ne on nyt nämä viisi jauhepussia tämän päivän ateriat ja siinä se.
Olo on ollut koko ajan tosi hyvä. En kiellä, etteikö välillä olisi ollut nälkä. Toisaalta sekin on ollut ihan hyvä opetus – aina ei ole ihan pakko välittömästi rynniä syömään jotain, kun ensimmäinen näläntunne ilmoittelee itsestään. Jumpassa olen jaksanut käydä ihan normaalisti, mutta painoja en kyllä ole tänä aikana lisännyt. En nyt tiedä olisinko lisännyt muutenkaan. Haha!
Seuraava haaste onkin sitten yrittää jatkaa “omin voimin”. Ihan luottavaisin mielin olen, kyllä tässä nutrailun aikana on tullut opittua monenlaista itsestään ja huonoista tavoistaan. Uskoisin, että ainakin pahimmat kurimukset osaan kiertää ja samalla nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta!

Nyt on neljä viikkoa siitä, kun aloitin Nutrilett-kuurini. Jo silloin oli tiedossa, että dietti tulee sisältämään breikkejä ja että kahden viikon yhtäjaksoinen täysnutraus ei ole realistinen. Tietty silti odotin huikeita tuloksia – mieluiten vain parin-kolmen päivän jälkeen – vaikka matka terveelliseen vyötärönympärykseen on huomattavasti muuttamaa senttiä pidempi.
Olen nyt vuorotellut “oikeaa elämää” ja Nutrilett-aterioita. Edellinen väliaikatsekkaus oli viikko sitten, jolloin tunnustin itsekin yllättyneeni saavuttamistani tuloksista. Väliin kun osui normaalin ruokailun lisäksi vielä jonkin verran herkutteluakin.
Mennyt viikko on sisältänyt ihan tyylipuhtaita täysnutrauspäiviä, myös muita Nutrilett-tuotteita kuin jauhepusseja sisältäviä osanutrauspäiviä ja lisäksi päiviä, jolloin olen syönyt pääosin vain Nutriletteja, mutta lisäksi myös yhden tai kahden aterian verran tavallista, ei mitenkään erityisesti vähäenergiseksi laitettua ruokaa. Muotiviikoilla tuli napsaistua jokunen herkullinen cocktail-pala ja nautittua hiukan samppanjaakin.

Tänään olen palannut takaisin ruotuun – eli täysnutrauksella ollaan menty tämä päivä. Ihan kuten yksi lukija aiempaan postaukseen kommentoikin: tunnen, että tällainen “vuorotahtia vetäminen” on ehkä pidemmällä aikavälillä parempikin keino pudottaa painoa kuin supertiukka kuuri, jonka jälkeen palataan entisiin ruokailutottumuksiin. Nyt saan hyvää harjoitusta siihen, miten pienen, harkitun repsahduksen jälkeen palataan takaisin kevyemmälle linjalle.
Myönnän auliisti, että en ole aikaisemmin ollut kovin hyvä katkaisemaan herkutteluani. “Menköön nyt samaan syssyyn” -ajattelun kanssa perjantai-pizza muuttui lasagne-lauantaiksi ja jatkui suklaa-sunnuntailla. Nyt olen opetellut siihen, että yksi ihana juustoinen croque monsieur on ihan ok, kun muistaa pitää mopon ohjaimet silti käsissä.
Kantsii muuten poiketa Nutrilettin kotisivuilla, vaikka olisi vain muuten keventelemässä. Sieltä löytyy nimittäin hyviä vinkkejä kevyemmän elämäntavan ylläpitämiseen ja mukavia helppoja treeniohjeita. Tarjolla on myös kuukauden ilmaiset joogat Nutrilettin käyttäjille.

 
Tämän hetkiset tulokseni ovat kannustavia:

• Vyötäröltä on kadonnut yhteensä 7 cm, mikä on siis kaksi senttiä enemmän kuin viikko sitten.
• Paino on pudonnut reilut 3 kg – eli melkein kilon viikossa.

Vielä tuo ei ole niin paljoa, että kukaan ulkopuolinen kiinnittäisi siihen huomiota, mutta oloni on kyllä selkeästi paljon parempi ja kevyempi. Vaatekaapissa lymyileviä pienempiä vaatteita ei myöskään ole vielä tarvinnut kaivaa esille, mutta jo se piristää kummasti, kun näissä nykyisissä sujuu hengittäminen ihan normaalisti.
Aion jatkaa samalla meiningillä – eli vuorottelen täysnutraus- ja osanutrauspäiviä. Vaikka kutistumistahti näin onkin hiukan hitaampi, olen huomannut, että se kuitenkin sopii itselleni parhaiten. Seuraava väliaikaraportti tulee noin parin viikon päästä.

Paperilla monet asiat ovat niin helppoja. Sitä katselee päiviä kalenterissa, selaa viikkoja ja merkkailee treenejä, suunnittelee ruokavalioita. Kunnianhimoisesti tuumaa, että eihän tuo ole temppu eikä mikään – viikot sujahtavat ohi muutenkin niin vauhdilla. Kohta on pääsiäinen, kesä ja aika ottaa ne kaikki ihanat pieneksi jääneet vaatteet takaisin käyttöön.
Käytännössä homma sujuu aika harvoin ihan niin. Etenkin, jos sattuu olemaan kaltaiseni – toisaalta malttamaton, toisaalta aivan onneton itsekurin pitäjä.
Tässä siis jatkokertomusta Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjan yhteydessä aloittamaani painonpudotuksen pikastarttiin.

Kuva: Nutrilett töissä, kotona ja reissussa. Aluksi tein pirtelöt toimistolla ikivanhassa Tupperi-sheikkerissä, mutta sitten sain Karkilta huomattavasti sporttisemman shokkipinkin version. Nyt hävettää huomattavasti vähemmän! Haha! Smoothiet on ihania ja täyttäviä illalla treenin jälkeen ja patukat älyttömän käteviä reissussa.
Aloitin todella kovalla tsempillä ja päättäväisin mielin. Ja kaikille, jotka suunnittelevat samantapaista pikastarttia suosittelen samaa. Kannattaa miettiä omia odotuksiaan – ja pyrkiä olemaan realistinen. Itse esimerkiksi tiesin jo aloittaessani, että kaksi Saksassa vietettyä koulutuspäivää tulevat olemaan paussi kuurista. Jos olisin yltiöpäisesti suunnitellut vetäväni Nutrilettia myös siellä, olisin todennäköisesti vain “sortunut” ja itseensä pettyneenä takaisin ruotuun palaaminen on aina hankalampaa kuin harkitun breikin jälkeen.
VLCD-dietillä tuloksia on realistisesti odotettavissa varsin nopeasti. Silti kannattaa muistaa, että kolmen päivän jälkeen ei varmastikaan vielä ole järkevää sovittaa sitä kaksi kokoa sitten pieneksi jäänyttä tavoitehametta. (Note to self). Itse pidin itseäni niin älyttömän reippaana neljän päivän nutrilettailun jälkeen, että olin aivan hämmästynyt, kun farkut eivät solahtaneetkaan päälle tuosta noin vain.
Ehdin olla kuusi päivää Nutrileteilla ennen Saksan reissuani. Koko alkuaika sujui varsin hyvin; kaikki erilaiset ateriankorvikkeet antavat yllättävänkin kylläisen olon. Toisen päivän iltana, kun kävin treenaamassa, tunsin pientä huimausta ja pyörryttävää oloa hetken, mutta se meni nopeasti ohi. Muina päivinä en huomannut vastaavaa, vaikka kävin jumpassa ihan normaaliin tahtiin. Vaikeinta taisi olla haistella työkavereiden lounasruokien tuoksuja.
Olin ajatellut, että Saksan poikkeuspäivien aikanakin koitan pitää jotain rotia sen kanssa, mitä laitan suuhuni. Voin kertoa, että se onnistui ns. aika hyvin. En syönyt kaikkia lautaselleni annosteltuja juustoperunagratiineja ja schnitzelistäkin vain puolet, mutta kun ohjelmassa oli yhteistä ruuanlaittoa pitkin päivää, en voi todellakaan väittää viettäneeni mitään keventelijän koulutuspäiviä. Saksalaiset kyllä osaavat leivonnaisensa! (Mistä tuli mieleen, että teimme aivan mielettömän ihanaa omenapaistos/-kakkua ja sain siihen ohjeenkin. Sitä on pakko testata – ja laittaa ohje teillekin – heti, kun se sinipallollinen jakkupuku mahtuu taas päälle).

Saksan reissun jälkeen tuntui täysin siltä, että olen taas takaisin lähtökuopassa – tai (rasva)kukkulalla ehkä paremminkin. Lisäksi havaitsin takaisin ruotuun palaamisen yllättävän hankalaksi. Ensin sitä oli matkustuksesta vähän rähjääntynyt ja väsynyt. Sitten töissä iski keskivaikea stressimomentti, jota kompensoi kyllä mukavasti se, että Peetu oli pikavisiitillä viikonloppuna, mutta kaikki tämä tuntui vaativan jotain Nutrilettia tukevampaa syötävää ja vähän viiniäkin. Useimmat ateriat onnistuin kuitenkin korvaamaan Nutrilettilla – eli mistään aivan totaalisesta täysrepsahduksesta ei voi puhua.
Nutrilett-kampiksessa mukana oleva kollega on toteuttanut “osanutrausta” (kantsii lukea muutenkin tuo postaus, huomaan olevani varsinainen aloittelija tällä alueella…). Silloin tarkoitus on korvata osa aterioista Nutrilettilla ja osan aikaa syödään normaalisti, mutta kevyesti. Tavoittelen periaatteessa kaikessa elämässäni kultaista keskitietä, ääripäitä karttava svenneläinen lagom-ajattelu on mielestäni just hyvä. Kuitenkin vain joidenkin aterioiden korvaaminen Nutrilettilla ja muuten ns. “normaalisti” syöminen kuullostaa tosi hankalalta. Sen toteuttaminen onnistuneesti vaatii selkeästi huomattavasti parempaa itsekuria kuin mitä itselläni on. Siksi viikonloppunakin, vaikka pääasiassa korvasin ateriat Nutrilettilla, ne toiset taisivat kyllä sitten kompensoida senkin edestä.
Maanantaina palasin kunnolla takaisin ruotuun – ja nyt on menossa kolmas täysnutrauspäivä.

Kuva: Tältä näyttää kaappini ylähylly toimistolla. Aamupala, lounas ja iltapäivän välipala käden ulottuvilla vähentää kiusauksiin sortumista. Kuten myös aavistuksen myöhässä saapuminen niihin aamupalavereihin, joissa on tarjolla aamiaisbuffet… 
Normaalistikin käytännössä aina arkiaamuisin syön aamiaisen vasta toimistolla. Nykyisin se on mansikan, vaniljan tai suklaan makuinen Nutrilett-pirtelö. Lounaaksi syön Nutrilett vihannes- tai kanakeiton ja juuri ennen töistä lähtöä vielä toisen makean pirtelön. Jos olen menossa treenaamaan, nappaan mukaani valmiin smoothien – joko tavallisen tai erityisen proteiinipitoisen. Sellaisina iltoina, kun en treenaa, syön heti kotiin tultuani toisen suolaisen keiton ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa yhden makean smoothien. Treeni-iltoina juon tosiaan hiukan enemmän energiaa sisältävän smoothien joko heti treenin jälkeen tai matkalla kotiin – joskus vasta kotona ja suolaisen keiton vasta sitten vähän myöhemmin illalla.
Erilaiset Nutrilett-patukat (niitä on kaikelaisia proteiinipatukoita ja tavallisia ateriankorvikkeita etc. Kaikki tuotteet voi tsekata täältä) on tosi käteviä ottaa mukaan ja niitä on helppo syödä diskreetisti. Toimistolla olen kertonut kaikille, joita yhtään kiinnostaa, että olen pulverikuurilla, mutta muuten en ehkä ole niin kiinnostunut keräämään huomiota ateriavalinnoillani. Lisäksi patukat on aivan älyttömän hyviä, joten niiden naposteleminen tuntuu melkein huijaukselta!
Se kyllä täytyy patukoista sanoa, että ne kannattaa pureskella tooodella hitaasti, sillä niistä tulee nopeammin täyteen kuin uskoisikaan. Patukat ovat niin täyttä tavaraa, että pitää myös muistaa juoda ihan tolkuton määrä vettä, ettei järjestelmä ala jumittaa. Ja tuosta edellä mainitusta syystä en suosittele kuin maksimissaan yhden aterian korvaamista patukalla/päivä. (Jos siis on yhtään taipumusta käyttöjärjestelmän hitauteen, kuten allekirjoittaneella. (Sorry, jos tämä oli too much information!))
Hyvältä maistuu kaikki muutkin Nutrilettit. Siis olosuhteet huomioiden tietenkin. Jos odottaa, että suklaan makuinen pirtelö maistuu samalta kuin Hesestä ostettu, pettyy varmasti. Mutta tosiaan, oletusarvon mukaisissa rajoissa kaikki Nutrilett-tuotteet ovat mielestäni yllättävänkin maukkaita, keitot suorastaan hyviä.

 
No mutta miten ne tulokset sitten?
Olin jo miettinyt etukäteen, että kirjoitan suunnilleen tämän, mitä tässä nyt olen kirjoittanut, ja sitten pahoittelen, että mitään varsinaisia tuloksia ei ole, mutta olo on mainio ja blaa, blaa. Niinkuin kerroin, meillä ei ole vaakaa, enkä ole (valitettavasti) kerinnyt tällä viikolla vielä jumppaankaan, että olisin voinut punnita itseni SATSissa. Päätin kuitenkin mitata vyötärön ympärykseni juuri ennenkuin aloin kirjoittamaan tätä juttua. Ja en TODELLA ollut uskoa silmiäni:
VYÖTÄRÖLTÄ ON KADONNUT 5 cm!!
Osa on nestettä – tietenkin – ja osa alkumittaustuloksesta vain joulun ja uuden vuoden jälkeistä turvotusta, mutta silti. 5 cm on mielestäni aika hemmetin paljon! Etenkin, kun olin varautunut, että kaiken tämän minttuilun jälkeen mitään erityisiä tuloksia ei olisi raportoitavissa.
Eli tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin!
Seuraava raportti tulee vähän reilun viikon päästä. Siihenkin liittyy tietty haaste: Tukholman muotiviikko alkaa ensi maanantaina. Muotiviikon aikaiset epäsäännölliset ja ei-ohjelmoidut ruoka-ajat johtaa helposti epäterveellisiin pikaruoka-aterioihin ja silloin tällöin kohdalle osuva kuohuvien tarjoilu asettaa omanlaisensa haasteet. Uskon kuitenkin, että tästäkin selvitään hienosti realistisen suunnittelun avulla.

Nyt seuraa juttua aiheesta, josta en tietoisesti ole kirjoittanut milloinkaan blogin historian aikana, nimittäin painon pudottamisesta, laihduttamisesta. Olen mukana Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjassa – ja nyt aion kertoa miksi.
Olen aina ollut ns. pehmeä. Painoni on vaihdellut jonkin verran, mutta pääosan aikuisikääni se on pysytellyt siinä 60 molemmin puolin. Todella hoikka en ole ollut kuin kerran elämässäni. Avioeron jälkeen meni noin 9 kk, jolloin olo oli niin järkyttävä, että en kertakaikkiaan pystynyt nielemään mitään kiinteää, enkä kyllä kaikelta vatsakivultani tuntenut nälkääkään. Blogikuvissa näytin tosi hyvältä, mutta ikinä en ole voinut yhtä huonosti. Blogihistoriasta voi keväästä 2009 eteenpäin katsoa, jos kiinnostaa – itse en niitä kuvia halua tänne linkata.
Jossain vaiheessa ruoka alkoi taas maistua hyvältä ja painokin normalisoitua sen myötä. Ja sanon todella normalisoitua, sillä yhtä vähän kuin tunnen oloni kotoisaksi lyhyissä hiuksissa, olen oma itseni hyvin hoikkana. Minäkuvani on hiukan pehmeän pyöreä, naisellisen kurvikas, enkä missään tapauksessa halua palata kuikelomittoihini, vaikka siltä ajalta onkin muutama ihana vaate jäljellä vaatekaapissa.

Ongelma on se, että painoni noustua kymmenisen kiloa, jolloin olin mielestäni omassa ihannepainossani siinä 60 kg:n korvilla, nousu ei tasaantunutkaan. Hitaasti, mutta varmasti olen kerryttänyt elämäniloa ympärilleni niin paljon, että en voi enää sivuuttaa asiaa olankohautuksella.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukin saa olla juuri niin pyöreä tai hoikka kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yhteen – hoikkaan – muottiin sovittautuminen on mielestäni todella epäkiinnostavaa. Tiedän luonnostaan hyvin laihojen ihmisten kokevan kiusaamista, väheksymistä ja saavan ikäviä kommentteja lähes yhtä paljon kuin luonnostaan pyöreiden. Mielestäni se on todella väärin ja kaikkien tulisi saada olla ihan rauhassa juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ovat – ilman että ulkomaailmalla on mitään syytä olla siitä mitään mieltä.
Haluan sanoa tuon edellisen siksi, koska syy, miksi hain mukaan Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjaan ei todellakaan ollut se, että kokisin ulkonäössäni olevan jotain vikaa. Tai ainakaan se vika ei ole se, että olisin omasta mielestäni liian pyöreä. Kiloja on kertynyt, kyllä, mutta tykkään edelleenkin peilikuvastani, enkä ulkönäön vuoksi pidä tarpeellisena dietin aloittamista.

Isäni kuoli vain 61-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hän oli ylipainoinen ja kärsinyt noin kymmenen vuotta kakkostyypin diabeteksestä, mikä kaiketi oli yksi suuri syy sydänkohtaukseenkin.
Sanotaan, että omena-vartalonmuoto ja painon kertyminen vyötärölle ja keskivartaloon, on kaikkein vaarallisin lihavuuden muoto. Naisilla vyötärönympäryksen pitäisi mieluiten olla alle 80 cm ja yli 88 cm ympärysmitta on jo merkki terveydelle vaarallisesta pyöreydestä. Check, check ja check.
Olen nimenomaan sitä tyyppiä, jolle paino kertyy ensimmäisenä vatsaan ja vyötärölle. Vaikka miten olisin sitä mieltä, että en halua alistua mihinkään naisia kahlehtivaan ulkonäkökeskeiseen hoikkuuden ihannointiin ja ulkoa saneltuun malliin, en voi kuitenkaan sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että ruumiinrakenteeni ja perintötekijät huomioon ottaen, nyt on todella korkea aika sulattaa muutama sentti vyötäröltä. Haluan pysyä terveenä ja juuri tällä hetkellä se vaatii hoikistumista.

En fanita mitään ihmedieettejä tai joitakin ruoka-aineita hyljeksiviä ruokavalioita. Terveellinen, hyvä, kasvispainotteinen, vähän käsitelty, lisäaineeton ja kuitupitoinen ruoka on mielestäni hyvinvoinnin kannalta paras. Ja laihdutusvinkeistä ainoa toimiva on: syö vähemmän kuin kulutat. Silloin paino putoaa, mutta joskus joutuu sietämään myös nälän tunnetta. Miksi sitten lähdin mukaan kampanjaan, jossa on tarkoitus syödä kahden viikon ajan Nutrilett-laihdutusvalmisteita?
Ongelmani on ollut se, että syön 80 % ajasta terveellisesti ja suhteellisen kevyesti – niin, että painoni pysyy tasaisena. Sitten tulee juhlaviikonloppu, lomamatka, joulu, pääsiäinen, juhannus, synttärit. Parin-kolmen päivän ajan, lomilla jopa viikon ja ylitsekin, saan energiaa enemmän kuin tarvitsen. Hurvittelun jälkeen palaan taas normaaliin ruokavaliooni, mutta painonnousu on jo tapahtunut, eikä paluu normaaliin riitä palauttamaan vyötäröä takaisin samoihin mittoihin. Pieni rappunen kerrallaan paino nousee, vaikka suurimman osan ajasta syönkin ns. hyvin.
Olen yrittänyt kevennyspäiviä ja pieniä nyt-kyllä-otan-itseäni-niskasta-kiinni-periodeja. Ainoa tulos on ollut, että painon nousu on pysähtynyt, mutta mitään mitattavissa olevaa pudotusta ei ole tapahtunut.

Nyt en voi enää siirtää dietin aloittamista pidemmälle. Ajattelin, että olisi mainio startti pidemmälle kevennysperiodille, kun heti alkuun saisi selkeitä – ja ainakin itselle näkyviä tuloksia. Siitä olisi sitten mukava jatkaa kohti terveempää olomuotoa omin konstein.
Nutrilett on testattu ja käsittääkseni myös monissa sairaaloissa käytetty valmiste, joten sen kanssa tiukan alkupuristuksen läpivieminen tuntuu turvalliselta. Ateriakorvikkeista saa kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet, mutta vain tosi vähän energiaa. Nälän tunteilta ei varmasti voi välttyä, mutta silloin voi ainakin rauhoitella itseään, että kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Korvien välillä vain on hiukan hankalaa.
Tavoitteena on tosiaan kahden viikon tiukka puristus. Tosin ensi viikon alussa olen menossa kahden päivän koulutukseen Saksaan ja tiedän jo nyt, että siihen liittyy yhdessä valmistettuja ja nautittuja aterioita – eli silloin pidän pienen breikin kuuristani. Muuten aion olla varsin tiukkiksena.

Alkupaketissani on valmiita smoothieita, vaniljan makuisia jauhepusseja ja kolmea eri patukkaa. Tosi harmi, että en löytänyt mistään Tukholmasta suolaisia Nutrilett-keittoja. Voin kuvitella, että suolaisen himo käy aika rankaksi, jos tarjolla on vain makeita ateriankorvikkeita.
Melkein kaikkia Nutrilett-valmisteita olen maistanut aikaisemminkin. Patukat ja valmiit smoothiet ovat olleet pelastukseni, kun olen ollut menossa töiden jälkeen treenaamaan ja yleisesti nääntymässä nälkään. Smoothieita kiskoin myös eroni jälkeisessä nielemisongelmaisena kautena. Tajusin, että jotain sitä pitää saada sisuksiinsa – ja nesteen nieleminen oli jokseenkin helpompaa kuin kiinteän ruuan.
Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole käyttänyt mitään laihdutustuotteita näin oikein kuurina. Hiukan suoraan sanottuna jännittää miten onnistun pysymään ruodussa, mutta toisaalta tuntuu kyllä hauskalta testata tällaista pikastarttia!

 
Aion pitää teidät ajatasalla tapahtumien kulusta, onnistumisista, epäonnistumisista ja muista kokemuksistani. Mitään painokäyrää en aio julkaista – siitä yksinkertaisesta syystä, että en omista vaakaa. Joskus toki punnitsen itseni SATS:in pukuhuoneessa, että pysyn hiukan kartalla missä mennään. Koska ensisijainen tavoitteeni on saada vyötärön ympärysmittani takaisin turvallisen terveelliselle tasolle, aion käyttää mittanauhaa edistyksen mittarina. Ja tietenkin myös hameiden ja farkkujen vyötärönauhat paljastaa, onko mitään edistystä tapahtunut.
Tervetuloa seuraamaan kamppailuani ja kaikki neuvot sekä tsemppitoivotukset ovat erittäin tervetulleita!