Satuin hankkimaan itselleni uuden turvavaatteen ihan vahingossa. Parisen viikkoa sitten oltiin Karkin kanssa TopShopissa ja tarkoitus oli vain vähän tutkia tarjontaa ja kenties tehdä löytöjä viime keväisen Kate Moss -malliston loppualeista. Shoppailuillan kunniaksi kaikesta sai -20% alennusta, mikä tietty kannusti vähän tarkempaan vaatetankojen tonkimiseen. Jossain vaiheessa Karkki kysyi, että olen oikeasti etsimässä jotain ja siihen vastasin, että sellainen vähän pidempi musta vekkihame, mielellään jostain hauskasta materiaalista olisi tosi nasta. Karkki osoitti juuri sillä hetkellä ohitse pyyhältävää myyjää ja sanoi, että ai tollanen vai?
No juuri sellaista olin enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt koko alkusyksyn. Onneksi myyjän hame oli TopShopista eikä jostain muualta – ja tuplaonneksi niitä oli vielä jäljellä! Pikaisen sovituksen jälkeen hankintaa ei tarvinnut kauaa miettiä, vekkihame oli ihan pakko saada!

Siitä, kun ostin tuon hameen ei ole kuin tosiaan noin reilu pari viikkoa, mutta jo nyt tuntuu, että pitäisi varmaan laittaa merkintä kalenteriin aina, kun se on päällä. Pysyisi vähän paremmin jyvällä siitä, että miten usein se on käytössä. Mieluiten pukeutuisin vekkariini vaikka joka päivä!
Vekkihameen materiaali on ihan kohtuullisen mukavasti aidolta nahalta tuntuvaa jotain keinoainetta. Sisäpuolelta se on pehmoinen vähän samaan tapaan kuin hyvät college-neuleet. Tykkään raskaasti laskeutuvista laskoksista aivan hurjasti ja jotenkin liikkeessä helman heilahtelu antaa positiivisessa mielessä emäntämäistä pondusta.

Tässä myös ensimmäinen in action -esittely uusista Niken Air Force 1 -tennareistani. Nekin on olleet ihan luottamuksen arvoiset, pientä sadettakin kestävät, syyskaverit. Yllättävän lämpimät tosin. Siinä missä Vansit, Karhut ja Conssit voi pitää jalassa koko päivän toimistolla – jos muuten siltä tuntuu – Niket on ihan pakko vaihtaa kevyempiin sisäkenkiin. Toisaalta se on vain hyvä uutinen, viileämpiä ilmoja kohtihan tässä ollaan menossa.
Nahkavekkihameen ja tennareitten rouheutta tasapainottamaan piti laittaa pehmoisin omistamani paita, Arelalizzan 100 % kashmiria oleva neule (saatu blogin kautta) ja taiteellishenkinen kaulakoru. Näin maanantaiset haasteet tuli vastaanotettua kovaa ja pehmeää yhdistelevässä asukokonaisuudessa.

 

• neule, Arelalizza
• hame, TopShop
• tennarit, Nike

Tässä nyt vihdoin eilisen “pukeudu pinkkiin” -päivän asuni. Tavoitteena oli postata kuvat jo eilen, mutta sitten kävi klassisesti. Ajattelin nauttia iltapalan kanssa jakson “How I met your mother” -sarjaa ja ryhtyä sen jälkeen tietsahommiin. Yhtäkkiä hoksasin, että kello käy jo puoliyötä ja on ihan pakko painua pehkuihin… Toimistolla viime viikko oli aika haastava työsuhdeilmapiirillisessä mielessä ja tunsin, että tarvitsen jotain kevyttä hömppää, joka vie ajatukset muualle. Varsinaisesti en kyllä ole mitenkään hurjan ylpeä taipumuksestani unohtua tuntikausiksi Netflixiin (enkä kyllä siitäkään, että yksin ollessani useimmiten syön tietokone kaverinani…), mutta voisihan sitä olla huonompiakin tapoja rentoutua.
Tänään olen sitten ollut vähän reippaampi ja etsinyt tasapainoa sekä liikkumalla mielettömän ihanassa aurinkoisen kirpeässä syyssäässä ja tekemällä kotihommia. Arki-illat on niin lyhyitä, että en enää edes unelmoi, että ehtisin pyykätä, siivota tai edes tiskata. Kunhan nyt jonkunlainen kauhun (järjestyksen) tasapaino pysyy, olen tyytyväinen. Viikonloppuisin tulee jotenkin puhdistava ja hyvä olo, kun on saanut kaiken taas puhtaaksi ja paikoilleen. Aika villiä elämää täällä Tukholmassa – haha!

Seuraavaksi pitäisi vielä laittaa parveke syyskuntoon. Syksy on ollut tähän asti niin lämmin ja aurinkoinen, että kesäkukat ovat voineet varsin hyvin. Löysin jopa pari kypsää metsämansikkaa tänään! Nyt tuntuu kuitenkin, että olisi korkea aika kerätä aikansa eläneet kasvit pois ja valmistautua talven tuloon. Olisi vielä hyvää aikaa nauttia syyskukkien väriloistosta – ainakin mikäli säätiedotuksiin on luottaminen.
Eilisen toimistoasun pinkistä osuudesta vastasi kynsien lisäksi vain By Malene Birgerin huivi. Toisaalta se on niin näyttävä, että enempi vaaleanpunainen olisi kyllä omaan makuuni ollut aivan too much. Hame on ensimmäistä kertaa esittelyssä täällä blogissa. Ostin sen Nelly.comin kesäalesta ja jo silloin ajattelin, että se muodostaisi hauskan kuosiharmonian tuon ihanan huivini kanssa. Kuvio ei toki ole ihan samanlainen, mutta jotenkin nuo vain rimmaa kivasti keskenään.

 

• t-paita, H&M
• jakku, H&M
• hame, Vero Moda
• kengät, Vagabond
• huivi, By Malene Birger

Parisen viikkoa sitten minimarketin ystiksestä ostamani “Klein”-sininen toppi on oikeastaan tämän sateisen toimistopäivän asun ainoa juju. Sinisestä on tullut aivan selvästi yksi uusista turvaväreistäni. En nyt kyllä muutenkaan suhtaudu enää yhtä karsastaen “oikeisiin” väreihin, vaikka musta-valkoinen onkin yleisin ratkaisuni. Oranssit, punaiset, keltaiset ja muut huomiovärit vaativat energistä ja vahvaa oloa, hyvää draivia, tuntuakseen oikealta valinnalta. Sen sijaan sinisen voi pukea päälle myös silloin, kun bad-hair-day ja bad-face-day kohtaa sen verran rankan syyssadepäivän, että junatkin myöhästelevät.
Malliltaan ja materiaaliltaan toppi samanlainen kuin edellisestä ystiksestä hankkimani punainen ja musta. Viimekierroksella tuli muutenkin irroteltua tämänkertaista enemmän. Toppien lisäksi mukaan lähti silloin neuletta ja pusakkaa ja paritkin uudet kengät. Tällä kertaa ostin topin lisäksi vain vähän kimonomallisen mustan kietaisutopin. Nyt mietin kuumeisesti saisiko siitä mitenkään stailattua toimistolle sopivaa – vai olenko taas hairahtunut hankkimaan vain iltakäyttöön soveliaan vaatteen.

Tämän aamun Metro-lehdessä todettiin, että lokakuu on vuoden kuukausien joukossa vähän epäkuukausi. Loma-aika on kaukana, ei ole mitään erityisiä pyhiä tai ekstra-vapaita, joulua ei vielä oikein kehtaa hehkuttaa eikä edes pikkujoulukausi ala varsinaisesti kuin vasta marraskuun puolella.
Melkein voisin vaipua syysmäiseen synkkyyteen, jos ei 25.10 olisi tulossa Indiedaysin järkkäämää aivan mahtava Inspiration Day ja Indiedays Blog Awards! Kantsii muuten käydä Blog Awards -sivustolla äänestämässä suosikkejaan (itse en ole ehdolla) ensinnäkin, että varmasti inspiroivimmat blogit keräävät voitot ja toisekseen, koska kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan viisi lippupakettia iltajuhlaan. Olisi mahtava tavata, vaikka juuri sinut siellä juhlassa!

• toppi, minimarket
• farkut, MTWTFSS
• jakku, H&M
• kengät, Vagabond

PS. Keskustan Lindexit oli sen verran käyty tyhjentämässä, etten löytänyt mitään haluamaani omassa koossani. Huomenna aion tehdä vielä täsmäiskun tuohon meidän lähi-ostarille, jossa ainakin viime vuonna oli huomattavasti enemmän kampetta jäljellä vielä monen päivän päästäkin.
PPS. Supersateisen aamun jälkeen iltapäivästä alkoi aurinko paistaa oikein ihanasti! Jei!!

Ensimmäinen varovainen yritys pääkallojen kanssa. En nyt ole aivan satavarma tästä stailauksesta, mutta halusin vetää täysin varman päälle. En missään tapauksessa halua näyttää ylikasvaneelta Hanoi Rocks -fanilta, (vaikka sellainen sattuisinkin olemaan…) vaan pääkallohuivin on tarkoitus olla vain pikanttina mausteena muuten tavanomaisessa toimistotyylissäni. Jonkun kerran on käynyt niin, että kivasti rock-henkinen twist asussa onkin johtanut siihen, että näytän lähinnä ikääntyneeltä Manse-rokkarilta. Koska en halua näyttää sen enempää ikääntyneeltä (hee, hee) kuin kotikaupunkini rock-tähdeltä, olin ehkä suorastaan ylivarovainen uuden huivini ensiesiintymisen kanssa.
Toisaalta tuollainen rennonasiallinen toimisto-look on kyllä ihan omaa itseäni. Olen yrittänyt hiukan tsempata siihen suuntaan, että pitäisin esim. jakkua useammin ja olisin muutenkin vähän skarpimpi. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että sellaisina päivinä, kun ei ole ainoatakaan sen paremmin sisäistä kuin kenekään ulkopuolisenkaan kanssa pidettävää palaveria, voi ihan hyvin relata hiukan myös pukeutumisen kanssa.

Oikeastaan miellän tuon oranssinpunaisen Filippa K:n pellavaneulepaidan aika kesäiseksi. Yleensä vahvat ja mehevät punaisen sävyt tuntuvat hyvältä juuri kevään pastellikauden hälvettyä. Samoin pellava materiaalina on myös aika kesäinen. Kypsinä hehkuvat pihlajanmarjat kuitenkin melkein pakottivat pukeutumaan syvään lämpimään punaiseen.
Vähäsen vielä pitää kehuskella uuden huivin ihanaa materiaalia: miten jokin, joka on niin olemattoman kevyt, pumpulisen pehmeä ja haituvaisen ohut, voikaan olla niin suloisesti lämmittävä ja keveästi laskeutuva? Toisin sanoen ensimmäinen yhteinen päivämme pääkallohuivin kanssa toimistolla sujui oikein mukavasti!

 

• neulepaita, Filippa K
• silkkipaita (alla), Filippa K
• housut, Forever21
• kengät, Vagabond
• huivi, Alexander McQueen

Maanantaikin voi olla ihan huippu päivä näköjään!
Alku ei kyllä tänäänkään luvannut mitään muuta kuin sitä tavallista sekoilua – aamujunasta myöhästymistä, kurssipäivän unohdusta, hikipäässä osoitteesta (väärästä) toiseen (oikeaan) laukkaamista ja tulikuuman take away -kahvin läikkymistä käsille (maanantaiäreät kanssamatkustajat tunkevat ja tönivät kuin olisivat pommiuhan alla. Aina. Miksi?). Eli normimeininkiä alkuunsa, mutta sitten onnistuin muistamaan, että meillä on tänään koulutusta koko päivä ja päätymään oikeaan osoitteeseen ja heti, kun laukkahiki oli tasaantunut, hoksasin, että nyt vasta onkin hyvä meininki!
Koko meidän tiimi, muutamalla myyntipuolen tyypillä vahvistettuna, on tämän ja huomisen päivän neuvottelutaito-kurssille. Heti ensimmäisessä neuvottelussa onnistuin hankkimaan itselleni kolmen päivän lounaslaatikon + reseptin + valmistusohjeen. Sai kaiken lisäksi valita lounaiden tyylisuunnat, joten valkkasin yhden aasialaisen, yhden ruotsalaisen kotiruuan (husmanskost) ja yhden kasvisruuan. Ei huonompi homma!

Tykkään tosi paljon tuollaisista osallistavista koulutuksista. Varsinaisesti toimenkuvaani ei normityössä kuulu istua asiakkaiden kanssa neuvottelupöydän ääressä. Hyvästä neuvottelutekniikasta on silti vaikka miten paljon iloa ja hyötyä – kuten kurssin vetäjä meille moneen kertaan sanoi – ihan kaikissa tilanteissa, joissa on ihmisten kanssa tekemisissä. Ja hyvä tekniikka ei todellakaan tarkoita nippua erilaisia trikkejä, joilla “vastapuoli” saadaan huijattua johonkin itselle suotuisaan lopputulokseen, vaan parhaimmillaan molemmille jää sellainen olo, kuin olisi selvinnyt voittajana.
Nykyaikaisessa bisneselämässä sen paremmin kuin missään muuallakaan elämässä, ei pötki kovin pitkälle likaisten temppujen avulla ja lyhytnäköisiä voittoja havittelemalla. Molemminpuolinen luottamus ja kaikkia hyödyttävät päätökset ovat hyvän neuvottelutaidon kulmakivet. Kuullostaa aika helpolta ja suoraan sanottuna melko itsestäänselvältä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja se mikä yhden mielestä on hyvä, on toisen mielestä aivan surkeaa. Eikä edes luottamuksen syntyminen käy eri tempperamenteillä varustetuilla tyypeillä samalla lailla. Niin että treenattavaa riittää kyllä!

Koulutuspäivän, jota en siis aamulla muistanut olevankaan, asuksi valkkaantui Nellyn alesta hankkimani Vero Modan pallollinen peplum-toppi ja mustat farkut. Tuumasin, että tuo Kookaïn pitkästä kaulakorusta tuunaamani choker-henkinen koruviritys toistaisi hauskasti topin pallokuosia. Kokonaisuuteen oli ihan pakko yhdistää rouheat Dr. Martensit, ettei yleisilmeestä olisi tullut ihan liian söpö.
Asun tärkein uutinen on kuitenkin tuo kaunis musta perusvillatakki. Tein nimittäin viime viikolla sellaisen radikaalin päätöksen, että satsasin oikein kunnolla ja hankin Filippa K:n superhienosta merinovillasta valmistetun neuletakin. Hiukan se kyllä riipaisi H&M-versioihin tottunutta lompakonvartijaa, mutta tuumasin, että a) musta neuletakki on yksi käytetyimpiä vaatekappaleitani ympäri vuoden ja b) ei se nyt ihan hirmu edulliseksi tule sekään, kun halpisvillatakkeja pitää päivittää usein, koska kulahtavat niin nopeasti ei-toimistokuntoon.
En voisi olla tyytyväisempi!

 

• toppi, Vero Moda
• farkut, MTWTFSS
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Dr. Martens
• koru, Kookaï (tuunattu)