Tiedän, että olen erittäin altis mainonnalle. Rakastan hyviä mainoksia, fiksua ja kivaa markkinointia – enkä pode huonoa omatuntoa siitä, että vaihdan mielipiteitäni, jos siltä tuntuu.

Silti en todellakaan osannut odottaa, että vain yksi ainokainen mainosvideo saisi aikaiseksi niin totaalisen takinkääntämyksen. Suoraan inhoa lähestyvästä väheksynnästä himotuimmaksi halujen kohteeksi. Näin kävi, kun katsoin järkyttävän ihanan Elin Klingin (taidan olla vähän rakastunut… <3) tähdittämän Louis Vuitton Mini Bags -videon.

Tähän asti Luikkarit ovat lähinnä aiheuttaneet pahoja lähiö-viboja… En tiedä miten on muualla, mutta täällä Tukholmassa eri kokoiset ja malliset Vuittonit ovat etenkin “lähiö-muijien” suuressa suosiossa. Siis en nyt halua kuullostaa (liian) elitistiseltä, mutta sekä aitoja että kopioversioita aiheesta pyörii kaupungilla niin paljon, että vähemmästäkin menee maku.

Mainoksen voima on ihmeellinen! “Play again” -nappia painaessani tuskin edes muistan, että olen joskus suhtautunut nihkeästi jopa klassiseen LV-logoon…

Suloiset laukkuihanuudet on tulossa kauppoihin vasta kevätsesongille – eli joulupukin listalle tuo ei vielä ehdi. Toisaalta ihan hyvä, että ehtii vähän säästää. Tai oikeastaan vähän enemmän, sillä jo nyt on sellainen olo, että yksi malli ja yksi väri ei riitä mihinkään.

Hartaasti odotettu H&M:n MMM-paketti saapui tänään.

Jakku on mielestäni oikein hieno. Tosin postimatkustuksen jälkeen yleisilme on sen verran ryppyinen, että ihan vitivarma ei vielä voi olla. Ja Karkki sanoi, että näytän se päälläni ihan pötkylältä. En ole samaa mieltä. Ehkä.

Kaulakoru on tosi hassu, mutta tykkään siitä silti kovasti. Karkin mielestä se on vain hassu.

Suurin ongelma juuri tällä hetkellä on se, että tilauksen hieno kaksi-puolikasta-mekkoa-yhden-hinnalla -mekko on ihan pakko palauttaa. Hetken jo mietin, että se on ihan oikeasti mielestäni niin kertakaikkiaan magee, että pidän sen eniveis. Mutta ei taida olla mitään järjen hiventäkään pitää mekkoa, joka on tehty ainakin 15 cm pidemmälle ja muutenkin kurveiltaan (köh) aika erimalliselle ihmiselle.

Mekon kiistaton sopimattomuus tilaajalleen on ongelma myös siksi, että kaikki juuri alkavan juhlasesongin pukeutumisongelmat olivat sälytetty kyseisen mekon ratkaistavaksi. Tulossa on vähän laskemistavasta riippuen kolmet, neljät kekkerit, joissa on totaalisen täysin eri vieraat. Eli ajattelin näppäränä (ja jokseenkin mielikuvituksettomana…) kiertää kaikki häppeningit samalla juhalakoltulla. Jota nyt siis ei ole.

Potentiaalista kriisinpoikasta yritän täällä rauhoitella sillä, että seuraavaat bileet ovat vasta reilun viikon päästä lauantaina. Siihen mennessähän sitä ompelee – ja kirjailee käsin – vaikka hääpuvun…

Inspiraatiota etsikellessä törmäsin kultabrokadi-/barokkitrendiasuihin, jotka yllättäen alkoivatkin tuntua tosi raikkaalta vaihtoehdolta. Kultalankakirjailuja en kuitenkaan taida tähän hätään ehtiä tarvittavaa määrää pistelemään, joten parasta varmaan alkaa laukata ketjuputiikkeja läpi.

Toisaalta joku paljettihame-simppeli neule -combo voisi kyllä toimia kanssa… Joo – viikko aikaa – ei mitään hätää/kiirettä/paniikkia tässä! 🙂

Kuva: Damernas Värld

Viime viikonlopun Suomen reissun jälkeen aloin taas miettiä yhtä lempiaihettani, eli muotibisnestä – ja sen haasteita. Varsinkin uransa alussa olevalla suunnittelijalla on edessä vaikka minkälaisia vuoria valloitettavaksi. Ei riitä, että on lahjakas, taitava, persoonallinen ja erottuu edukseen joukosta. Ei myöskään riitä, että fäshion-ihmiset rakastaa luomuksiasi ja että saat nimeä ja julkisuutta. Ei missään tapauksessa riitä, että onnistuu kerran tuottamaan jotain ainutlaatuista – saman pitää toistua vähintään kaksi kertaa vuodessa. Mieluiten tosin täydennettynä kivalla cruise collectionilla ja pikantilla pre-autumn -mallistolla.

Luovuus, julkisuus, suosio ja kontaktit ovat kuitenkin vasta alkua. Sen lisäksi pitää saada tuotanto ja talous pyörimään. Kiitoksella ei elä edes se kuuluisa kissa – eikä muotisuunnittelijakaan kovin pitkään ilmaisella skumpalla. Kaksi kolmasosaa muotialan yrityksistä kuopataan ennen kolmivuotispäiväänsä. Vain naurettavat kymmnen prosenttia pääsevät puhaltelemaan kynttilöitä viisivuotissynttärikakusta. Tilastot ovat aika karua luettavaa, mutta on fantastisen ihana huomata, että se ei kuitenkaan vähennä uusien yrittäjien innostusta.

Lauantai-iltana Helsingin reissulta palatessani, kiinnitin huomiota Arlandan saapuvien terminaalin seinillä oleviin kuviin. Kaikkien urheilijoiden, kirjailijoiden, taiteilijoiden etc. joukossa oli aikas merkittävä liuta ruotsalaisia muotisuunnittelijoita.

Tämän aamun lehdessä oli juttu ruotsalaisesta kosmetiikka-alan yrityksestä Make Up Storesta ja miten heidän kansainvälistyminen on lähtenyt hienosti käyntiin. Ja niinhän se on – pohjoismaiset markkinamme ovat oikeastaan aika mitättömän pienet, jos tavoitteena on olla jotain muutakin kuin omikse hengenpitimikseen vaatteita tekevä kortteliompelija. Jutussa sanottiin myös, että kansainvälistyminen on ollut Make Up Storelle yllättävän helppoa. Selitykseksi sanottiin, että Ruotsissa osataan tavaramerkin luominen ja bränditarinan kerronta.

Mutta kun ei Suomestakaan puutu lahjakkuuksia! Mitä ihmettä tilanteelle pitäisi tehdä? Ottaa mallia Ruotsista? Yhteistyötä? Bisnesenkeleitä? Just nyt pitäisi sen kuuluisan jonkun tarttua toimeen ja antaa pientä vetoapua suomalaiselle muotibisnekselle (ja juu, huomasitte ihan oikein, minä en puhu vaatetusteollisuudesta, joka on ihan eri asia…). En usko, että menisi kovinkaan kauaa, kun voitaisiin alkaa vertailla vientilukuja Ruotsin kanssa… 🙂

Eilisilta ei mennyt ihan kuin Strömsöössä, mutta kivaa oli silti. Mert Otsamon näytös oli oikein vaikuttava. Suorastaan huikea. Pikkuisen olen pudonnut kartalta Suomi-fashion skenestä, mutta eilinen näytös tärähti kyllä tajuntaan ihan täysillä.

Tässä on ainokainen kuva, jossa näkyy vähän asuani. Epäsymmetrinen MTWTFSS:n sifonkipaita sai kaverikseen Kookain kaulakorusta tuunaamani helmihässäkän, ikivanhan viininpunaisen clutchin ja Zaran stiletot, jotka ei nyt kylläkään näy kuvassa… Bloggarikollegat MouMou ja Casey erittäin cooleina.

iPhone ei ole ihan maailman paras näytöskuvien ottamista varten, mutta näkyy näistä ainakin Mert Otsamon upea siluetti. Vaikutelma on samanaikaisesti sekä hyvin feminiininen että vahva ja voimakas – yleensä jostain syystä erittäin vaikeasti toteutettavissa oleva yhdistelmä.

Kuvat ovat vähän så där, mutta videolta asut näkyvät vähän paremmin.

Ihana Teemu oli superahkera koko illan.

Seuraavaksi pitääkin sitten lähteä pinkomaan Indiedaysin palaveriin. Se hyvä puoli siinä on, että ihan kaikki ei mennyt eilen illalla täydellisesti putkeen, että olin hotellilla ajoissa nukkumassa ja heräsin hyvissä ajoin (ja erittäin nälkäisenä!) aamiaiselle.

Hotelliaamiaiset ovat parasta, mitä tiedän! Viereisessä pöydässä istuneet kaksi italialaisrouvaa katselivat aika epäuskoisena lastia, jonka kasasin eteeni… Haha!

Nyt kello on melkein kaksitoista – eli on aika pakata kone laukkuun ja tsekata ulos hotellista. Palaverin jälkeen illalla sitten lento takaisin kotiin – eli kuullaan taas huomenna!

Pääsin mukaan Veikkauksen ja Indiedaysin kampanjaan, jossa yksi onnekas voittaa VIP-matkan New Yorkin muotiviikolle! Nyt en ole ihan varma – enkä haluakaan olla – saammeko me indiedaysiläiset osallistua tuohon kilpailuun. Aion jokatapauksessa voittaa sen, oli miten oli! Olen halunnut New Yorkin muotiviikoille niin kauan kuin muistan – eli tosi tosi tosi kauan!

En ole ikinä ollut NYCissä, joten ihan pelkästään muotiviikoilla tuskin malttaisin pyöriä. Ainakin muutama legendaarinen ravintola ja aitoamerikkalainen diner pitäisi katsastaa. Kunnon tutkimusretki Macy’sille olisi myös ihan must, samoin kuin visiitti kaikkien designer outlettien esikuvan Century21:n putiikkiin.

Mutta jos olisin kaupungissa muotiviikkojen aikaan – yrittäisin varmasti osallistua niin moneen tapahtumaan kuin mahdollista ja muun ajan hengailisin näytöslavojen liepeillä fashion-ilmaa hengittäen. Kutsujen saaminen näytöksiin ei varmaankaan olisi mikään itsestäänselvyys, mutta jos nyt vaikka johonkin… 🙂

Derek Lam on inspiroinut suunnitelullaan siitä lähtien, kun hänet ensimmäisen kerran bongasin. Sporttireferenssein viilattu city-tyyli puhuttelee funtionaalisuudellaan, mutta tykkään myös siitä, että suunnittelu ei ole aivan yltiömäisen pelkistettyä ja minimalistisuudessaan kuivaa.

Olen sovittanut tuota mekkoa!! JEijj! Elikkä Diane von Furstenberg – my newest favorite!

Hmmm… Yritän todellakin löytää “aikuisen naisen” sisältäni? Tässä Donna Karan. 

Vastapainoksi sitten blogipimujen suursuosikki (tosin ehkä eniten kuitenkin osastolla “reteät trendikellot”…) Michael Kors. 

Aidoimmillaan amerikkalainen suunnittelu on kevyttä, funtionaalista, sporttista ja käyttökelpoista – just the way I like it! Tässä Narciso Rodrigues.

Ja olishan siellä sitten niitä alexander wangeja ja marc jacobseja ja mitä näitä nyt on. Eli tuskin tulisi aika pitkäksi muotiviikolla… 

Tässä vielä virallista lisätietoa kilpailusta:

VOITA VIP-MATKA NEW YORKIN MUOTIVIIKOILLE

Arvomme 1 kpl kahden hengen VIP-matkoja joka viikko, viikoilla 45-47. Varmistathan osallistumisesi joka viikko!

New Yorkin muotiviikot on yksi maailman suurimmista muotitapahtumista. Ensimmäisenä suomalaisena muotiviikoille päässyt IvanaHelsinki on ensi helmikuussa mukana jo kuudetta kertaa, kun vuoden 2013 syysmuoti astelee näytöslavoille.

Tällä viikolla sinulla on mahdollisuus voittaa ainutlaatuinen matka suoraan muotimaailman sydämeen 6.-13.2.2013. Valitsemasi matkakumppanin kanssa olet kutsuvieraana seuraamassa yhden Suomen menestyksekkäimmän muotitalon, IvanaHelsingin syysnäytöstä. Lisäksi pääset vierailemaan IvanaHelsingin lippulaivamyymälässä sekä tapaamaan muotitalon pääsuunnittelijan, itse Paola Suhosen. Tämä huippumuotia, suurkaupungin sykettä ja loistavaa ruokaa yhdistelevä VIP-matka on mahdollinen ainoastaan sinulle, Veikkauksen Kanta-asiakas.

Matka New Yorkin muotiviikoille on Veikkauksen Kanta-asiakasarvonnan palkintona toista kertaa.

Kuvat: NY Fashion Week