En aio nyt valittaa siitä, että onpas nyt paljon kaikenlaista hässäkkää – kun yleensä tulee vain rutistua, jos on liian tylsää. Enkä aio alistua sille usein niin tyypilliselle ikinä-ei-ole-hyvä -asenteelle. Tai oikeastaan en ole ihan varma onko oikeasti niin, että eläisin juuri nyt jotain erityisen kiireistä tai stressaavaa elämänvaihetta. Aurinkokin on paistanut jo monena päivänä peräkkäin. Taisin silti just eilen illalla valittaa täällä blogissakin, kuinka väsyttää ihan hurjasti – ja tänään aamulla tuskin sain silmäni auki herätyskellon soidessa. Jostain syystä tuntuu, että tähän vuodenaikaan väsyttää ihan tauotta, vaikka miten yrittäisi nukkua hyvin, treenata ja syödäkin ainakin jotenkin ihmismäisesti. Joka-aamuista Berocca-latausta unohtamatta.

Tällä kaikella yritän sanoa, että sen lisäksi, että piipahdimme kollegoiden kanssa työpäivän jälkeen pikaisella ja mukavasti elvyttävällä AW:llä, tuntuu, että tästä torstaista ei juuri riitä muuta tarinoitavaa kuin että justiinsa pitäisi kyllä päästä nukkumaan – ja että harvoin (jos koskaan) olen törmäänyt minulla-ei-ole-mitään-päällepantavaa -päivään, joka olisi ollut niin totaalinen, että edes musta-harmaa-valkoinen -kombo ei olisi toiminut.

• kauluspaita, Sand
• neuletakki, Lindex
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Eilisen aurinkoisesta ja kuivasta säästä innostuneena uskaltauduin laittamaan tänään jalkaani viime kevättalvella hankitut Diane von Furstenbergin mokkasaappaat. Keli oli onneksi aivan copy/paste eilisestä – paitsi lisättynä tukka-lähtee-päästä tyyppisellä rivakalla tuulella. Mutta tärkeintä oli toki, että mokkasaappaat eivät joutuneet kokemaan mitään supersademyrskyä. Kyllä hyvin suojasuihkeella käsitellyt mokkakengät kestää yllättävän huonoakin keliä, mutta suora rankkasade ei ole hyväksi kai millekään nahalle. Ja hyvin tehty suojaus tarkoittaa siis kahta ohutta kerrosta suojasuihketta. Toinen kerros lisätään, kun ensimmäinen on kuivunut – eli noin 15 – 20 minuutin päästä käsittelystä.

Tänään oli aika jännä päivä töissä (jatkuu huomenna…), töiden jälkeen kävin jumpassa ja vielä sen jälkeen yhden taidenäyttelyn avajaisissa Karkin kanssa. Nyt täytyy sanoa, että on takki sen verran tyhjä, että taidan painua samantien iltapesulle ja nukkumaan. Ehkä mun (non-existerande) assistenttini vois kirjoittaa puolestani vastauksia kaikkiin meiliboksissa odottaviin viesteihin, silittää puhtaan paidan huomista varten, ripustaa jumppavehkeet kuivumaan, ruokkia kissan, hieroa mun niskaani ja fiksata jonkun kivan lounaan mulle huomiseksi töihin mukaan otetettavaksi. Ai ei vai? No, jos olen tosi nopea, niin eiköhän sitä vielä tämän vuorokauden puolella ehdi nukkumaan.

• neuletakki, H&M
• hame, (Peetun) Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg

Ensin päivän tärkein uutinen: päivällä paistoi aurinko! Ihan oikeasti!! Ei kauaa, eikä se juuri lämmittänyt – muuta kuin mieltä – mutta kuitenkin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tämän päivän voi merkitä kalenteriin ja seuraava ruksi tuleekin sitten joskus helmikuussa, kun aurinko suostuu näkösälle seuraavan kerran. No niin, eipäs nyt heti aleta synkistelemään – vaan ollaan nyt iloisia siitä pienestä valosta, josta tänään saatiin nauttia.

Tänään ei siis tarvinnut vaivata Huntereita, vaan nahkakengät pysyivät kuivana mennen tullen työmatkoilla. Se olikin hyvä, sillä kotiinpaluu ei sujunutkaan ihan normaalien nuottien mukaan. Jossain Vattenfallin (tms…) systeemeissä oli sattunut pikkuriikkinen sähkökatko about lounasajan jälkeen ja se oli pysäyttänyt kaiken tunnelbanaliikenteen ja kaiken pendeltåg-liikenteen useammaksi tunniksi. Myös bussiliikenne oli ihan sekaisin, koska busseja siirrettiin korvaamaan kaikkein pahimpia raideliikenteen ongelmapaikkoja. Vielä neljältä liikenne oli aivan sekaisin, mikä tarkoitti normaalia runsaampaa talsimista. No, onneksi en ollut se nuori mies, joka oli jäänyt Vretenin tunnelbana-aseman hissiin 45 minuutiksi kahden koiransa kanssa.

Sattumoisin tiistain asukin synkkasi hyvin iltapäivän haalariäijätunnelmaan.

• haalari, MTWTFSS
• poolo, Oasis
• vyö ja kaulakoru, vanhoja löytöjä omista jemmoista
• nilkkurit, DonDonna

Hunterin (hienot!! OBS!) kumisaappaat hankittuani olen huomannut jotain hämmästyttävää: olen salaa pikkuisen iloinen, jos kuulen sadepisaroiden ropinaa herätyskellon soidessa. “Jesss, tänäänkin voin laittaa ihanuus-kumpparini jalkaan ilman, että näytän idiootilta”. Toistaiseksi en ole keksinyt vielä yhtäkään asiaa, mihin olisin saappaissa tyytymätön. Ja oikeasti – jos jokin juttu saa sellaisen asian kuin marraskuisen maanantai-aamuun sateentihutuksen tuntumaan mahtavalta uutiselta, sillehän pitäisi suorastaan myöntää vähintään Nobelin rauhanpalkinto!

Punainen Henri Lloydin takki matsaa niin hyvin saappaitten kanssa, että päätin oikein kerrankin kuvata myös päällysvaatteet. Kaupanpäällisenä tällä hetkellä käytössä oleva arkimatkalaukkuni. Arkisin en juuri laukkua vaihtele – sen vuoksi sen kuvaaminen tuntuu vähän turhanaikaiselta.

Liuhunauhapaita on yksi ikilemppareitani, vaikka varsinkaan hihansuun silkkinauhat eivät nyt varsinaisesti ole mikään käytännöllisyyden huippusaavutus. Kauniin beige merinovilla/silkkineule on alunperin Stella McCarneyn H&M-malliston saaliita aikas monen vuoden takaa.

• neule, Stella McCartney for H&M
• farkut, H&M
• takki, Henri Lloyd
• saappat, Hunter
• laukku, Botkier

Voitin jo pari kuukautta sitten NK:n tavaratalon kilpailussa stailausneuvontatuokion itselleni ja yhdelle ystävälleni SUPERstylisti Jonas Hallbergin kanssa. Tänään vihdoin koitti sitten se hetki, kun me Karkin kanssa jännityksestä täristen kiivettiin NK:n neljänteen kerrokseen tapaamaan normaalisti vain Hollywood-julkkiksia stailaavaa staraa. Tuosta ikimuistoisesta tilaisuudesta on tulossa ihan oma postauksensa, kunhan saan kuvamateriaalin ojennukseen. Tässä kuitenkin asu, joka oli tämän päivän seikkailuissa päälläni.

Tällä kertaa yhdistin Missoni-Lindex -mekon kanssa mustan topin ja nahkavyön. Vyö tuo mielestäni kivasti ryhtiä mekkoon (kiitos kovasti ideasta, jonka sain kommenttiboksiin blogin lukijalta!) ja teknisestikin ratkaisu on varmempi kuin itsekseen löystymään pyrkivä mekon oma neulevyö. Aikas veikeä on mielestäni myös mekon pituus. Pitkästä pitkästä aikaa tuntuu tuollainen polven alle ulottuva helman pituus raikkaalta. Varsinkin  kietaisumekkoon pidempi pituus sopii hyvin, mutta tuskin kuitenkaan alan kuitenkaan fanittamaan ainoastaan pidempiä helmoja.

• mekko, Missoni – Lindex
• toppi (alla), Primark
• nilkkurit, DonDonna