Lomamoodi, mitenkähän sen kiteyttäisi? Tiedän, että edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on sen verran runsaasti lomapäiviä käytettävissä, että ne ikuisuusprojektiksi meillä muilla luokiteltavat kaapit tulevat ihan oikeasti siivottua. Meillä muilla fiiliksen löytämisen tulee tapahtua aikas sukkelaan, muuten ne arvokkaat vapaat valuvat joko tekemättömien töiden stressaamisen tai, mikä melkein vielä pahempaa, siihen kuuluisaan “ei mihinkään”.
Tiedän kokemuksesta, että kotona vietetty kahden viikon loma voi tuntua todella upealta, rentouttavalta ja energiaa antavalta vapaa-ajalta tai loputtomalta sunnuntailta, jolloin ei oikein saa mitään tehtyä, paitsi pingotettua siitä, että nyt pitäis rentoutua, koska kohta taas alkaa ne työt.
Paras keino maksimoida lomafiilis on mielestäni lähteä heti välittömästi töiden loppumisen jälkeen pois kotoa. Lyhytkin poikkeus normaalista riittää katkaisemaan liiallisen yhteyden arkiminään. Itselläni ei ole mitään “tsekkaan meilit lomallakin” tai “tietty työkännykkäni on aina mukana” -ongelmia. Kun olen lomalla, olen vapaalla – ja toisinpäin. Töiden jättäminen toimistolle ei siis ole mikään ongelma, mutta välillä pitää kyllä tsempata lomafiiliksen ylläpitämisessä silloin, kun ei ole reissussa eikä säätila anna toivottua taustatukea.

Kaikki on jostain syystä niin paljon helpompaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Pukeutuminenkin.
Tässä on yksi Gotlannin reissun ilta-asuistani. Meidän iltaohjelma tarkoitti lähinnä sitä, että käytiin illallisella ja mahdollisesti satunnaisilla drinksuilla, mutta varsinaista yöelämää vietettiin käytännössä hotellihuoneessa jalkapallon MM-kisoja vahdaten. (Tai Tinni vahtasi ja Minttu simahti, mutta teoriassa olin kuitenkin mukana…). Eli ilta-asu ei tällä(kään) kertaa tarkoita mitään bileasua vaan sitä hetkeä, jolloin raaskin luopua Filippa K:n farkkushortseista ja edes yritin näyttää vähän ihmismäisemmältä.

Heti ensimmäisenä iltana tajusin kyllä, että tännehän olisi tosibloggari raahannut puoli garderobiaan päivänasukuvattavaksi. Niin kauniita kadunpätkiä, ihania värisävyjä ja suloisia taustoja ei kyllä heti löydy edes täältä rakkailta kotikulmiltani Tukholmasta.
Mutta viime viikon Gotlannin reissun yksi ilta-asuistani koostui siis aika peruspalasista, jakusta, t-paidasta ja hameesta. Jakun olen ommellut itse (Burdan kaavoilla) ja se on 100 % pellavaa. Matkalaukun virkaa toimitti itselläni Peetun partio-rinkka. Olen ollut ko. rinkan kanssa menestyksellisesti melkein viikon reissulla Roomassa ja Etelä-Italiassa Reggiossa, joten tuumasin, että eiköhän sama kantoväline toimi mainiosti myös about saman pituisella kotimaan matkalla.
Ja toimihan se, ainoa ongelma oli se, että suurin osa kamppeista, ja erityisesti tuo pellavajakku, oli aivan tuhannen rypyssä kuljetuksen jälkeen. Luonnonkuitujen hyvä puoli on onneksi se, että ne oikenevat helposti, kun vaan joku muistaa ripustaa ne henkarille ja pitää hetken esmes kostessa kylppärissä, jossa joku on juuri käynyt suihkussa. Etenkin villa, silkki ja pellava suoristuvat ihan uskomattoman hienosti pienellä, luonnollis-ekologisella kosteuskäsittelyllä.

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• sandaalit, Clarks
• laukku, Filippa K
• aurinkolasit, Hugo Boss

Taitaa aikas monella olla sama juttu, ainakin fb-päivitysten perusteella; loman lähestymistä mittaavassa aamukammassa ei ole enää kuin yksi piikki jäljellä. Huominen vielä toimistolla ja sitten on edessä kaksi viikkoa kesälaitumia. Sääriippuvaisena odottelen tulevaa hiukan sekavin tuntein. Esimerkiksi tänään aamulla oli ihanan aurinkoista ja suht. lämmintä, päivällä, kun pakenin toimistolta hammaslääkäriin kidutettavaksi, sateista ja suorastaan kylmää ja nyt illalla on oikeastaan aikas leutoa.
Sillä kun nyt vaan on ihan älyttömästi väliä, millaiset säät loman ajalle osuu. Haluan läpsytellä menemään Havainaksissani, haluan loikoilla bikineissä auringossa ilman, että iho on kananlihalla, haluan istua t-paitasilteen vielä pimeän tulon jälkeenkin, haluan käydä uimassa järvessä ja meressä ja antaa kesätuulen kuivata hiukset. Haluan, että myös tuntuu kesältä. Se ei nyt hitsi vieköön riitä, että kalenterin mukaan on kesä-niminen ajanjakso.

Toki saan aikani kulumaan, vaikka säät jatkuisivat tällaisina säännöllisen epävakaisina. Kaikkea kivaakin on ohjelmassa, joten tuskin edelleenkään tarvitsee turvautua siihen varasuunnitelman varasuunnitelmaan: kaappien siivoukseen kesäloman sadepäivänä. Vaikka toisaalta – juuri siivotut kaapit on kyllä ihanat ja vaivansa väärti.
Tämän päivän asu noudattelee samaa “sesonki kesä, dress code syksy” -linjaa kuin melkein kaikki tämän alkukesän muutkin asut. Valkoiset housut, käärityt puntit ja paljaat nilkat yrittävät tuoda vähän kesäistä kepeyttä kokonaisuuteen, mutta muuten mennään ihan harmaa-musta, t-paita & jakku (+ takki, jota ei kyllä onneksi paljoa tarvinnut) yhdistelmällä. Kyllä kai sitä vielä jonain päivänä kykenee ihmisten ilmoille ihan paljain säärin. Sitä odotellessa…

 

• jakku, Monki
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• t-paita, Madonnan Sticky & Sweet Tour -keikkapaita
• kengät, Vagabond
• takki, Tommy Hilfiger
• aurinkolasit, Ray Ban

Aina välillä sesonkien vaihteessa tulee nillitettyä, että “nääs, nääs, kun on niin vaikeeta, kun ei oikeen tiedä, että mikä on keli ja mikä on sesonki”. No, nyt kyllä tuntuu siltä, että mikään ei ole vaikeampaa kuin pukeutua sesongin (aka fiiliksen) mukaisesti ja silti pysyä lämpimänä. Sesonki on “kesä” mutta dress code “lopputalvi” tai “syksy”.
Tämä päivän asuni yritti tehdä kaikkensa, että se olisi ollut sekä kesäinen että pitänyt tyypin edes jotensakin lämpimänä.
Alunperin jostain H&M:n superalen loppurähinöistä ihan naurettavaan hintaan hankkimani musta kaulukseton ja vyötäröltä laskostettu vetoketjujakku oli pitkään yksi niitä erittäin harvoja asioita graderobissani, jotka vain roikkuu siellä, ilman että edes hintalappuja olisi irroitettu. Sitten keräsin kaiken rohkeuteni ja otin ja silitin koko komeuden. Sen jälkeen tuo on ollut päälläni toimistolla about kerran viikossa.
Mitä tästä opimme? Everybody deserves a second chance? Tai ehkä paremminkin, että “kandee edes silittää se, ennenkuin sumppaat kierrätyskekoon”. Vaatekaapistani taitaa löytyä pari muutakin vaatetta, joille voisi testata samaa strategiaa.

Virallisen kevättakin paikkaa havittelee iki-ikivanha Tommy Hilfigerin sailor-mallinen valkoinen puuvillatrenssi. Kiva (ja älyttömän hyvälaatuinen) takki oli noin kolmen vuoden visiitillä Karkin garderobissa, mutta tänä keväänä vaadin sen takaisin itselleni. Halusin jotain fiksumpaa ja vähän vähemmän boheemia lämpimämmän kelin päällysvaatetta, mutta suoraan sanottuna olo on ihan tyyliin Muumimamma goes Medicine. Ehkä mun vain pitäisi pidättäytyä siinä nahkatakissa.

Palkinnoksi kaikille niille, jotka ovat jaksaneet lukea tänne asti, voin kertoa todella hävettävän tarinan… ;D
Taisin jossain aikaisemmassa asupostauksessa jo kertoakin, että meidän osasto muutti väliaikaisiin tiloihin remontin tieltä tässä muutama päivä sitten. Itselläni on sellainen tapa – huono kaiketi useimpien mielestä – että näplään iPhonea koko matkan tunnelbana-asemalta toimistolle. Pitäähän sitä “kiertää tilukset”, eli tsekkaa Instagram, Twitter, Facebook, meilit ja blogi ennen toimistopäivän alkua.
Väliaikaiset toimistotilat sijaitsee hyvin lähellä omaa konttoriamme – ja ehkä se oli suurin syy siihen, että luottavaisin mielin marssin eteenpäin jotain tosi tärkeää hommaa puhelimella duunaten, kun yhtäkkiä havaitsin olevani pitkälläni asfalttikenturalla. Fyysisesti ei käynyt kuinkaan, kengät tosin vähän naarmuuntuivat, mutta itsetunnon kanssa on vähän niin ja näin. Yleisöä surkealle some-sukellukselleni oli kuitenkin ihan riittävästi. Naapurirakennusta miehittää mm. ruotsalainen verovirasto – eli jokunen muukin oli liikkeellä tuohon viralliseen töihinmenoaikaan. Pitäisi varmaan opetella katsomaan, mihin astuu – tai vaikka jättää se puhelin laukkuun kävelemisen ajaksi!

Huikean menestyspäivän asun osaset:

• musta jakku, H&M
• hame, H&M
• valkoinen takki, Tommy Hilfiger
• nauhakengät, Vagabond
• laukku, Kate Spade 

Siis anteeksi nyt vaan taas ihan kauheesti, mutta mikä helkutan takatalvi täällä oikein on? Siis vaikka aurinkokin välillä paistelee, lämpötila huitelee korkeintaan jossain nippanappa viidessätoista ja napajäätiköiltä puhaltava tuuli vie hiukset päästä. Ja tänään ei ole tosiaankaan tarvinnut turhaan kuluttaa aurinkolaseja. Ihme harmaankalsea sateenpiiskaus on jatkunut koko päivän. Eikä kyse ole tosiaankaan mistään positiivista energiaa antavasta kesäsateesta – vaan tuntuu aivan täysin siltä, että tämä blogipostauksen otsikko ei ollut mikään vitsi, kesä oikeasti päättyi juhannukseen.
No, vali-valit sikseen. Peetu laittaa juuri ruokaa, koko kämppä tuoksuu aivan taivaalliselta, ja Karkki ilmoitti olevansa myös matkalla koti-kotiin. Kiva ilta tulossa toisin sanoen. Lisäksi lämmittää muistot todella kivasta juhannuksesta, jonka sain viettää hyvien ystävien kanssa.

Oli aivan ensimmäinen kerta, kun vietin lähestulkoon virallisen svenne-juhannuksen. Yleensä kun olen päätynyt joko Suomeen tai keskikesän juhlaa on tullut vietettyä kotona isommalla tai pienemmällä Suomi-henkisellä porukalla.
Peetun mielestä ruotsalainen juhannus on ehdottomasti kaikkein paras suuri juhlapyhä – mukaanluettuna joulu ja uusi vuosi. Olen toki kuullut “virallisista” perinteistä, mutta nyt tosiaan pääsin itse osallistumaan perinteisiin.
Peruskaava menee suunnilleen niin, että puolilta päivin syödään juhannuslounas, sillejä, lohta, uusia perunoita, kermaviiliä ja ruohosipulihakkelusta. Sen jälkeen nostetaan salko pystyyn asiaankuuluvin menoin, leikkien, salon ympärillä tanssien etc. kisaillen. Tässä yhteydessä nautitaan myös juhannuskahvit. Kun “pienet sammakot” ja pussihyppelyt sun muut on hoidettu, mennään saunaan. Loppuillasta grillaillaan ja muutenkin perinteet muuttuvat suomalaista juhannusjuhlintaa muistuttaviksi.

Suomessakin on jonkinlainen juhannusseppeleperinne. Täällä kuitenkin vaikuttaisi, että tosi monien mielestä seppele kuuluu ehdottomasti juhannukseen. Menomatkalla Vaxholmiin jopa laivassa oli ohjelmassa kukkia ja sidontaa.

Mistä lyödään vetoa, että kysymyksessä on bloggariäiti? Voin kertoa, että reipas pikkupoika otti kuvia pitkäjänteisesti ja pitkään. Järkkärillä, joka ei varmasti ollut sieltä kevyemmästä päästä. Muistojen albumia varten tuskin moista höykyytystä olisi tarvinnut pitää?

Juhannussalon nostoon kutsuttiin “voimakkaita naisia”!

Resarö paviljongille oli kokoontunut aivan hillittömästi väkeä viettämään päiväjuhlaa. Ilmeisesti tapana on tehdä juuri näin – eli harvalla on ihan omaa juhannussalkoa – vaan yleensä kokoonnutaan tanssimaan ja leikkimään isommalla porukalla. Selkeästi tätäkin juhlaa oli järjestämässä vapaaehtoisten aktiivisten joukko. Mistään kaupallisesta häppeningistä ei ollut kysymys.

Pussihyppely oli viihdyttävää katseltavaa. Taidetiin melkein sopia, että ensi vuonna osallistutaan naisten sarjaan… Ainakin hyppelystrategiat tuli hiottua.

Ystävyys ja kesä.

Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, syvällisiä keskusteluja, hölmöille jutuille nauramista, musiikkia, yhdessä tekemistä, kynttilöitä, kannustusta ja hyväksyntää. Että yhdestä illasta ihanassa seurassa voikin saada niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.
Juhannusaaton asuni suunnittelin sillä perusteella, että se mahdollistaa kerrospukeutumisen viimeiseen asti. Ihan kaikkia villapaitoja ei tarvinnut onneksi kiskoa päälle – ja kukkahameestahan ei juhannuksena luovuta!

 

• t-paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• takki, Acne
• tennarit, Karhu
• laukku, Rebecca Minkoff

Sain kuin sainkin eilisen Maybellinen Baby Lips -huulivoiteen lanseeraustilaisuuden asuni ikuistettua. Oltiin jo tekemässä lähtöä juhlista – viimeisten joukossa, kuinkas muuten – kun kuulin Jonnan selostavan Iinalle, että “nyt mennään sit etsiin joku paikka, missä voi ottaa asukuvat”. Minä siihen heti, että “voisinkos mitenkään lyöttäytyä joukon jatkoksi?”. Iina totesi jo lukeneensakin täältä blogistani, että laskiskelin sen varaan, että saan jonkun ottamaan kuvia. Haha! Eli suurkiitokset asuni ikuistamisesta kuuluu rakkaalle blogibabylleni Moksulle!
On muuten aikas mahtavaa, kun asukuvia ottaa toinen bloggari. Ei tarvitse nolostella poseerauksiaan ja toinen kysyy ihan automaattisesti, että “otetaanks lähärit kans” ja mitkä yksityiskohdat kuvataan.

Eilen oli siis silkkikimonon neitsytmatka ja debyyttiesiintyminen. Kun kiskoin sen päälleni Tampereella aivan tolkuttomassa kiireessä, ensimmäinen fiilis oli, että näytän ihan siltä kuin olisin karannut ulos aamutakissa. Sitten tuumasin, että jollain tasolla se kai on vähän tarkoituskin, joten lievät buduaari-vibat vain kuuluvat asiaan.
Viihdyin asussani erinomaisen hyvin! Tykkään simppelin mustan shortsiasun ja kimonon luomasta ristiriidasta. Tosin en olisi mitenkään pahoillani, jos nuo Filippa K:n pellavashortsit olisivat edes aavistuksen vähemmän rypistyvää sorttia. Oh well.

Eilisiltainen häppening oli kerrassaan ihana kokonaisuudessaan. Paikka oli upea, ruoka herkullista, ohjelma monipuolista ja upeaa, ihanaa seuraa ja todella kiinnostava tuote lanseerattavana. Nyt on sellainen tilanne, että 20 min päästä tänne BFF:ni luokse pärähtää talo täyteen rakkaimpia ystäviäni tyttöiltaa viettämään. Keittiöstä tulee jo hiukan sellaisia viboja, että voisi se Tukholman au pair pikkuhiljaa lopettaa sen tietokoneen näpyttelyn ja saapua apujoukkoihin.
Eli tarkemmat tapahtumajutut ja alustavat tuotetestailutulokset ovat tulossa, mutta nyt kutsuu keittiöpalvelus ja sitten illanviettoa ystävien kanssa! (Kyllä lomailu on ihanaa!!)

 

• kimono, Kate Moss for TopShop
• toppi, H&M
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Lacoste
• laukku, Botkier
• kaulakoru, titiMadam (saatu blogin kautta)